Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Saksa

Berliinissä piti kerrankin onnitella itseä (okei, kaikki kiitos menee kyllä Mipsulle) ennakkosuunnittelusta, sillä aiemmilla reissuilla missattu vierailu kaupungintalon kupolissa onnistui viimein! Vierailu on ilmainen, mutta se pitää varata etukäteen, aivan kuten esimerkiksi Lontoon ihana Sky Garden.

Ihan yhtä korkea tai vehreä Berliinin kupoli ei lontoolaispilvenpiirtäjän katolla sijaitsevaan trooppiseen puutarhaan verrattuna ole, mutta yhtä lailla mieleenpainuva elämys, ja selkeällä säällä vielä oikein mainio näköalapaikkakin. Ja mikä parasta, elämys on tosissaan täysin ilmainen, kunhan vierailun on muistanut varata etukäteen ja mukaan on napannut myös henkkarit.

Vierailun buukkaaminen onnistu näppärästi netissä,  ja se kannattaa tehdä sesongista riippuen hyvinkin etukäteen. Me oltiin matkalla syyskuussa ja varattiin vierailu muutamaa viikkoa etukäteen, jolloin oli vielä rutkasti tilaa myös viikonloppuna. Veikkaan että tilanne on esimerkiksi kesäsesongin aikaan täysin eri.

Mulla on ollut viime aikoina vähän kehnosti tuuria matkassa säiden suhteen, ja sama tuuri oli myös Berliinissä, missä vesisade, harmaus ja sumu pilasivat kaikki mun lomakuvat. Onneksi fiilis ei kuitenkaan laskenut sen takia, joten vaikka kuvissa onkin varsin harmaa tunnelma, olin kyllä harvinaisen fiiliksissä niin tyttöjen kaupunkilomasta kuin matkaseurastakin.

Kupolivierailusta saa varmana eniten irti hyvällä säällä, kun sieltä oikeasti näkee maisemia. Nyt keskityttiin ihailemaan arkkitehtuuria, ja kyllä siinäkin riitti katseltavaa, sillä rakennus on todella hieno. Parhaimmillaan maisema on varmasti auringonlaskun aikaan, ja kupoli onkin avoinna aamukasista keskiyöhön, joten vierailu auringon laskiessa onnistuu varmasti vaivatta.

Meillä hujahti vierailuun ehkä noin tunteroinen: ensin vilautettiin henksuja ja mentiin turvatarkastuksen läpi, mistä meitä kerättiin iso kasa yhteen ja kävelytettiin sitten ulkokautta sisälle rakennukseen. Käveltiin jonossa kuten Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä konsanaan, ja kun koko porukka oli sisällä, suljettiin takana oleva ovi visusti ennen kuin seuraava avattiin.

Kupolialueella saatiin kuitenkin kulkea vapaasti eikä esimerkiksi kuvauskieltoja mihinkään suuntaan ollut, vaan voitiin nauttia maisemista ihan kaikista suunnista. Kävely kupolin katolle oli hauskaa, ja aivan huipulla olikin avoin katto, mitä en olis osannut odottaa. Talvella kannattaakin varautua siihen, että kupoliin ei varsinaisesti pääse lämmittelemään.

Kapeat käytävät luikerteli pitkin kupolin reunaa ja ylös mentiin eri reittiä kuin alas. Kaikki oli järjestetty saksalaisen täsmällisesti ja järkevästi, ja varmaan ensimmäistä kertaa tällaisessa nähtävyydessä vieraillessani myös alas pääsi jonottamatta! Kaikki pelasi siis erinomaisesti, eikä vaatinut muuta kuin pientä ennakointia. Tästä vahva suositus!

Onko kupoli tuttu muille? Ja tietysti: sattuiko sulle paremmat kelit?

7.10.2017 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Apua, mitä ihania ruokakokemuksia pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan oikein roppakaupalla, kun seikkailin muutaman päivän Berliinissä. Tässä vaiheessa lienee aiheellista antaa taas varoituksen sana: jos et oo just käyny jääkaapilla, voi olla että tämä postaus herättää hillittömän himon alkaa osoitella kättä kohti jääkaapin ovenripaa.

Meillä oli reissukaverini Miian kanssa hyvin vähän suunnitelmia viikonlopulle, ja päällimmäinen tavoite olikin pääasiassa vaihtaa kuulumisia, kuljeskella ympäriinsä sekä tietysti syödä. Se, että ruokapostaus on ensimmäinen mitä tuolta viikonlopulta julkaisen, kertoo oikeastaan kaiken oleellisen viime päivistä.

Reissu oli täydellinen tyttöjen irtiotto, sillä parin päivän aikana ei ollut stressin häivääkään, kun vaan iisisti kuljettiin kahvilasta ravintolaan ihan vaan vetääksemme sama rundi hetken päästä (kun nälkää oli kerätty taas vähän aikaa) uudelleen. Viikonlopun säät oli melko kehnot siinä mielessä, että aurinko näyttäytyi ehkä hetken verran, mutta enemmän kahlattiin vesisateessa tai odoteltiin loputtomiin auringon vilahtavan pilviverhon välistä. Eipä silti tehnyt mieli juuri valittaa säästä varsinkaan, kun nälkä ei todellakaan ollu!

Me majoituttiin kolme yötä Prenzlauer Bergissä sijainneessa Airbnbssä, ja tää oli mun ihka ensimmäinen kerta, kun yövyin Airbnbssä niin, että myös hostit oli paikalla. Kokonaisen asunnon sijaan buukattiinkin pelkkä huone, sillä myös Berliinissä kärsitään aika paljon Airbnbn aiheuttamasta järjettömästä vuokrien noususta, eikä haluttu tukea ammattimaisesti asuntoa vuokraavaa Airbnb-yrittelijää, vaan koettiin tuo eettisemmäksi vaihtoehdoksi. Ei kuitenkaan käytetty asunnon keittiötä, vaan aloitettiin kaikki reissuaamut jossain muualla.

Ensimmäinen aamiainen syötiin omassa naapurustossa, Prenzlauer Bergissä sijaitsevassa Betty’n Caty -kahvilassa. Supersuloinen kahvila oli lauantaiaamuna aivan täynnä siitäkin huolimatta, että vieressä olevat paikat olivat melko tyhjillään. Tämä oli selvästi paikka, mihin kannatti tulla. Olin saanut vinkin siitä Berliinissä asuneelta työkaveriltani, joka selvästi tiesi parhaat ruokapaikat.

Meillä ei ollut varausta, eikä täpötäydessä kahvilassa ollut tietenkään tilaa sisällä, joten päädyttiin nautiskelemaan ensimmäinen Berliinin-aamupala pihalla. Aurinko ehkä oli jossain siellä paksun pilvipeitteen takana, mutta onneksi Berliinin syksy ja pyötään kannettu puuro lämmitti sen verran, että aamiainen oli tosi miellyttävä. Yhdeksän euron puuroannos tuntui kieltämättä hieman tyyriiltä kaupungissa, jota kehutaan erityisesti edullisesta hintatasosta, mutta tuossa hetkessä sen maksoi mielellään varsinkin, kun puuro oli tosi hyvää! Nautin kahvilassa myös reissun ainoaksi jääneen inkivääriteen, jota muuten oli tarjolla lähes kaikkialla.

Lauantain aamiaisella pärjättiin pitkälle, ja lopulta käytiin vaan päivällisellä. Oltaisiin tosi kovasti haluttu nousta Bikini Berlin -ostoskeskuksen yhteydessä toimivaan 25th hotellin katolla olevaan Neni-ravintolaan, mutta koska oltiin jätetty sekin pöytävaraus tekemättä, oli meidän tyytyminen ostoskeskuksen katolla olleeseen Super-konseptiliikkeeseen, joka oli supertrendikkäästi paitsi ravintola ja kahvila myös kauppa.

Ruokalistalla oli pieniä annoksia, joita meitä kehotettiin nappaamaan nälän suuruudesta riippuen kahdesta neljään. Mää pelasin varman päälle ja tilasin vaan kaks, salaatin ja kana-annoksen, jotka olivat kyllä aivan riittäviä. Meinasin tosin hajota syvässä lasipurkissa tarjottuun salaattiin, joka aluksi lenteli joka paikkaan ja oli lopuksi vaan tosi hankala syödä. Ruoka oli kuitenkin tosi hyvää, mutta esillepanon käytännöllisyys ei ehkä ollut aivan ykkösluokkaa. Niin tai näin, Super oli ihan hyvä, joskin melko kallis, valinta tuolle illalliselle.

Sunnuntaina pelattiin vähän paremmin ja varman päälle, sillä aloitettiin aamu vanhalla tutulla. Edellisreissulta tutuksi tullut The Bowl -ravintola ei pettänyt tälläkään kertaa, ja ravintolan aamiaislistalta löytynyt bread bowl oli täynnä ihan sairaan hyviä komponentteja, jotka hävis parempiin suihin hetkessä. Tilasin kaveriksi myös vihersmoothien sekä minttuteetä, ja siinä sadetta katsellessa oli kyllä tosi mukava vaan olla, höpistä ja nauttia ravintolan tosi kivasta tunnelmasta.

The Bowl on pääosin raakaa ja vegaanista ruokaa tarjoileva ravintola, mutta on ruokalistalla myös monia kypsennettyjäkin juttuja. Nimen mukaisesti niiden juttu on kulhoissa tarjoiltavat annokset, jotka on kaikessa helppoudessaan ainakin mun mieleen. Ravintolan siemenleipä on to die for, ja kaikki mitä oon kummallakin kerralla maistanut siellä, on ollu ihan tajuttoman hyvää. Tähän siis todella vahva suositus!

Aamiaisen jälkeen mulla jäi tosi paljon tekemään mieli kakkua, ja otettiin tavoitteeksi löytää Berliinin parhaat raakakakut, tai ainakin niiltä osin mitä sunnuntaiaukiolot antoi myöten. Päädyttiin lopulta Rawlicious-ravintola-kahvilaan, joka tuli vastaan kaikissa Berliinin raakakakkuja käsittelevissä julkaisuissa.

Tilasin itelleni myös elämäni ensimmäisen golden milkin eli kurkumalatten, mitä oon halunnut maistaa jo tosi pitkään! Sen kylkeen otin suklaakakun, joka tosin oli jopa mulle liian makea, eikä missään nimessä edes parhaimmistoa niistä raakakakuista, mitä oon maistanut. Makeannälkä kuitenkin lähti, ja kurkumalatte oli ihanaa, eli vierailu oli kuitenkin aivan onnistunut varsinkin, kun nähtiin aurinko ensimmäistä kertaa ravintolasta poistuttuamme!

Kakkujen jälkeen oli pakko kävellä ympyrää vähän aikaa, sillä meillä odotti hetken päässä pöytävaraus, ja nälkää piti todellakin vähän houkutella. Buukattiin pöytä niin ikään edellisreissulta tutusta The Bird -hampurilaisravintolasta, jonka burgerit oli niin tajuttoman hyviä, että mun piti päästä sinne uudestaan.

Ruokalistalla oli tosi herkulliselta kuulostava linssi-kesäkurpitsaburgeri, ja vaikka olinkin päättänyt jo etukäteen tilaavani saman signature burgerin kuin aiemmallakin kerralla, päädyin lopulta testaamaan vegeburgeria. Saatiin ravintolassa ihan jäätävää palvelua tarjoilijalta joka tuli ottamaan meidän tilaukset, sillä siinä vaiheessa kun molemmat tilattiin kasvisburgerit, ripitti se meitä hetken siitä, että ei kai me nyt tosissaan tultu sinne syömään mitään kasvishampurilaisia. Tuijotettiin molemmat kimulia täysin hiljaa, sillä ei vaan voitu uskoa sen olleen tosissaan. Huhhei!

Tajusin muuten, että taisin tilata elämäni ensimmäistä kertaa kasvishapurilaisen, ja olihan se kyllä hyvä! Rakastan kesäkurpitsaa, joten tässä ei voitu mennä kovin pahasti pieleen, eikä menty. Hillitön määrä raneja oli liikaa kakkupalan vielä muistutellessa vatsassa, mutta burgeri hävisi kyllä nopeasti parempiin suihin. Ravintolasta siis edelleen vahva suositus, tarjoilijan jäätävistä kommenteista huolimatta!

Maanantaina jäin itsekseni Mipan suunnatessa työmatkalle Ranskaan, ja koin päivän ainoan mieleenpainuvan ruokahetken lounastapaamisessa. Meille oli varattu pöytä Spree-joen rannassa sijaitsevasta Katerschmaus-ravintolasta, joka oli avattu vasta toukokuussa. Melko erikoisella Holtzmarktin alueella on ihan hirveästi kahviloita, ravintoloita ja kaiken maailman bilepaikkoja ja se, että tapaamispaikaksi sovittiin jättimäinen discopallo kertoo paikasta melko paljon.

Katerschmaus oli tosi iso ja melko erikoinen ravintola, jonka sisustuksessa riitti yksityiskohtia. Erityistä oli myös se, että sisustusta ei saanut kuvata, ja mua kieltämättä vähän jännitti kaivaa kameraa edes ruoka-annoksen kuvaamista varten, vaikka se kuulemma olikin ok. Ravintola sijaitsee tosiaan aivan joen rannassa, ja on varmasti kesällä aivan ihana hengailupaikka. Ruoka oli tosi edullista ja hyvää, joten tämä paikka kannattaa pitää mielessä erityisesti, jos suuntaat Berliiniin kesällä!

Matkan viimeinen ruokaelämys oli tänään aamulla, kun konkoilin hotelliaamiaiselle hotellin yhteydessä toimivaan Commonground-kahvilaan. Perinteisen buffan sijaan mua odottikin kolmivaiheinen ruokalista, josta sai tilata kustakin kohdasta yhden. Valkkasin avokadotäytteisen hapanleivän hummuksella ja punajuurella, matkan viimeisen minttuteen sekä elämäni ensimmäisen kombuchan. Olin etukäteen vähän harmitellut pieneltä kuulostavaa aamiaista, mutta voi moro miten hyvä ja just sopivan kokoinen tää setti olikaan, nam!!

Vaikka kahvila sijaitsee hotellin yhteydessä, on se tietysti avoinna kaikille. Vierailun arvoisen siitä tekee paitsi hyvä ruoka myös kiva tunnelma ja erikoinen sisustus, minkä lisäksi myös kahvilan sisäpiha on varmasti erityisesti hyvällä säällä tosi ihana ja rento hengailupaikka.

Huh, mikä nälkä iski nyt, kun postaus on lopussa! En oo varmaan koskaan käynyt omalla lomalla noin paljon ravintoloissa ja kahviloissa syömässä, mutta Berliini sopi siihen tarkoitukseen just täydellisesti, sillä siinä kaupungissa riittää kiinnostavia, hyviä ja edullisia ruokapaikkoja vaikka päivän jokaiseen hetkeen. Tällä kertaa pärjättiin näillä, ja toivottavasti tuosta joukosta irtoaa myös vinkkejä Berliinin-reissua suunnitteleville. Viime vuoden Berliinin-matkan ruokasuosikit löytyvät kootusti aiemmasta postauksesta.

Onko näistä paikoista joku sulle tuttu?

26.9.2017 10 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Air Berlin

Kun Berliinissä ollessaan haluaa päästä näkemään kaupungin kattojen yläpuolelta ja yksi kaupungin parhaita maisemapaikkoja sijaitsee kivenheiton päässä hotellista, ei sitä mahdollisuutta voi jättää käyttämättä. Siitä syystä suunnattiin toisen Berliinin-päivän aamuna heti hotelliaamiaisen jälkeen katselemaan maisemia, paikka oli Potsdamer Platzilla sijaitseva Panoramapunkt, jonka nimi jo kertoo kaiken oleellisen: maisemia oli luvassa, ja mikäs sen parempaa?

Kohdetta mainostetaan paikkana josta näkee Berliinille ikonisen televisiotornin ja se toden totta piti paikkansa! Mutta ennen maisemien avautumista meidän tuli pulittaa kuuden ja puolen euron suuruinen sisäänpääsymaksu, ja hypätä koko Euroopan nopeimpaan hissiin, joka vei sadan metrin korkeuteen 20 sekunnissa. Siitä elämyksestä kun selvittiin, oli edessä 360-asteinen näkymä Berliiniin. Kirkkaalla säällä näkymä oli huikea, ja sieltä bongattiin tunnettujen maamerkkien lisäksi myös meidän majapaikka.

Panoramapunkt-2 Panoramapunkt-3 Panoramapunkt-4 Panoramapunkt-6 Panoramapunkt-7

Vierailijat pääsevät Panoramapunktissa kahteen kerrokseen, ja me suunnattiin tietysti ensimmäisenä sinne ylimpään. Puolipilvinen aurinkoinen sää takasi, että maisemat jatkui silmänkantamattomiin, kyllä korkeissa paikoissa vaan on oma viehätyksensä!

Potsdamer Platz on Berliinin moderni keskus, ja alueella saakin hieraista silmiään erikoisten arkkitehtonisten ratkaisujen myötä useaan otteeseen. Myös Panoramapunkt on osa tätä modernia arkkitehtuuria, ja vuonna 1999 rakennettu pilvenpiirtäjä on kärjestä terävä, mikä oli nähtävillä myös näköalakerrokseessa. Kieltämättä hieman huvittavasti pytinki oli sijoitettu just niin, että kärjestä ei meinannut millään nähdä ehkä sitä suosituinta nähtävyyttä eli televisiotornia, vaan se meni juuri sopivasti piiloon. Tosin se auttoi kiinnittämään huomion muihin mielenkiintoisiin näkymiin, esimerkiksi vieressä kohoavaan komeaan DB-rakennukseeen.

Alemmassa näköalakerroksessa saatiin nauttia taas aimo annoksesta Berliinin historiaa, sillä koko kerroksen ympäri meni iso kasa infotauluja, joissa luki mielenkiintoisia tarinoita kaupungin ja juurikin tuon alueen historiasta. On jotenkin äärimmäisen mielenkiintoista kuulla asioita, jotka on tapahtuneet vuosikymmeniä sitten juurikin siinä paikassa, missä sillä hetkellä seisoo. Se jos mikä saa kenet tahansa kiinnostumaan historiasta.

Panoramapunkt-9 Panoramapunkt-5 Panoramapunkt-10 Panoramapunkt-11 Panoramapunkt-8

Ehkä kaupungin ykkösmaisemapaikka onkin juuri tuo ylläolevassa kuvassa oleva televisiotorni, mutta kyllä mää lähtisin enemmän suosittelemaan Panoramapunktia. Vähän kuin New Yorkissakin: Empire State Building on se eeppisin pilvenpiirtäjä, joten mitä järkeä nousta katsomaan maisemia sinne, kun paras näkymä on tietysti jostain muusta pilvenpiirtäjästä, sillä sieltä käsin katsoessa maisemaa koristaa myös se kuuluisa rakennus?

Paahan siis Panoramapunkt listalle, jos suuntaat Berliiniin!

4.9.2016 7 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Käsi ylös sillä, joka rakastaa lentokenttiä!

Taitaa olla tuon lauseen sanominen vähän kuin metsään huutaisi, ainakin osittain. Lentokentät nimittäin jakanee mielipiteitä melko vahvasti erityisesti paljon reissaavien joukossa: toiset rakastaa sitä lähdön kutkuttavaa tunnelmaa, toiset taas ei millään jaksaisi sitä kiirettä, stressiä ja tunkeilevia tai vaihtoehtoisesti liian hitaita ja pahimmassa tapauksessa myös haisevia tai öykkäröiviä kanssamatkustajia. Mun ajatus lentokentistä on toistaiseksi ainakin lähempänä tuota ensimmäistä, ja lähdön kutkuttava tunnelma valtaa joka ikinen kerta, vaikka kyseessä olisikin vain lento Helsingistä Ouluun.

Berliinin-matkalla sain kieltämättä ehkä erikoisimman lentokonekokemuksen tähän asti, sillä kaupunki tarjosi mahdollisuuden kokea lentokenttä tavalla, jota en oo koskaan aikaisemmin päässyt kokemaan. Keskellä Berliiniä sijaitsee nimittäin lentokenttä, joka ei ole enää vuosikausiin toiminut lentokenttänä, vaan on nykyisin aivan muussa käytössä: kiitorata on kaupunkilaisten ulkoilualue ja lentoasemarakennukset erilaisten vuokralaisten, muun muassa kaupungin poliisivoimien, käytössä.

Siispä pääsin Berliinissä ensimmäistä kertaa ikinä kävelemään keskellä kiitorataa. Ja halutessani olisin voinu vaikka juoksennella, pyöräillä, skeitata tai vaikkapa lennättää leijaa.

Tuntui kieltämättä melko absurdilta ajatella, että joskus sillä samalla kiitoradalla oli kiitänyt päivittäin eteenpäin lentokoneita, ja että siellä oli tapahtunut aika paljon muutakin, mikä tuntui nyt täysin uskomattomalta. Sama tunnelma oli läsnä niin monessa muussa Berliinin kohteessa, jotka oli vuosien aikana toimineet merkittävien historiallisten tapahtumien näyttämöinä. Siinä minä nyt seisoin esimerkiksi keskellä lentokentän kiitorataa, jonka asfalttia pari vuosikymmentä sitten kosketti lenkkareiden sijaan pääasiassa melkeinpä pelkästään vain lentokoneiden renkaat.

Tempelhof Tempelhof-2 Tempelhof-3 Tempelhof-4 Tempelhof-5 Tempelhof-6 Tempelhof-10

Tempelhofin lentoasema toimi jakautuneen Saksan aikana Itä-Berliinin lentoasemana, ja siellä järjestettiin muun muassa lukuisia Hitlerin puheita. Tuntuu kieltämättä vähän kylmäävältä katsoa mustavalkokuvia, missä valtava kansanjoukko tekee natsitervehdystä ja taustalla on lukemattomasti niitä historiallisista dokumenteista tuttuja natsiviirejä – sillä samalla paikalla, missä minäkin seisoin.

Historiansa aikana Tempelhofin lentoasemalla toimi myös muun muassa natsien vankila, mikä tekee kokemuksesta ihan vähän karun.

Harva matkailija kuitenkaan ainakaan vierailuhetkellä miettii noita kauheuksia, sillä melko ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla keskellä kaupunkia sijainneen lentoaseman kiitoradalla saa aika nopeasti muut ajatukset mieleen. Mulla huomion kiinnitti lähinnä se absurdius, minkä noin valtavan kokoinen tyhjä tila kaupungin keskellä toi: keskustaan oli lyhyt matka, mutta tässä sitä nyt oli mahdollisuus jolkotella kilometritolkulla suuren kentän reunoja pitkin.

Tempelhof on vähän kuin kaupunkilaisten olohuone, sillä sinne tullaan liikuntaharrastusten ja koiranulkoilutuksien lisäksi myös piknikille. Tosin meidän vierailun aikaan oli sen verran viiltävän kylmä tuuli, että paikalla oli vaan muutama urhea urheilija ja pari leijaa lennättävää saksalaista.

Parhaimmillaan näkisin Tempelhofin kuitenkin juurikin lämpimänä kesäpäivänä, joko piknik-kohteena tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi juoksu- tai muunlaisena reenikohteena. Just kun pääsin miettiästä että järjestetäänköhän vanhalla lentoasemalla paljon urheilutapahtumia, bongasin muun muassa joogafestivaalin esitteen. Järjestetään siis, ja hyvä niin.

Tempelhof-7 Tempelhof-8 Tempelhof-12 Tempelhof-16 Tempelhof-19 Tempelhof-18 Tempelhof-14

Reissaajan näkökulmasta Tempelhofin lentokenttä oli tosi siisti paikka, ja sitä on aika helppo suositella vierailukohteeksi matkailijoille. Alueelle on kolme porttia, jotka on auki aamusta iltaan, ja niiden sisäpuolella pääsee liikkumaan vapaasti. Hylätyt paikat jaksaa kiinnostaa aivan uudella tavalla joka kerta, ja vaikka lentoasemaa ei varsinaisesti oo hylätty, ei se kuitenkaan oo enää toiminnassa siinä tarkoituksessa mihin se alun perin rakennettiin, ja silläkin on oma aika vahva kiinnostavuusasteensa.

Suosittelen myös lukemaan Pää pilvissä -blogin Maaritin postauksen samasta paikasta. Kokemus oli sinällään erilainen, että siinä missä me paettiin Terhin kanssa Tempelhofilla puhaltavaa tuulta alle puolen tunnin vierailun jälkeen, oli Maarit ystävineen viettänyt lentoasemalla tuntitolkulla aikaa juurikin fiilistellen ja nauttien tunnelmasta.

Onko Tempelhof tuttu paikka? Ja ootko törmännyt maailmalla vastaaviin?

31.8.2016 8 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit