Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

työmatka

Syksyn eka Italian-seikkailu tarjosi monenlaisia paikkoja, ja neljän päivän aikana ehti kokea tosi monenlaista. Työmatkoilla parasta onkin aina se, kun pääsee näkemään ihan superpaljon juttuja lyhyessä ajassa. Koska kyseessä ei todellakaan oo mikään oma loma, ei haittaa vaikka päivät meneeki aika juostessa. Samalla voi pysähtyä välillä fiilistelemään, mihin paikkoihin haluaisi palata joskus, sitten kun on omalla matkalla.

Tässä vähän tunnelmointia tän syksyn ekan Italian-retken kohokohdista!

1. Reggio di Calabria

Calabrian alueen pääkaupunki ehti säväyttää kolmen asian ansiosta: historian, rantapromenadin ja gelaton. Viimeinen erityisesti naurattaa, mutta koska kaupunki oli reissun eka kohde, nautittiin siellä myös reissun eka gelato. Ja se jos mikä jäi mieleen.

Kiinnostavaa Reggio di Calabrian historiassa on se, että kaupunki tuhoutui 68-prosenttisesti vuoden 1908 maanjäristyksessä. Se muutti kaupunkikuvaa hyvin radikaalisti, sillä sittemmin Reggio di Calabria on tietysti jälleenrakennettu. Jos maanjäristyksestä ei tiedä, ei se juuri näy katukuvassa matkailijalle, mutta tietäjille se tuo uuden kiinnostavan näkökulman kaupungin tarkasteluun.

Italian kauneimmaksi kilometriksi kehuttu rantapromenadi on varmasti koko kaupungin ylpeys, joka me koettiin juuri oikealla tavalla eli gelato käsissä. Palmujen reunustama rantakatu löytyy lähes jokaisesta merenrantakaupungista Välimeren rantakaupungista, mutta erityisen Reggio di Calabrian rantapromenadista tekee maisema. Kirkkaalla säällä vastapäätä sijaitseva Sisilia hallitsee maisemaa tosi selvästi.

Vikana mainittu jäätelö ei oo mikään vitsi, sillä koko Italian parhaana gelateriana vuonna 2016 palkittu Cesare sijaitsee juuri Reggio di Calabriassa. Me käveltiin jäätelöbaarikulmauksen oli aivan muina naisina, kunnes parhaalla gelatonenällä varustettu matkakumppani oivalsi, millainen hidden gem ohitettiin juuri. Gelato oli superhyvää kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja jos haluaa maistaa jotain paikallista erikoisuutta, kannattaa tilata yksi pallo bergamottijäätelöä.

2. Scilla

Sympaattinen kalastajakaupunki Scilla oli meidän kohde heti ensimmäisenä reissupäivänä, ja saatiin siellä aimo annos italialaisen merenrantakaupungin tunnelmaa! Kapeat kadut, edestakaisin poukkoilevat mukulakivet ja suuret korkeuserot, niistä oli Scilla tehty.

Kuva: Maija Astikainen

Vaikka kylään ei muuta asiaa olis, kannattaa siellä käydä kävelyretkellä ja uppoutua pikkukatujen sekamelskaan. Kun katseen pitää meren suuntaan, pääsee talojen välistä näkemään pikkuruisia kurkistuksia merelle.

3. Pizzo

Viimeisen päivän uimapaikka löytyi Pizzen kaupungista, joka itsessään oli koettu melko nopeassti, mutta jonka rannalla viihdyttiin pidempikin tovi. Vierailuun Pizzessä on oikeastaan kaupungin yleisen kauneuden lisäksi kaksi syytä: kaupungissa kehitelty tartufo-jäätelö sekä rauhallinen rantatunnelma, ainakin syyskauden puolella.

Puhutaan heti tartufosta. Se on suklaa- ja hasselpähkinäjäätelöiden yhdistelmä, ja pallon keskeltä löytyy suklaakastikesydän ja päällä on perinteisesti kaakaojauhetta. Pizzen vanhankaupungin aukio on täynnä kahviloita, jotka väittää keksineensä tartufon, mutta mene ja tiedä. Jäätelö taitaa kuitenkin olla ihan tasan yhtä hyvää kaikkialla.

Rannan vieressä sijaitsi myös kuvankaunis, kelta-turkoosi kahvila-gelateria Casa Mastroianni. Kyseessä on ketju, mutta kahvila oli niin symppis, että päätettiin mimmien kanssa kipaista sieltä vielä gelatot uintiretken päätteeksi. Kaksi euroa kahdesta jäätelöpallosta, ja budjetti kiittää!

4. Tropea

Tropean kaupunki oli meidän Italian-seikkailun tukikohta, ja aivan äärettömän kaunis, ihana ja tunnelmallinen kohde. Italialainen vanhakaupunki, kompakti koko ja kallioiden alapuolella sijaitsevat rannat sai ainakin mun sydämen. Lomakohteena kaupunki vaikutti aika täydelliseltä varsinkin, jos tavoitteena on löhötä, nauttia paikallisesta ruokakulttuurista (pastaa, pizzaa, risottoa ja gelatoa!) ja käydä uimassa.

Kaupungissa ei oo ollenkaan kansainvälisiä ketjuhotelleja, eikä hotellien rakentaminen rantojen yhteyteen oo edes sallittua. En oikein osaa päättää, tykkäsinkö enemmän vanhankaupungin tunnelmasta vai sen lähellä sijaitsevista rannoista, mutta kaikkein suurin suosikki oli ehdottomasti turkoosi merimaisema.

Kohdevinkkeinä suosittelen ainakin Quei Bravi Ragazzi -pizzeriaa ja Tonino-gelaterian sipulijäätelöä (multa jäi maistamatta, ja kaihertaa!).

5. Capo Vaticano

Paras vikana! Capo Vaticanossa piipahdettiin aivan pikaisesti, mutta se jäi mieleen erityisen upeana niemen kärjessä sijaitsevan maisemapaikan ansiosta.  Kun oltiin aikamme tiirailtu täydellisen turkoosina kimmeltävää merivettä, poistuttiin paikalta ja saavuttiin muutaman tunnin päästä veneretkellä juurikin siihen samaan maisemaan, jota oltiin aikaisemmin tiirailtu yläilmoista. Aika fantastista!

Capo Vaticanon ykkösjuttu on juurikin maisemallisuus, eikä turkoosia merimaisemaa etsivä takuulla pety.

Ja siis mitä ihmettä horisin tuossa postauksen alussa tän olleen syksyn eka Italian-reissu? No kävipä niin, että joulukuulle ilmaantui vielä Italian-hiihtoreissu, ja täällä sitä ollaan, lumiseikkailulla Pohjois-Italiassa. Pysy mukana reissun ajan seuraamalla Instan stooreja tililtä @inkakha!

9.12.2019 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Olin Etelä-Italian Calabriassa työmatkalla toissaviikolla, ja pääsin viettämään muutaman päivän aika huikeissa maisemissa. Calabria sijaitsee saappaankärjessä aivan Sisilian saaren vieressä, ja lokakuun loppupuolelle sijoittuneella reissulla päästiin nauttimaan parhaimmillaan 27 asteen lämpötilasta ja just sopivan lämpimästä Välimerestä.

Majoituttiin Tropean sympaattisessa pikkukaupungissa, mikä sijaitsee aivan meren rannalla ja tarjoaa hätkähdyttävät näkymät Välimereen. Kaupungista kirjoittanen myöhemmin lisempää, mutta keskitytään nyt koko reissun kohokohtaan, veneretkeen Capo Vaticanon edustalla.

Tyrrhenanmeri kimmelsi turkoosin eri sävyissä eikä saatu katsettamme irti kirkkaan veden läpi näkyvästä pohjasta, kun meidän punakattoinen vene alkoi puksuttaa kohti ulappaa. Edessä olis koko päivän odotetuin hetki, kun suomalaistoimittajat pääsisi viimein pulahtamaan veteen! Uimaretkestä oltiin puhuttu koko edellinen päivä, ja se hetki alkoi olla viimein käsillä toisen reissupäivän iltapäivänä.

Ennen uintiretkeä ihasteltiin kuitenkin vielä Calabrian rannikkoa, ja erityisesti Tropean kaupunki näytti suorastaan upealta vedestä käsin. Pastellinväriset kerrostalot nousee suoraan kalliosta, ja ne tarjosi silmäkarkkia koko rahan edestä samalla, kun silmäkulmassa vilahteli jo rannan kalliot.

Oltiin käyty aikaisemmin päivällä Capo Vaticanossa, ja katseltiin ylhäältä kalliolta käsin alas rannalle, kun meidän saksalainen opas Leanne vakuutti meidän uivan alkuillasta noissa samoissa rantavesissä. Ja siellä oltiin taas muutama tunti myöhemmin, nyt tosin hieman eri perspektiivissä.

Lokakuussa vesillä ei näkynyt paria kalastajaa lukuun ottamatta muita veneitä, ja saatiinkin uida aivan kaikessa rauhassa. Oli aika fantastista päästä vielä pulahtamaan suolaiseen Välimereen ja uimaan luonnonvesiin, todennäköisesti viimeistä kertaa tänä vuonna.

Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa nenästä kiinni ja hypätä!

Uintiretken aikana nähtiin ohi lipuvan pari sup-lautaa, joissa oli ihmisten lisäksi myös molempien kyydissä pari koiraa! Auringon laskiessa hiljalleen koirien täyttämien lautojen siluetti oli vangitseva, ja se taisikin kerätä koko venekunnallisen huomion. Ainakin hetkeksi, ennen kuin oli taas aika hypätä Välimereen!

Reissun järjesti Aurinkomatkat, ja olin siellä toimittajana. Aurinkomatkat alkaa tarjota matkoja Calabriaan keväällä 2020.

Kuva minusta: Maija Astikainen

6.11.2019 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vaihdollinen lento Honkgongiin ja sieltä laivalla tunnissa Macaoon, missä mua oli vastassa hymyilevä Isabela ja kaupunki täynnä toinen toistaan överimpiä elämyksiä. Ensitöiksemme vietiin tietysti kamat hotelliin – Cotain alueella sijaitsevaan Grand Hyattiin. Nopea kamojen vaihto, onnentanssi isosta ja kivasta hotellihuoneesta ja takaisin ulos. Helle oli käsinkosketeltava ja kostea ilma paksua. Ei haitannut, vaan autoon ja kohti seuraavaa kohdetta!

Toukokuisen työmatkan menolento oli perillä sen verran myöhään, että matkapäivälle ei ollut muuta ohjelmaa kuin illallinen. Se nautittiin Macaon niemimaalla, St. Lazarus -aukion lähellä siirtomaahenkisten, värikkäiden talojen täyttämällä alueella. Vaikka sade ropisi ja kasteli kengät, ei paljoa haitannut, kun oli pitkästä aikaa kuuma myös ulkona. Portugalilaisvaikutteet näkyivät edelleen tosi vahvasti, ja esimerkiksi teiden nimet oli paitsi kiinaksi myös portugaliksi. Ja toki siirtomaahenkinen arkkitehtuuri ei jäänyt ainoaksi kosketuspinnaksi, sillä asteltiin Isabelan kanssa sisään portugalilaisravintolaan.

Macao on Portugalin entinen siirtomaa, ja eurooppalaisvaltio pitikin Macaota hallinnassaan 1500-luvulta aina vuoteen 1999, eli ei ihme, jos portugailaisvaikutteet on kaupungissa edelleen tosi vahvoina. Vuonna 1999 Kiina myönsi Macaolle Hongkongin kaltaisen erikoishallinnon statuksen, jonka on määrä kestää 50 vuotta eli vuoteen 2049 saakka.

Mun Macaon-työmatka kesti kolme päivää, joiden aikana sain aika hyvän käsityksen 33 neliökilometrin suuruisesta kaupungista. Se oli mun ensimmäinen Kiinan-kohde, ja toimi siirtomaavaikutteiden ansiosta tosi helppona ensikohteena.

Parin päivän aikana ehdin paitsi nauttia lasvegasmaisesta kasinohotellien tunnelmasta myös nähdä vähän paikalliskulttuuria, piipahtaa macaolaisilla rannoilla, herkutella paikallisilla kermaleivoksilla (eli pastel de natoilla – kyllä!!!), kiertää kaupungilla ja käydä teeostoksilla. Macaossa kiehtoi eniten juuri kontrastien määrä ja volyymi: aivan luksuskasinohotellikompleksien vieressä kohoaa monikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä, joissa asuu aivan tavallisia macaolaisia. Jo ajatus siitä, että naapurissa kohoaa Venetian tai Paris, tuntuu älyttömältä, mutta se juuri ehkä kiteyttää Macaon.

Maisemien lisäksi otin kaiken irti kaupungin ruokatarjonnasta. Toki olin onnekkaassa asemassa, sillä Isabela vei mua ravintolasta toiseen, ja pysäytti kadulla ohjaten sisään aina kiinnostavan ruokapaikan kohdalla. Parin päivän aikana söin kolmessa tai neljässä Michelin-oppaassa mainitussa paikassa, ja pääsin myös kokemaan elämäni ensimmäisen Michelin-tähditetyn dinnerin. Hyvää ruokaa ei siis tästä kaupungista puutu, ja edullinen hintataso mahdollistaa myös uudenlaiset ruokaelämykset.

Kaiken kaikkiaan parin päivän visiitti Macaossa oli aika tervetullut ensikosketus kiinalaiseen elämänmenoon. Toki meininki on hyvin kaukana aidosta kiinalaisesta elämästä, mutta tämä kelpasi ensimmäisenä kokemuksena enemmän kuin erinomaisesti.

25.9.2019 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaan-reissun ensimmäinen ja viimeinen tukikohta oli Chanthaburin pieni kaupunki. Se sijaitsee Itä-Thaimaassa, parin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista, suht lähellä Kambodžan rajaa. Tässä kaupungissa vietettiin reissun ensimmäinen ja viimeinen yö, joten nurkat ehti tulla hieman tutuiksi. Chanthaburi on melko pieni kaupunki ja useimmille länkkärituristeille juuri läpikulkupaikka, kuten meillekin.

Thaimaalaisille Chanthaburi on ruokakaupunki, ja länkkärimatkailijoita kaupungissa vierailee melko harvoin. Kolmen kulttuurin kohtaamispaikkana Chanthaburi tarjoaa kuitenkin ihan mielenkiintoista nähtävää, sillä kaupungissa on vaikutteita thaimaalaisperinteiden lisäksi myös kiinalaisesta ja vietnamilaisesta kulttuurista. Se näkyy katukuvassa pääasiassa uskonnollisten rakennusten muodossa: erilaisten temppeleiden lisäksi kaupungissa on myös katedraali. Vaikka temppelit on arkkitehtonisesti ihan kiinnostavia, tällä kertaa mua innosti niitä huomattavasti enemmän alueen katutaide ja kaupungin muu tarjonta.

Paras elämys koettiin viimeisen päivän alkajaisiksi, kun oltiin valmiina lähtöön puoli seitsemältä, sillä suunnitelmissa oli tarjota ruokalahjoitukset buddhalaisille munkeille. Kyseessä on vahvasti paikallisten suosima tapa, ja meitä varten tilaisuus oli järjestetty, eikä siitä syystä täysin autenttinen. Aamuseitsemältä munkit kuitenkin saapuivat koreineen vastaanottamaan ruokalahjoitukset: sen päivän kaksi ateriaa, jotka oli syötävä ennen kello 12 alkavaa, loppupäivän kestävää paastoa. Ruoat lahjoitettuamme saatiin heiltä vielä siunaukset, joten tulevaan päivään oli ainakin hyvät lähtökohdat.

Tällaiset elämykset mietityttää aina vähän, sillä tästä oli tosiaan aitous aika kaukana. Toisaalta homma toimi ilmeisesti kuten muuallakin, nyt munkit oli vaan kutsuttu hakemaan eväkset tietystä paikasta, paikallisten sijaan turreilta. Meitä oli seitsemän ja munkkeja kolme, joten tuona päivänä ruoka ei ainakaan loppunut heiltä kesken.

Tästä myös huomasi työmatkan ja oman matkan eron. Työreissulla on ihan selvää että joitain juttuja järjestetään vain varta vasten meille, omalla reissulla sitä taas hakeutuu paikallisten joukkoon aidompien kokemusten äärelle. Tosin omalla reissulla tämäkin perinne olis ihan varmasti mennyt ohi suun ja jäänyt kokematta, joten siinä mielessä elämyksen autenttisuutta on vähän turha kritisoida.

Kierreltiin päivän aikana Chanthaburin Sukhaphiban-pääkatua, joka on selvästi kaupungin kiinnostavin kohde. Joen vieressä kiemurtelevan, vajaan kilometrin mittaisen kadun varrella on katukojuja, kahviloita, ravintoloita, hotelleja, katutaidetta, kiinalaisia apteekkeja ja jalokivimyymälöitä. Kaupungin lähistöllä on kaivos, joten on ihan tavallista nähdä semirihkamaa kauppaava jalokivimyyjä istuskelemassa kadunkulmassa myyntiartikkelit pöydälle levitettyinä.

Lyhyehkön kadunpätkän kokemiseen saa kulumaan aika rutkasti aikaa, sillä matkan varrella on tosiaan monenlaista. Ite tykkäsin eniten juuri katutaiteesta, ravintoloista, kahviloista ja markkina-alueesta, missä pääsi näkemään paikallista menoa ja meininkiä. Shoppailukohteena Chanthaburin voi sivuuttaa, sillä jos et etsi kiinalaisia lääkeyrttejä tai jalokiviä, ei kaupunki tarjoa juuri mitään shoppailun saralla.

Matkakohteena Chanthaburi oli mielenkiintoinen, sillä se tarjos taas uuden mahdollisuuden tutustua Thaimaahan. Parhaimmillaan se on juuri katkaisemaan päivämatka Bangkokista vaikkapa Koh Koodille.

Löytyykö ruudun takaa muita Chanthaburissa käyneitä?

9.4.2019 1 Kommentti
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit