Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Slovenia

Kerta toisensa jälkeen on tosi jännittävää palata takaisin paikkoihin, missä on käynyt joskus vuosia sitten. Viime viikolla reissasin Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan, johon olin saanut ensimmäisen kosketuksen vuonna 2012, kun pysähdyttiin siellä Karimin kanssa Balkanin-interraililla. Nyt pääsin tarkastelemaan kaupunkia aika uudesta näkökulmasta, sillä kuuden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, ja omat rillit on tietenkin muuttuneet näiden vuosien aikana aika lailla.

Vierailu oli osa neljän päivän mittaista Slovenian-työmatkaa, ja vietin kaupungissa kaiken kaikkiaan noin vuorokauden. Majoituttiin aivan Ljubljanan ytimessä sijaitsevassa hulppeassa Grand Hotel Union -hotellissa, jonka kattokerroksessa sijaitsevasta huoneesta avautui näkymä suoraan Ljubljanan pääaukolle eli Prešerenin aukiolle sekä Ljubljanan linnalle. Aika makija!

Ljubljanassa on kaksi nähtävyyttä, jotka ovat ylitse muiden: supersympaattinen ja kaunis vanhakaupunki sekä Ljubljanan linna, joka kohoaa vanhankaupungin yläpuolella ja näkyy pitkälle kaupungissa. Vanhassakaupungissa oli huhtikuisena perjantai-iltana tosi lämmin tunnelma, ja siellä riitti ihania pikkuputiikkeja, jokivarrella sijaitsevia mukavannäköisiä kahviloita ja ravintoloita sekä hauskoja pieniä aukioita.

Parasta Ljubljanassa oli tällä kertaa kuitenkin linna ja sieltä avautuvat maisemat. Noustiin linnalle funikulaarilla toisin kuin kuus vuotta aikaisemmin, jolloin kivuttiin ylös omin jaloin. Funikulaari oli kieltämättä huomattavasti jalan nousua helpompi tapa taittaa matka, mutta maisemien vuoksi valitsisin ite mieluummin sen hitaamman vaihtoehdon.

Keskiaikainen linna on tietysti itsessään jo kiinnostava nähtävyys, mutta parasta siinä on tietysti se, että se on koko kaupungin paras maisemapaikka. Ljubljana avautuu linnan korkeimmasta tornista eli juurikin sieltä virallisesta näköalapaikasta käsin melko huikeana, ja kirkkaana päivänä taustalla kohoavat, jos ei nyt vielä Juliset Alpit niin ainakin hieman lähempänä kaupunkia sijaitsevat Kamnik–Savinja Alpit ja Karavankit.

Maisema oli joka tapauksessa huikea, ja linnan näköalapaikalta avautui Ljubljana niin hyvin, että siitä pystyi saamaan tosi selkeän kuvan, missä juuri oltiin kierrelty.

Tuon lyhyen vierailun aikana Ljubljana muistui mieleen taas kaupunkina, jonne voisi ihan hyvin tehdä vaikka pidennetyn viikonloppureissun kesällä. Kaupunkiin pääsee muutenkin tosi näppärästi suorilla lennoilla Helsingistä noin kahdessa ja puolessa tunnissa, joten miksipä siitäkään ei ottais kaikkea irti? Lueskelin tuossa just mun kuusi vuotta vanhaa postausta, ja sielläkin mää vannon palaavani Ljubljanaan vielä uudelleen, ja niin tein!

Aiemmasta seikkailusta tuli melko vähän flashbackeja mutta yks juttu tuli muita selkeämmin mieleen: Siinä Ljubljanica-joen varrella kun käveltiin Karimin kanssa lempeässä kesäillassa vuonna 2012, oli hetki niin romanttinen että olin varma, että kohta se kosii hetkenä minä hyvänsä. Missään vaiheessa mies ei kuitenkaan kaivanut sormusta taskustaan ja esittänyt kauan odotettua kysymystä, ja sekös alkoi ärsyttää. Taisinkin lopulta tiuskia sille melko rutkastikin illan pimetessä pettymystäni – enkä tietenkään voinut kertoa syytä. :D Hienosti meni siis aiemmalla kerralla, kun tuo oli se merkittävin juttu mikä kaupungista tuli mieleen näin vuosien jälkeen, tietty niiden upeiden lohikäärmepatsaiden lisäksi!

Paluu Ljubljanaan siis kannatti, ja toivottavasti kannattaa tässä elämässä vielä ainakin kerran. Onko kaupunki sulle tuttu?

Kuvat minusta: Annabella Kiviniemi / Bellan matkassa

17.4.2018 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Sinä Mariborin matkapäivänä, kun päätin näyttää nokkaani pihalla, satoi vettä. Ei kuitenkaan yhtä rankasti kuin edellisenä päivänä, joten nappasin jo valmiiksi rikkinäisen sateevarjon kainalooni ja painelin ulos. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut taivaltaa, vaan sain seurakseni mariborilaisen Mašan. Päivän päätteeksi seurasi koko reissun ainoa ravintolavierailu, ja paineltiin tietysti slovenialaista sapuskaa tarjoilevaan mestaan.

Valittiin kolmen ruokalajin lounasmenu, sillä halusin päästä kokeilemaan kunnolla slovenialaista ruokaa. Aikaisempi kokemus slovenialaisesta ruuasta rajoittui nimittäin ainoastaan yhteen ljubljanalaiseen ravintolaan, missä sielläkin tarjoiltiin meksikolaista, joten tietämys paikallisesta ruuasta oli aika heikko.

Eipä se sapuska sitten mitenkään ihmeellistä ollut, mutta maistui täydelliseltä siinä tilanteessa, kun oltiin taivallettu vesisateessa useita tunteja. Kieltämättä mua huvitti alkupala eli paikallinen “lihakeitto”, joka oli todellisuudessa lihaliemi, missä oli uitettua leikattua pannukakkua. Kuulemma äärimmäisen tyypillinen keitto erityisesti talvella. Ei tarvinnut hilloa tai kermavaahtoa, sillä hyvin upposi ilmankin.

Muu sapuska oli mukiinmenevää: hieman aasialaishenkistä kanaa ja supermakeaa marjatorttua. Aterian eksoottisin anti oli edottomasti tuo “keitto”. Ehkä ens kerralla heitänki kotonakin pannarit leikkuulaudan kautta lihaliemeen.

Onko pannarikeitto tullu teille vastaan? Maistuiko?

12.6.2013 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Menneellä matkalla sain junailla sydämeni kyllyydestä. Tykkään ihan hurjasti rautatieasemista ja kaikesta junamatkailuun liittyvästä – ainakin ulkomailla ja silloin, kun kyseessä ei ole kolmas yöjuna putkeen. Junamatkailu Itävallassa oli erityisen miellyttävää, sillä Euroopassa ei kovin monessa paikassa pääse ihastelemaan yhtä upeita maisemia, eli junailu oli hivenen erilaista kuin esimerkiksi kotoisassa Suomessa. :)


Kuvien perusteella ilmat helli aika mukavasti, mutta valitettavasti pääsin nauttimaan mahtavista keleistä pääasiassa juuri noiden junamatkojen ajan. Sen lisäksi että olin nokka liimattuna junan ikkunaan, kulutin junassa aikaa lukemalla ja torkkumalla, eli niissä perus junapuuhissa.

Nuo välimatkat oli kyllä melko lyhyitä, sillä Wienistä pääsee Graziin kahdessa ja puolessa tunnissa, ja Grazista Mariboriin pelkässä tunnissa! Että en ainakaan ennää ihmettele yhtään, miksi reilaaminen on Keski-Euroopassa niin suosittua. Enemmän voisin ihmetellä sitä, että miksi oon tehny omat reilit aina jossain ihan muualla..

Mitäs mieltä te ootte junamatkailusta, onko siitä romantiikka kaukana vai ootteko samanlaisia fiilistelijöitä ku minä? :)

4.6.2013 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kotona taas!

Kirjoittanut Inka

Reissun eka pysäkki: Helsinki-Vantaa, ihan kuin siellä ei olisi tullut vielä hengattua riittämiin

Onneksi pääsin piipahtamaan kentän loungessa, missä ehdin ottaa iisisti hetken ja vedellä samalla navan täyteen herkkuja

Lukemistakin olis irronnu, mutta jätin tällä kertaa lehdet hyllyyn

Yhden Wien-yön jälkeen olinkin jo Meidlingin juna-asemalla odottamassa junaa Graziin. Keli näytti aika kamalalta, mutta oli vasta alkua.

Junamatka meni Euroopan kauneinta maisema-reilireittiä ihastellessa.

Eikä ne näkymät Grazissakaan kovin pajon huonontuneet

Bongailin linnunpönttöjä sieltä täältä valtavien puiden rungoista, ja aika monta löytyki

Mariborin aamut alko hotelliaamiaisella, joka ei kyllä ollu aivan hotellin tähtiluokituksen veroinen, nimim. hotelliaamiaisnatsi.

Keskustan ostoskatu näytti aika hiljaiselta, sillä kaikki kaupat olivat siirtyneet ostoskeskukseen, harmi sinänsä

Ennen sen suurimman sateen alkamista ehin myös käyä tsuumaileem Mariborin kaupungin puistoa, joka oli aika hiljainen

Pääsin vaihtamaan ÖBB:n slovenialaiseen junaan, joka oli ihan hyvin aikataulussa

Wienissä menin heti moikkaamaan Tonavaa, joka sijaitsi aika lähellä mun kämppää

Stephansdom oli ainoa turistinähtävyys mitä ehin Wienissä ihastella, eikä sekään oikeen sateella säväyttäny

Paluumatkalla kävin kurkkaamassa myös wieniläistä loungea, ja ei se ihan Hki-Vantaan loungejen tasolle yltäny

Nautin myös AirBerlinin lentoeväistä, tää oli jo ihan hyvä, varsinkin kun seuraavalla lennolla ruokana oli suklaapatukka..

Lentopäivä meni lopulta ihan mallikkaasti, vaikka 15 tunnin matkustaminen alkoi kyllä jo tuntua.

Niin vaan sekin reissu meni että humahti, ja kotoisa Oulu tervehti mua eilen kostealla kelillä, sillä helle oli vaihtunu reiluun pariinkymmeneen lämpöasteeseen ja ihan hillittömään vesisateeseen, ukkoseen ja salamointiin. Totesin Karimille paluumatkalla vaan, että melkein mikä tahansa on askel parempaan verrattuna siihen keliin, mitä reissulla oli. Joten kyllä tää kelpaa aivan hyvin, varsinkin kun huomisesta eteenpäin on luvattu aurinkoa.

Ja mikä parasta, mulla on tosiaan talviloma tällä viikolla! Pääsen siis toivottavasti nauttimaan vähän kotoisista paikoista lomatunnelmissa, sillä varsinainen kesäloma mulle menee tänä kesänä jenkeissä.

Tätä kotiinpaluun rentoutta lisää myös se, että mun rinkka jäi johonkin Vie-Txl-Hel-Oul -välille, ja odottelenkin tässä soittoa, että missä se laukku luuraa. Eipähän tarttenu heti kotia tultua alkaa miettiä, että joko sen rinkan jaksais purkaa. Tosin hammasharja vois olla aika kova juttu…

4.6.2013 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit