Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Ruotsi

Niinpä, luit otsikon aivan oikein. Åren reissulla mulla oli mahdollisuus syödä elämäni suurin illallinen, joka sisälsi melkoisen hurjat 15 ruokalajia! Etukäteen mietin että mitäköhän siitäkin tulee, ja odotin dinneriä valehtelematta aika kauhulla, mihin tosin oli syynä tuolloin viimeisillään ollut kisalaihdutus. Reissulla annoin kuitenkin huutia ruokarajoitteille, sillä noin erikoislaatuisten annosten edessä en kyllä muuta miettinyt kuin sitä, että näistä ruokaelämyksistä on todellakin nautittava.

Dinneri tarjoiltiin årelaisessa Ölbaren-ravintolassa, ja nimestä huolimatta intiimi ruokapaikka oli kaikkea muuta kuin perinteinen kaljakuppila, tosin fine diningin sijaan ravintolassa painotettiin, että kyseessä on enemmänkin fun dining, ja sitä se ainakin meidän kohdalla oli. Tuona iltana keittiössä hääräsi kaksi naiskokkia, ja oli varsin mainiota päästä syömään mimmien tekemää supertaidokasta ruokaa, ravintolamaailmassa kun tuntuu pääasiassa mieskokit pärjäävän.

Illallinen oli ajoitettu ensimmäisen laskupäivän päätteeksi, ja kun asteltiin myrskyisänä iltana hämyisään ravintolaan, paikan tunnelma vangitsi kyllä kaikki salamannopeasti. Illan ruokalistat oli aseteltu jokaisen ruokailijan eteen ravintolan omalla sinetillä suljettuna. Jostain syntyi idea, että pidettäisiin omat menut suljettuina ja arvuuteltaisiin jokaisen annoksen kohdalla, mitä raaka-aineita siinä olikaan käytetty. Meidän kanssa illallista oli nauttimassa Åren matkailutoimiston edustaja, joka oli jokunen päivä aikaisemmin käynyt syömässä samat 15 ruokalajia, ja hän paljastikin sitten aina meidän arvausten jälkeen, kenellä meni nappiin ja mitä oltiin todellisuudessa juuri vedelty nassuihin.

ölbaren åre ölbaren åre ölbaren åre

15 ruokalajin illallinen alkoi neljällä ruokalajilla, kun samalla lautasella meille tarjoiltiin veitsisimpukkaa, nautaa taimenen mädillä, kampasimpukkaa ja osteria. Annokset oli superpieniä ja siinä vaiheessa mietittiin, että pitääköhän noiden 15 ruokalajin jälkeen painella kämpille hampurilaisravintolan kautta..

Kauaa ei tarvinnut asiaa pohtia, sillä viides ruokalaji kannettiin kohta jo naaman eteen, ja taas oli aika ihmetellä, mitä siinä oikein olikaan. Tämän kohdalla arvaukset taisi mennä aika pieleen, sillä kivilautasella meille tarjoiltiin uppopaistettua osteria merilevällä ja sipulisiivellä. Erityisesti tuo sipulisiipi oli mun mielestä varsin nerokas, sillä sen valmistukseen on käytetty sitä superohutta harsomaista kerrosta, mikä sipulissa on varsinaisten sipulikerrosten välissä. Nää pienet annokset oli muuten katettu jaettavaksi kahdestaan, ja me syötiinkin Even kanssa aika monta annosta samalta lautaselta, mikä sekin oli kyllä aika hauska idea.

ölbaren åre

Pienet alkuruoat jatkuivat, ja ruvettiinkin jossain vaiheessa miettimään, että kasvaakohan suupalojen koko jossain vaiheessa vai saadaanko todellakin mennä sinne burgerilaan tämän päätteeksi.

Seuraavana oli luvassa pienet annokset savustettua nieriä, punajuuripyreetä, savustettua poroa ja hummeria. Mielenkiintoisin näistä annoksista oli ehdottomasti tuo savustettu poro, joka tarjoiltiin kylmäsavustettuna pieninä muruina jonkinlaisen kylmän vaahtokeiton päällä. Erikoiselta kuulostanut koostumuskombinaatio toimi kuitenkin mainiosti, ja tuossa vaiheessa olikin jo itsestään selvää, että kaikki annokset tulis olemaan superherkullisia siitäkin huolimatta, vaikka ne saattaisivat paperilla vaikuttaa hivenen epäilyttäviltä.

ölbaren åre

ölbaren åre ölbaren åre

Siinä olivat tämän dinnerin alkuruoat, yhteensä yhdeksän annosta! Annoskoot alkoivat selvästi kasvaa pikkuhiljaa alun suupaloista fork and knife job -tyylisiksi annoksiksi. Tässä vaiheessa ruokahalu oli kyllä kasvanut huippuunsa, ja vaikka takana oli tosiaan jo niin monta annosta, oli seuraaville ruokalajeille varsin hyvin tilaa.

Ensimmäinen pääruoka oli piikkikampelaa, jonka kanssa tarjoiltu kastike oli niin hyvää että olisin varmasti nuollut lautasen, jos seurue olisi koostunut ihmisistä, jotka olin tuntenut kauemmin kuin reilun päivän (Eveliinaa lukuun ottamatta tietysti). Samat aatokset tuntui olevan myös muilla, sillä liemimäinen kastike katosi viimeistä pisaraa myöten lusikoiden kautta lautaselta.

ölbaren åre ölbaren åre

Ruokalajien välissä ehdittiin mainiosti fiilistellä ravintolan ihanaa tunnelmaa, ja meidän pöydän vieressä oli tosiaan ikkuna, joka oli ihan lumen peitossa ja oikein korosti sitä lämmintä fiilistä, mikä ravintolan sisäpuolella vallitsi. Tuolla hetkellä en tosiaan olis ollu mieluummin ulkosalla lumipyryssä, vaan istuskelin ihan mielelläni marmorisen ruokapöydän äärellä.

Toinen pääruoka oli ehkä kaikkein epäilyttävin annos näistä kaikista – tai siis olis ollu, jos olisin etukäteen tienny mitä siinä oikeastaan on. Mustekalan tunnistin tietysti lautaselta heti, mutta esimerkiksi annoksessa ollut nahka (???!!!?) jäi ihan täysin tunnistamatta, onneksi. Kaverina tarjoiltiin muun muassa musteesta valmistettua aiolia ja kanaa. Söin kaiken kuksaan aseteltua sipulikeittoa myöten.

ölbaren åre

Kolmannen ja viimeisen pääruoan pääraaka-aine oli savustettu lammas, joka oli varsin mainiota. Kokonaisuudessa annos koostui lukuisista komponenteista, joista mielenkiintoisimpia olivat mun näkökulmasta tryffeli ja vaahtomainen kastike.

Kiintoisaa oli myös se, että vaikka takana oli jo 12 ruoka-annosta joista kaikki olivat kadonneet lautasilta melkeinpä viimeistä murua myöten, ei kukaan valitellut ähkyä. Siihen tosin saattoi vaikuttaa myös se, että niiden 12 ruokalajin nautiskeluun oli kulunut tuossa vaiheessa vaatimattomat neljä tuntia.

Edessä oli kuitenkin vielä illallisen paras osuus, eli jälkiruoka.

ölbaren åre ölbaren åre ölbaren åre

Tai siis kolme jälkiruokaa! Ensimmäisenä jälkkärinä tarjoiltiin grillattua omenajäätelöä mantelimaidolla, mikä oli kieltämättä vähintään mielenkiintoinen kombo. Toinen jälkiruoka oli valehtelematta ehkä parasta maistamaani, sillä 14. ruokalajina tarjoiltu annos maitosuklaata, karpaloita, lakritsia, marenkia ja hasselpähkinää oli vaan niin taivaallista, että en ollu sillä hetkellä varma olinko koskaan syönyt mitään niin hyvää.

Viimeistä jälkkäriä odoteltiin varmaan tunti, ja mietittiin moneen otteeseen olikohan se sittenkin siinä. Lopulta pöytään kannettiin vielä kulholliset paikallisia suklaalaatuja, jotka maistuivat kyllä ihan jäätävän hyviltä. Eve oli onneksi hövelillä tuulella ja antoi mulle luvan ahnehtia melkein kaikki suklaapalat meidän kulhosta, ja nautin kieltämättä jokaisesta suupalasta ihan järkyttävän paljon, vaikka takana olikin jo ne 14 muuta ruokalajia.

Reilun viiden tunnin mittainen 15 ruokalajin illallinen oli siis todellakin mieleenpainuva kokemus, joka toimi vallan mainiosti yhtenä merkittävänä ohjelmanumerona tuolla meidän muutaman päivän mittaisella matkalla.

Se, että päätettiin arvuutella aterioiden varsinainen sisältö oli aivan loistava idea, sillä mun lisäksi joukossa oli myös toinen henkisesti hyvin ruokavammainen, ja päädyttin lopulta syömään ja jopa nauttimaan useista sellaisista raaka-aineista, joiden kohdalla oltaisiin tavallisesti nyrpistetty nokkaa ja todettu että hyi en syö. Ehkä jotain edistystä on siis nähtävissä, ja mullakin on vielä toivoa jäljellä!

Miltä meidän dinneri näytti, oliko överiäkin överimpää?

Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Eng: Restaurant Ölbaren in Åre, Sweren offers a 15 course dinner which is more fun than fine dining, yet the food is still high-quality and made of the finest ingredients.

15.3.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Joko tunnette Tukholman High Linen eli Monteliusvägenin? Tuo New Yorkin vanhoille raiteille kyhätty kävelypromenaadi tuli ensimmäisenä mieleen, kun astelin upeita maisemia tarjoavalle Monteliusvägenille. Kuten aikaisemmin tällä viikolla julkaisemassani postauksessa esitelty Fjällgatan, myös Monteliusvägen on melkoisen helposti saavutettavissa jalan Viikkarin terminaalista käsin ja tarjoaa vähintään yhtä kivoja maisemia kuin kaverinsa, ja huomattavasti kivemmat päiväkävelyolosuhteet.

Slussenin aseman länsipuolella sijaitseva Monteliusvägen on oikeastaan jo elämys sinällään, sillä se ei sijaitse sattumalta hienojen maisemien äärellä, vaan tielle on tarkoituksella rakennettu kunnolliset maisemienihastelupuitteet kaiteineen ja luiskoineen. Tien varrelta löytyy myös penkkejä ja aivan highlinemainen katsomotyyppinen ratkaisu, jossa olis niin makia istua pitkään maisemaa ihastellen ja eväitä syöden. Sama kesäpäivän suunnitelma mulla on ollut mielessä lukuisia kertoja siellä isossa omenassa, mutta vielä se on tekemättä, ja jäi väliin myös Tukholmassa. Mutta ens kerralla muistan ne eväät!

Monteliusvägen Monteliusvägen

Me suunnattiin maisemakadulle Södermalmilla sijaitsevan Hornsgatanin kautta. Majoituin tuolla sympaattisella kadulla muutama vuosi takaperin kun piipahdin muutaman päivän verran itekseni Tukholmassa, ja nyt olikin sopiva aika fiilistellä aikaisemmalta matkalta tuttuja maisemia. Piipahdettiin tietysti samassa ruokakaupassa josta tuli edellismatkan aikana vakkari (jos tuota sanaa voi käyttää parin päivän vierailun jälkeen), ja tietysti oli käytävä myös kadun suosikkiputiikissa Afro Artissa hipelöimässä värikkäitä sisustustuotteita. Mutta sen jälkeen siis käännyttiin ruokakaupan kohdalta oikealle ja puikkelehdittuamme komeiden rakennusten välissä oltiinkin kohta jo maisemien äärellä.

Mikä ensimmäisenä kiinnitti huomion oli se, että pääsy näkymien äärelle oli esteetön! Portaiden vieressä meni nimittäin pitkä luiska, jota pitkin pääsisi vaikka pyörätuolilla. Se ilahdutti, samoin kuin reitin varrelle pystytetyt kyltit siitä, missä suunnassa on portaita ja missä suunnassa ei. Niin ruotsalaista!

Monteliusvägen Monteliusvägen Monteliusvägen MonteliusvägenMonteliusvägenMonteliusvägenMonteliusvägenMonteliusvägen

Käveleskeltiin rauhassa ja nautittiin maisemista oikein kunnolla, eikä vastaan tullut kovin montaa muuta ihmistä. Selvästi osa paikallisista käyttää tuota lenkkireittinään ainakin näin kiireisimmän kauden ulkopuolella, ja niin tekisin varmasti minäkin jos asuisin Tukholmassa ja jos lenkkeilisin. Hienompia maisemia saa nimittäin kaupungista varmasti hakea.

Aikamme käveltyämme saavuttiin kadun toiseen päähän, joka oli siis jo aika lähellä Slussenia, Hornsgatanin alkupäässä. Meillä oli vielä pari tuntia aikaa ennen laivan lähtöä, ja päätettiinkin käyttää se trendikkäästi Södermalmilla kiertelyyn. Tosiasiassa käytiin Åhlensilla ihastelemassa ruotsalaisen tavaratalon sisustusvalikoimaa (lue: minä ihastelin), kunnes lopulta palattiin takaisin laivalle.

Monteliusvägen Monteliusvägen Monteliusvägen Monteliusvägen

Vaikka Viikkarin risteilyllä ei jäänyt Tukholmalle aikaa reilua kuutta tuntia enempää, riitti se aika todistamaan että kaupungissa on todellakin aika paljon muutakin nähtävää kuin vanhakaupunki sekä kuninkaan ja kuningattaren mukaan nimetyt ostoskadut. Ajatus pidemmästä piipahduksesta Tukholmassa sai lisää pontta juuri näiden maisemakatujen perusteella, sillä kieltämättä maaliskuinen keli ei ehkä tuonut noita näkymiä esiin siinä kaikkein parhaimmassa valossa. Pitkä visiitti Tukholmaan saa kuitenkin odottaa vielä tovin, sillä nyt edessä on tosiaan seikkailuja ihan muualla kuin Ruotsissa, vaikka postauksia Ruotsinmaalta on kyllä luvassa vielä pitkä liuta.

Eng: If you happen to visit Stockholm, I highly recommend Monteliusvägen.

12.3.2015 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Heh, otsikko ei ehkä pidä monen mielestä paikkaansa, ja aivan yhtä hyvin voisin itsekin lukeutua siihen joukkoon, joka olettaa (ehkäpä hieman ennakkoluuloisesti) että ruotsinlaivan ruokapuoli kuuluu siihen pahimmanlaiseen ö-mappiin.  Viikonlopun risteilyn aikana päästiin kuitenkin Karimin kanssa toteamaan, että Viking Linellä voi saada myös semmoisia ruokaelämyksiä, jotka yllättävät paatuneimmankin foodien ja ruoan perässä matkustavan.

Risteilymme pääteema oli, kuten melkeinpä kaikilla meidän yhteisillä matkoilla, tietysti ruoka. Siispä oli varsin teemaan sopivaa, että kävimme maistelemassa Viking Linen laivoilla maalis-huhtikuussa tarjoiltavan Makuja Smakbystä -erikoismenun, jonka takana on supersympaattinen, Strömsöstäkin tuttu ahvenanmaalaiskokki Michael Björklund. Kyseinen herra on kokannut tiensä mun sydämeen jo kymmenisen vuotta sitten, kun vietettiin sunnuntai-illat telkkarin edessä äidin kanssa katsellen Strömsöä, tai siis yli-iiläisittäin römssöä. Eli olihan se jo aikakin päästä maistelemaan kyseisen herran luomuksia, ja vaikka patojen äärellä hääräilikin joku muu, oli miehen suunnitteleman menun syöminen kyllin lähellä.

makuja smakbysta (3) makuja smakbysta (4)

Ja minkälainen menu! Katselin alkuruokavaihtoehtoja aluksi nokka nyrpeänä, sillä listalla ei ollut oikein mitään, mikä ei olisi sisältänyt jotain raaka-aineita, joille mulla on henkinen ruoka-allergia. Sovittiinkin että tilaan jonkun alkuruuan ja Karim syö sen sitten mun edestä. Siinä vaiheessa kun siika-annos sitten tuotiin naaman eteen, kävi perinteiset ja Karimin oli ihan turha kuvitellakaan, että lautanen liikahtaisi mun naaman edestä yhtään mihinkään. Ainoastaan mäti oli vielä sen verran eksoottista, että siirtyi nopeasti pöydän toiselle puolelle. Kaikki muu meni.

Pääruokana tarjoiltu hirvi sen sijaan räjäytti pankin. Riista on mun suosikkiraaka-aineita, ja nyt söin valehtelematta varmasti parasta hirveä elläissään. Liha oli niin mureaa, että itku meinasi tulla. Puolessavälissä annosta jokainen suupala pitikin alkaa nauttia silmät kiinni, kun annos alkoi huveta huolestuttavaa tahtia. :D

Jälkkäriksi oli creme bruleeta, ja eipä sen kanssa voisi mennä enempää nappiin. Kermasörsseli oli yhtä herkullista kuin aina, ja pohjalta löytyneet vaniljasiemenet kiva ylläri. Kyljessä tarjoiltiin omppukompottia ja omenasorbettia, ja jälkkäriannos oli kyllä valtava. Kompotin valmistukseen oli käytetty alkoholia, joten työnsin sen pöydän toiselle puolelle, sillä mun herkkä makuaisti bongasi viinan maun hetkessä. Eipä se haitannut, sillä creme brulee riitti!

makuja smakbysta (5) makuja smakbysta (6)

Björklundin Smakbyn ravintolan henkeä fiilistellyt menu siis osui meikän kohdalla nappiin aika täydellisesti, ja voi olla että sen jäätävän hyvän hirven perässä on vielä matkustettava Ahvenanmaalle miehen ravintolaan.

Aamulla ruokailottelu jatkui samassa Food Garden -ravintolassa tarjoillulla erikoisaamiaisella, joka sekin oli kyllä melko hyvä. Skumppaa kannettiin pöytään heti aamusta, mutta mua ilahdutti enemmän se, että tee tarjoiltiin hikisten kuppien sijaan pannussa! Mulla kuluu helposti aamiaisella litrakin teetä, joten oli hienoa, että pöytään tuotiin suosiolla kunnon pannut, jotka tyhjenivätkin meidän pöydässä molempina aamuina.

makuja smakbysta (7) makuja smakbysta (8) makuja smakbysta (11) makuja smakbysta (9)

Aamiainen oli varsin maittava, ja sieltä löytyi kaikkea, mitä aamiaisella nyt vaan saattaa toivoa. Istuttiinkin ensimmäisenä aamuna aamiaispöydässä lähemmäs pari tuntia, ja sama setti otettiin uusiksi toisena aamuna. Ruoka ei loppunut syömällä kesken, ja omia suokkareita päästiin santsaamaan useaan otteeseen.

Käytiin risteilyn aikana syömässä myös Viikkarin perinteisessä buffetissa ja se valitettavasti ei ollut juuri muuttunut vuoden 2006 abiristeilyn jälkeen. Muistelin nimittäin käyneeni tuon jäätävän risteilyn juuri samaisella laivalla, ja tunnelma oli paikka paikoin vähän turhankin autenttinen. Ruoka buffassa oli melko keskinkertaista, ja ensimmäisellä kattauksella aterioidessa meinas tulla kiire, kun henkilökunta alkoi valmistella jo seuraavaa. Siinä pisti vähän harmittamaan kun oltiin valittu toisen Smakby-dinnerin sijaan buffa, sillä laivan á la carte -ravintola pieksi buffan tarjoilun mennen tullen.

Mutta kuten kuvista näkyy, nälkää ei tarvinnu nähdä ja sekä aamiainen että Björklundin menu täyttivät kyllä odotukset ja mikä parasta, toivat inspiraatiota Ahvenanmaan-matkaan! Onhan edellisestä reissusta jo se yhdeksän vuotta, joten voisi olla pikkuhiljaa jo aika palata saaristomaisemiin.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Viking Linen kanssa.

Eng: Last weekend I travelled to Stockholm with Viking Line and had an opportunity to taste their new Makuja Smakbystä -menu, which was super delicious!

11.3.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viikonloppu vierähti perinteisellä Tukholman-risteilyllä, ja kun kolme edellistä ulkomaanmatkaa on suuntautuneet Ruotsiin, voi olla aika katsella seuraavaksi vähän muita maisemia. Mutta palataan kuitenkin vielä jokusen postauksen verran Ruotsinmaalle, sillä kyllähän sielläkin nähtävää riittää.

Meidän teema Tukholmassa oli tällä kertaa maisemat. Haluttiin kivuta korkealle katselemaan miltä näyttää kaupungin yllä, ja sehän on Tukholmassa varsin helppoa. Bongattiin kaks kivaa maisemapaikkaa, joista tässä tulee ensimmäinen: aivan Viking Linen terminaalin lähistöllä tuntumassa sijaitseva Fjällgatan oli meille risteilijöille todella helposti saavutettavissa, sillä taidettiin kävellä laivalta maisemien äärelle vaan jonkun vartin verran.

Fjällgatan Tukholmassa Fjällgatan Tukholmassa

Meille sattui luonnollisesti tosi pilvinen keli, mutta seitsemän lämpöastetta takasivat, että kaupunkikiertelyn aikana ei paljoa hyytävä tuulikaan haitannut. Pilvisyys oli tietysti harmillista valokuvien kannalta, mutta jääpähän vielä syy matkustaa Tukholmaan oikeasti joskus kesälläkin, eikä vaan talvisena vuodenaikana.

Fjällgatan löytyi todella helposti ja näköaloja tarjoava kadunpätkä oli lopulta aika lyhyt, vaikka maisemapaikkoja olikin useita. Mitä lähemmäs Slussenia päästiin, sitä paremmiksi maisemat kuitenkin kävivät, sillä näkymien edessä tönöttänyt viime reissulta tuttu Fotografiska-museo hävisi askel askeleelta.

Viimein eteen avautui puhdas maisema Tukholman vanhaakaupunkia ja Djurgårdenia kohti.

Fjällgatan Tukholmassa Fjällgatan Tukholmassa Fjällgatan Tukholmassa Fjällgatan Tukholmassa Fjällgatan Tukholmassa

Reissu jätti hampaankoloon sen ajatuksen, että Tukholmaan pitäisi päästä joskus kesäaikaan pidemmäksi aikaa, ehkä jopa viikoksi. Siinä ajassa kaupungista ehtis varmasti saada irti jotain muutakin kuin vain yksittäisiä kohteita, joihin noilla kuuden-seitsemän tunnin mittaisilla reissuilla on aikaa.

Eng: Stockholm’s Fjällgatan offered quite a nice view over the city and was extremely easy to reach from the Viking Line terminal. I highly recommend a visit there, since it is just a short walk from Slussen.

8.3.2015 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest