Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

työmatka

Vaihdollinen lento Honkgongiin ja sieltä laivalla tunnissa Macaoon, missä mua oli vastassa hymyilevä Isabela ja kaupunki täynnä toinen toistaan överimpiä elämyksiä. Ensitöiksemme vietiin tietysti kamat hotelliin – Cotain alueella sijaitsevaan Grand Hyattiin. Nopea kamojen vaihto, onnentanssi isosta ja kivasta hotellihuoneesta ja takaisin ulos. Helle oli käsinkosketeltava ja kostea ilma paksua. Ei haitannut, vaan autoon ja kohti seuraavaa kohdetta!

Toukokuisen työmatkan menolento oli perillä sen verran myöhään, että matkapäivälle ei ollut muuta ohjelmaa kuin illallinen. Se nautittiin Macaon niemimaalla, St. Lazarus -aukion lähellä siirtomaahenkisten, värikkäiden talojen täyttämällä alueella. Vaikka sade ropisi ja kasteli kengät, ei paljoa haitannut, kun oli pitkästä aikaa kuuma myös ulkona. Portugalilaisvaikutteet näkyivät edelleen tosi vahvasti, ja esimerkiksi teiden nimet oli paitsi kiinaksi myös portugaliksi. Ja toki siirtomaahenkinen arkkitehtuuri ei jäänyt ainoaksi kosketuspinnaksi, sillä asteltiin Isabelan kanssa sisään portugalilaisravintolaan.

Macao on Portugalin entinen siirtomaa, ja eurooppalaisvaltio pitikin Macaota hallinnassaan 1500-luvulta aina vuoteen 1999, eli ei ihme, jos portugailaisvaikutteet on kaupungissa edelleen tosi vahvoina. Vuonna 1999 Kiina myönsi Macaolle Hongkongin kaltaisen erikoishallinnon statuksen, jonka on määrä kestää 50 vuotta eli vuoteen 2049 saakka.

Mun Macaon-työmatka kesti kolme päivää, joiden aikana sain aika hyvän käsityksen 33 neliökilometrin suuruisesta kaupungista. Se oli mun ensimmäinen Kiinan-kohde, ja toimi siirtomaavaikutteiden ansiosta tosi helppona ensikohteena.

Parin päivän aikana ehdin paitsi nauttia lasvegasmaisesta kasinohotellien tunnelmasta myös nähdä vähän paikalliskulttuuria, piipahtaa macaolaisilla rannoilla, herkutella paikallisilla kermaleivoksilla (eli pastel de natoilla – kyllä!!!), kiertää kaupungilla ja käydä teeostoksilla. Macaossa kiehtoi eniten juuri kontrastien määrä ja volyymi: aivan luksuskasinohotellikompleksien vieressä kohoaa monikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä, joissa asuu aivan tavallisia macaolaisia. Jo ajatus siitä, että naapurissa kohoaa Venetian tai Paris, tuntuu älyttömältä, mutta se juuri ehkä kiteyttää Macaon.

Maisemien lisäksi otin kaiken irti kaupungin ruokatarjonnasta. Toki olin onnekkaassa asemassa, sillä Isabela vei mua ravintolasta toiseen, ja pysäytti kadulla ohjaten sisään aina kiinnostavan ruokapaikan kohdalla. Parin päivän aikana söin kolmessa tai neljässä Michelin-oppaassa mainitussa paikassa, ja pääsin myös kokemaan elämäni ensimmäisen Michelin-tähditetyn dinnerin. Hyvää ruokaa ei siis tästä kaupungista puutu, ja edullinen hintataso mahdollistaa myös uudenlaiset ruokaelämykset.

Kaiken kaikkiaan parin päivän visiitti Macaossa oli aika tervetullut ensikosketus kiinalaiseen elämänmenoon. Toki meininki on hyvin kaukana aidosta kiinalaisesta elämästä, mutta tämä kelpasi ensimmäisenä kokemuksena enemmän kuin erinomaisesti.

25.9.2019 1 Kommentti
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaan-reissun ensimmäinen ja viimeinen tukikohta oli Chanthaburin pieni kaupunki. Se sijaitsee Itä-Thaimaassa, parin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista, suht lähellä Kambodžan rajaa. Tässä kaupungissa vietettiin reissun ensimmäinen ja viimeinen yö, joten nurkat ehti tulla hieman tutuiksi. Chanthaburi on melko pieni kaupunki ja useimmille länkkärituristeille juuri läpikulkupaikka, kuten meillekin.

Thaimaalaisille Chanthaburi on ruokakaupunki, ja länkkärimatkailijoita kaupungissa vierailee melko harvoin. Kolmen kulttuurin kohtaamispaikkana Chanthaburi tarjoaa kuitenkin ihan mielenkiintoista nähtävää, sillä kaupungissa on vaikutteita thaimaalaisperinteiden lisäksi myös kiinalaisesta ja vietnamilaisesta kulttuurista. Se näkyy katukuvassa pääasiassa uskonnollisten rakennusten muodossa: erilaisten temppeleiden lisäksi kaupungissa on myös katedraali. Vaikka temppelit on arkkitehtonisesti ihan kiinnostavia, tällä kertaa mua innosti niitä huomattavasti enemmän alueen katutaide ja kaupungin muu tarjonta.

Paras elämys koettiin viimeisen päivän alkajaisiksi, kun oltiin valmiina lähtöön puoli seitsemältä, sillä suunnitelmissa oli tarjota ruokalahjoitukset buddhalaisille munkeille. Kyseessä on vahvasti paikallisten suosima tapa, ja meitä varten tilaisuus oli järjestetty, eikä siitä syystä täysin autenttinen. Aamuseitsemältä munkit kuitenkin saapuivat koreineen vastaanottamaan ruokalahjoitukset: sen päivän kaksi ateriaa, jotka oli syötävä ennen kello 12 alkavaa, loppupäivän kestävää paastoa. Ruoat lahjoitettuamme saatiin heiltä vielä siunaukset, joten tulevaan päivään oli ainakin hyvät lähtökohdat.

Tällaiset elämykset mietityttää aina vähän, sillä tästä oli tosiaan aitous aika kaukana. Toisaalta homma toimi ilmeisesti kuten muuallakin, nyt munkit oli vaan kutsuttu hakemaan eväkset tietystä paikasta, paikallisten sijaan turreilta. Meitä oli seitsemän ja munkkeja kolme, joten tuona päivänä ruoka ei ainakaan loppunut heiltä kesken.

Tästä myös huomasi työmatkan ja oman matkan eron. Työreissulla on ihan selvää että joitain juttuja järjestetään vain varta vasten meille, omalla reissulla sitä taas hakeutuu paikallisten joukkoon aidompien kokemusten äärelle. Tosin omalla reissulla tämäkin perinne olis ihan varmasti mennyt ohi suun ja jäänyt kokematta, joten siinä mielessä elämyksen autenttisuutta on vähän turha kritisoida.

Kierreltiin päivän aikana Chanthaburin Sukhaphiban-pääkatua, joka on selvästi kaupungin kiinnostavin kohde. Joen vieressä kiemurtelevan, vajaan kilometrin mittaisen kadun varrella on katukojuja, kahviloita, ravintoloita, hotelleja, katutaidetta, kiinalaisia apteekkeja ja jalokivimyymälöitä. Kaupungin lähistöllä on kaivos, joten on ihan tavallista nähdä semirihkamaa kauppaava jalokivimyyjä istuskelemassa kadunkulmassa myyntiartikkelit pöydälle levitettyinä.

Lyhyehkön kadunpätkän kokemiseen saa kulumaan aika rutkasti aikaa, sillä matkan varrella on tosiaan monenlaista. Ite tykkäsin eniten juuri katutaiteesta, ravintoloista, kahviloista ja markkina-alueesta, missä pääsi näkemään paikallista menoa ja meininkiä. Shoppailukohteena Chanthaburin voi sivuuttaa, sillä jos et etsi kiinalaisia lääkeyrttejä tai jalokiviä, ei kaupunki tarjoa juuri mitään shoppailun saralla.

Matkakohteena Chanthaburi oli mielenkiintoinen, sillä se tarjos taas uuden mahdollisuuden tutustua Thaimaahan. Parhaimmillaan se on juuri katkaisemaan päivämatka Bangkokista vaikkapa Koh Koodille.

Löytyykö ruudun takaa muita Chanthaburissa käyneitä?

9.4.2019 1 Kommentti
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ah!

Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun saavuttiin perille Koh Koodille. Oltiin aiemmin päivällä matkustettu reilun tunnin mittainen pikavenematka saarelle, ja nyt oltiin viimein päästy hotellille päivän aktiviteettien jälkeen juuri sopivasti, kun aurinko alkoi laskea.

Me majoituttiin saarella viiden tähden High Season -lomakeskuksessa, joka todella oli työmatkan etuja: kävetiin respasta rantaan vehreän sisäpuutarhan läpi, ja hotellin oman hyötykasvipuutarhan sekä infinity pool -uima-altaan jälkeen päästiin tuntemaan pehmeä, hienohiekkainen ranta paljaiden jalkojen alla. Nyt oltiin perillä!

Meidän ensimmäisen illan dinneri oli katettu rannalle, ja oli aika fantastista päästä illastamaan auringonlaskun viimeisten säteiden jälkeen tähtitaivaan alla. Ennen dinneriä päästiin kuitenkin hetkeksi omiin bungaloweihin, jotka oli niin ikään viimeisen päälle: oma terassi ja uima-allas, jättimäinen peti sekä valtava kylpyhuone. Onneksi juuri tää oli se reissun ainoa majapaikka, jossa yövyttiin kaksi yötä peräkkäin.

Koh Koodilla oli aikataulussa onneksi vähän löysääkin, joten päästiin nauttimaan hotellista oman mielen mukaan. Mun kohdalla se tarkoitti aika pitkälti rantakävelyjä ja oman poolin rauhassa makoilua, mutta parin päivän aikana ei millään ehtinyt ottaa kaikkea iloa irti.

Onneksi ohjelmassa oli tosi kivoja juttuja, ja ekan Koh Koodilla nautitun aamiaisen jälkeen hypättiin taas veneeseen, ja otettiin nokka kohti avomerta. Meillä oli päivän ohjelmassa snorklausta ja saariseikkailu läheiselle Koh Rangille, joten päästiin nauttimaan auringosta oikein kunnolla.

Ensimmäisenä pysähdyttiin snorklaamaan, ja vaikka tää oli jo ehkä mun viides tai kuudes kerta (ja oon yhdesti sukeltanutkin!), oli vedessä edelleen tosi epämukavaa. Oln selvästi saanut vähän mun vesipelkoa kuriin, mutta vielä on aika pitkä matka siihen, että aidosti nauttisin esimerkiksi snorklaamisesta. Pinnan alla näkyi kuitenkin aika huikeitakin kaloja, joten kannatti uskaltaa!

Seuraava pysähdys olikin hieman edellistä odotetumpi, ja kun noustiin veneestä Koh Rangin ponttoonilaituriin, oli odotukset palkittu. Taas oltiin superkauniilla rannalla, ja vaikka hiekka ei ollut ihan yhtä valkoista kuin Koh Koodin kotirannalla, kyllä tääki ihan menetteli. Rangille oli onneksi varattu aikaa ihan mukavasti, joten rannan puitteista ehti ottaa ilon irti ja pysähtyä huomaamaan, että nyt ihan oikeasti ollaan Thaimaassa eikä loskan keskellä kotimaassa.

Koodilta vois jatkaa saarihyppelyä vielä edemmäs Koh Makille ja muille pikkusaarille, mutta tällä kertaa suunnattiin kotia kohti suoraan Rangilta.

Perillä Koh Koodilla saaren varsinainen tutkiskelu jäi oikeastaan kokonaan välistä, sillä pysyteltiin pääasiassa High Season -lomakeskuksessa ne ajat, kun saarella oltiin. Viiden tähden resortissa koko paikasta välittyy tietysti todellisuutta hyvin paljon ruusuisempi kuva, mutta ainakin ymmärsin, että jos jossain on helppo ottaa iisisti ja nauttia kauniista rantamaisemista sekä lämmöstä, on tämä siihen hyvä paikka.

Enemmän Koh Koodista kannattaa lukea Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogista!

Kuvat minusta: Linda Ekroth

4.4.2019 3 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kirjoitin blogissa jo aikaisemmin lyhyesti fiiliksiä elämäni ekasta risteilykokemuksesta. Pääsin pikaisesti maistamaan sitä, millaista olis viettää perinteinen risteilyloma oikealla valtameriristeilijällä, vaikka kokemus tarkoittikin parin päivän mittaista työmatkaa.

En oikein osaa sanoa, mitä oon aikaisemmin ajatellut valtameriristeilyistä. Sen verran kuitenkin, että en oo koskaan oikein osannut haaveilla risteilylomasta, ja oon ehkä pitänyt sitä vähän liian helppona juttuna mulle. Haluan nähdä paljon lomallani, mutta haluan myös nähdä elämysten eteen vaivaa eli liikkua itse paikasta toiseen. Se, että maisemat ja uudet kohteet tuodaan mun eteen nukkuessani, on tuntunut jotenkin helpolta vaihtoehdolta.

Tää kokemus oli kuitenkin omiaan muuttamaan ajatuksia piirun verran, ja siitä päästään tähän postaukseen. Koin nimittäin sen verran paljon joko ahaa-elämyksiä tai muuten vain uusia ajatuksia matkan aikana, että päätin listata nyt vähintään itelleni muikkariksi niitä asioita ja ajatuksia, joita tuo kokemus herätti. Jos ei muuten niin sen vuoksi, että muistan nämä siinä vaiheessa, kun alan palata takaisin vanhoihin ajatuksiin.

1. Risteily olis täydellinen perhematkalle. Me ollaan tehty nyt kaksi perhematkaa vaihtelevilla kokoonpanoilla, ja huomasin laivalla miettiväni vähän väliä, miten mahtava risteily olis tehdä perheen kanssa! Tekemistä riittää jokaiseen makuun ja kaikenikäisille, joten risteily olis tosi helppo valinta. Ei tarttis miettiä vauvojen, vanhusten tai muidenkaan kanssa sitä, miten porukka nauttii ja löytyykö mielekkäät puitteet kaikille, kun isolla risteilyaluksella niin takuulla olisi. Ainoa huoli olis se, että pysyisikö porukka kasassa, kun erilaista tekemistä olis niin kovasti.

2. Laiva tarjoaa täydelliset puitteet siihen rentoutumiseen, mitä ite lomaltani haluan. Jos mietin tämän hetken unelmalomaa, siis nimenomaan sellaista aivot narikkaan ilman seikkailuja -elämystä, voisin toteuttaa sen helposti risteilyllä. Aamulla aikaisin ylös, kannelle tai puntille treenailemaan, väliin vähän hyvää ruokaa ja rentoilua joko kannella tai hytin parvekkeella (se olis pakollinen!) ja iltapäivällä sitten taas toinen treenisetti, lisää ruokaa ja loppuilta rentoilua joko laivan ohjelman tai leffojen parissa. Kyllä siinä viikko vierähtäisi varsinkin, kun mukaan lisäisi vielä seikkailut perillä maissa. Risteilyjen siitä puolesta tosin en saanut pelkän laivakokemuksen perusteella mitään mielikuvaa.

3. Ruoka on paljon muutakin kuin buffetin bulkkikamaa. En tiiä mitä mulle on tapahtunut, mutta siinä missä vuoden 2013 road tripin kynnyksellä kuolasin Youtubesta Las Vegasin buffet-videoita, en nykyisin enää lämpene buffeteille (paitsi aamiais!) juurikaan. Se laivoissa vastustaa vähän, sillä mieluummin tilaisin eväkseni listalta ja söisin tasan sen mitä tilaisin ilman, että olisin ihan hukassa buffetin jäätävän valikoiman äärellä. Ajattelin, että risteilyaluksilla syötäisiin pääasiassa buffissa, mutta totuus oli toinen. Perushintaan sisältyy à la carte -ravintoloita, ja lisämaksusta pääsee vielä astetta parempiin paikkoihin syömään. Se niistä ennakkoluuloista!

4. Esitykset voi oikeasti olla tosi siistejä. Siinä missä ruotsinlaivan esityksistä tekee monesti mieli valua vähin äänin pois, voi risteilyaluksilla päästä näkemään oikeasti kansainvälisen tason esityksiä. Olin itse tosiaan MSC-varustamon risteilyllä, missä esiintyy Cirque du Soleil, Royal Caribbeanilla taas on Broadway-tason musikaaleja. Kuulostaa mun korvaan ainakin aika tosi siistiltä, vaikka kaikki esitykset ei ilmeisesti aina sisällykään lipun hintaan.

5. Risteileminen ei oo mitenkään överikallista. Toisin kuin vois kuvitella, risteilylle pääsee ihan kilpailukykyisellä hinnalla. Mulla on ainakin ollut aikaisemmin mielikuva siitä, että risteily on superkallista, ja parempi hinta-laatusuhde löytyy ihan jostain muualta. Nyt kuitenkin aloin miettiä, että jos kaipaa helppoutta ja sujuvaa palvelua, ei satanen päivästä täydellä ylläpidolla kuulosta kyllä kovin huonolta varsinkaan, kun hintaan sisältyy päivittäin jatkuvat maisemat.

Näillä ajatuksilla mää poistuin risteilyaluksesta ja jään odottelemaan, toteutetaanko me seuraava perhematka risteilyllä vai antaako se odottaa itseään vielä tulevaisuuteen. Joka tapauksessa oon vähän innoissani siitä, että löysin nyt sen oman haaveristeilyni, ainakin ajatuksen tasolla.

Löytyykö muita, jotka on oivaltaneet risteilyjen mahdollisuudet myös omaan matkailuun vasta hiljattain?

21.3.2019 3 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit