Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

työmatka

No niin, nyt ollaan taas kunnolla ruoka-asian äärellä, mutta vähän eri tunnelmissa kuin aikaisemmassa, ruokaa käsittelevässä postauksessa. Vellon välillä vähän liikaakin omien ruokavammojen kanssa, ja keskittyminen menee aika pitkälti siihen mitä en syö sen sijaan, että keskittyisin oikeasti nauttimaan monista jutuista ja olemaan ylpeä siitä, miten kaikkiruokainen lopulta oon. Sehän on lopulta kuitenkin totta. Vaikka oonkin nirso muutamien juttujen suhteen, ei se tarkoita oikeastaan mitään. Jätän vaan jotku jutut syömättä, ja yritän hoitaa asian niin, ettei kukaan loukkaannu tai joudu näkemään sen vuoksi ylimääräistä vaivaa.

Mun hell no -lista on lopulta melko lyhyt, sillä siihen kuuluu vaan sianliha, äyriäiset ja sienet. Tadaa, ei kovin vaikeaa! Tarvittaessa oon jopa valmis joustamaan niin, että jos lautasella on äyriäisiä tai sieniä, voin sysätä ne sivuun ja syödä muut jutut, joten loppujen lopuksi oon ehdoton ainoastaan sianlihan kanssa. Siinähän ei oikeastaan oo mitään erikoista nirsoutta, sillä suurimmalla osalla ihmisistä (ainakin suomalaisista) on ainakin yksi asia, jonka syömisestä he kieltäytyvät kokonaan, ja mulla se on sianliha.

Mutta palataan sitten siihen itse asiaan eli ruokaan, ja nimenomaan espanjalaiseen ruokaan! Se on ollut mulle pitkään asia, joka on nostattanut kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksestakin. Ensimmäinen mielikuva espanjalaisesta keittiöstä tuo mieleen ilmakuivatun kinkun, makkarat ja äyriäispaellan sekä kaikki muut äyriäisruoat: mustekalarenkaat, simpukat ja muut. Aika vähän siis asioita, joita olisin valmis suuhuni laittamaan. Tämä Espanjan-matka avasi kuitenkin silmät aivan uudella tavalla, sillä söin tosi monia uusia espanjalaisia herkkuja, jotka oli aivan taivaallisia!

Toki on totta että erityisesti rannikolla sika ja äyriäiset on tosi vahvassa roolissa, mutta onneksi keittiöön kuuluu niin paljon muitakin makuja. Benidormin-työmatkalla ehdottomiksi ykkösiksi nousivat tapaspaikassa herkuteltu vuohenjuusto-omena-hunaja-annos, aivan Benidormin rannalla sijaitsevassa ravintolassa tarjottu kasvispaella sekä pienessä kulmakuppilassa syöty paistettu artisokka. Nam, nam ja nam!

Siinä missä valmistauduin tälle reissulle kauhunsekaisin tuntein miettien, mitä kaikkea kauheuksia nokan eteen tulevina päivinä tuleekaan, olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun pääsin maistelemaan monia superhyviä herkkuja.

Viime vuosina mun suhtautuminen ruokamatkailuun on muuttunut tosi paljon, ja ruoalla on ollut kerta kerralta pienempi merkitys. Tuntuu hullulta muistella esimerkiksi jenkkireissuja, kun kuolasin hampurilaiskuvia kuukausitolkulla ennen lomaa ja näin suunnilleen joka toinen yö unia Las Vegasin buffeteista. Vuosien aikana ruoka on jäänyt jollain tavalla reissuilla ihan paitsioon, vaikka kotona se on aina ollut tosi isossa roolissa – ja on edelleen. Jotenkin nautiskelusta on tullut toissijaista reissuissa, mikä tuntuu ihan älyttömältä siinä mielessä, että ravintoloiden hinnat on yleensä ulkomailla huomattavasti kotimaata edullisemmat ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa.

Ehkä tässä on taas oppimisen paikka ja aika alkaa panostaa aiempaa enemmän ruokamatkailuun, sillä mikä olis ruokaa parempi tapa sukeltaa pintaa syvemmälle paikalliskulttuuriin? Espanjan reissu osoitti ainakin sen, että ainakaan mun ruokavammat ei oo tälle esteenä, joten nyt täytynee alkaa aktiivisesti muuttaa omia matkailutottumuksia takaisin kohti ruokafiilistelyä. Miten sen voi ees hukata vuosien varrella?

Espanjan herkkujen nauttiminen ei onneksi jää tähän, sillä niitä on luvassa rutkasti lisää ihan kohta, kun suunnataan melkein heti perään viikoksi takaisin Espanjaan, kun on perhematkan aika! Tai siis ollaan suuntaamassa, sillä viimeistelen tätä postausta Norskin lennolla, ilmatilassa jossain Helsingin ja Barcelonan välillä.

7.10.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yksi Benidormin-reissun siisteimpiä juttuja oli huomata, miten paitsi itse kaupungissa myös lyhyiden välimatkojen päässä siitä onkaan siistejä juttuja.

Neljän päivän mittaisen työreissun ohjelma oli tosi monipuolinen ja nähtiin vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan istuttu koskaan kovin pitkiä pätkiä autossa, vaan kaikki paikat oli lyhyiden automatkojen päässä. Se on aika kova juttu varsinkin lyhyellä reissulla, jonka aikana ei oo mitään järkeä viettää tuntitolkulla autossa.

Kokosin tähän omat suosikkini Benidormin ja huudien niistä paikoista, missä vierailtiin loman aikana. Nää vinkit kannattaa painaa mieleen jos suuntana on Alicanten maakunta, sillä jo yhen päivän aikana ehtii nähdä ja kokea aika paljon.

1. Retki kaupungin ulkopuolelle sisämaahan

Ehkä kaikkein siisteintä oli päästä juuri kaupungin ulkopuolelle ja luontoon. Noustiin toiseksi viimeisen reissupäivän aamuna jeeppiin ja huristettiin ulos vanhastakaupungista. Lyhyen matkan päässä meitä odotti maisemapaikka, josta avautui maisema kaupungin yli aina Välimerelle saakka. Ja se oli vasta alkua.

Matka jatkui päällystämättömiä vuoristoteitä pitkin syvemmälle sisämaahan, ja ympäristön huiput välkkyi horisontissa vähän väliä. Fiilis jeepin takapenkillä oli aikamoinen, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tukka hulmusi tuulessa vauhdin mukana. Tällä kertaa ei pysähdytty vaeltamaan, mutta siihen olis ollu erinomaiset mahdollisuudet, ja tiirailin välillä vähän turhankin kaihoisasti vaellusreittien suuntaan. Maisemat oli niin huikeat, että niiden keskellä olis mielellään viettänyt hikisen vaellusretken!

Sisämaasta löytyi vuoristomaisemien lisäksi myös muita siistejä juttuja, sillä pysähdyttiin myös Guadalestin pikkukaupungissa. Itse kaupunki on pieni ja tunnelmallinen, aika lailla matkailijoiden täyttämä espanjalaiskaupunki, mutta sen vieressä sijaitseva padon rajaama turkoosi vesiallas on ihan omaa luokkaansa.

Altaan pohja on kalkkikiveä ja vesi kirkasta, mistä johtuen vesi on aivan täydellisen turkoosia, ainakin pilvettömänä päivänä. Näky on tosi maaginen ja saa kruununsa viimeistään siinä vaiheessa, kun bongaa vedessä uiskentelevat kalat tai mikä parempaa, kaikessa rauhassa etenevän kilpikonnan, joita asuu altaassa useita.

Sisämaaretki oli mulle ehdottomasti reissun paras juttu ja kohokohta, johon olisin mieluusti käyttänyt enemmänkin aikaa, jos kyseessä olisi ollut lomareissu. Nyt oli taas työmatkojen tavoin tyydyttävä siihen mitä sai, ja nautittava siitä.

2. Hulppeat hotellit

Kuten Instagramissakin pohdiskelin, en oo koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut hotelleista tai pitänyt itseäni millään lailla hotellityyppinä. Benidormissa huomasin kuitenkin fiilisteleväni hotelleja aivan uudella tavalla, ja aloin jo suunnitella pidennetyn viikonlopun hotellilomaa, jonka aikana majoittuisin paikoissa, missä ei tarttis edes harkita koko hotellialueelta poistumista. :D Aika paljon ajatusmaailma on muuttunut siitä ajatuksesta, kun majapaikkaa valitessa pääajatus oli se, että ”ei siellä kuitenkaan muuta käydä kuin nukkumassa, joten majoitukseen on turha panostaa”.

Benidormin ja koko Alicanten alueen hintataso on espanjalaisittainkin tosi edullinen, joten suomalaisittain se on paikoitellen suorastaan halpa. Se tarkoittaa sitä, että tässä kaupungissa on mahdollisuus majoittua tavallista paremmin. Hotellitarjontaa on kaikista hintaluokista, ja muistelen meidän majoittuneen tosi edullisessa ja melko vaatimattomassa mutta hyvässä perushotellissa vuoden 2011 reissulla. Nyt tällä reissulla majapaikkaa ei todellakaan voinut kuvailla vaatimattomaksi.

Me yövyttiin vanhankaupungin parhaalla paikalla, lyhyen matkan päässä rannasta ja aivan Castellin näköalapaikan  vieressä sijaitsevassa viiden tähden Villa Venecia -putiikkihotellissa. Huoneet oli melko pieniä, mutta huoneesta avautuva maisema kompensoi kaiken, sillä näkymä oli suoraan avomerelle, ja tietystä kulmasta katsottuna huoneesta näkyi myös kaupungin suosituimpiin kuuluva Levanten ranta. Nukuin yöt verhot auki, jolloin pystyin aamulla heti ensimmäisenä näkemään auringonnousun värittämän taivaan. Aaltojen äänet kantautui huoneeseen, joten nukahtaminen sujui aika vaivatta aaltoja kuunnellessa.

Suosikkijutuiksi nousi aika nopeasti viidennessä kerroksessa sijainnut kattoterassi, missä en tosin päässyt käymään kuin kerran, ja silloinkin uima-allas jäi kokonaan testaamatta. Piipahdin siellä auringonlaskun aikaan, jolloin koko kattoterassilla ei ollut mun lisäksi ketään muita, ja sain nauttia maisemasta kaikessa rauhassa. Kattoterassin lisäksi myös aamiaisterassi oli aika 5/5, sillä syötiin ulkona, aamuauringon lämmittäessä ranta- sekä merimaisemien äärellä.

Villa Venecian lisäksi nähtiin myös kaksi hotellia, missä käytiin lounaalla ja muutenkin tutustumassa tiluksiin. Suurimman vaikutuksen teki lyhyen matkan päässä Benidormin ulkopuolella sijaitseva, niin ikään viiden tähden Asia Gardens, joka veti aika hiljaiseksi. Tunnelma oli kuin Thaimaassa, mutta ei mitenkään kornilla tai kitchillä tavalla, vaan jos kyltit ja palvelu ei olis olleet espanjaksi, olisin ihan hyvin voinut kuvitella olevani jossain Aasian trooppisessa lomakohteessa. Tää on paikka, mihin haluan ehdottomasti vielä palata joskus omalla lomalla!

Toinen hotelli oli Melia Villaitana, joka myös sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Benidormista. Hotellissa on erikseen neljän ja erikseen viiden tähden alueet, ja perushotellin sijaan Melia on enemmänkin pieni kylä. Se on rakennettu perinteiseen Välimeren tyyliin, ja tunnelma allasalueineen oli vähintäänkin vakuuttava.

Täällä ei käyty edes tsekkaamassa huoneita, mutta siitä huolimatta olisin valmis viettämään Asia Gardensin lisäksi myös Meliassa parin päivän hotelliloman.

Azerbaidžania lukuun ottamatta en oo ikinä maksanut majoitusta viiden tähden hotellissa, enkä oo ihan hulluna perehtyny niiden hintoihin. Näissä paikoissa off seasonilla, eli käytännössä marraskuusta huhtikuuhun, halvimpien huoneiden hinnat pyörii noin 200 euron kieppeillä yötä kohti. Se tuntuu tavallaan aika paljolta jos miettii, että oon ite yleensä valmis pulittamaan hotellihuoneesta satasen yöltä, mutta toisaalta jos oikeasti toteuttaisin haaveilemani hotelliloman noissa resorteissa, eikä matkalla rahaa kuluis juuri muuhun, ei 200 euroa yöltä esimerkiksi neljän yön mittaisella reissulla olis välttämättä ihan niin paha. Ainakaan, jos reissun kokonaishintaa vois kompensoida edullisilla lennoilla. Ja ainakin Asia Gardensin kohdalla hinnan edullisuuden tuntua lisää vielä se, että ihan tosissani voisin kuvitella olevani Aasiassa, joten sinällään kokonaisuus tulis varmaan halvemmaksi kuin esimerkiksi Thaimaan-matka.

Ja mainittakoot vielä, että 90 prosenttia Benidormin hotelleista on paikallisten omistuksessa, eli vaikka siellä majoittuisikin isossa lomakeskuksessa, rahat päätyy paikallisten taskuun kansainvälisten ketjujen pohattojen sijaan, mikä on aina kova juttu!

3. Vanhakaupunki kannattaa kokea

Benidormin vanhakaupunki on täynnä superkapeita katuja, enkä ikinä missään tilanteessa haluais ajaa siellä autolla – kuten en kovin monessa muussakaan vastaavassa vanhassakaupungissa. Kadut on täynnä vaaleita rakennuksia ja espanjalaistunnelmaa, mutta myös tosi paljon brittituristeja, sisäänheittäjiä ja romukauppoja. Vanhakaupunki on Benidormin keskus, ja siellä on valtava määrä ravintoloita ja kauppoja, mutta esimerkiksi shoppailuun Benidorm soveltuu melko kehnosti. Kaupungissa vierailee pääasiassa espanjalaisia ja brittiläisiä matkailijoita, ja shoppailutarjonta on sen mukainen. Siihen vaikuttaa kuitenkin myös se, että erityisesti vanhassakaupungissa lähes kaikki liiketilat on paikallisten perheiden omistuksessa, eikä kansainvälisiä ketjuja oo, ja espanjalaisistakin ketjuista alueelle on huolittu vaan muutama. Benidormiin ei siis missään nimessä kannata lähtä shoppailemaan, mutta onneksi kaupungista on helppo nauttia myös muilla tavoin.

Mun suosikiksi nousi vanhankaupungin laidalla ja aivan meidän hotellin vieressä sijainnut Castellin näköalapaikka, mistä avautui aika vaikuttava näkymä merelle ja sekä Levanten että Mal Pasin rannoille. Näytti siltä, kun aukio olis rakennettu valokuvia varten, sillä sinivalkoisten kaakelien muodostama alue oli todellakin kuvankaunis. Parasta siinä oli tietenkin se, että se sijaitsi aivan hotellin vieressä, joten näkymästä pääsi nauttimaan vähän väliä. Tätä paikkaa ei todellakaan kannata jättää väliin Benidormin-reissulla!

Näiden lisäksi kierrettiin vanhassakaupungissa myös reissun ekana iltana tapaskierroksen muodossa, ja saatiin heti aimo annos espanjalaista kulttuuria.

Vanhastakaupungista löytyi tosi paljon tapaspaikkoja, ja siellä on jopa Tapas Alley -niminen alue, missä mekin vierailtiin parissa paikassa. Ruoka oli tosi hyvää ja tapaksia sai moneen makuun, minkä lisäksi fiilis oli jotenkin tosi autenttisen oloinen, mikä on tietysti aina reissaajan kannalta miellyttävää. Lapset istui tiskillä, taustalla raikasi kova espanjankielinen puheensorina ja paikka oli ihan täynnä.

4. Benidormin aurinkoiset rannat

Rannat on Benidormissa se syy, joiden vuoksi valtaosa matkailijoista suuntaa kaupunkiin eikä ihme, sillä hiekka on pehmeää, ranta-alueet leveitä ja rantaviivaa kahdeksan kilometrin verran, eli tilaa on. Ranta-alueet on jaoteltu muutamaan eri rantaan. Isoimmat ja suosituimmat rannat on kolmen kilometrin mittainen Poniente ja kahden kilometrin mittainen Levante. Niiden välissä sijaitsee noin kilometrin mittainen Mal Pas -ranta, ja lisäksi keskustan ulkopuolella on joitakin pienempiä rantoja. Biitsitunnelmaa siis löytyy!

Erot rantojen välillä on tosi isot, eikä todellakaan oo ihan sama, mille rannalle menee. Esimerkiksi Ponienten ja Levanten välillä ero on kuin yöllä ja päivällä. Noista kahdesta suuntaisin ite ehdottomasti mieluummin Ponientelle, joka paikallisten ja perheiden suosima rauhallinen ranta. Levante oli ainakin noin syyskuun loppupuolella aivan tupaten täynnä aamusta iltaan, ja ensimmäisenä teki mieli lähteä sietä pois heti saapumisen jälkeen, eli mukava tunnelma oli tosi kaukana.

En käyny tällä reissulla edes uimassa, mutta aiemmalla reissulla kävin, ja silloin mieleen jäi erityisesti se, miten vesi oli lämmintä jo aikaisin aamulla. Tuolloin oltiin liikkeellä niin aikaisin, että rannalla ei ollut vielä mummon mummoa, mutta aamupäivän edetessä rantsu täyttyi hullua vauhtia.

Nää jutut jäi päällimmäisenä mieleen Benidormista tämän reissun perusteella. Matka oli aika lyhyt mutta tosi monipuolinen, ja kuten sanottua, suuntaisin kaupunkiin kyllä aivan mielelläni vielä takaisinkin.

Benidormilla on toki maine brittien rantahelvettinä, mistä mekin saatiin oma osamme, mutta kun kiertää brittialueet ja Levanten rannan kaukaa erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin, välttynee siltä kaikkein pahimmalta örveltämiseltä, ellei sitä sitten juuri hae. Onneksi kohteista on mahdollista kokea se itselle mieluisin näkökulma, joten ne varjopuolet tai vähän jäätävät osat ja alueet voi suosiolla jättää väliin.

2.10.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

 

Toinen kerta Benidormissa muutti käsityksen kaupungista täysin – kuten käy lähes jokaisella työmatkalla, oli kohde mikä hyvänsä. On ihan hullua, miten välillä huomaa, ettei paikasta oo saanu omine nokkineen irti kaikkea sitä potentiaalia, mikä kohteeseen kätkeytyy. Tosin tässä tilanteessa lienee täysin ymmärrettävää, että ekan Benidormin-reissun jälkeen päällimmäinen fiilis kaupungista oli selvästi eläkeikäisten brittimatkailijoiden lomakaupunki, sillä varsinaisen kaupunkitunnelmoinnin sijaan keskittyminen oli jossain ihan muussa.

Tuo havainto ei kuitenkaan koske pelkästään Benidormia. Muutamankin päivän mittainen työmatka, jonka ohjelma on aina tarkkaan harkittu ja mukana on kohteessa asuva paikallisopas, tuntuu avaavan paikan todellista elämänmenoa ja meininkiä ihan eri tavalla verrattuna siihen, miten sen kokee, kun on ”vaan lomalla”. Tää on tavallaan hienoa ja tavallaan tosi tylsää, sillä lopulta me kaikki ollaan vaan tavallisia matkailijoita, joilla ei oikeastaan oo ilman suurta vaivannäköä mahdollisuutta kokea kohteita samalla tavalla, kuin noilla matkailutoimistojen järjestämillä matkoilla. Eikä sillä että se olisi se oikea ja hieno tapa nähdä kohde – ne asiat, mitä joku toinen haluaa sulle näyttää – mutta jäin miettimään asiaa juuri sen vuoksi, että Benidorm yllätti niin suuresti.

Mikä kaupungissa sitten oli niin erilaista kuin aikaisemmalla reissulla, mitkä jutut jäi kokematta? Oon siis ollut Benidormissa aikaisemmin syyskuussa 2011, siis aika lailla samaan aikaan kuin nytkin. Silloin kyseessä oli seminaarimatka, ja päivät vietettiin, nyt tällä reissulla Euroopan korkeimmaksi hotelliksi paljastuneen, Gran Hotel Balin tiloissa. Aina aamuisin käveltiin toki Karimin kanssa noin tunnin mittainen matka hotellilta rantaa pitkin seminaaripaikalle, ja sama reitti illalla takas, mutta viimeisen aamupäivän rantatunnelmointia lukuun ottamatta kaupunkikokemus oli siinä. Ei tapas-paikkoja, ei kierroksia vanhassakaupungissa, Benidormin keskustan ulkopuolelle suuntautuvista päiväretkistä puhumattakaan.

Tämän pohjalta oli tietysti itsestään selvää, että me ei todellakaan tiedetty, mitä kaupunki todellisuudessa on. Siitä huolimatta luotin aika vahvasti siihen fiilikseen mikä noina harvoina hetkinä Benidormista välittyi, ja kaupunki jäi mieleen tylsänä ja sieluttomana rantapaikkana, johon ei tehnyt mieli palata. Mahdollisuuksia oli: esimerkiksi parin vuoden takaisella Altean-reissulla jäin suosiolla Alteaan, kun muutamat työkaverit suuntasivat Benidormiin. Myös viime vuonna järjestetty eeppinen Taekwon-Do-seminaari jäi välistä, kun se järjestettiin juuri Benidormissa. Aattelin, että kiitos näkemiin, tää kaupunki on nähty.

Munsta tuntuu että oon todennut tätä lausetta viime aikoina vähän väliä, mutta taas on sen aika: olin niin väärässä! Ja se tuntuu tosi hyvältä, sillä oman ajatusmaailman haastaminen vähän väliä on vähintäänkin tervettä. Nyt, tämän seikkailun jälkeen mun mielikuva Benidormista on tunnelmallinen rantakaupunki, jossa on huipputason hotelleja ja ravintoloita, ilahduttavan edullinen hintataso, mahtavat aktiivimahdollisuudet ja upeita luonnonpaikkoja. Toki fiilis on ihan erilainen myös siitä syystä, että reissun budjetti oli ihan eri, ainakin noin periaatteessa: eka reissu maksettiin itse ja tehtiin vuoden 2011 kesän päätteeksi, kun takana oli kuukauden road trip jenkeissä ja kuukauden matka Beirutiin. Tää matka taas oli työmatka, ja matkailuyritysten tarjoama, ja tietenkin meille haluttiin näyttää ne kaikkein parhaimmat jutut, joten tietysti fiilis oli myös erilainen.

Myös matka kohteeseen sujui nyt toisella reissulla huomattavasti helpommin kuin ekalla. Mua naurattaa muistella sitä, miten paljon me nähtiin vaivaa ekalla reissulla päästäksemme perille Benidormiin mahdollisimman edullisesti. Suunnattiin nimittäin vanhalla kunnon Kajaani-junalla ensin Oulusta Tampereelle, missä jännitettiin nousua Milanon-koneeseen perillä odottavan yleislakon vuoksi, mutta päästiin kuin päästiinkin lopulta Alicanten-lennolle, joka taisi olla sen illan ainoita, jotka lopulta lakosta huolimatta pääsi nousemaan. Paluumatka oli vähintään kyseenalainen: lähdettiin Alicanten lentoasemalta maan sisäisellä lennolla Zaragozaan, missä vietettiin kymmenisen tuntia lentokentän miniterminaalissa katsoen leffoja ja laskien lattialaattoja. Kun ilta koitti, hypättiin Ryanairin koneeseen ja suunnattiin Lontoon Stanstedin lentokentälle, missä vietettiin yö ilmastointilaitteen huristessa vieressä. Aamulla noustiin taas koneeseen ja aloitettiin matka kohti Tamperetta, mistä puksuteltiin vielä kuutisen tuntia junalla takaisin Ouluun. Nyt taas jälkimmäisellä matkalla lensin suoralla lennolla Helsingistä Alicanteen, joten ero oli aika huomattava. Lisättäkööt vielä tuona 2011 vuoden kokemuksen perään, että Norwegian aloitti tietysti seuraavana keväänä suorat lennot Oulusta Alicanteen. Silloin ei vielä naurattanut tää koko keissi.

Mutta niin, sama kohde eri aikoina ja täysin eri tavalla koettuna jätti aika erilaisen fiiliksen. Nyt en voi lakata haaveilemasta rennosta hotellilomasta Benidormissa, ja seuraavan kerran kun tarjolla on seminaari Benidormissa, harkitsen osallistumista ihan takuulla melko vakavasti – ja koitan ympätä samaan reissuun muutaman päivän niissä paikoissa, missä olis nyt ollut kiva viettää enemmän aikaa. Eli jos seuraava reissu on jo suunniteltuna vaikka edellisestä ei oo kulunut kuin hetki, ei kohde tosiaan jättänyt ainakaan huonoa fiilistä.

30.9.2018 4 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaasta mun työmatkaputki jatkui suoraan, sillä ehdin käydä kotona 18 tuntia, kun oli taas aika lähteä. Aamuneljän herätys ei tuntunut missään hienoisen aikaerorasituksen vuoksi, kun suunnattiin Helsingistä Turkuun aamutuimaan. Ahvenanmaan laivayhteydet on kieltämättä vähän haastavat kellonaikojen vuoksi, mutta toisaalta kyllähän kivan kohteen vuoksi on valmis myös näkemään vähän vaivaa.

Hypättiin Silja Linen laivaan Turusta, ja noin viiden tunnin matkan jälkeen oltiin perillä Maarianhaminassa. Ahvenanmaa on mulle tuttu aiemmilta reissuilta, ja nyt vierailu taisi olla jo viides. Lapsuuden Ahvenanmaalla vietettyjen kesälomien jälkeen saarista tulee jotenkin tosi kiva fiilis, joten sinne oli ihana palata myös tämän orastavan syksyn kunniaksi.

Reissu kesti vain pari päivää, mutta sinä aikana ehti vaikka mitä! Heti kun päästiin perille, suunnattiin meidän majapaikkaan, Ålandhotelsin Hotelli Pommerniin, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä Maarianhaminan symppiksestä keskustasta. Vaikka oli jo syyskuu, are helli aika antaumuksella ja kaupunkikierroksella tuli vielä aivan kesäinen fiilis!

Maarianhaminan keskusta on melko pieni, mikä tekee kaupunkitunnelmoinnista helppoa, sillä keskustasta saa hyvän käsityksen tosi lyhyessä ajassa. Eksymään ei pääse edes huonolla kartanlukutaidolla, joten mullakin on hyvät mahdollisuudet selvitä kaupungissa. :D Keskusta koostuu muutamasta keskenään risteävästä ostos- ja baarikadusta, joten kaikki tärkeimmät on käden ulottuvilla.

Nyt monen Ahvenanmaa-seikkailun jälkeen uskallan jo todeta tietäväni suunnilleen, mihin saarilla kannattaa poiketa ainakin, jos haluaa nähdä ne perusjutut. Maarianhaminan keskustan lisäksi nähtävää ja koettavaa (sekä erityisesti maisteltavaa) riittää muuallakin, joten paina mieleen ainakin nämä alla olevat jutut!

1. Syömään Smakbyniin

Jo toista kertaa Ahvenanmaan-seikkailun parhaaksi elämykseksi nousi illallinen Smakbyn-ravintolassa. Kastelholman linnan upeiden tiluksien naapurissa sijaitseva, tv-kokki Michael Björklundin luotsaama ravintola on ehdottomasti vierailun arvoinen ruokaelämys. Kyseessä on ravintola, mutta elämyksellisen siitä tekee tietysti itse kokki Björklund joka on näin kahden tapaamisen perusteella aikamoinen viihdyttäjä. Mies ei tietenkään ole paikalla aina, mutta jos hän sattuu olemaan Smakbynissä vierailun aikana, kannattaa lupakkaa kokkia käydä ehdottomasti jututtamassa!

Me saatiin hänet seuraksi Smakbyn-kierrokselle, ja aika monta kertaa porukka repesi nauruun miehen selittäessä tarinoita semihyvällä suomen ja ruotsin sekasotkulla. Vähän kuin koomikko ja kokki samassa paketissa, eli vieraat ainakin viihtyy! Ravintolan lisäksi Smakbynin tiloissa toimii kauppa, tislaamo, kesäteatteri ja posliinipaja.

Ennen illallista meillä oli hetki luppoaikaa, ja käytiin kiertämässä Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, missä parasta oli nähdä Ahvenanmaan lampaita!

2. Majoittuminen omalla saarella

Tää on kieltämättä asia, jota ihan jokainen ei tuosta noin vain voi toteuttaa, mutta saarilla vierailtuani ja majoituspuitteet nähtyäni uskallan ronskisti nostaa tämän heti toisena tälle listalle. Ahvenanmaalta voi nimittäin vuokrata oman saaren ihan vaan oman porukan majoituskäyttöön, eikä hintakaan oo mitenkään hirvittävä, jos porukkaa on tarpeeksi.

Ahvenanmaalla toimiva Silverskär Islands tarjoaa mahdollisuuden majoittua oman saaren rauhassa kolmella eri saarella, joista me vierailtiin reissulla Klobbenilla ja Silverskärillä. Erityisesti mieleen jäi Klobbenin saari, missä muun muassa pidetään salaisia, kansainvälisiä huippukokouksia, mutta ite näkisin itseni viettämässä siellä esimerkiksi synttäreitä kaveriporukalla. Saarella on majoitusmahdollisuus yhteensä 32 hengelle, joten sen kokoisen porukan saanee kasaan suht helposti. Yöpyminen tapahtuu neljän hengen kalastajamökeissä, minkä lisäksi saarella on myös yksi ns. parempi mökki, jossa on isot maisemaikkunat merelle.

Saari oli merellistä idylliä parhaimmillaan, ja pystyin jotenkin heti kuvittelemaan itseni heräämästä aamuaurinkoon kallioisella saarella meren ympäröimänä. Saarella ei oo sähköä tai juoksevaa vettä, mutta mökkien lisäksi Klobbenille on rakennettu sauna ja huoltorakennus. Yhden yön hintaan kuuluu kaikki ruokailut eli lounas, päivällinen ja aamiainen sekä kuljetukset saarelle, joten sinällään pääsee aika helpolla. Halvimmillaan hinta on kuulemma noin sata euroa yöltä naamaa kohden, jos koko kapasiteetti on käytössä, eli ei mitään posketonta. Jotenkin alkoi kutkutella oman saaren vuokraaminen esimerkiksi seuraavia pyöreitä varten. Kaverit, olkaa valmiina!

3. Maistele ahvenanmaalaista pannukakkua

Tämä! Olin odottanut aika pitkään pääseväni viimein maistamaan aitoa ahvenanmaalaista pannukakkua. Se oli tullut tutuksi vuosien aikana muun muassa Strömsöä katsellessani, ja viimein, nyt paikan päällä, sitä piti päästä maistamaan.

Ahvenanmaalainen pannari on perinteisesti syntynyt siitä, että karuilla saarilla ei ollut ihan hirveästi mitään tarjottavaa, ja kun vieraita tuli käymään, piti pöytään loihtia jotain. Kun jostain löytyi puuron jämät ja vähän maitoa, pyöräytettiin pannukakku. Nykyisin se on ehkä koko Ahvenanmaan tunnetuin herkku, ja valmistetaan yleensä mannapuurosta, mutta muitakin versioita on. Perinteisimmin pannari tarjoillaan kermavaahdon ja luumuhillon kanssa, mikä oli oikein toimiva kombo. Pannareita on tarjolla varmasti lähes kaikissa Ahvenanmaan kahviloissa, esimerkiksi Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Bagarstuganissa, missä me piipahdettiin kahvilla.

4. Limppari(tai olut)maistiaisille Stallhageniin

Ahvenanmaalla mennään saarihenkeen tosi vahvasti kotiin päin. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina löytyy jostain joku paikallinen pientuottaja, joka voi jeesiä omilla tuotteillaan. Tämän ajatuksen vuoksi onkin itsestään selvää, että saarilta löytyy myös oma panimo. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon tuotteita myydään kovasti myös Manner-Suomessa, ja ne on monille tuttuja K-kaupan kaljahyllystä.

Meidän ohjelmaan sisältyi olutmaistelu, mutta onnekseni olin ilmoittanut alkoholivammoistani etukäteen, ja mulle tuotiin maisteltavaksi ahvenanmaalaisen Amalias Limonadfabrikin limppareita. Lopulta en ollut lähellekään ainoa jolle ei alkoholi maistunut, ja lopulta nautittiin limonadimaisteluista muun muassa Monnan ja Helin kanssa. Kuhunkin juomaan tarjotaan sopiva suupala, ja Stallhagenin ravintolan kokit saivat vuolaat kiitokset herkullisista ruoista. Erityisesti ahvenanmaalaisessa voissa paistettu maissi sai ainakin meidän pöydältä henkiset aplodit.

Stallhagenin kompleksissa toimii samassa paikassa niin panimo kuin erillinen ravintolakin, joten on varsin näppärää, että viereisen panimon tuotteita tarjoillaan jo muutaman kymmenen metrin päässä. Käytiin myös panimokierroksella, ja oli hauska päästä kuulemaan, miten olut syntyy ja mitä kaikkia vastoinkäymisiä siihen voi liittyä. Kulissien taakse on aina mahtavaa päästä kurkistelemaan, vaikka itse lopputuote ei varsinaisesti omaan makuun olisikaan.

5. Omenamehumaistelut paikallisella tilalla

Heh, viidestä vinkistä neljä liittyy jotenkin syömiseen tai muuhun herkutteluun, mutta niin kai matkoilla on tapana? Niinpä myös mun vika vinkki koskee samaa teemaa! Ahvenanmaalla tuotetaan noin 75 prosenttia kotimaan kaikista omenoista, ja omenapuita näkeekin saarilla vähän väliä. Puita kasvaa pitkinä riveinä, ja paikallisilla omenatiloilla pääsee myös vierailemaan.

Me piipahdettiin Öfvergårdsin pienellä tilalla,  joka sijaitsee omistajapariskunnan, Annan ja Janin, pihalla. Siellä kasvoi pitkät rivit omenapuita ja oli hauska huomata, miten montaa eri lajiketta Suomessakin kasvaa. Kuultiin omenatarhan elämästä ja muun muassa siitä, että Öfvergårdilta voi vuokrata 60 eurolla vuodessa itselleen oman omenapuun, jonka sadon voi kerran vuodessa käydä korjaamassa. Jännintä oli kuitenkin päästä maistelemaan eri omenalajikkeista tehtyjä mehuja. Opin muun muassa sen, että kaupan omenamehussa lajikkeet on ihan sekaisin, mutta omenatarhan maistelussa kävi selväksi, että lajikkeella on väliä myös mehussa.

Parin päivän työmatka päättyi siihen, kun saavuttiin takas Helsinkiin maha täynnä Ahvenanmaan ja Tallinkin laivojen herkkuja. Päällimmäisenä jäi fiilis, että joskus olis siisti taas palata Ahvenanmaalle keskikesällä, mutta myös osallistua joskus saarten kuuluisille sadonkorjuujuhlille.

Onko Ahvenanmaa sulle tuttu?

22.9.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit