Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Ruotsi

Yhteistyössä Visit Sweden ja Volvo

Autot ei oo mulle mitenkään suuri intohimon kohde, mutta pikkukylän kasvattina oon kyllä aina osannut arvostaa niiden tuomaa vapauden tunnetta ja oman auton tarjoamia mahdollisuuksia. Se näkyy myös reissuelämässä, sillä kaikkein mieluiten vuokraan matkoille auton ja kuljen kohteesta toiseen just eikä melkein oman aikatauluni mukaan pysähdellen tasan siinä missä tuntuu kaikkein parhaimmalta.

Kevään Ruotsin-matkalle lähdettiin todellisessa road trip -hengessä, sillä lentämisen sijaan matkustettiin Helsingistä 1 400 kilometriä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaan Hemavaniin laivalla ja autolla. Ensin puksuteltiin Helsingistä Turkuun, sieltä laivalla Tukholmaan mistä sitten jatkettiin vielä autolla Hemavaniin. Ruotsin puolella matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 900 kilometriä eli mukavasti 11 tunnin mittainen ajomatka ruotsalaisilla pikkuteillä. Aikataulu oli varsin tiukka, sillä haluttiin vetää nuo Ruotsin ajopäivät putkeen mahdollisimman nopeasti, joten siinä vaiheessa alla olevalla menopelillä oli melko suuri merkitys.

Volvo xc90 Volvo xc90-2 Volvo xc90-3

Saatiin matkalle lainaksi upouusi Volvo XC90 -auto, joka mahdollisti niin mukavan ajomatkan kun vaan suinkin. Lisäksi uuden auton ollessa alla ei juuri tarvinnut pelätä, jos se vaikka lasahtaisi kesken matkan Ruotsin Lapin kapoisille vuoristoteille, mikä on aina yksi painavimpia syitä sille, että tykkään hankkia matka-autoni juurikin vuokraamosta.

Kuten sanottua, en oo missään nimessä mikään autohifistelijä, mutta kieltämättä istuessani Volvon etupenkille jäin itellenikin kiinni fiilistelemästä muutamia ominaisuuksia. Esimerkiksi tuulilasissa näkyvä ajonopeus, automaattijarrutus edessä olevan auton lähestyessä ja itseohjautuva ratti oli mulle hyppyjä tulevaisuuteen. Ajaminen oli siis aika älyttömän helppoa ja rentoa, sillä käytännössä mun ei oikeastaan tarvinnut muuta kuin pitää kiinni ratista: vakionopeuden säätö huolehti kaasusta, minkä lisäksi auto jarrutti itsekseen ja jopa käänteli vähän rattiakin tien mukaisesti. Siinä sitten vaan kuskin penkin hierontatoiminto päälle ja menoksi, eikä paljoa kilometrit rasittaneet tuolla matkalla.

Meitä oli matkalla kolme mimmiä, eli käytännössä kaksi kuskia mun ja Kean vaihdellessa paikkaa ratin takana ja Even toimiessa vänkärinä. Ajomatkat sujui melko vauhdikkaasti, vaikka kieltämättä maisemat Ruotsin Lapissa tuntuivat vaihtelevan yhtä kovasti kuin Suomessakin, eli käytännössä ei juuri lainkaan. Se ei tosin haitannut, sillä olipahan ainakin kotoisa tunnelma.

Volvo xc90-11 Volvo xc90-7 Volvo xc90-5 Volvo xc90-8 Volvo xc90-6 Volvo xc90-9 Volvo xc90-14 Volvo xc90-15

Ruotsin road tripin ykköskohteiksi nousivat matkan varrelle sijoittuneet ICA Marketit, joihin piti pysähdellä vähän väliä fiilistelemään paikallisia ruokatuotteita, täydentämään läskikassin varustusta ja hyödyntämään mahdollisuus vessataukoon. Paluumatkalla pääsin myös viimein maistamaan legendaarisia ruotsalaisia hamppareita, kun pysädyttiin evästämään Maxiin. Ei aivan vetänyt vertoja amerikkalaisille burgereille, mutta tulipahan kokeiltua.

Ajaminen Ruotsissa oli kyllä tasan yhtä helppoa kuin kotimaassakin. Vähän tietty ihmetytti taas kerran maan tapa laittaa nopeusrajoitukset pääasiassa parittomille kymmenluvuille, mutta siinäpä se. Toki Ruotsissa on tullut ajettua aikaisemminkin kun ollaan käyty kerta toisensa jälkeen Haaparannalla ja Luulajassa, mutta jotkut asiat jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Varför, kysyn vaan!

Seuraavaksi voisi suunnitella pientä Ruotsin road tripiä näin kesäisemmissä tunnelmissa, sillä veikkaanpa että maisematkin hemmottelis vähän eri tavalla kuin kevätkuukausina.

Osa kuvista Kean ja Even ottamia. Kiitokset mimmeille myös loistavasta matkaseurasta! <3 

28.6.2016 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Visit Sweden

Talvi on jo pitkän aikaa sitten ollut Helsingin nurkilla mennyttä kalua, ja reilun viikon takainen Hemavanin laskureissu toikin aika mukavan paluun lumimaisemiin. Huristeltiin siis Eveliinan ja Kean kanssa koko Ruotsin läpi Tukholmasta Ruotsin Lapissa sijaitsevaan Hemavanin laskettelukeskukseen pariksi päiväksi verestämään laskutaitoja, tai siis minä verestin, Eve ja Kea kun on tainneet laskea harva se viikonloppu männätalven aikana.

Hemavanin hiihtokeskus toimii yhteistyössä parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Tärnäbyn hiihtokeskuksen kanssa. Vaikka hissiyhteyksiä hiihtokeskuksen välillä ei ole, pääsee samalla lipulla molempiin keskuksiin. Yhteensä Hemavan-Tärnäbyssä riittää laskettavaa liki 50 rinteen verran. Ekana laskupäivänä me kuitenkin pysyttiin visusti Hemavanissa, sillä meillä oli käytössä oma opas Anton, joka vei meidät keskuksen parhaille offareille.

Hemavan Hemavan-4 Hemavan-10 Hemavan-2

Niinpä, offareille! Mää oon sen verran noviisilaskija että en oo elläissäni päässyt kunnon offareille laskemaan, sillä Syötteen mettäreittejä ei ehkä aivan oteta tuohon kategoriaan mukaan. En siis oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa, kun kuulin päivän suunnitelmista. Päätin kuitenkin lähtä hommaan avoimin mielin, sillä etukäteen pelkäämällä ei mistään oo koskaan ennenkään tullut mitään, joten offareita oli turha kuumotella ennen varsinaisia laskuja.

Hypättiin rinteeseen mukavasti suoraan meidän majapaikan pihasta, ja olikin tosi kiva aloittaa laskupäivä hissinousun sijasta laskulla. Otettiin alle aluksi muutamia rinteitä että päästiin vauhtiin ja saatiin tuntumaa Hemavanin rinteistä. Anton opasti meitä rinteiltä toiselle, ja vaikka näkyvyys olikin tosi kovan tuulen vuoksi liki nollassa, saatiin välillä aina pieniä aurinkokaistaleita näyttämään, miten upeat maisemat Hemavanista vois mahdollisesti avautua, jos kelit sattuis kohdilleen.

Laskupäivään kuuluu tietysti myös tauko, ja me vietettiin se tauko rinteen kupeessa sijaitsevassa kahvilassa, johon sai vielä kaiken hyvän lisäksi tuoda omat eväät. Me oltiin napattu oppaan ohjeiden mukaisesti eväät mukaan hotellin aamiaiselta, ja mutusteltiin niitä samalla kun Anton viritteli lumivyöryn varalta mukaan ottamiaan piippareita ennen offareille menoa. Siinä vaiheessa kieltämättä hieman kylmäs, mutta jätin ajatukset lumen alle hautautumisesta siihen ja päätin luottaa siihen ettei mitään ikävää sattuisi.

Hemavan-5 Hemavan-6 Hemavan-7

Eväiden jälkeen oli luvassa päivän fyysisin ohjelmanumero, kun meidän oli määrä kivuta rinteen edustalla sijaitsevalle kukkulalle. Hissillä ylös, lauta irti ja roudaamaan. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitäkään, ja täytyy kyllä nostaa laskijoille hattua, sillä hemmetti vie laudan kantaminen ylös oli rankkaa! Kean puhelimen mukaan me kivuttiin vajaa 40 kerrostalon kerroksen mittainen matka laudan kanssa lumista rinnettä ylös, ja kyllä se lautailukengissä ihan kovasti tuntuikin. Ylhäällä odottavat maisemat oli kyllä jokaisen askeleen väärti, puhumattakaan siitä mikä odotti seuraavana.

Odotettiin sään selkenemistä ylhäällä hetken aikaa, mutta lopulta jouduttiin toteamaan ettei se siitä parane, ja iskettiin monot kiinni lautaan ja annettiin palaa. Ensimmäinen kerta offareilla, en voi sanoa muuta kuin huh huh. Valo oli sen verran haastava että lumesta ei nähnyt yhtään mitään muuta kuin valkoista, joten oli ihan täysin mahdotonta arvioida miten kovaa vauhtia sitä mentiinkään eteenpäin. Mulla oli kiintopisteenä ainoastaan Antonin keltainen takki, jota kohti laskin yrittäen välillä melko epätoivoisestikin pysytellä pystyssä.

Oli kyllä uskomaton fiilis laskea laudalla täydellisen valkoisessa lumimaisemassa hillitöntä kyytiä ja huomata olevansa kaatumaisillaan, mutta koska tilaa ja puuteria riitti, sujui asennon ja tasapainon korjaaminen liki itsestään eikä paljoa tarvinnut kaatuilla. Harvoin sitä pääsee kokemaan vastaavanlaista vapauden tunnetta, eikä kova vauhtikaan paljoa pelottanut varsinkaan, kun sitä ei kyennyt hahmottamaan millään lailla.

Hemavan-11 Hemavan-12 Hemavan-8 Hemavan-15width=width=Hemavan-19 Hemavan-16
Vedettiin tuon lisäksi vielä muutama lyhyempi offarilasku, ja moro miten siistiä hommaa se olikaan, ainakin näin innokkaan ensikertalaisen silmissä. Lautailijana joutuu tietysti kärsimään siirtymillä, mutta kun homman ottaa urheilun kannalta niin haitanneeko tuo.

Aika nopeasti oltiin laskujen jälkeen sen verran rikki, että viimeisessä rinteessä meikämimmi kaatuili vähän väliä, kun ei vaan tasapaino enää riittänyt pystyssä pysymiseen, ankkurihissinousuista puhumattakaan. Eipä sillä, sain niin unohtumattomia laskukokemuksia tuon päivän aikana, että jo ne olis riittäneet laskureissuksi. Meillä oli kuitenkin vielä toinen päivä edessä, ja kieltämättä vähän jännitti, miten rikki sitä seuraavan päivän aamuna olis.

Osa kuvista on Eveliinan ja Kean ottamia.

Eng: Winter is not over yet! Even though it looks a bit like that here in the south, the view was completely different in the Swedish Lapland just a week ago. I had my second and third days of snowboarding for this winter in Hemavan, and also was lucky enough to finally have my first ever off point snowboarding experience. That was beyond amazing, and I loved every second of it!

27.4.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Visit Sweden

Amerikan-kuulumiset vaihtuu hetkelliseksi Ruotsiin, sillä körryyteltiin torstain ratoksi Kean ja Eveliinan kanssa aivan Lappiin saakka, ja mää naputtelen tätä postausta Ruotsin Hemavanista. Hypättiin upouuden Volvon kyytiin jo keskiviikkona, ajettiin Turkuun ja ohjattiin Volvo niin perinteisen Viking Gracen autokannelle. Se oli mulle ensimmäinen kosketus tuohon niin perinteiseen ruotsinlaivaan, mutta varsinaiset laivailottelut jäi tälläkin kertaa välistä. Seuraavana päivänä meillä oli edessä nimittäin semmoinen kevyt 12 tunnin ajo Ruotsin halki aina Hemavaniin saakka, ja täällä sitä nyt ollaan.

Palataan kuitenkin vielä keskiviikkoiltaan, kun fiilisteltiin tulevaa reissua. Selkeyden vuoksi kerrottakoot vielä, että tää reisba on Visit Swedenin sponssaama, ja esimerkiksi laivamatka ruokineen saatiin ilmaiseksi. Myös hytin ikkunasta lähtöhetkellä näkynyt Turun Linnan kaunistama maisema kuului settiin, tosin se ei varmaan oltu ihan suunniteltu juttu.

Viking line Viking line-3 Viking line-2 Viking line-4 Viking line-5

Keskiviikkoiltana meillä oli ohjelmistossa ahvenanmaalaiskokki Michael Björklundin Viking Linelle suunnittelema kevätmenu, ja se kyllä kelepas. Oon fiilistellyt useaan otteeseen miehen viimekeväistä Viikkarimenua, joka oli niin nappi kuin voi olla, joten voitte arvata että olin melko innoissani kun kuulin erikoismenun saavan jatkoa.

Viime keväänä syötiin hirveä ja pottumuusia, ja tänä vuonna luvassa oli huomattavasti merellisempi menu. Yritin taas sivistyttää makunystyröitäni tarjoilemalla niille raakaa kalaa ja mätiä, mutta aika pitkä matka mulla on vielä siihen, että kykenisin nauttimaan niistä. Menun kalapitoisuuden vuoksi ja viime kevään menun erinomaisuuden takia tää tämän kevään setti kalpeni kuitenkin selvästi sen aiemman rinnalla, vaikka kieltämättä tämäkin Björklundin suunnittelema kokonaisuus, erityisesti auringonlaskun kera, maistui kyllä tälläkin kertaa. Ja varmasti maistuis vielä paremmin, jos ruokavammoja kalaruokia kohtaan ei olis.

Suunnattiin ravintolaan heti kun sinne pääsi, eli vähän ennen laivan irtoamista satamasta, ja päästiin näkemään horisonttiin painuva aurinko oikein aitiopaikalta. Ihan hyvä keskiviikkoilta!

Viking line-6 Viking line-7 Viking line-10 Viking line-8 Viking line-12 Viking line-13 Viking line-14 Viking line-16 Viking line-15 Viking line-9

Olipa ihana taas viettää aikaa kunnolla Kean ja Even kanssa! Ollaan tutustuttu blogien kautta kolmisen vuotta sitten, ja vaikka määki asun nykyisin samoilla nurkilla, loppujen lopuksi ehditään nähdä ajan kanssa aivan äärettömän harvoin. Jo reissun ekana iltana ehdittiin aika hyvin vaihdella peruskuulumiset, ja kun juttu silloin keskiviikkoiltana alkoi, ei se oo vielä tähän hetkeen mennessä päässyt loppumaan.

Ja täytyy sanoa, että vaikka edellisestä lomasta ei ehtinyt kulua edes kokonaista työviikkoa, niin on aika ihanaa vaan nollata muutama päivä taas tähän väliin.

Terkut siis tällä kertaa Ruotsista!

Eng: Greetings from Hemavan, Sweden! Here I am with my travel blogger friends Kea and Evelina. 

16.4.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ennen uusia seikkailuja on hyvä palata hetkeksi vanhaan, sillä mun on pitänyt jakaa tämä herkkuhiiren suosikkivinkki teidän kanssa jo helmikuusta lähtien, sillä Åren-matkalla pääsin maistamaan jotain niin hyvää, että siitä toipuminen ei oo vieläkään edes alkanut.

Palataan siis myrskyisään helmikuuhun, kun laskeuduttiin tyttöjen kanssa Östersundin lentokentälle, missä meitä oli vastassa Åressa meidän oppaana toiminut Joonas. Odotettiin kimpsut ja kampsut mukaan ja hypättiin pakettiautoon, jolla huristeltiin noin parituntinen matka Åreen. Ei oltu taidettu päästä edes istumaan, kun saatiin matkaevääksi pussillinen suklaata.

Åre Shokladfabrik Åre Shokladfabrik Åre Shokladfabrik

Jotkut teistä saattavat muistaakin, että reissu sijoittui pahimmoilleen viikkoa ennen SM-kisoja, mikä tarkoitti siis sitä, että mulla oli ihan jäätävä painonpudotus meneillään juuri reissun aikaan. Vedin vähän ressiä ennen reissua siitä miten selviän ruokateemaisesta laskumatkasta, mutta päätin lopulta ottaa iisisti ruuan suhteen, mutta herkkujen kanssa päätin vetää tiukan linjan. Kunnes kuuntelin aikani pimeässä autossa vuorotellen kaikkien muiden mimmien jäätävää hehkutusta siitä, miten käsittämättömän herkullisia suklaanameja olikaan edessä. Sitten maistoin ja en usko kovin paljoa valehtelevani, jos sanon että se valkosuklaa-mansikkaherkku oli parhaimpia karkkeja, mitä oon eläissäni maistanut.

Arvaatte varmaan, ettei mennyt kovin kauaa että kaikki neljä karkkitötteröä olivat tyhjiä. Puolustuksekseni on kuitenkin pakko sanoa, että mää en rohmunnu ihan kaikkea…

Åre Shokladfabrik Åre Shokladfabrik Åre Shokladfabrik

Paluumatkalla Åresta takaisin lentokentälle kuljettiin sitten Åren Shokladfabrikin, joka siis nuo kyseiset herkut oli valmistanut, ohi. Aikataulu oli tiukka ja keli ihan jäätävän huono, mutta kuski ei oikein voinut mitään siinä vaiheessa, kun neljä suklaanhimoista naista olivat sitä mieltä, että tuossa suklaatehtaassa on pakko pysähtyä. Saatiin aikaa viis minuuttia, joka tosin taisi venyä kymmeneen. Mun tuliaisina oli kolme tötteröä herkkusuklaata, jotka katosivat parempiin suihin aika nopeasti sen jälkeen, kun paperikääröt avattiin.

Siispä jos joskus niin nyt kannattaa uskoa kun sanon, että jos vastaan tulee joskus Åren suklaatehtaan herkkuja (myydään ainakin lentokentillä ja kauppahalleissa Tukholmassa), niin silloin on oikea hetki maksaa suklaakarkeista pikkuisen tavallista enemmän ja napata mukaan yks tötterö. Et taatusti tule katumaan.

Nimimerkillä kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta.

Eng: If you ever happen to see a cone of Åre Shokladfabrik candies, trust me on this: you will not regret buying it!

25.4.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit