Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Turkki

Kaikki meistä tietävät Turkin olevan ihan loistava rantalomakohde tai fantastinen paikka kaupunkimatkalle, mutta aika harvalla tulis mieleen lähteä Turkkiin laskulomalle. Laskukohteesta tulee mieleen enemmänki Suomen laskettelukeskukset, Ruotsin kohteet, Alpit ja vaikka mieluummin vielä Japanikin kuin Turkki. Päästiin kuitenkin Turkin-matkalla kokemaan, että maa tarjoaa myös mahtavia laskumaisemia!

Reissun ensimmäinen kohde oli Keski-Turkissa sijaitseva Erciyes-vuori, joka kohoaa vajaaseen neljään kilometriin ja on sydäntalvena ihan oikea laskettelukohde, kunnon lumikinoksineen ja kaikkineen. Vuorella sijaitsee yksi lasketteluksekus, Erciyes Ski Resort, joka on avattu vuonna 2011, mutta vuorella on toki lasketeltu jo vuosikymmeniä ennen sitäkin.

Laskupäivä Turkissa oli kutkuttava siitäkin syystä, että se jäi mulle tämän talven ainoaksi, sillä muut laskureissut jäi tähän syssyyn tekemättä. Siispä tuohon yhteen päivään piti asennoitua sillä silmällä, että siitä on otettava kaikki ilo irti.

Erciyes-vuorella on 34 rinnettä, joten laskettavaa riittää. Oon ihan susihuono lukemaan karttaa ja erityisesti rinteiden hahmottaminen on mulle harvinaisen hankalaa. Siitä syystä olin tosi iloinen, että saatiin turkkilainen Emrah meidän oppaaksi, ja pari kuukautta lähes päivittäin lautailua opetellut kaveri tiesikin rinteiden parhaat paikat ja vuoren näyttävimmät offarit, mutta me pyörittiin tietysti muutaman helpoimman rinteen huudeilla, kun aikaa ei kuitenkaan ollut muutamaa tuntia enempää (puhumattakaan meidän taidoista, hah!).

Siinä sai kuitenkin mainion kuvan Erciyesin hiihtokeskuksen toiminnasta, ja vaikka rinteet oli osittain melko jäässä nollakelin vuoksi sekä sää paikoin tosi pilvinen, saatiin vastapainoksi ihan upeaa auringonpaistetta ja kirkasta taivasta sekä tietysti valtava tunne vapaudesta laudan liukuessa koskemattomalla lumella. Offarit ja puuteri on auenneet mulle ihan uudelle tavalla vasta pari vuotta sitten, kun pääsin Hemavanissa kokemaan todellisen offarielämyksen. Turkissa olosuhteet oli täydelliset vasta meidän laskujen jälkeisenä päivänä, mutta kyllä tuollakin pääsi kokemaan aikamoista vauhdin hurmaa.

Erciyes-vuori kohoaa 3 970 metrin korkeuteen, joten maisemat on kirkkaalla säällä todella upeat. Aina tietyn pisteen jälkeen taivas kirkastui kuin taikaiskusta, ja olikin mahtavaa päästä laskemaan ainakin rinteen yläosa selkeässä paisteessa. Jos turvallisuus mietityttää niin ei huolta, sillä Erciyesin puitteet on kansainvälisten standardien mukaiset ja esimerkiksi hissit tulee Itävallasta.

Miten sinne Turkkiin sitten pääsee laskemaan, jos haluaa? Erciyes sijoittuu näppärästi puoliväliin matkalla Kayserin lentoasemalta Kappadokiaan, joten jos suuntaat Kappadokiaan, kannattaa matkaan yhdistää myös laskuelämys Erciyesillä. Hintataso houkuttaa jäämään laskemaan, sillä päivän hissilippu vuokrakamoineen maksaa noin 25 euroa, ja kulttuurikokemuksia saa jo vuokraamossa. Edes kenkiä ei tarvi laittaa kiinni itse, sillä vuokraamon työntekijäjäbät sitoi meille kengännauhatkin laskumonoihin, mikä oli melko häkellyttävää.

Talvikauden laskut jäi tällä kertaa siis vaan muutamaan hassuun tuntiin, mutta toivottavasti ensi kausi pitäis sisällään sitäkin enemmän laskuja.

Mitä mieltä oot, voisitko lähteä laskureissulle Turkkiin?

8.4.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Elämän upeimmat kokemukset ovat monesti niitä, joita ei suunnittele etukäteen. Ja sitten on niitä, jotka vaativat aika paljon töitä onnistuakseen. Kuumailmapallolento Kappadokiassa oli elämys, jonka tiesin jo etukäteen nousevan mun elämän upeimpien elämysten listalle, enkä todellakaan ollut väärässä.

Kappadokian huikeat maisemat luo täydellisen esiripun kuumailmapallolennolle. Vulkaanisen maaperän eri värit ja muodot näyttäytyy aivan uudella tavalla ilmasta käsin, ja ilmassa kevyesti leijuvan korin rauhallinen kyyti tarjoaa mahdollisuuden nauttia maisemista kaikessa rauhassa. Ei oo mikään ihme, että Kappadokian kuumailmapalloretket on huikea nähtävyys ja elämysklassikko, jonka lähes kaikki Kappadokiassa vierailevat reissaajat kokevat.

Seikkailu alkaa aikaisin aamulla, sillä turvallisuussyistä kuumailmapalloretkiä järjestetään ainoastaan auringon noustessa. Yksinkertaistettuna se johtuu siitä, että silloin ilma ja maa on samanlämpöisiä, eikä yllättäviä ilmavirtauksia synny. Kuumailmapalloretkiä tarjoavat puljut noutavat osallistujat suoraan majapaikasta, joten kyydityksistä kuumailmapalloretken aloituspisteeseen ei tarvi huolehtia. Retket maksaa noin 175 euroa naamaa kohden, ja siihen kannattaa varata muutama tunti aikaa. Varsinainen kuumailmapallolento kestää noin tunnin, mutta meillä oli munkki matkassa, sillä leijailtiin ilmassa jopa tunti ja vartti, mikä on kuulemma ennätyspitkä aika. Meidän kyydistä huolehti Voyager Balloon, joka hoiti homman nappiin ja on suositusten arvoinen.

Varsinainen elämys oli täynnä jännitystä. Aamulla naamaa kammatessa oli aika vaikea tajuta mitä on edessä, sillä olin haaveillut tästä kokemuksesta lähes kymmenen vuotta. Vielä automatkalla hytistessä mietin että mihin tässä oikein mennään, mutta siinä vaiheessa kun minibussi kaartoi lähtöpaikalle, aloin minäkin pikkuhiljaa uskoa, mitä olisi edessä. Sieltä täältä kallioiden välistä alkoi nähdä hiljalleen täyttyvien kuumailmapallojen siluetteja, ja oli pakko nipistää että uskoin olevani hereillä.

Kun lopulta noustiin ulos autosta näin, että kuumailmapalloja on kaikkialla! Hiljalleen täyttyviä, osa jo ilmassa ja toiset hohtavina kuuman ilman vaikutuksesta. Kappadokian laaksojen yllä on aamuisin noin sata kuumailmapalloa, ja se näyttää upealta!

Lopulta myös meidän pallo oli täynnä ilmaa ja valmis lähtemään liikkeelle. Aurinko oli siinä vaiheessa jo melko korkealla, joten kiivettiin nopeasti korin seinustalla olevien jalansijojen avulla korin sisäpuolelle. Meillä oli tyypillinen kuumailmapallokori, jossa oli neljä neljän henkilön karsinaa, eli mukana oli kuskin lisäksi yhteensä 16 ihmistä. Kaikilla oli mukavasti tilaa, eikä matkan aikana tarvinnut ahdistella pienessä tilassa.

Kori nousi ilmaan niin hiljaa, ettei sitä oikeastaan huomannut. Ainoastaan kuuman ilman puhaltamisesta kuuluva ääni muistutti, että nyt aletaan nousta. Vähän ajan päästä alas katsoessani tajusin, että nyt ollaan jo muutamien satojen metrien korkeudessa! Vanha korkean paikan kammo kuitenkin loisti poissaolollaan koko matkan ajan, eikä tullut pilaamaan kokemusta ja hyvä niin. Keskityinkin koko matkan ajan nauttimaan maisemista ja painamaan jokaisen hetken muistiin, sillä tästä en halunnut unohtaa sekuntiakaan.

Niin me leijailtiin reilu tunti Kappadokian upeiden maisemien yläpuolella samalla, kun aurinko nousi hiljalleen horisontin yli. Noustiin parhaimmillaan noin kahteen kilometriin, mikä kieltämättä tuntui melko korkealta. Oli hurjaa seurata korkeuksista, miten hiljaa ympärillä olevat kuumailmapallot lejui höyhenenkevyesti terävien muodostelmien yläpuolella ja jotkut jopa laskeutu laakson kallioiden väliin!

Olisin suonut kuumailmapalloretken kestävän ne kaksi tuntia mitä ne kuulemma ennen valtavaa matkailijarytäystä olivat kestäneet, mutta lopulta oli pakko luoda viimeinen vilaus maisemiin ja valmistautua laskeutumaan. Alhaalla oli vaikea käsittää mitä just koettiin, mutta nyt kun elämyksestä on reilu viikko, alkaa se pikkuhiljaa tuntua todelta.

Matkailussa parasta on uusien paikkojen näkemisen lisäksi just omien haaveiden toteuttaminen, sillä fiilis kuumailmapalloretken jälkeen oli kyllä sanoinkuvaamattoman huikea. Turkin Kappadokia nousi hetkessä kauneimpien näkemieni luontokohteiden joukkoon, ja tuo kokemus kruunasi koko reissun!

Turkissa todellakin on paljon muutakin ku vaan rantaa ja rellestäjiä, vai mitä mieltä oot tästä elämyksestä?

19.3.2018 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Palasin eilen kotiin Turkista, ja pää on vieläkin aivan pyörällä. Vietin edelliset kahdeksan päivää maassa työmatkalla, jonka tarkoitus oli löytää Turkista jotain aivan uutta perinteisten rantakohteiden sekä Istanbulin-kaupunkiloman rinnalle. Ja voin kertoa, että uusia kokemuksia tuolta matkalta ei puuttunut!

Työskentelen siis matkailutoimittajana Rantapallossa, ja urapolkuani olen avannut paremmin tässä postauksessa. Työni mahdollistaa aika ajoin myös reissuja ulkomaille, mistä saan olla tosi kiitollinen, sillä matkat on pääasiassa olleet tosi upeita ja täynnä ikimuistoisia elämyksiä, ja niin oli myös tämäkin.

Meillä oli pääasiassa kaksi kohdetta, joiden ympärillä reissun aikana pyörittiin. Ensin ohjelmassa oli vuoristo-osuus Kappadokiassa ja sitten mentiin rantahumuun Antalyaan. Oli hullua kokea viikon aikana ensin talvi ja useiden kilometrien korkuiset lumihuippuiset vuoret, sitten kevään tuntua kivisavupiippujen keskellä ja lopulta aivan kesää rantahumussa. Yhdessä viikossa!

Parasta reissussa oli ehdottomasti – kuten edellisestäkin postauksesta ilmenee – yli kymmenen vuoden unelman toteuttaminen eli kuumailmapallolento Kappadokian yllä. Oon edelleen haljeta onnesta kun edes mietin koko kokemusta.

Sen lisäksi reissussa oli myös monia muita huippujuttuja, kuten esimerkiksi Düdenin vesiputous, joka loksautti mun leuan jalkojen tasolle heti ensinäkemältä, sekä esimerkiksi road tripillä ihastellut uskomattoman kauniit ajomaisemat ja Etelä-Turkin hulppeat rannat.

Viikoksi riitti näkemistä, ja tuo seikkailu avasikin silmät Turkista aivan uudella tavalla. Totta kai tiesin Kappadokiasta ja oon tietoinen myös monista muista Turkin upeista luontokohteista, mutta silti on aivan eri asia lukea niistä kuin kokea ne itse, olla paikan päällä ja nähdä ne omin silmin.

Turkin-seikkailusta riittää paljon kerrottavaa, mutta aloitetaan seikkailukertomukset tuttuun tapaan tällä fiilistelyllä, sillä mikä voittaisi fiilistelyn? Ihanaa viikonloppua!

16.3.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

APUA!!!! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on haaveillut jostakin jo vuosikausia, jopa vuosikymmenen, ja se viimein toteutuu? Mää oon saanut hykerrellä tässä tunteessa vuoden sisällä jo kaksi kertaa, ensin Santorinilla viime kesänä ja nyt tänään Turkin Kappadokiassa. Toteutin nimittäin tänään aamun sarastaessa pitkäaikaisen matkaunelmani ja osallistuin kuumailmapallolennolle Kappadokiassa!!!

Fiilis on edelleen aivan uskomaton, enkä osaa lainkaan pukea sanoiksi sitä tunnetta, jonka vallassa olin tänään. Saan varmasti sulatella tätä kokemusta vielä pitkään, mutta halusin siitä huolimatta jakaa ensifiilikset teille. Ai että, kun on onnekas olo! Kuumailmapallon korissa ollessani sen leijuessa rauhakseltaan eteenpäin noin kahden kilometrin korkeudessa olo oli täysin epätodellinen. Siinä me vaan oltiin työkaverini Kristan kanssa aivan rauhallisina, sillä kumpikaan ei sisäistänyt sitä, mitä sillä hetkellä juuri tapahtui. Enkä totuuden nimissä ole sisäistänyt vieläkään.

En voi uskoa, että mää oikeasti pääsin kokemaan sen! Ihanaa!

Lisäraportti on takuulla luvassa myöhemmin. Terveiset Turkista, meidän matka jatkuu huomenna Antalyaan!

11.3.2018 0 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit