Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Säästövinkit

Moro taas säästöhuumasta! Oon ollut umpisurkea näissä säästöpostauksissa, mistä syystä nyt tulee kaksi suht nopealla aikataululla peräkkäin. Edellinen postaus oli helmikuulta, joten nyt vielä ennen huhtikuun palkkapäivää teen maaliskuun osalta postauksen ja laskelmat, ja koitan saada huhtikuun postauksen ulos vielä tämän kuun aikana, jotta päästään takaisin aikatauluun. Ei se muuten, muuta kun on luvattu 12 säästövinkkipostausta, niin sen on myös saamanne.

Eli nyt siis maaliskuun tunnelmiin! Puolenvälin stressipiikki oli maaliskuussa vähintään aiheellinen, sillä maaliskuun aikana oli määrä päästä myös säästötavoitteessa puoleenväliin. Sen ei pitänyt olla mikään ongelma, sillä tulossa oli bonarit, minkä lisäksi kuulle osui vielä pari työmatkaakin, mikä yleensä tarkoittaa sitä että arkikulut pienenee entisestään. Toisin kuitenkin kävi, sillä samalle kuulle osui myös loma.

Bonarit hujahti siinä silmänräpäyksessä kun vaihdoin lomatunnelmiin, ja “olin niin sen arvoinen”. Kotiutin ennen lomaa Terhi Pölkin reissussa fantastisen käteväksi osoittautuneen Mona Tubular -laukun ja tuhlailin muutenkin omasta mielestä omaan tyyliini sopimattomasti, eikä säästösuunnitelma paljoa stressannut. Matkalla tuhlailin melko maltillisesti, ja paluu todellisuuteen tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun reissun jälkeen tsekkasin tilin saldon verkkopankista. Voin paljastaa, että ei jäänyt bonareista paljoa säästötavoitteeseen.

Se ei kuitenkaan estä suunnitelmia toteutumasta, ja vaikka näin puolenvälin  kohdilla ei ihan tavoitteessa ollakaan, niin ainakin melkein. Sain nimittäin säästettyä kuitenkin sen verran, että tilillä seisoo tavoitteessa ollut 600 euroa enemmän, kuin vielä kuukausi sitten. Ekstrat jäi tosin säästämättä, mutta sitä pitää kompensoida tulevina kuukausina.

Tämän kuukauden säästövinkki ei ole mitään konkreettista, vaan enemmänkin asenne ja mielentila. Kuuntelin viime kuun lopussa Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille -kirjan. Se herätti todella paljon ajatuksia, ja on jäänyt pyörimään mielen perukoille monessa eri asiassa. Lyhyesti Sillanaukee avaa kirjassaan jätteetöntä elämäntapaansa ja käsittelee siinä useimmat arkielämän osa-alueet ruuasta vaatteisiin, liikkumiseen ja lapsiin. Kirja meni monilta osin itseltä tosi lujasti yli hilseen, mutta siellä oli vastapainoksi rutkasti hyviä käytännön vinkkejä siihen, kuinka zero waste -elämäntyyliä voi ottaa pienin askelin myös omaan elämään.

Miten tämä sitten liittyy säästämiseen? Jätteettömyys ja säästäminen kulkee aika käsi kädessä, sillä kirjassa esimerkiksi suositaan hyvin vahvasti kiertotaloutta eli uuden ostamisen sijaan pyritään etsimään tapoja löytää tarvitut asiat käytettynä. Ja taas vastaavasti käyttämään olemassa olevat tavarat ja esineet aivan loppuun saakka. Tää on asia, jossa mulla on vielä rutkasti opittavaa!

Ensimmäisenä mulla ainakin heräsi ajatus, että miten spurgulta sitä ihminen näyttääkään, kun kaikki kamat kulutetaan loppuunsa ja hankitaan käytettynä – vaikka ei ne kaveritkaan siltä näytä. Sitten jäin taas itselleni kiinni perättömistä ennakkoluuloista, joilla ei oo yhtään mitään virkaa. Varsinkin nykyisen kulutushysterian aikana on entistä helpompaa löytää siistejä juttuja käytettyinä, joten ostaessani uusia kamoja oon vaan puhtaasti laiska ja ennakkoluuloinen. Seuraavan kerran kun tarvin jotain uutta enkä löydä sitä vaatelainaamosta, voisinkin suunnata vaatekaupan sijaan kirpparille.

Zero Waste -elämäntyyli kattaa vaatehankintojen lisäksi kaikki muutkin elämän osa-alueet, ja ite oon koittanut kiinnittää huomiota aluksi pieniin ja helppoihin juttuihin: vihoviimeistenkin rippeiden kaapimiseen niin hammasharjatuubista kuin jogurttitetrastakin, kantamalla mukana omaa pakasterasiaa eväille ja kestomukia teelle sekä huomiomalla ostamieni tuotteiden aiheuttaman pakkausjätteen määrän.

Kirjan opeista ajattelin ottaa seuraavaksi arkiharjoitteluun kotitekoiset puhdistusaineet, aluksi ainakin kodin siivoukseen. Muun muassa etikan ja ruokasoodan käyttäminen on jo vähän tuttua, joten niiden käytön voi helposti laajentaa nykyistä pidemmälle. Ajattelin edetä pienin askelin kuten kaiken muunkin kanssa, ja uskon, että pitkässä juoksussa nollahukka-ajattelulla säästää myös pitkän pennin. Se ei välttis auta nyt tämänhetkisen säästöprojektin kanssa, mutta helpottaa tulevaa.

Näillä ajatuksilla tähän kuuhun, ja huhtikuun säästöpostaus käsitteleekin sitten reissussa säästämistä ja sisältää Jenkkien road tripin budjetin.

Säästösaldo, maaliskuu 2019: 4 600 / 10 000 eurosta

20.4.2019 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Säästöpostauksissa ollaan päästy siihen pisteeseen, että nyt on aika puhua asumisjärjestelyistä. Olisin halunnut kirjoittaa tämän jo aikaisemmin, mutta koska tiesin jo projektin alussa mun asumistilanteen muuttuvan melko merkittävästi, päätin odottaa, jotta pystyisin sanomaan, että nyt asutaan omassa asunnossa! Mennäänkin siis suoraan asiaan.

Ensinnäkin, me asutaan nykyisin omassa asunnossa! Ja toiseksi, asumiskustannusten minimoimiseksi pitkällä tähtäimellä (sillä vaikka tää vuoden kymppitonni -haaste kestääkin vain rajatun ajan, on tämä asia, jota todellakin tarkastellaan in the long run) näen ainoana järkevänä tapana ostaa asunto. Näin maksat toisen taskujen sijaan kuukausittain asumisesta oman taskuun, ja okei, vähän myös pankin.  Lopputulemana tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin ehkä mahdollisesti joskus se tilanne, että asumisesta ei tarvitse maksaa muuta kuin juoksevia kuluja, ja sekös lämmittää mieltä seuraavat vuosikymmenet!

Mutta siirrytääs puhumaan rahasta. Oman lompakkoni kohdallani muutos on ollut seuraavanlainen (laskelmat yhden henkilön osalta):

Vuokra-asunto, vuokra 517,27 euroa kuussa (sisältää myös veden)
Omistusasunto, lainanlyhennys 396,90 euroa kuussa + vastike 98 euroa kuussa (sis. veden) eli yhteensä 494,90 euroa

Erotukseksi tulee 22,37 euroa plussaa, eli sen verran jään asumisjärjestelyjen muutoksen myötä paremmalle puolelle kuukausittain. Vuoden projektissa se tekee jo 268,44 euroa eli aika merkittävän summan matkalla kymppitonniin!

Siinä nyt ainakin 22,37 syytä luopua vuokra-asunnosta ja hankkia oma!

Mutta se siitä suurimmasta säästötoimenpiteestä, tarkastellaan nyt pienempiä. Asumiseen liittyen ne on tietysti veden- ja sähkönkulutus. Tunnustan tässä vaiheessa, että oon aika retuperällä niiden kanssa, mutta mulla on päällä kova yritys niiden parantamiseksi. Alla toimenpiteet, joita yritän pitää mielessä!

  • Valojen sammutus huoneista, joissa en oleskele (Karim tietää, että oon umpisurkea tässä)
  • Lämmöissä säästäminen (en osaa edes säätää vielä meidän uuden kodin lämpötilaa joten villasukat vaan jalkaan)
  • Lyhyemmät suihkut, tavoitteena on ottaa aikaa perussuihkusta ja vähentää sitä puoli minuuttia kerrallaan
  • Telkkari kiinni silloin, kun sitä ei katsota

Nää on tosi pieniä juttuja ja tekee ehkä muutaman kympin vuositasolla, eli ei mitään jättisuurta vaikutusta mun kymppitonnin tavoitteeseen, mutta every little counts.

Ja loppuun vielä ehkä kaikkein merkittävin säästövinkki: hanki asuinkumppani! Mikään ei tunnu lompakossa yhtä tehokkaasti kuin se, että kaikesta voi maksaa vain puolet.

Tähän taustaksi, että asuin periaatteessa yksin neljä vuotta viime kevääseen saakka, kun Karim opiskeli Kuopiossa ja maksoi elostaan siellä. Mulle jäi siis Helsingin vuokra (reilu tonni kuussa yksin, makija!) ja kaikki muut asumiseen liittyvät kulut maksettavaksi. Kun koitti se hetki, että maksoin vuokrasta vaan puolet, oli kyllä juhlan aika.

Nyt kun tarkastelen näitä mun asumiseen liittyviä säästövinkkejä niin aika vähällä taas mentiin, mutta ehkä tästä jotain ajatuksentynkää irtoaa. Mikä sun tärkein säästövinkki on asumiseen liittyen?

Kuvituksena vielä tunnelmia vanhasta kodista.

Säästösaldo, helmikuu 2019: 4 000 / 10 000 eurosta

10.3.2019 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Parasta -30%-tarroissa on se, että tietyn kellonajan jälkeen ne tarkoittaa 60 prosentin alea.

No niin, nyt ollaan taas asiassa, nimittäin säästämisessä! Ensimmäisen pohjustuspostauksen lisäksi oon ehtinyt käsittelemään säästötileillä säästämistä, mihin tuli teiltä mukavasti kommentteja niin blogin kuin Facebookinkin puolella – kiitos niistä! Kuten luvattua, seuraavaksi mietitään sitä asumiskulujen jälkeen suurinta menoerää, eli ruokakuluja.

Meillä on kahden hengen talous, ja arkiruokailussa tasapainoillaan terveellisyyden, laadukkaiden raaka-aineiden ja hinnan välillä, kuten varmasti suurin osa muistakin suomalaisista. Jaan tässä postauksessa omat yleispätevät vinkkini arjen ruokakuluissa säästämiseen, minkä lopuksi avaan vielä meidän ihan tavallisen viikon ruokaostokset ja niistä aiheutuneet kulut.

Osa vinkeistä voi vaikuttaa itsestään selviltä, mutta niinhän se on, että perusjutut on niitä millä on merkitystä. Säästämiseen ei oo mitään oikotietä, vaan kuten moni muukin tavoitteellinen asia elämässä, se on tylsää puurtamista. Siitä syystä pienet jutut nousee yllättävän merkityksellisiksi, eikä niitä sovi väheksyä.

Tässä siis mun arkipäivän muikkarit, joita koitan pitää mielessä, jotta sinne reissukassaan kilahtaa yhä enemmän euroja!

1. Syö sesongin mukaan

Ehkä tärkein ja helpoin vinkki on sesonkiajattelu – eli osta kaupasta sitä, mikä on juuri nyt kaudessa. Satokausikalenteri helpottaa tässä, mutta niin myös maalaisjärki ja silmien auki pitäminen, eli käytännössä kannattaa ostaa sitä, mikä on tarjouksessa. Kun satsumakausi alkaa, samalla hedelmien hinta laskee samoin kuin juureskauden alkaessa porkkanat, nauriit, punajuuret ja lantut alkavat tuntua puoli-ilmaisilta.

Parasta tässä on se, että samalla kun pihistelee, saa oikeasti hyvälaatuisia kasviksia silloin kun kyseiset rehut on parhaimmillaan, ja kaiken hyvän lisäksi samalla saattaa tulla kokeiltua myös jotain uutta.

2. Tee ostokset halvassa ruokakaupassa

No niin, käsi ylös kenen mielestä on noloa shoppailla Lidlissä? Mää olisin ehkä ollu siinä jengissä vuonna 2006, mutta nyt oon niin kaukana kuin vain voi olla. Lidl on ollut meidän talouden ykköskauppa vuosikaudet ihan puhtaasti siitä syystä, että se on kotimaassa edullisin.

Onneksi snobeilut on lähteneet jo aika hyvin lähes kaikista suomalaisista, sillä kyseinen pulju on onnistunut uudelleenbrändäämään itsensä Suomessa aika onnistuneesti, ja on kaukana siitä nollariluvun puolivälin saksalaistunnelmasta. Ja eron huomaa, sillä Lidlit on Suomessa kyllä huomattavasti parempia kuin esimerkiksi Saksassa, sekä tunnelmansa että valikoimansa puolesta.

Hintaero pikkukauppoihin, Alepoihin, Salehin ja K-marketeihin, on merkittävä. Meillä on tapana tehdä ostokset pääasiassa Lidlissä, käydä ehkä hakemassa muutama tarjoustuote Postitalon K-supermarketista ja maitopurkkityyliset ostokset naapurin Alepasta, mistä mukaan tarttuu yleensä myös punaisilla tarroilla varusteltuja leipiä. En edes muista, milloin oltaisiin viimeksi maksettu leivästä normaalihintaa varsinkaan, kun meidän käytössä pussit menee ensimmäisenä pakkaseen.

3. Vältä hävikkiä

Tää on mulle sitä täysin itsestäänselvää osastoa. Kuka olis valmis heittämään rahaa roskiin? Samasta asiasta on kyse silloin, kun heitetään aivan syömäkelpoista ruokaa biojätteeseen. Tässä ei auta vaikka miten kaupoissa myytävät pakkaukset olisi auttamattomasti liian isoja pienille talouksille tai jos ruokia ei vaan ehdi syödä ennen pilaantumista. On ehdittävä, sillä mikään ei oo niin typerää kuin hyvän ruoan haaskaaminen maailmassa, missä sitä ei todellakaan riitä kaikille.

Hävikin välttämiseen meillä on muutamia keinoja: pidentää kaupassa käyntiä niin, että jääkaapin perukoilta tulee kaivettua varmasti ne vähänkin nahistuneet porkkanat,  heivata ruoat ronskisti pakastimeen siinä vaiheessa kun alkaa käydä selväksi, että se on pilaantumassa ennen kuin tulee syödyksi ja laskea pikkusen sitä omaa rimaa. Muista, että parasta ennen -päiväys ei tarkoita sitä, että ruoka olisi syömäkelvotonta päiväyksen jälkeen.

4. Tee kasvispainotteisia valintoja

Liha on kalliimpaa kuin kasvikset, ja kasviksillakin pärjää. Ei varmaan vaadi enempää selittelyjä? Mistään totaalisesti vegaaniudesta ei mun ajattelumaailmassa ole todellakaan kyse vaan siitä, että säästämällä lihan harvoihin erikoistilaisuuksiin säästää pitkän pennin. Toki jos rakastat makkaraa ja muuta lihaan verrattavaa ruokaa, on sen nauttiminen varmasti halpaa lompakolle.

Soijapullia, salaattia ja raejuustoa. Näillä pärjää!

Ja pst. Pakko suositella vielä Lidlin pakastekasviksia! Vaikka ne ei ookaan kotimaisia, on isot kukka- ja parsakaali-, papu- ja pinaattipakkaukset meidän pakkasen vakivieras. Ihan huikea löytö, vielä kun oppisi syömään ruusukaalta…

5. Haasta itseäsi, jätä välillä käymättä kaupassa

Tästä vähän sivusin jo aikaisemmin ja tää on asia, mitä Karim teki koko opiskeluaikansa ja mitä mulla oli vähän vaikeuksia ymmärtää, mutta nyt oon minäkin oivaltanut tämän asian hienouden. Eli kun kauppareissujen väliä venyttää edes päivällä, alkaa kaapeista löytyä oikein mainioita raaka-aineita joista saa koostettua ihan hyvän aterian sille päivälle.

Samalla voidaan mainita ravitsemusterapeuttituttuni ajatusmaailma pahan ruoan puolesta, eli ymmärrys siitä että ruoan ei tartte ihan joka kerta olla sitä maailman parasta, ilotulitusten arvoista herkkuruokaa, vaan se voi olla ihan perusruokaakin välillä. Arki on arkea, ja sen voi joskus hyväksyä.

6. Tutustu ruokakaupan kuivahyllyyn

No niin, nyt päästään asiaan joka avautui mulle vasta joitakin vuosia sitten, ja sen jälkeen oon päässyt osalliseksi aivan uuteen maailmaan. Kuiva-ainehyllystä tulee ensimmäisenä mieleen pasta ja riisi, mutta kun katsoo vähän tarkemmin, löytyy sieltä vaikka mitä mielenkiintoisia raaka-aineita! Esimerkiksi erilaiset pavut, linssit ja muut kuivatuotteet, kuten vaikkapa uutena suosikkina Härkisrouhe, on nousseet korvaamattomaan asemaan meidän keittiössä erityisesti niinä päivinä, kun tuntuu että muut proteiininlähteet on syöty jo aikapäiviä sitten.

Näissä hienointa on se, että huippuedulliseen kilohintaan pienellä vaivalla liottamalla saa tosi hienoja rakenteita ja makuja ruokaan. Ja tarkoitan nimenomaan niitä kuivia, ei valmiiksi liotettuja tuotteita. Jos haluaa pelata vielä edullisemmin, kannattaa linssit ja pavut ostaa arabikaupoista, missä hinta-laatusuhde on takuulla paras mahdollinen. Kokeile ainakin kikherneitä, linssejä ja härkäpapuja!

7. Pysy rutiineissa

Ruokarutiinit voi tarkoittaa toiselle jokapäiväistä ravintolavierailua, mutta mulle se tarkoittaa sitä perus arkiruokaa ja tuttuja reittejä ruokakaupassa. Käytännössä me ostetaan ruokakaupoista aina sama setti, eli kahlataan aina niitä samoja käytäviä.

Kun hyväksyy sen, että joka aamu nokan edessä on puuroa, päivällisellä kasvishässäkkää tai salaattia protskulisällä ja iltapalalla rahkaa, säästää ruokakuluissa pitkän pennin. Työpaikkaruokalan lounaalla saa sentään vaihtelua joka päivä, joten se tasapainottaa kokonaisuutta mukavasti.

8. Paina mieleen muutama edullinen go to -ruoka

Tämä yhdistyy tuohon aikaisempaan, eli kun joka kerta kaupasta tulee ostettua ne samat raaka-aineet, kannattaa miettiä valmiiksi muutamia eri aterioita, joita niiden pohjalta saa koostettua. Silloin ei tarvitse sortua Woltiin pahimmankaan nälän hetkellä, kun mieleen nousee heti vaihtoehtoja siitä, mitä ruokana voisi olla.

Meidän go to -ruoat on aika selkeät. Glamouristi nimetty kaalimössö on tomaattipyreepohjainen sekoitus kaikkia niitä kasviksia, mitä keittiöstä sattuu sillä hetkellä löytymään: paprikaa, papuja, pakastepinaattia, linssejä, ananasta, tomaattia ja tietenkin kaalta. Sekaan voi lisätä vielä esimerkiksi härkisrouhetta tai vaikkapa nyhtökauraa, mutta varsinkin jälkimmäinen on niin kallista, että se jää meiltä nykyisin hankkimatta.

Salaatin alla pilkottaa kaalimössö, tosin tällä kertaa ilman kaalta.

Toinen rutiiniannos on runsas salaatti Lidlin kala- tai soijapyöryköillä. Siinä missä ennen kavahdettiin eineksiä, on noista kahdesta noussut meidän suosikki, ja vähintään toista löytyy jääkaapista aina. Kalapullat on tosi helppo tapa lisätä kalan syöntiä, ja soijapyörykät taas on ihan tajuttoman hyviä. Kannattaa kokeilla edes kerran!

Mutta siirrytään sitten sanoista tekoihin, eli miltä meidän viikon ruokaostokset sitten näyttävät ja vielä tärkeämpää, kuinka paljon ne maksoivat?

Tässä on avattuna meidän noin viikon ruokaostokset. Ne on peräisin kahdesta paikasta: Lidlistä ja Stockmannilta. Pääosin kaikki sapuskat hankitaan Lidlistä, mutta esimerkiksi mun kaks supersuosikkikuitulisää, sokerijuurikaskuitu ja Härksirouhe on muita kauppoja edullisempia Stockmannilla, joten käyn nappaamassa ne ilomielin Herkusta.

Tässä kuvassa olevien ruokien lisäksi käytiin ostamassa parin viikon leipätarpeet ja rahkan sekä jogurtin ja rehujen loputtua uudet satsit viikon aikana, mutta muutoin syötiin aika lailla näitä. Kuvassa on monia juttuja jotka kestävät reilusti viikkoa pidempään, mutta yhtä lailla meillä on vastaavasti kaapissa juttuja, jotka on jäljellä edellisviikkojen ruokaostoksista. Eli tää esimerkki on suht karkea, mutta antanee ihan hyvin osviittaa.

Viikon ruokakauppakulut meidän taloudessa olivat tällä seurantaviikolla 54 euroa 44 senttiä, eli aika vähällä päästiin. Tällä ja kaappien perukoilta löytyneillä jämillä saatiin kahdelle kolme ateriaa päivässä eli aamiainen, päivällinen ja iltapala.

 

Säästösaldo marraskuu 2018: 1 600 e / 10 000 eurosta

28.11.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt on aika Kymppitonni vuodessa -projektin ensimmäisen varsinaisen vinkkipostauksen. Oli häkellyttävän ilahduttavaa huomata, miten mahtavan vastaanoton tää mun vuoden mittainen projekti teiltä sai. Se kertoo selvästi siitä, miten raha-asioista on hyvä puhua ääneen ja avata vähän sitä prosessia, millä tavoin itse kukanenkin euronsa säästää. Positiivinen vastaanotto myös rohkaisee olemaan entistä avoimempi, sillä minä en ainakaan halua olla se, joka edesauttaa tabujen pysymistä tabuina – ainakaan, jos ne liittyy rahaan.

Ensimmäinen kuukausi säästöprojektia on nyt takana, ja täytyy tunnustaa, että on mennyt vaihtelevasti. Oon onnistunut säästämään yli tavoitteen, mutta vaikuttaisi siltä, että oon sillä aiheuttanut itselleni myös ns. näennäistä köyhyyttä. Siirsin siis vähän liian ison summan säästötilille, mistä syystä käyttötilin varat hupenivat aika nopeasti ja jouduin turvautumaan luottokorttiin alta aikayksikön. Se taas tarkoittaa sitä, että männäkuun hummailujen hinta maksetaan sitten tulevan kuukauden aikana kun luottokorttilasku tulee maksettavaksi, mutta toisaalta mikäs olisikaan parempi tapa oppia kantapään kautta kuin oikeasti oppia ne kantapään kautta?

En siis pistänyt todellakaan kaikkia rahahanoja kiinni heti projektin aluksi suunnitelmista voimaantuneena, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä mulla on nyt vähän huono omatunto tuhlailuista. Tosin uskon, että alun pieni feilaus motivoi keskittymään projektiin vielä entistä kovemmin, ainakin, jos tunnen itseäni yhtään.

Mutta, sen pidemmittä kuulumisitta, mennään asiaan!

Säästövinkki numero 1: siirrä rahat säästötileille heti palkkapäivänä

Tämä säästövinkki on syystä ensimmäisenä, sillä se on kaiken lähtökohta. On hankala säästää, jos niitä rahoja vain lepuuttaa käyttötilillä tai patjan alla, eikä oo mitään kunnollista paikkaa, mihin ne laittaa. En puutu tässä postauksessa lainkaan rahastoihin tai osakkeisiin, sillä mulla ei ole niistä mitään kokemusta, vaan keskityn ainoastaan siihen minkä osaan: säästötilillä säästämiseen.

Tää on mun mielestä helpoin ja konkreettisin asia, joka käytännössä kartuttaa säästöjä. Mää vaihdoin juuri pankkia ja mulla on tällä hetkellä käyttötilin lisäksi kaksi säästötiliä. Aiemmassa pankissa säästötilejä oli varmaan viis, mutta nyt ajattelin ainakin lähteä liikkeelle kahdella tilillä: Toinen on lyhytaikaista säästämistä varten ja on pankin papereissa käyttötili, eli sieltä voi nostaa varoja rajoituksetta ja korko on lähes olematon. Toinen tili on pankinkin kirjoissa säästötili, mistä saa tehdä OP:lla maksutta vain jokusen noston vuodessa, minkä lisäksi korko on normi käyttötiliä parempi.

Haluan pitää säästämisen mahdollisimman helppona, kuten kaiken muunkin elämässäni, mistä syystä mulla on nuo kaksi eri tyyppistä tiliä. Käytännössä säästän kahdella tasolla: pieniä ja suuria tavoitteita varten. Pieniä tavoitteita, kuten esimerkiksi Lontoon-viikonloppulomaa varten säästän tilille, mistä voin nostaa rahaa vaikka kerran tunnissa ilman, että siitä koituu mulle mitään kuluja. Sen tilin tavoite ei ole kartuttaa jättimäisiä summia loppuikää varten, vaan nimenomaan mahdollistaa ne pienet kivat jutut elämässä. Elämän suuria unelmia eli tavoitteita varten taas säästän virallisella säästötilillä, johon ei tulis mielen viereenkään kajota kuin kerran–pari vuodessa.

Tällä hetkellä mulla on päässä tavoite, että siirrän mun toimittajan palkasta, josta jää noin kaksi tuhatta euroa käteen, joka kuukausi tuhat euroa säästötileille. Käytännössä mulla jää siis kuukaudessa noin tuhat euroa vuokraan, laskuihin, ruokaan ja muuhun elämiseen, mikä tuntuu melko suurelta summalta.

Tonnin siirtäminen kuukaudessa säästöön (tai noin tonnilla pärjääminen) voi  joidenkin korvaan kuulostaa aika isolta tavoitteelta (ja samalla toisten korvaan säälittävän helpolta), mutta oon aikaisemmin pystynyt siirtämään samasta palkasta 500 euroa kuussa säästöön silloin, kun maksoin noin tuhannen euron vuokran kokonaan yksin. Nyt Karimin muutettua takaisin kotiin tuntuvin muutos on paitsi sydämessä myös lompakossa, kun vuokrasta säästyy joka kuukausi noin 500 euroa. Se tuo hurjasti lisää säästömahdollisuuksia, ja samalla kun normiarjen kuluja maksaa kaksi ihmistä, antaa se myös mahdollisuuden pieneen elintason nostoon. Win-win-tilanne!

Tuosta säästöön menevästä tonnista laitan 600 euroa varsinaiselle säästötilille, joka on isoa tavoitetta varten, ja 400 euroa säästän sivuun “käyttö”säästötilille eli käytännössä kamerahankintoja ja reissuelämää rahoittamaan. Isolle säästötilille menevä summa voisi toki olla suurempi, mutta haluan myös nauttia elämästä tämän vuoden mittaisen projektinkin aikana, sillä säästäminen ei oo mulle vaan lyhytaikainen projekti, vaan tavallaan elämäntapa, joka vaan näyttäytyy lyhyempinä projekteina. Siitä syystä yritän tehdä siitä mahdollisimman vaivatonta ja mahdollistaa itselleni myös nauttimisen samalla, kun säästelen jotain isompaa tavoitetta kohden. Tästä ajatuksesta on luvassa myöhemmin projektin varrella vielä aivan oma postauksensa!

Vuoden aikana tuolla kuukausittaisella 600 eurolla saa säästettyä 7 200 euroa, mikä ei vielä aivan riitä mun kymppitonnin tavoitteeseen, mutta vie aika pitkälle sitä kohti.

Vielä mulla ei oo suuria suunnitelmia sen suhteen, miten saan tasoitettua tuon lopun 2 800 euroa, mutta uskon että muutamalla vähän ahkerammalla säästökuukaudella ja parilla ylimääräisellä työkeikalla pääsee jo pitkälle. Lisäksi otin vähän vauhtia ja isottelin ensimmäisen säästökuukauden aluksi, ja laitoin koko tuhat euroa suoraan säästöön isoa tavoitetta varten. Piti päästä keulimaan, enkä malttanut aloittaa rauhassa. Alla tulos.

Säästösaldo, lokakuu 2018: 1 000 e / 10 000 eurosta

22.10.2018 6 Kommenttia
6 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit