Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Turkki

Palmuja marraskuuhun

Kirjoittanut Inka

Mikä piristäisi muuten niin harmaata marraskuuta paremmin kuin palmut? No eipä mikkään, joten siitä syystä seuraavaksi on luvassa kunnon kuvapläjäys palmuja mun edelliseltä matkalta. Valtaosa palmuista on kuvattu Turkissa, mutta joukossa on myös muutama Arabiemiraattien palmu.

Noin palmunäkökulmasta Etelä-Turkki vakuutti huomattavasti Abu Dhabia paremmin, sillä Turkin palmut olivat pitkiä, komeita ja reheviä, ja sen lisäksi sieltä löytyi lukuisia (huom! lukuisia!) Kalifornian palmuja. Kaikki Amerikan länsirannikolla käyneet tai Sannan blogia lukeneet tietävät varmasti, mistä palmulajikkeesta on kyse. Arabiemiraateissa sen sijaan oli toki tuuheita palmuja, mutta kuumassa ympäristössä aavikon keskelle rakennetussa kuivassa kaupungissa kasvavat palmut eivät varsinaisesti mitenkään kukoistaneet, ja väri oli kirkkaan vihreän sijaan aika kellastunut. Ne eivät siis herättäneet ihan yhtä suuria ilonkiljahduksia kuin Alanyan kaverinsa.

Palmu on kuitenkin aina palmu, joten vähän kellastunutkin ajaa kyllä asiansa.

Palmu-2 Palmu Palmu-5 Palmu-15 Palmu-10 Palmu-9 Palmu-8 Palmu-13 Palmu-12 Palmu-11 Palmu-6 Palmu-7 Palmu-4 Palmu-14 Palmu-3

Tsemppiä pimeään marraskuuhun! Mulla se on täynnä tosi huippuja juttuja, sekä tietysti myös silmitöntä raatamista. Toivottavasti sulla vaan tuota ensimmäistä. Ja hei, mites tuo etelän veteliä hellivä vesisade? Lunta kiitos!

Eng: November, I will beat you with these photos of palm trees.

16.11.2015 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hukassa hamamissa

Kirjoittanut Inka

Nyt kun Turkin-reissusta alkaa olla jo melko mukavasti aikaa, kykenen ehkä jo muistelemaan meidän hamam-vierailua. Se ei nimittäin mennyt ihan niin putkeen mitä jonkin verran maailmaa nähneeltä reissuliisalta voisi odottaa. Sen sijaan oltiin enemmänkin pahemman asteen turisteja, jotka pyörii hukassa puolialasti semijulkisissa tiloissa. Nappiin siis meni!

Tarkennettakoot taas tässä vaiheessa, että olin siis Turkissa työmatkalla, ja mukana oli myös kollega. Yhtenä reissupäivänä ohjelmassa luki hamam, ja mun ensimmäinen ajatus oli että vuhuu, pääsen viimeinkin kokeilemaan tuota turkkilaisten jaloa kylpyelämystä. Ennen reissua mulla kävi mielen vieressä ajatus siitä, että perehtyisin asiaan vähän tarkemmin jo etukäteen mutta hylkäsin moisen ennakointisuunnitelman aika nopeasti, sillä luotin siihen että homma selkenisi paikan päällä.

No eipä se nyt ihan selvennyt. Ensinnäkään mulla ei ollut mitään käryä siitä, ollaanko hamamissa alasti vai uikkareissa. Koitin kysellä vähän etukäteen meidän paikallisoppaalta josko hamamiin pitäisi varustautua jotenkin, mutta kuulemma mitään ei tarvinnut. Siispä luotin siihen ja pakkasin tietysti minimalistipakkaajana mukaan perus suihkukamat, ja jätin uikkaritkin matkalaukkuun. Hamamiin saapumisen jälkeen suunnattiin vastaanoton papparaisen ohjaamina mimmien pukkariin, missä turkkilainen mamma toivotti meidät tervetulleiksi. “Naked, naked”, kuului vaan kun yritettiin elekielellä kysellä, mimmoiset kamat pantaisiin päälle. Hetken päästä tuli uusi ohje: “bikini, bikini”. Hitto vie, enhän mää niitä sitten mukaan ottanut. Kun ilmoitettiin muorille olevamme valmiita (reissukaveri bikineissä ja minä alkkareissa), saatiin vielä kolmas ohje, “no top”. Okei, päivän asu oli siis puolibikinit.

Hamam-7 Hamam-6Hamam-5

Mamma kietoi meidät tiukasti pyyhkeen sisään ja ohjasi ensin tuttuun suomalaiseen saunaan. Siellä vähän aikaa hikoiltuamme asteltiin seuraavaksi höyrysaunaan. Eipä sielläkään kauaa jaksanut olla ulkolämpötilojen huidellessa kolmenkympin tuntumassa, joten ulos vaan. Sitten olikin luvassa lepohuoneessa oleskelu. Oltiin kieltämättä aika vaivautuneita, kun makoiltiin respan vieressä olevan lepohuoneen tuoleilla päällä pelkät pyyhkeet ja alaosa. Siinä vaiheessa meille tarjottiin virvokkeita eli turkkilaista teetä ja vettä, mutta saunan jälkeen ei kyllä ihan heti ekana tee maistunu. Kun alkoi tuntua että nyt on rentouduttu riittämiin, paineltiin takaisin tyttöjen kylpyalueelle, ehkä hivenen turhan rivakkaammin kuin hamamissa olisi tarkoitus.

Kylpyhuoneessa oltiinkin sitten yhtä kysymysmerkkiä. Pyyhkeet pois ja tytöt kylpyalueelle, missä oli yksi iso pesukivi, yksi pesijä ja yksi vaahdon peitossa oleva turkkilainen mamma. Oli siellä muutama lapsikin, jotka oli peseytymässä pienissä altaissa. Mentiin suihkun kautta poreammeeseen, missä odoteltiinkin sitten jokunen tovi. Ja vielä vähän lisää. Jossain vaiheessa altaan vesi ei enää tuntunu mitenkään miellyttävältä, ja paineltiin takas kylpyalueelle ilman minkäänlaista käryä siitä, mitä meidän pitäis tehdä tai mitä seuraavana tapahtuis.

Hetken aikaa seurailtiin kun pesijänainen hinkkasi ja vaahdotti paikallista muoria varmoin ottein, ja jossain vaiheessa tuli melko vaivautunu olo. Meille suomalaisille, joille saunakulttuuri on opetettu jo ennen kuin on opittu edes kävelemään! Siinä aikamme istuskeltuamme ja ihmeteltyämme bongattiin kasa pyyhkeitä ja hivuttauduttiin lähemmäs niitä, mutta siinä vaiheessa kun oltiin tartuttu punasävyisiin pyyhkeisiin ja oltiin valmiita peittämään niillä itsemme, tuli pesijänainen läpsimään meitä käsille, otti pyyhkeet pois ja ohjasi tiukkasanaisesti takas porealtaaseen. Eipä siinä puolialastomana oikein tullut mielen viereen alkaa inttää takaisinkaan, ja jacuzzin viileä vesi tuntui paremmalta idealta.

Hamam-4 Hamam-2Hamam

Lopulta viimein, tuskallisten hetkien jälkeen sama pesijänainen tuli vinkkaamaan että nyt ulos altaasta. Oli siis meidän vuoro päästä pesukivelle. Ronski kuorinta päästä varpaisiin, pesu ja sitten mamman vaihto. Muori kastoi kankaisen liinan öljyyn ja antoi viuhua tottunein ottein, ja hetkessä koko kroppa oli öljytty. Siinä vielä suihkuun ja seuraavaksi pyyhe niin tiukasti ympärille että naamakin melkein muuttui siniseksi, ja lisää öljyä iholle hierontahuoneessa.

Koko kokemuksen jälkeen jäi periaatteessa tosi rentoutunut olo, mutta toisaalta olin kyllä yhtä kysymysmerkkiä koko mimmi sen jälkeen. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta koska en muutenkaan juuri perusta kylpylöistä tai muusta lillumisesta, saattaapi olla että vastaisuudessa jätän hamamit muille. Tulipahan kuitenkin kokeiltua, ja kokemusta rikkaampana kipittelin ulos naama öljystä kiiltäen.

Vielä edelleenkin mietin, että meniköhän nyt ihan hamam-etiketin mukaisesti vai tuliko lipsuttua, mutta puhasta tuli, ja se kai lienee tärkeintä.

Ootko nää kokeillut hamamia? Mitäs tykkäsit?

Eng: I had my first Turkish hamam experience in Alanya. It was kind of strange, since I had no idea whatsoever what to do and where to go. There is nothing bad in that, but when you’re naked and don’t have a clue, it makes you feel a bit, well, naked.

14.11.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Sain osakseni melkoisesti uusia kokemuksia Turkin Alanyassa. Koska olin työmatkalla, oli ohjelma päätetty ennakkoon ja mun henkilökohtaisilla mieltymyksillä ja toiveilla ei tietenkään ollut juuri merkitystä, vaan sinne mentiin mitä ohjelma sanoi. Yksi päivä kului melko mielenkiintoisesti kokeillen aktiviteettia, joten en kyllä varmastikaan missään tilanteessa omin päin lähtis kokeilemaan.

Meidät nimittäin noudettiin eräänä aamuna ysin pintaan jeeppisafarille. Oltiin kuultu brittiläiseltä pressimatkaporukalta kyseessä olevan superhauska kokemus, ehkä paras niiden koko Alanyan-reissun aikana. Lisäksi meidän mukana ollut turkkilainen toimittaja kertoi olleensa jeeppisafarilla lähes 20 kertaa, joten jotain erikoisen upeaa jeeppisafari Alanyassa taatusti tarjosi.

Jeeppisafari Jeeppisafari-2 Jeeppisafari-3 Jeeppisafari-4

Siispä melko kiinnostuneena hyppäsin aamulla jeepin kyytiin, ja olin aika iloinen siinä vaiheessa kun takapenkiltä löytyi vielä turvavyötkin, sillä se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys turkkilaisissa autoissa. Hetken aikaa kuvittelin että me saatais mukana olleen Nellan kanssa ihan oma auto ja kuskikin, mutta totuus valkeni siinä vaiheessa, kun hieman hermostuneena murahteleva kuski kävi noukkaamassa kyytiin vielä kaksi saksalaista mimmikaksikkoa.

Varsinaiselle safarille lähdettiin lopulta ehkä kymmenen jeepin kokoonpanolla, joten oltiin aika kaukana yksityisestä autoseikkailusta. Vaan mitäpä tuosta, ihan hauskaa oli ajella letkassa Defendereillä ensin pitkin Alanyan kaupunkia ja lopulta vuoristoja.

Jossain vaiheessa mulle valkeni että kyseessä on melko suosittu turreseikkailu, jota aika monet firmat kauppaavat just noissa Turkin eteläisissä kohteissa. Noiden reissujen avulla turistit pääsevät kaupunkikiertelyn ja rannalla löhöilyn lisäksi tutustumaan myös luontoon, sillä jeepit suuntaavat tietysti juuri vuoristoon. Ihan täysin kosketuksiin luonnon kanssa ei tuolla matkalla kuitenkaan pääse, sillä kaikki pysähdykset oli jossain ihan muualla kuin luonnon helmassa. Maisemia sentään päästiin ihastelemaan.

Jeeppisafari-5 Jeeppisafari-7 Jeeppisafari-9

Näkymät olivatkin tuon reissun parasta antia. En varsinaisesti kokenut kuuluvani noiden matkojen kohderyhmään, ja kieltämättä vähän ihmettelin brittimedian edustajien hehkutusta. Jeeppireissun aikana pysähdeltiin muutamaan otteeseen, eka turisteja varten pystytetyssä ”paikalliskylässä”, sitten toisessa ”aidossa turkkilaisessa kodissa” ja lopulta syömässä ravintolassa, johon oli tilattu buffa valmiiksi meitä varten. Jeepin kaiuttimista soi Black Eyed Peas ja muut radiohitit, ja alkumatkan auringonpaisteessa kuskit rohkaisivat kyytiläisiä ryhtymään silmittömään vesisotaan. Se tietty ihastutti näin kamerakaluston kanssa, mutta onneksi kuvausvälineet säilyivät kuivina.

Mutta siis, vaikka reissu ei ihan mun juttu ollutkaan, niin pääsinpähän ainakin melko upeiden vuoristomaisemien äärelle! Oli melko siisti fiilis seisoa siellä Jeepin perällä katellen vuoristomaisemia, tukka tuulessa hulmuten. Harmillisesti meidän pysähdykset sattui just muille kuin näköalapaikoille, mutta takapenkiltä oli onneksi hyvät näkymät horisontissa kohoavaan vuoristoon myös ajaessa.

Lopulta keli kävi kuitenkin aika kehnoksi, ja sumu nousi sen verran paksuksi, että eteen ei nähnyt tietä kauemmas. Se siis niistä maisemista, joten jäljelle ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nauttia matkasta. Olipahan kyseessä ainakin melko ainutlaatuinen kokemus näin omasta näkövinkkelistä, sillä se jos mikä oli Alanyan turistiseikkailu aidoimmillaan.

Mukana olleet saksalaiskimulit oli tulleet Alanyaan kymmeneksi päiväksi kesälomalle, ja ohjelmassa oli jännittävän jeeppisafarin lisäksi myös shoppailua. Oli mielenkiintoista kuulla, miten tytsyt koki Alanyan lomakohteena. Tykkäsivät, tietenkin!Jeeppisafari-8 Jeeppisafari-6 Jeeppisafari-10

Reissulle lähteneistä suurin osa tuntui nauttivan seikkailusta aivan aidosti, joten selvästi vika oli meikäläisessä, kun en osannut täydestä sydämestäni reissusta innostua. Hienoja hetkiä ja upeita maisemia matkalla oli kuitenkin useita, joten ihan helmiä sioille ei tuo reissu munkaan kohdalla ollut, vaikka kauas ei heittänytkään.

Mitäs nää sanot, miltä jeeppisafari vuoristossa kuulostaisi, jos mukana olisi vesisotaa, ”autenttisia” turkkilaisia kyliä sekä viime vuosien parhaat diskohitit?

Eng: A jeep safari in Alanya was quite an interesting experience. A drive to the mountains next to Alanya offered amazing views, but the itinerary could have been a bit more authentic since we visited some “genuine” gypsy houses and an “authentic” Alanyan apartment. I loved to see the nature in the region, though.

29.10.2015 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Oon haaveillu kauniista turkkilaisesta kilim-matosta jo pitkään, ja alun perin puhuin sen ostamisesta jo viime vuoden Istanbulin-reissun yhteydessä. Suuren basaarin mattovalikoiman äärellä meni kuitenkin aika nopeasti sormi suuhun, ja matto jäi ostamatta. Nyt Alanyan-reissun lähestyessä päätin, että hitto vie, nyt mää ostan sen turkkilaisen maton!

Matkan viimeisenä päivänä meillä oli aikataulussa sopivasti aikaa shoppailulle, joten suunnattiin kaupungin keskustaan. Olin paria päivää aikaisemmin haastatellut paikallistuntijaa parhaiden mattokauppojen sijainnista, joten tiesin tasan tarkkaan mihin suunnata. Se oli aika hyvä, sillä keskustassa ei juuri mattokauppoja näkynyt, kun kadun varsilla oli melkeinpä pelkästään merkkituotteita ja tuliaisrihkamaa kauppaavia kojuja.

Pieni kauppa sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä kauppakatujen ytimestä, ja se oli aika helppo tunnistaa ulkona olevista kilim-tyynyistä. Pieni kauppa haisi aika vahvasti lampaalta, mutta sehän kuului vaan asiaan, ja jos totta puhutaan, niin siinä vaiheessa kun astuin värikkäillä, toinen toistaan upeammilla matoilla täytetyyn kauppaan, oli putiikin haju viimeisenä mielessä.

Mattokauppa Alanyassa-2 Mattokauppa Alanyassa Mattokauppa Alanyassa-3 Mattokauppa Alanyassa-4

Pieni mattokauppa oli täytetty äärimmilleen värikkäillä matoilla, ja parhaan käsityksen valikoimasta sai tietysti kysymällä. Kyselin aluksi niitä näitä mattojen valmistuksesta ja selvisi, että turkkilaisia mattoja kudotaan kuudella eri tavalla, ja maton hinta riippuu siitä, kuinka työläs kudontatapa matossa on ollut.

Mattoja kauppaava Muzaffer oli melkoisen sympaattinen kaveri, joka oli omien sanojensa mukaan ollut mattokauppabisneksessä mukana yli 40 vuotta. Tuntemusta siis riitit, ja meidän välinen kommunikaatio sujui aika huvittavasti saksan ja englannin sekamelskalla, mies oli nimittäin ollut ilmeisesti Saksassa vuosia mattokauppiaana, sen verran useasti Teppich-sana puheessa vilisi. Välillä joukkoon eksyi myös aika runsaanlaisesti turkinkielisiä sanoja, joten siinä vaiheessa mulla meni osa puheesta ohitse.

Eipä siinä, yhteistymmärrys löytyi ja Muzaffer esitteli mulle innokkaasti putiikista löytyviä mattoja ja kertoi niiden iästä ja antoi hintatietoja. Lopulta löysin mun reilun sadan euron budjettiin sopivat mattoehdokkaat, ja vaikka kieltämättä vähän harmitti ettei budjetti riittänyt niihin kaupan kaikkein kauneimpiin mattoihin, olin iloinen ettei kotiin tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Lopulta mulla oli edessä kaks mattoa, joista pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin toisen. Ja olipa pikkusen vaikea valinta!

Mattokauppa Alanyassa-6 Mattokauppa Alanyassa-5

En oo mikään maailman kovin tinkaaja, mutta nyt olin tosi ylpeä itestäni, että sain vähän lisää kokemusta hintaneuvottelusta. En tiijä oliko se osa Muzafferin myyntitaktiikkaa vai ihan totta, mutta hänen mukaansa maton hinta oli laskenut jo kiireisimmästä kaudesta sen 30 prosenttia. Annetusta hinnasta sain tingattua vielä noin kymmenen pinnaa pois, mikä oli suunnilleen sen verran, mitä mun haastattelema paikallinen sanoi matoista saattavan saada alennusta. Koin ite että hieman reilut sata euroa noin 200 x 140 cm -kokoisesta nätistä villamatosta ei oo liikaa, joten löin tyytyväisenä kättä päälle. Lisäalennusta olis tietysti herunut, jos olisin ostanut kaks mattoa. Sen olisin kieltämättä tehny ihan taatusti, jos liiroja olis ollu lompakossa yhtään enempää.

Mattokaupoista sopimisen jälkeen Muzaffer taivutteli meidät vielä jäämään teelle, ja pitipä kauppaa juhlistaa aitoon turkkilaiseen tapaan. Nopea puhelu, ja hetken päästä kauppaan asteli mies tarjottimellaan höytyävän kuumaa teetä, tulppaanilaseissa tietenkin.

Siinä teenjuonnin lomassa me jatkettiin rupattelua, ja mattokauppias kaivoi esiin kirjan, jossa sillä oli asiakkaidensa yhteystiedot maittain. Oli melko siisti vilkaista paksua osoitekirjaa, jossa Suomen kohdalla oli merkattu asiakkaat vuosikymmenten takaa! Kuulemma esimerkiksi eräs espoolainen mies oli ostanut Muzafferilta useita mattoja, ja hänet mies muisti oikein mainiosti. Sen verran ehdin vilaista, että kyseinen kaveri oli käynyt mattokaupoilla viimeksi vuonna 2003, eli yli kymmenen vuotta sitten, ja siitä huolimatta hän oli vielä mattokauppiaan mielessä, aikamoista! Suomen saldo oli viime vuoden osalta jääny tyhjäksi, mutta tänä vuonna mää olin jo toinen suomalainen, jolle Muzaffer oli mattonsa kaupannut. Aika hauska järjestelmä!

Mattokauppa Alanyassa-8 Mattokauppa Alanyassa-7 Mattokauppa Alanyassa-9

Teet sipaistuamme oli aika sanoa heipat, ja turkkilainen kilim-matto muovipussissa poistuin kaupasta hymy huulilla. Oli mua huijattu hinnassa tai ei (voiko näitä turisti ikinä tietää?), olin tyytyväinen siihen, että sain viimein kauan kaipaamani kilimin, ja tietty myös turkkilaisen maton ostokokemuksen.

Siitä rohkaistuneena tiijänpähän ainakin, että ens kerralla kun meen Turkkiin varaan mukaan vielä vähän enemmän liiroja ja tuun toivottavasti takaisin vielä isomman kilimin kanssa! Ja kiinnostuneille tiedoksi: Muzafferin Sumak Kilim -mattokauppa sijaitsee Alanyassa Damlatas Caddesilla Lokanta Su -ravintolaa vastapäätä.

EDIT: Matosta on luvassa kuvaa in action tulevaisuudessa, eli malttakaa vielä!

Eng: I have wanted to buy a Turkish kilim rug for so many years, and finally in Alanya I was brave (:D) enough to walk in a Turkish rug store and buy one. This Sumak Kilim carpet store in Damlatas Caddesi had a great variety of different kinds of kilim and Muzaffer, the salesperson was extremely nice and professional. I highly recommend this store!

25.10.2015 16 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest