Saksa

Yhteistyössä Air Berlin

Voi luoja miten hankalaa oli etsiä hyviä ruokavinkkejä Berliiniä varten. Kaipasin erityisesti ravintolasuosituksia, ja niiden kaivaminen uskottavista lähteistä oli lähes mahdoton tehtävä. Auringon Alla -blogin Heidi oli tehnyt loistavan postauksen kaupungin aamiaispaikoista, ja olisinkin suunnannut noihin kahviloihin heti, jos meidän hotelli ei olis tarjonnut monipuolista aamiaista. Lounas- ja illallisvinkkien etsiminen ennen reissua osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi, mutta onneksi Berliinin kaltaisessa kaupungissa ei tarvinnut nähä näläkää, vaikka kaikki ruokapaikat ei olleetkaan ennalta tsekattuja.

Muiden reissaajien vastaavan ahdingon lieventämiseksi listaan omat suosikkilöydöt Berliinin ruokatarjonnasta – toivottavasti näistä on hyötyä. Tässä siis mun ravintolavinkit Berliiniin!

The Bird oli ravintola, jonka onnistuin bongaamaan ennen reissua ja jota odotin aika kovasti. Ravintola sijaitsee ilmeisesti Gesundbrunnenin kaupunginosassa supertrendikkään Prenzlauer Bergin länsipuolella, ja tuli vastaan lähes kaikissa Berliinin parhaita ravintoloita käsittelevissä listauksissa. Melko edullisia hampurilaisia tarjoileva ravintola kiinnitti arvatenkin nopeasti mun huomion, ja päätyi listalle heti.

Ei oltu niin fiksuja että oltais tehty hampurilaisdinneriä varten pöytävaraus, ja oltiinkin paikalla puolisen tuntia ennen paikan aukeamista. Koska jono oli vielä olematon, uskallettiin mennä naapurikuppilaan istuskelemaan hetkeksi. Kun sitten ravintolan avautumisaikaan kuudelta palattiin The Birdin eteen, oli sinne ilmestynyt noin 30 ihmisen jono. Ei kait siinä! Kannatti kuitenkin kysyä, sillä saatiin pöytä kahdelle ja puolitoista tuntia armon aikaa, eli tuuri kävi myöten.

Ja onneksi kävi, sillä The Birdin hampurilaiset nousi aika vauhdilla Euroopan topykköseen. Hampurilaiset ja pihvit on ravintolan juttu, ja raaka-aineet ovat tietysti paikallisia, mikä on aina kova juttu. Löysin listalta aika nopeasti oman hampparini, joka oli loistava! Sämpylä oli mainio, samoin medium-pihvi valtavaa juustomäärää unohtamatta. Burgerin salaatti oli jätetty kylkeen, ja ohjeena käskettiin olla käyttämättä haarukkaa ja veistä, mitä me suomalaisina noudatettiin sotkusta huolimatta, toisin kuin melkein kaikki muut ravintolan asiakkaat!

Tuhottiin hampurilaiset reilusti alle tunnissa, ja täytyy kehua myös ravintolan hinta-laatusuhdetta, sillä burgeri maksoi 12,50 euroa. Ei paha hinta siitä, että sai nautiskella hyvän hampurilaisen ravintolassa, jossa oli tosi kiva tunnelma. Vahva suositus siis, ja kasvissyöjillekin löytyi omat vaihtoehdot.

Hampurilaisten jälkeen pysyteltiin seuraavana päivänä samoilla linjoilla, sillä otettiin lounasaikaan suunnaksi kaupungin kehutuin kebula eli Mehringdammilla sijaitseva Mustafa’s Gemüse Kebab. Se oli mulle vanha tuttu jo vuoden 2012 Berliinin-katuruokamatkalta, ja itseoikeutetusti pääsi listalle myös tällä kertaa. Aijai, nam nam!

Päästiin kuitenkin kokemaan ruokakojun suosion varjopuoli, sillä kun konkoiltiin paikalle myöhäiselle lounaalle kahden aikaan, oli jono aivan jäätävän pitkä! Päätettiin kuitenkin olla sissejä ja käyttää x määrä aikaa Berliinin-matkasta jonossa seisomiseen, ja jäätiin odottamaan. Noin tuntia myöhemmin oli meidän vuoro, ja saatiin viimein sapuskat.

Mustafasin kojulla myydään kolmea annosta: kasvisdöneriä, kanadöneriä ja kanadürümiä. Yksinkertaista ja halpaa, eikä täytteissä säästellä. Halvin annos maksaa 2,80 ja kallein 4,20, joten mistään kovin kalliista ruokaelämyksestä ei ole todellakaan kyse.

Sanoisin että ruoka oli hyvää, ja erityisesti budjettireissulla kevyesti jonottamisen arvoista, mutta suuntaisin siitä huolimatta kojulle vähän viisaampaan aikaan eli silloin, kun kaikilla muilla ei oo nälkä. En tosin maistanut Berliinissä toista kebua, joten en tiiä onko se mitenkään erityisen paljon parempi kuin muut, mutta ainakin siitä päätellen että jonossa oli myös aika paljon paikallisilta vaikuttavia tyyppejä, se taitaa olla.

Torstai Berliinissä on täydellinen katuruokapäivä, sillä silloin kaupungissa järjestetään Street Food Thursday. Markthalle Neun -kauppahallissa järjestettävä ruokatapahtuma on supersuosittu, ja kun me konkoiltiin paikalle kasin maissa, oli paikka täyteen ammuttu. Tunnelmaa oli ainakin yhtä lailla kuin ihmisiäkin, ja katosta roikkuvat värikkäät viirit sekä valoköynnökset toi loistavan fiiliksen kauppahalliin.

Tsekattiin tungoksessa ruokatapahtuman tarjonta, ja valkattiin lopulta jokunen koju, jotka vaikutti lupaavilta. Osassa oli jo ruuat loppuneet, mutta onneksi ei kaikista. Ihan kaikki löydöt ei menneet nappiin, mutta Beef Brothersin lihapullat ja Jonesin jäätelö oli kyllä aika nappivalintoja.

Hinnat oli hivenen edullisemmat kuin suomalaisissa katuruokatapahtumissa, mutta kuulin kyllä monien valittavan, että annokset oli liian kalliita. Sen verran mitä katoin hintoja yleisesti, niin ne liikkui 6-8 euron tietämillä annoksesta riippuen.

Raskaiden eväiden vastapainoksi käytiin viimeisenä päivänä tutustumassa Berliinin vegaaniravintolakulttuuriin ja syötiin lounas The Bowl -vegaaniravintolassa. Paikan sisustus oli kuin suoraan Instagramista puupöytineen ja koristelluine lattiakaakeleineen.

Ravintolan nimen mukaisesti sapuskat tarjoillaan kulhoissa, ja niiden lisäksi listalla on muun muassa smoothieita. Tarjolla on myös raakaruokaa.

Valkkasin listalta annoksen, jossa oli mulle mahdollisimman paljon uusia juttuja ja pääsin maistamaan viimein muun muassa tempehiä ja kimchiä. Lisäksi tilasin kaveriksi vielä paikan siemenleipää joka oli loistavaa, ja cashew-pähkinöistä valmistettua creme-tyyppistä soossia. Melko mainiota, ja oli mahtava päästä maistelemaan mulle täysin uusia makuja!

Myös tämä paikka oli suht edullinen, sillä kulhollinen vegaaniutta maksoi reilun kympin, ja smoothiet taisi olla viiden-kuuden euron luokkaa.

Berliinin viimeinen ateria syötiin hotellin lähellä Potsdamer Platzin lähellä olevassa Que Pasa -ravintolassa, joka toimi lähinnä helppona ruokapaikkana mistä ei missään nimessä lähetty hakemaan kulinaristisia elämyksiä. Kympin burrito Amarillotyyppisessä ravintolassa keskellä turistialuetta ei missään nimessä herättänyt odotuksia kovin korkealle, mutta aika nopeasti tajusin olevani ennakkoluulojeni sokaisema, ruoka oli nimittäin varsin mainiota!

Samaa mieltä oli myös pöydän toisella puolella istuva matkakumppanini Terhi, jonka fajita-annos oli niin valtava, että edes minä en varmaan olis jaksanut syyä sitä loppuun asti. Berliini siis yllätti myös silloin, kun sitä ei todellakaan olis odottanut.

Ja odotukset oli tosiaan niin alhaalla että en todellakaan vaivautunut kaivamaan kameraa ennen ruokaan tarttumista, ja aika nopeasti alkoi kaduttamaan. Siitä syystä kuvituksena heikossa valossa otettu kännykkäräpsy.

Tässä mun vinkit tämän reissun perusteella. Berliiniin vois kyllä lähteä pelkästään syömään!