Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Turkki

Tämä saa luvan jäädä mun viimeiseksi Alanya-postaukseksi, sillä onhan kaupungista nyt tullut jauhettua ehkä liiankin. Totuus kuitenkin on se, että pieni määrä aurinkoa ja 30 astetta lähestyvä lämpötila saa pimeydestä saapuvan kriittisenkin matkailijan ihastumaan itseensä. Ja niin kävi myös Alanyan kohdalla, ainakin osittain ja ainakin jälkikäteen. Mitä enemmän pureksin reissua näin matkan jälkeen, sitä enemmän oon vakuuttunut siitä että se oli kiva kohde. Vaikka aika selvästi muistan olleeni paikan päällä monestakin asiasta sitä mieltä, että ei kait tää nyt oo mistään kotoisin.

Ilmeisesti näin reissun jälkeen on kuitenkin helppoa muistaa vaan ne kivat jutut, joten antaapa negailujen siis olla. Parasta Alanyassa oli ehdottomasti lämpötila, joka helli kyllä oikein antaumuksella (paitsi yhtenä päivänä, mutta sehän kuuluu asiaan). Sen lisäksi muistelen hymynkare suupielissä myös meri- ja vuoristomaisemia sekä tietysti ruokaa. Turkkilaiset eväkset maistu harvinaisen hyviltä!

Tämä ranta oli paras Alanyassa näkemäni, ja jos olisin ollu vapaalla, olisin jo uimassa tuolla.

Tämä ranta oli paras Alanyassa näkemäni, ja jos olisin ollu vapaalla, olisin jo uimassa tuolla.

Punainen torni Alanyan vanhan sataman tuntumassa oli ihan kiva.

Punainen torni Alanyan vanhan sataman tuntumassa oli ihan kiva.

Tätä maisemaa katellessa ei voi muuta kuin fiilistellä Alanyaa. Ihan sama, vaikka se olis paljon muutakin kuin tätä.

Tätä maisemaa katellessa ei voi muuta kuin fiilistellä Alanyaa. Ihan sama, vaikka se olis paljon muutakin kuin tätä.

Yks onnellinen reissaaja vuoristomaisemissa!

Yks onnellinen reissaaja vuoristomaisemissa!

Turkkilainen aamiainen oli ehdottomasti koko reissun parhaita aterioita.

Turkkilainen aamiainen oli ehdottomasti koko reissun parhaita aterioita.

Näitä mattoja mää kuolasin kaikkialla. Tää oli luolaan pystytetyssä moskeijassa.

Näitä mattoja mää kuolasin kaikkialla. Tää oli luolaan pystytetyssä moskeijassa.

Yksinäinen kalastaja kruunasi viimeisen illan auringonlaskun.

Yksinäinen kalastaja kruunasi viimeisen illan auringonlaskun.

Tässä oli ne jutut mitä multa jäi reissusta päällimmäisenä mieleen: ruoka, merimaisemat, auringonlaskut ja matot. Vitsi kun budjetti olisi antanut myötä, niin olisin roudannut kotiin useammankin maton, mutta ehkä se on hyvä edetä tässäkin mattoasiassa yks kerrallaan. Ja olla kiitollinen siitä, että sain edes yhden superkivan matkamuiston koristamaan eteisen lattiaa.

Ihanaa joulukuun alkua kaverit!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu sekä Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @inkakha.

Eng: These are the best bits in Alanya for me: the food, the views, the sun and of course all the beautiful kilim carpets!

3.12.2015 20 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
On helppo heittää omatoimimatkaajan reppu selkään ja pistää laput silmille todeten, että suosittujen lomakohteiden nähtävyydet on roskaa, eipäaitoa ja paikkoja, joilla ei ole oikeasti mitään arvoa maailmassa. Sen sijaan on melko vaikeaa yrittää omatoimimatkaajana kokea aidosti ilman ennakkoluuloja paikat, joita kohtaan ei oikeastaan koskaan ole tuntenut mitään kiinnostusta.

Alanya oli  mulle just semmonen paikka. Ennen reissua heittelin päässäni jatkuvasti vitsiä, että oon menossa Analyaan, sillä se kuvasi mun ennakkoluuloisessa mielessä kohdetta melko hyvin. Ajattelin Alanyan olevan täynnä pelkkiä puolialastomia kännituristeja, suomalaisia puhumassa paksulla murteella ryystäen kaljaa ja kulttuurin loistavan poissaolollaan. Onneksi olin väärässä, ainakin osittain.

Sen lisäksi että sain kunnon tuuletuksen omille ennakkoluuloilleni, pääsin myös piipahtamaan kaupungin suurimmissa turistikohteissa. Siis niissä historiallisissa paikoissa, joissa känniturret käy jos jaksaa rantalöhöilyltään ja baarijuoksemiseltaan muuta. Yritin ottaa neutraalin suhtautumisen ja nähdä paikat samalla innolla, mitä tsuumailen pilvenpiirtäjiä Manhattanilla tai kiertelen raunioita Meksikossa.

Alanya-Linnake Alanya-Linnake-4 Alanya-Linnake-3 Alanya-Linnake-2
Ensimmäinen kohde oli Alanyan kaikkein tärkein nähtävyys: kaupunkia historiansa aikana lukuisia kertoja muureillaan suojannut Alanyan linnake. Kirjoitin kohteesta aivan oman postauksensa, sillä sieltä avautuvat maisemat sen ansaitsivat. En oo ite mitenkään museoiden perään, joten itse rakennuksena (tai pitäis ehkä sanoa raunioina) linnake ei juuri kiinnostanut, mutta sieltä avautuvat maisemat kyllä. Niiden vuoksi linnakevierailu oli vaivan väärti, sillä maisemat oli kyllä koko kaupungin parhaat.

Jos olisin ollut lomalla, olisin todennäköisesti napannut mukaan hyvät eväät sekä runsaasti vettä ja kävellyt sen muutaman kilometrin mittaisen nousun vuorelle, vaikka se aika tappohommaa olis siinä kuumuudessa voinut olla. Hyvän reenin jälkeen eväätkin olis maistuneet kahta paremmin, erityisesti kun niitä olis vonut popsia ihan huippumaisemissa.

Yks huvittava ohjelmanumero linnakkeella oli muuten maisemien lisäksi suomituristipariskuntien keskinäinen riitely siitä, miten linnakkeella oli liian kuuma ja kuinka toinen osapuoli ei ollut todellakaan tullut Alanyaan kiertelemään mitään homeisia raunioita.

Punainen-torni-Alanya Punainen-torni-Alanya-3 Punainen-torni-Alanya-2 Punainen-torni-Alanya-4
Alanyan linnakkeen alapuolella sijaitseva punainen torni on osa linnaketta mutta kuitenkin itsenäinen nähtävyys. Se sijaitsee vanhassa satamassa, missä on nykyisin pääasiassa ravintoloita ja aika karseita merirosvolaivoja, jotka vie lomakansaa öisille bileristeilyille Alanyan edustalle. Punainen torni itsessään on kyllä aika kehno nähtävyys, sillä se on, noh, torni. Siinä itsessään ei oo kyllä juuri mitään näkemistä.

Mielenkiintoisempi on tornin takaa lähtevä muuri, jonka vierustaa pitkin pääsee tallustamaan laivatalleihin asti. Tai miten se nyt sanotaankaan, se paikka missä laivoja on ennen muinoin rakennettu ja säilytetty. Parasta siinä matkalla on pikkuruinen ranta, joka on pääasiassa paikallisten suosiossa sillä turistit pulikoi jossain ihan muualla. Se pieni ranta on ehkä punaisen tornin nurkkien paras juttu, sillä itse tornissa ei tosiaan oo hirveästi nähtävää.

Toki tarinat tornin huipulta hyökkääjiä kohti valutetusta kuumasta oliiviöljystä ja muista melko mielenkiintoisista ratkaisuista tekevät siitä kiehtovamman, mitä se ilman historian kertomuksia olis.

Damlatas-tippukiviluola-Alanya-4 Damlatas-tippukiviluola-Alanya-3 Damlatas-tippukiviluola-Alanya Damlatas-tippukiviluola-Alanya-2
Sitten on vielä Alanyassa sijaitseva Damlatas-tippukiviluola. Luola on tosi pieni, ja käytännössä sen näkee kävelemällä portaat alas. Ja siinä se. Pienestä koosta huolimatta se on aika siisti kokemus varsinkin, jos se on ensimmäinen rippukiviluola, jonka reissaaja pääsee elämässään kokemaan.

Lämpötila on tippukiviluolien tavoin aina sama, noin 20 astetta vuodenajasta riippumatta. Se on ihan mukava juttu erityisesti kesäkuumalla, kun tippukiviluolaan voi mennä viilentymään ulkona tohottavalta helteeltä. Sanotaan että Damlataksessa (Haukiputtaalla on muuten saman niminen känkkylä, kieltämättä huvitutti kun tajusin mistä se todennäköisesti on saanut nimensä) ilma on erityislaatuista, ja ihmiset tuleekin tippukiviluolaan hengittelemään useita tunteja kerrallaan, kuulemma monen viikon jaksoissa. Myös meidän vierailun aikana siellä oli pari mammaa makoilemassa ja ihan vaan hengittelemässä. Ihan hyvä nollausharjoitus se ainakin on, ellei muuta.
Alanyan tippukiviluola-4 Alanyan tippukiviluola-7 Alanyan tippukiviluola-8 Alanyan tippukiviluola-9
Mainittakoot ekstranähtävyytenä vielä kaupungin ulkopuolella sijaitseva Dim cave -tippukiviluola, joka oli jo semmoinen nähtävyys, mitä voin suositella täysin varauksetta. Suuri tippukiviluola oli meidän vierailun aikana tyhjillään, sillä meidän lisäksi siellä oli vaan kaks muuta turistia.

Jos Damlataksen luola on pikkuruinen ja nähty viidessä minuutissa, sai tässä luolassa kierrellä ainakin sen tunteroisen ennen kuin tuntui siltä että nyt vois nousta takas ihmisten ilmoille. Hienosti on muuten ahtaan- ja suljetun paikan kammoiset otettu tuolla huomioon, sillä missään vaiheessa ei tajua, että on oikeasti kallion sisällä luolassa. Tosin siellä täällä varoiteltiin mahdollisista sähkökatkoksista, ja en tiijä millaisen paniikin siinä olis saanu aikaiseksi jos yhtäkkiä olis kaikkialla ympärillä ollu vaan mustaa.

En nyt ehkä välttis matkustais Alanyaan ihan vaan pelkästään tuon tippukiviluolan vuoksi, mutta jos siellä nyt muutenkin sattuu olemaan, niin suosittelen kyllä lämpimästi piipahtamaan juuri tässä tippukiviluolassa. Damlatas ei nyt ihan nimittäin vedä tälle vertoja. Ja plussaa vielä muutenkin siististä sijainnista vuoristomaisemissa!

Alanyasta jäi siis käteen pari ihan siistiä paikkaa, jotka onnistuivat jollain tasolla yllättämään positiivisesti. Vielä en ehkä omalla rahalla lomalle sinne lähtis, mutta katotaan asiaa uudemman kerran sitten helmikuun lopulla, kun alkaa pimeys ahdistaa ja parinsadan euron äkkilähdöt Alanyaan alkaa houkuttaa ihan uudella tavalla.

Eng: When I heard I was going to visit Alanya, my first reaction was pure laughter. This was a destination I was not interested in at all, but when departure came closer and closer I decided to give it a chance. The main sights in the city – Alanya castle, the red towe, Damlatas cave and Dim cave – might not be the most interesting sights in the world, but I would really recommend the castle and the Dim cave, if you happen to visit this city. They offer nothing too special, but a nice experience.
28.11.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Pohdin ennen Turkin ja Abu Dhabin matkaa konservatiivista pukeutumista aika kovasti, ja yritin varustautua erityisesti Abu Dhabia varten  peittävillä vaatteilla. Koska Turkin kohde oli Alanya, ajattelin että siellä on sen verran nähty puolialasti kulkevia turreja, että shortsit ja topin sisältävään komboon on taatusti totuttu eikä sitä koeta mitenkään epäsovinnaisena, varsinkaan missään turistien suosimissa kohteissa.

Noh, niin oli ja ei ollut.

Periaatteessa Alanyassa oli ihan ok kulkea lyhyissä shortseissa ja hihattomassa yläosassa, eikä kukaan tuijotellut saati huudellut kadulla. Toisin oli esimerkiksi Libanonissa, missä tietysti ihan ymmärrettävästikin oon saanut melko pitkiä katseita osakseni noissa kamoissa kulkiessani.

Yks juttu Alanyassa kuitenkin sattui, mikä opetti mulle että vaikka periaatteessa voisi yleinen fiilis ollakin se, että konservatiivisen pukeutumisen kanssa ei ole ihan niin justiinsa, on kohtelu ihan toista luokkaa kuin silloin, kun paikat on peitetty asianmukaisesti. Tämä opetus tuli kohdalle, kun oltiin työkaverini Nellan kanssa alanyalaisessa ostoskeskuksessa. Oltiin siis pukeuduttu kuten ketkä tahansa länkkärilomalaiset, molemmilla oli joko t-paita tai topii ja suht lyhyet shortsit. Vierailtiin sitten ostoskeskuksen alakerrassa sijaitsevassa herkkukaupassa vähän nuuskimassa tuliaisia. Myyjä kävi tietysti juttusille kauniin suomalaisblondin (en minä) astuttua sisälle, ja esitteli innokkaasti tuotteitaan. Vähän ajan päästä eteen tuotiin lokumia, jonka mies halusi varta vasten syöttää. Vastalauseita ei huolittu, ja kohteliaisuussyistä en kehdannut nostaa asiasta metakkaa.

Jäin jälkeenpäin kuitenkin miettimään tuota aika paljon, sillä koin tilanteen jollain tavalla aika ahdistavaksi. Toisaalta tuo ei eronnut oikeastaan ollenkaan niistä sadoista muista hetkistä, kun mimminä joutuu tilanteeseen josta ei ole ite ehkä kovin mielissään, mutta mistä ei kehtaa nostaa kohteliaisuussyistä numeroa, ja niinpä vastapuoli voi röyhkeästi vähän jopa käyttää toista hyväkseen. Tiijättehän, tarkoituksenmukaisia hipaisuja pikkusen väärään paikkaan tai ihan liian iholle käymistä. Asioita, joita useimmat mimmit kokee jos ei päivittäin, niin ainakin viikko- tai kuukausitasolla. Tosi pieni juttuhan tuo oli, mutta sitten taas toisaalta niinhän ne on aina jonkun mielestä. Pieniä juttuja joista ei kannata nostaa numeroa, vaikka oikeasti juuri pitäis.

Abu Dhabi-2 Abu Dhabi-3 Abu Dhabi-5

Mutta palataan takaisin aiheeseen! Mun piti vähän analysoida tuota tilannetta jälkikäteen, ja tulin siihen tulokseen, että siihen oli pari aika selkää syytä. Ensinnäkin tietysti se, että oltiin liikkeellä kahdestaan ja tyttöinä. Toinen syy oli taatusti se, miten oltiin pukeuduttu. Vaikea uskoa että joku burkaan tai edes hijabiin sonnustautunut reissaaja olis saanut lokumia suuhunsa samalla tavalla. Tuskin se ajatus olis käyny myyjällä edes mielen vieressä.

Kammottavaa on tietysti se, että me naisina ei saatu neutraalia kohtelua siitä syystä, että oltiin liikkeellä ilman miehiä ja jollain tavalla väärin pukeutuneina. En lähe arvostelemaan toisten kulttuuria, mutta tietysti näin suomalaisesta näkökulmasta se tuntuu joltain osin melko väärältä.

Noin lähtökohtaisesti en arvosta millään tasolla tuonkaltaista ajattelua, missä ihminen leimataan kevytkenkäiseksi pelkkien hellevaatteiden perusteella, aivan ollenkaan. Toisaalta taas mää kuitenkin koen vieraat kulttuurit superkiehtoviksi, vaikka tuossa tietysti on piirteitä, joista voi olla montaa mieltä. Tajusin kuitenkin ehkä tuossa hetkessä kaikkein kirkkaimmin sen, mikä merkitys kulttuurisidonnaisten sääntöjen kunnioittamisella on. Kyse ei välttämättä oo niinkään siitä miten ihmiset tuijottaa tai muuta, vaan nimenomaan siitä millaista kohtelua ite saa.

Kirjoitin jo aikaisemmin miten erikoista oli vierailla moskeijassa burkaan sonnustautuneena ja seurata, miten paikalliset, erityisesti miehet suhtautuivat aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Toisaalta se tuntuu ihan pähkähullulta ajatukselta, että ihmisen arvo mitataan käytännössä sillä miten hän on pukeutunut. Toisaalta taas sitä samaa nähdään joka päivä myös tässä meidän länsimaisessa kulttuurissa. Kuvitelkaapa, miten suhtautuisitte ite tyyppiin joka tulisi tuulipuvussa häihin tai henkilöön, joka saapuis tummassa puvussa pihatalkoisiin. Ihan samalla tavalla me vedetään johtopäätöksiä ja oletetaan asioita toisen pukeutumisen perusteella, ja jopa muutetaan suhtautumista samasta syystä.

Abu Dhabi-6 Abu Dhabi Abu Dhabi-4 Abu Dhabi-7

Eri asia on tietysti se, kannattaako tuollaisesta tilanteesta vetää stressiä. Se että mää koin ahdistavana ja omaa tilaa loukkaavana sen, että joku täysin tuntematon mieshenkilö tulee tunkemaan karkkia mun suuhun on täysin mun oma asia, ja jos mää koen sen henkilökohtaisen tilan loukkauksena niin so be it. Ehkä se oli sille pikku juttu, ja saattas olla sitä myös sulle, mutta mulle se ei ollut. En sano että olisin saanut mitään paniikki- tai itkukohtauksia tai jäänyt miettimään sitä ihan hirveästi, mutta siitä huolimatta koin sen epämiellyttävänä asiana, joka oli merkki vääränlaisesta (olemattoman) vallan käytöstä. Lisäksi siitä tuli semmoinen fiilis, että kyseinen henkilö koki syystä tai toisesta oikeudekseen tunkeutua mun henkilökohtaiseen tilaan.

Tärkein oppi tuolta matkalta oli siis tämä: pukeudu paikallisia tapoja kunnioittaen, jos haluat saada ihmismäistä kohtelua. Tämä oppi on monien kokemusten summa, ei ainoastaan tuon yhen tapauksen peruja.

Mun seuraava matkakohde on Dubai, mihin matkustan reilun parin viikon päästä työmatkalle. Tämä oivallus oli melko tärkeä just tähän saumaan, sillä arabimaan ollessa kohteena on jälleen ajankohtaista miettiä, kuinka pukeutua konservatiivisesti mutta silti selvitä helteestä hengissä. Onneksi tosin nyt ei tartte hikoilla aivan yhtä hillittömissä lämpötiloissa kuin Abu Dhabissa, mutta ihan mustia pillifarkkuja sinne ei varmaan kuitenkaan kannata pakata.

Mitä ajatuksia sulla heräsi tästä aiheesta? Voiko sun mielestä yleistää samalle viivalle meidän suhtautumista toiseen ihmiseen pukeutumisen perusteella ja sitä, kuinka konservatiivisissa kohteissa suhtaudutaan vapaasti pukeutuvaan ihmiseen? Entä onko tuollainen maistiaisenjakelu ihan ok, vai kuinka ite kokisit tilanteen? Mihin asti toisen kulttuuria tulee kunnioittaa ja milloin voi tehdä omia ratkaisuja?

Eng: This is what I learned from my trip to Turkey and Abu Dhabi: respect the local dress code.

24.11.2015 16 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yksi asia mitä odotin Turkista enemmän kuin mitään, oli tietysti ruoka. Se on se juttu, joka vie kaikkein parhaiten sisälle paikalliseen kulttuuriin, ja odotinkin innolla matkan tuomia ruokaelämyksiä. Syötiin reissun aikana ihan superhyviä eväksiä toinen toistaan komeammissa miljöissä, mutta yks kokemus oli kieltämättä ylitse muiden. Vaikka meidän ohjelmassa olikin fiinejä dinnereitä meren rannalla, oli mun ehdoton suosikki kuitenkin se vaatimaton ruokakokemus, joka sopis myös omalle kukkarolle.

Toisena reissuiltana meidän opas meni lipsauttamaan, että hänellä on tapana piipahtaa alanyalaisessa kauppahallissa ensin kalapuolella ostamassa kalaa, ja kiikuttaa eväkäs sitten kauppahallin toisella puolella sijaitsevaan kalaravintolaan kokattavaksi. Tästä kun kuulin niin olin melko innoissani, sillä mua aina vähän harmittaa vierailla reissuilla niissä upeissa kauppahalleissa mitä maailman kaupungit on pullollaan, kun tuoretuotteita kasviksia lukuun ottamatta on aika huono mennä reissuliisana ostamaan.

No ei enää, tai ainakaan Alanyassa. Siellä on nimittäin hyvinkin tavallista käydä tosiaan ensin ostamassa kala, ja sitten viedä se valmistettavaksi kauppahallin yhteydessä olevaan ravintolaan. Halutessaan eväkkään voi nauttia joko paikan päällä ravintolassa tai tilata kotipakettiin. Tarkkoja hintoja mulla ei ole, mutta selvästi se tulee edullisemmaksi kuin koko setin tilaaminen ravintolasta.

Alanyan kauppahalli Alanyan kauppahalli-3 Alanyan kauppahalli-2 Alanyan kauppahalli-4 Alanyan kauppahalli-6Alanyan kauppahalli-8Alanyan kauppahalli-5Alanyan kauppahalli-7Alanyan kauppahalli-9

Tästä kuultuani mun piti tietysti päästä kokeilemaan sitä, ja niin oltiin viimeisenä päivänä kauppahallissa valitsemassa kalaa. Siinä vaiheessa meni kyllä sormi suuhun, sillä en tunnistanut yhtään eväkästä, joten annoin asiaan paremmin vihkiytyneille vapaat kädet. Kala mukaan ja ravintolaan, missä henkilökunta otti sen vastaan mukisematta.

Hetken päästä meillä oli edessä vain vähän aikaa sitten kalakauppiaan valikoimasta poimittu kala. Kuka sanoi ettei Alanyassa pääse kokemaan aitoja elämyksiä? En minä ainakaan tuon ruokakokemuksen jälkeen! Autenttista oli myös lounaan päättyminen aivan järkyttävän hajuiseen kölninveteen (käsille) ja irvistyttävän makeaan turkkilaiseen ompputeehen, joka lienee se turistiversio.

Ihanaa viikonloppua kaverit! Mulla on tulossa harvinaisen jännät paikat, sillä mää täytän tänään 28 vuotta ja synttäripäivän kunniaksi Karim on järkännyt viikonlopun täyteen ylläriohjelmaa. Jännittävää!

Eng: Here is how to eat fish in Alanya: go to the fishmarket, pick a fish, pay it, take it to the opposite restaurant, ask them to cook it for you, and go eat. Very simple!

20.11.2015 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit