Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

työmatka

Hi y’all! Teksasin-reissulla pääsin heti alkajaisiksi fiilistelemään perinteistä cowboy-tunnelmaa oikein kunnolla, sillä aloitettiin reissu Fort Worthista, joka vie hetkessä lehmipoikien maailmaan.

Cowboy-meiningeistä tulee ensimmäisenä mieleen saluunat, ranchit ja rodeot, sekä tietysti heinänkorsi suussa ja cowboy-hattu päässä tepastelevat, leveää murretta puhuvat kovikset. Ja sitä Fort Worth todellakin oli! Parasta kaupungissa oli just se, että se vastas niin erinomaisesti mielikuvia, että välillä vähän jopa hirvitti. Parhaimmillaan olo oli kuin länkkärileffojen kulisseissa, ja se kait on osaltaan ehkä kaikkein parasta – ja samalla pahinta.

Fort Worth on jenkkilän 15. suurin kaupunki, mikä tuntuu siinä mielessä aika erikoiselta, että se on juurikin todellinen menneen ajan villin lännen kaupunki. Asukkaita Fort Worthissa on noin 850 000, mutta siitä huolimatta esimerkiksi shoppailumahdollisuudet on yhdysvaltalaiskaupungiksi tosi rajalliset, ellei sitten oo kiinnostunut näyttävistä buutseista, kiillotetuista vyönsoljista tai toinen toistaan komeammista hatuista.

Kaupungin cowboy-alueen ydin on Stockyards, joka kattaa pääasiassa yhden kadun, mikä on täynnä saluunoja, buutsikauppoja ja perus matkamuistomyymälöitä. Erikoisen kontrastin luo kuitenkin nykyaikaiset katuvalot ja tiellä kaahaavat autot, jotka muistuttaa ettei katu ookaan pelkkä wild west -leffan kulissi vaan ihan oikea, käytössä oleva autotie.

Tavallaan Fort Worth tarjoaa siis mahdollisuuden kurkistaa menneen ajan länkkäritunnelmaan turrekulmalla, mutta kuitenkin ripauksella autenttisuutta. Toki sielläkin on perinteisiä turrekauppoja ja valtaosa kävijöistä on ihan muita kuin paikallisia, mutta se ei sitä fiilistä huononna.

Kaikki irti Fort Worthin cowboy-tunnelmasta

Länkkäriloma – tai edes -lomapäivä – Fort Worthissa on mielenkiintoinen kokemus, jota ei kyllä kannata jättää väliin Teksasin-lomalla. Toki kohteet on nähty aika nopeasti, mutta siitä huolimatta on aika siistiä, miten nopeasti Stockyards ja sen tunnelma vie mukanaan.

Kiinnostavinta mun näkökulmasta oli länkkärikaupat, missä sai kulutettua vaikka kuinka pitkään. Valtava valikoima buutseja sai nopeasti himoitsemaan vastaavaa kenkäparia myös omiin koipiin, mutta 200 dollarin lähtöhinnat pitivät shoppailuhimot melko tehokkaasti kurissa.

Alueella oli myös paljon muuta. Kunhan sai itsensä irrotettua ulos kaupoista kiinnittyi huomio muun muassa perinteiseen sähköiseen härkään, joka heilui hullun lailla yrittäen heivata selässä roikkuvaa turrenrotikkaa selästä, siinä melko hyvin onnistuen. Alueella pääsee näkemään myös eläviä, melko näyttäviä Texas Longhorns -lehmiä, joilla on nimensä mukaisesti ihan jäätävät sarvet! Eläimet on ihan tajuttoman komeita valtavine sarvineen, ja Stockyardsilla sijaitsevassa aitauksessa asuvia longhornseja ulkoilutetaan kaduilla kaksi kertaa päivässä matkailijoiden iloksi. Tapa on jäänne 1800-luvulta, kun lehmipojat ajoi karjaa Yhdysvaltoihin.

Karja-ajo oli ihan kiinnostava näky, mutta tietysti herätti melko ristiriitaisia ajatuksia. En tosin vielä tiennyt että samana iltana ajatukset olis vieläkin ristiriitaisemmat, mutta se selvisi mulle vasta myöhemmin samana päivänä. Nyt tyydyin selitykseen siitä, miten Longhornseja arvostetaan ja miten erityisesti nuo karja-ajoon osallistuvat eläimet ovat hyvinvoivia ja tosi hyvin hemmoteltuja. Tilaa, ruokaa, vettä ja varjoa niillä näytti ainakin olevan, tosin mulle jäi epäselväksi pääsevätkö eläimet koskaan laitumelle. Tuskin, jos turisteille on esiinnyttävä kellon tarkasti joka päivä 11.30 ja 16.

Jos karja-ajo herätti vähän ristiriitaisia fiiliksiä, Stockyardsilta löytyi onneksi myös paikkoja, missä ei tarvinnut potea tunnontuskia. Huudeilla oli muun muassa Cowboy Hall of Fame, joka jäi tällä kertaa tsekkaamatta, sekä kantrimusiikille omistettu valtava Billy Bob’s Texas -baari, joka oli kaikessa järjettömyydessään ja valtavan kokonsa ansiosta aika siisti elämys.

Cowboy-eväät Stockyardsin liepeillä

Cowboy-kylästä ei voinut tietenkään lähteä maistamatta kunnon pihviä. Me suunnattiin paikallisten suosikkipaikkaan Cooper’s Old Time Pit Bar B Que -ravintolaan, joka sijaitsi aivan Stockyardsin liepeillä ja tarjosi perinteistä texasilaista grillattua lihaa, joka oli tosi hyvää!

Ravintolan konsepti oli kouluruokalamainen: eväät tilattiin linjastolta, eka liha, sitten lisukkeet ja lopuksi juomat, jotka noudettiin ruokasalin erilliseltä juomapisteeltä (hintaan kuului tietysti jenkkityyliin free refills!). Ruokasali oli valtava ja täynnä pitkiä pöytiä ja penkkejä, joten halutessaan rupattelu paikallisten kanssa olis varmasti onnistunut todella helposti.

Meidän kymmenhenkinen seurue tilasi ison satsin eri lihoja, ja mää sain vielä ruokavammojeni vuoksi erikseen kalkkunaa. Kaikki mitä maistoin oli erinomaista, toki tosi suolasta, mutta sairaan hyvää. Otettiin myös coleslaw’ta ja mac&cheeseä jotta saatiin kokemuksesta varmasti mahdollisimman jenkkihenkinen.

Lounas oli mahtava! Ruokaillessa oli hauska seurailla paikallisten lounastelua ja siinä puuhassa olis helposti viihtynyt pidemmänkin tovin. Ruoat ostettiin painon mukaan eikä ravintola ollut mitenkään edullinen, mutta kokemuksena takuulla hintansa väärti.

Lienee turha mainita että kasvisvaihtoehtoja ei käytännössä ollut, ellei sitten pärjää lisukkeilla.

Ristiriitainen ilta rodeossa

Ajatus rodeosta tuntui ristiriidasta huolimatta vähän kutkuttavalta, enkä jättänyt tilaisuutta käyttämättä siinä vaiheessa kun koko muu seurue näytti vihreää valoa rodeovierailulle. Jos totta puhutaan en ihan tosissani tiennyt mitä odottaa. En ehkä halunnut uskoa, että vielä nykypäivänäkin Teksasin rodeossa eläimiä rääkätään samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta nyt sen oli todettava pitävän paikkansa, kun sen omin silmin näki.

Stockyardsilla sijaitseva rodeo oli melko vaikuttavan kokoinen valtavine esiintymisareenoineen ja isoine katsomoineen. Yleisössä oli hurja määrä cowboy-hattuja ja buutseja kaikenikäisten katsojien yllä. Rodeo oli selvästi koko perheen tapahtuma, mihin otettiin niin pikkuvauvat kuin vanhuksetkin mukaan. Siellä teinit tsuumailivat toisiaan ja tapasivat kavereitaan, ihan kuten missä tahansa kyläjuhlassa. Täällä pääroolissa oli vaan melko räikeä eläinten hyväksikäyttö.

Kun astuttiin sisään, illan ohjelma oli vasta alkamassa. Istuttiin katsomoon ja mietin, miksi areenan reunalla oleviin pilttuihin tuodut hevoset vauhkoontuivat. Oletin sen johtuvan ahtaasta tilasta, valoista ja yleisön mylvinnästä. Ensimmäinen cowboy hyppäsi hevosen selkään ja se vapautettiin areenalle. Takajalat potkivat ilmaa valtavan aggressiivisesti samalla, kun lehmipoika yritti kaikin keinoin pysytellä hevosen selässä. Lopulta mies antoi periksi ja kaksi muuta cowboyta kävivät hevosen lähelle, ja hetken päästä eläin rauhoittui. Hetken päästä selvisi tilanteen todellinen laita: hevosen pallit oli sidottu eläimen alaruumiin kiertävään nahkaremmiin, mikä sai sen vauhkoontumaan ja potkimaan ilmaa. Eläin rauhoittui vasta, kun kaksi cowboyta irroitti remmin. Tämän tajutessani jäin melko sanattomaksi, vaikka ilta ja sen tuomat tunnekuohut oli vasta alussa.

Samalla juontaja herätteli yleisöä riemun huutoihin, aplodeeraamaan taitaville lehmipohjille ja nauttimaan illan show’sta. Se muistutti, että nyt ollaan syvällä Teksasin cowboy-kulttuurin ytimessä. Kaikki se mitä ympärillä tapahtui näytteli merkittävää osaa paikalliskulttuurissa ja edusti paikallisille tärkeitä perinteitä ja tapoja, mutta samalla oli selvää, että areenalla ja sen taustalla harrastettiin silmitöntä eläinrääkkäystä.

Yritin kovasti miettiä missä menee kulttuurisen ymmärtämisen ja eläinten oikeuksien raja, kun ohjelma eteni. Areenalle vapautettiin nuori vasikka, joka yritti kauhuissaan juosta pakoon lehmipoikaa, joka lasso heiluen yritti saavuttaa tehtävänsä: lassota vasikan kiinni kaulasta saaden eläimen niskan retkahtamaan voimakkaasti liikkeen vastavoimasta, laskeutumaan hevosen selästä, heittämään vasikan maahan selälleen keinoja kaihtamatta ja sitomaan eläimen kolme raajaa yhteen lassolla mahdollisimman nopeasti. Aikaa oli 20 sekuntia. Kuten aiempi hevosten kanssa toteutettu ohjelmanumero, myös tämä näkymä tapahtui uudelleen ja uudelleen lehmipoikien kisatessa paremmuudestaan.

Sitten olikin luvassa koko perheen ohjelmanumero. Juontaja pyysi areenalle kaikki alle kymmenvuotiaat lapset, jotka riemuiten juoksivat hiekkaiselle kentälle. Kun lapset oli saatu riviin, oli tehtävän aika. Areenalle tuotaisiin yksi vasikka, joka lasten oli määrä saada kiinni. Jos vasikat tuntuivat olevan pakokauhussa lassolla niitä jahtaavien lehmipoikien edessä, oli kauhu yhtä lailla silminnähtävä silloin, kun kymmenet lapset juoksivat innoissaan kohti vasikkaa tavoitteenaan saada eläin kiinni.

Nämä edellä kuvaillut ohjelmanumerot jatkuivat vielä uuden kierroksen hieman eri-ikäisten lehmipoikien ja -tyttöjen suorittamina. Ennen illan pääohjelmaa eli perinteistä härkärodeota meidän seurue ehti kuitenkin saada rodeosta tälle kertaa riittämiin, ja pohjoismaalaiset poistui paikalta härän härkää näkemättä. Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä siihen mennessä puolet porukasta oli jo poistuneet rakennuksesta, sillä rodeokulttuuri oli yksinkertaisesti liikaa.

Mää astelin ulos tosi ristiriitaisin tuntein. Päällimmäisenä oli epäusko siitä millaista eläinrääkkäystä jenkeissä harrastetaan kulttuurin nimissä, mutta toisaalta halusin yrittää ymmärtää rodeon olevan tärkä osa paikalliskulttuuria. Se osoittautui kuitenkin äärimmäisen vaikeaksi, enkä kyllä vieläkään osaa sanoa yhtään mitään hyvää rodeosta. En voi myöskään suositella sitä kenellekään, sillä eläinrääkkäyksen tukeminen on melko kyseenalaista. Oma lippuni meni Fort Worthin matkailun piikkiin, eikä tainnut tuoda sentin senttiäkään rodeon kassaan.

Kannattaako Fort Worthiin edes matkustaa?

En kuitenkaan lähtis leimaamaan koko kaupunkia yhden tai kahden viihdenumeron vuoksi. Stockyards on kaikesta huolimatta tosi kiinnostava vierailukohde, ja Fort Worthin lomasta voi poimia ne itselle ok:t jutut ja nauttia niistä. Jos rodeoelämystä kaipaa, paras vaihtoehto on varmasti Stockyardsin alueelle sijaitseva mekaaninen härkä, jonka kyydissä saa varmasti nauttia vauhdin hurmasta.

Teksas on monen silmissä varmasti täynnä juntteja punaniskoja, mutta mun kokemuksen perusteella sanoisin että pahempi juntti on se, joka leimaa koko osavaltion omien mielikuviensa tai yhden huonon jutun vuoksi. Mulla on rodeoista huolimatta tosi positiivinen fiilis Teksasista kahden vierailun perusteella, ja toivon että pääsen tutustumaan osavaltioon jossain vaiheessa vielä paremmin!

Millaisia fiiliksiä Fort Worth herättää, ja erityisesti: mitä mieltä nää oot rodeosta?

2.8.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ensimmäinen mielikuva Dallasista vie kaupungin mukaan nimetyn tv-sarjan ranchille ja ihmissuhdekiemuroihin, vaikka en oo eläissäni nähnyt jakson jaksoa kyseisestä sarjasta. Se oli kuitenkin ainoa mielikuva mitä osasin kaupungista rakentaa ennen vierailua, ja oli kuten mielikuvat aina: laiha, oikeastaan olematon linkki todellisuuteen. Nykypäivän Dallasissa cowboy-kulttuuri ei juuri näy katukuvassa, sillä sen on ominut täysin naapurikaupunki Fort Worth. Dallas taas on saanut pilvenpiirtäjät ja metropolitunnelman, vaikkei Teksasin suurin kaupunki olekaan.

Dallasissa oli niin paljon kaikkea, että kaupungista ei  ehtinyt saada riittävän hyvää käsitystä muutamassa päivässä. Ei, vaikka ohjelma oli tiukka, mukana oma kuski ja kaikki parhaat jutut tietävä paikallisopas. Dallas on jenkkilän yhdeksänneksi suurin kaupunki 1,3 miljoonalla asukkaallaan, ja se näkyi toisaalla selvästi, mutta ei sitten taas paikoin näkynyt ollenkaan.

Lyhyesti sanottuna voisin kuvailla Dallasin olevan ihan tavallinen jenkkien suurkaupunki, jolla on omat erikoispiirteensä mutta joka ei kuitenkaan paini lähellekään samassa sarjassa New Yorkin, Los Angelesin tai San Franciscon kaltaisten, kansainvälisesti huippusuosittujen matkailukaupunkien kanssa. En oikein osaa laittaa Dallasia mihinkään lokeroon tai verrata sitä muihin paikkoihin, mutta ehkä se on ihan hyvä, ja kertoo kaupungin omaleimaisuudesta.

Kiinnostavimmat jutut löytyy keskustan ulkopuolelta

Kaikkein sykähdyttävintä ja parasta Dallasissa vaikutti olevan ravintolakulttuuri ja keskustan ulkopuoliset alueet. Jotenkin kuvittelin ydinalueiden löytyvän monen muun paikan tavoin keskustasta, mutta Dallasin keskustaan päästyäni tajusin olevani kaukana pelipaikoilta. Kylmä pilvenpiirtäjien täyttämä alue oli keskellä päivää lähes tyhjillään, kadun varsi oli täynnä geneerisiä pihvi-, italialais- ja ranskalaisravintoloita eikä katseelle ollut juuri tarttumapintaa. Kaupungin pääkatujen Elm ja Main Streetin varrella kiinnostavin juttu oli randomisti pilvenpiirtäjien keskellä sijainnut jättimäinen silmä, Giant Eyeball -teos. Se oli parasta, mitä sain pääkaduilta irti parin tunnin vierailun aikana!

Tosin toisena päivänä vierailtiin erikseen Sixth Floor -museossa, joka sijaitsee ytimessä Elm Streetillä. Museo kertoo seikkaperäisesti presidentti John F. Kennedyn elämästä ja erityisesti murhasta, joka tapahtui museon edustalla. Kiinnostavin hetki oli ehdottomasti se, kun museon ikkunasta näki suoraan murhapaikalle samalla, kun ikkunan vieressä olevassa screenissä kerrattiim murhahetken tapahtumia juuri tuosta samasta paikasta. Vahva suositus tälle!

Jos Dallas Downtown ei sykähdyttänyt, kiinnostavia alueita kuitenkin tuntui olevan jos kuinka, kunhan tiesi minne mennä. Meillä oli onneksi mukana dallasilainen Paola, joka tunsi kaupungin eri nurkat erinomaisesti. Kaupunginosista kiinnostavimmiksi osoittautui keskustan Elm Streetin päässä sijainnut Deep Ellum -alue sekä sen koillispuolella oleva Lower Greenville.

Näiltä alueilta löytyi mun silmin kiinnostavimmat ravintolat, kahvilat ja baarit, näyttävimmät katutaideteokset ja eläväisin tunnelma. Jos en olis kokenu näitä paikkoja, olis Dallasin-vierailu jättänyt melko kylmäksi, sillä vaikka nähtiinkin paljon muutakin, oli näillä alueilla selkeästi eniten tunnelmaa.

Dallasin reissulla kannattaa unohtaa perinteiset ravintolaketjut ja tutustua kaupungin ruokatarjontaan, sillä vaihtoehtoja on! Toki pihvi ja tex mex on perinne Teksasissa, mutta Dallasissa on syytä maistella myös muuta, sillä hinta-laatusuhde on ihan ässä ja valikoima monipuolinen ja just sitä mitä voisi odottaa suurkaupungilta vuonna 2018. Vahva suositus paikallisille ravintoloille! Jos kaipaat ravintolavinkkejä Dallasiin, reissun parhaat ravintolavinkit voit tsekata kootusti täältä.

Ei mitään erikoista shoppailun saralla

Kuten aina, lähdin tällekin jenkkireissulle ostoshousut jalassa, sillä kaavailin shoppailevani reissussa jotain kivoja kesäjuttuja. Pettymys oli kuitenkin valtava, kun tajusin Dallasin kaduilla vaellellessani, että siellä ei ollut kaupan kauppaa! Jopa CVS-tyyliset kaupat loisti poissaolollaan, mikä kieltämättä harmitti. Oli pakko jättää keskusta, jos huvitti shoppailla.

Walmartin paras vastine Target ei onneksi ollu kaukana, joten hyppäsin paikallisjunan kyytiin ja suhasin shoppailemaan Targetiin. En tiijä mikä siinä on, mutta jenkkireissu ei oo jenkkireissu ellei siihen sisälly vierailua Walmartissa tai Targetissa, ja mieluiten tietysti molemmissa! Target oli taas kerran ihan mahtava, ja löysin sieltä kassillisen tuliaisia niin itelle kuin kavereillekin – iltapäivän shoppailusuccess!

Kävin myös perinteisellä mallilla, mutta itselleni tyypillisesti feilasin jälleen, enkä löytänyt sieltä juuri mitään. Dallasin keskustan lähimmät ostoskeskukset on 15 ja 25 kilometrin päässä sijaitsevat Northpark ja Galleria, joista jälkimmäinen on suurempi ja siellä mää myös kävin. Valikoima kattoi kaikki perinteiset jenkkimerkit Lululemonista Old Navyyn, mutta siitä huolimatta saldo jäi melko laihanlaiseksi. Amerikkalaista mall-tunnelmaa siellä kuitenkin oli, joten reissu ei todellakaan jäänyt turhaksi!

Älä jätä väliin maisemia tai museoita

Kaupungin näyttävin kohde on Dallasin siluetistakin erottuva 143-metrinen Reunion Tower, joka on tietysti koko kaupungin paras näköalapaikka. Mulla on hieman ristiriitainen fiilis vastaavista torneista, mutta toisaalta ne on tarjonneet hyviä kokemuksia muun muassa New Yorkissa ja Dubaissa. Ihan samaan joukkoon Dallasin Reunion ei lukeudu muun muassa näkymästä uupuvien ikonisten maisemien vuoksi, mutta maisema oli toki hieno.

Dallasin-seikkailun päätti museovierailu paikkaan, mitä mun on pakko suositella. Aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Perot Museum of Nature and Science oli aikamoinen näky, sillä ensimmäisenä museossa oli vastassa jättimäinen dinosauruksen luuranko! En tiiä mikä paleontologi minussa asuu, mutta harva museoista löytyvä juttu on dinosaurusten luurankoja kiinnostavampaa.

Perotissa on toki paljon muutakin nähtävää, ja vaikka museo on suunnatti erityisesti lapsille – tai ehkä juuri sen vuoksi – aikuisetkin viihtyy siellä kyllä mainiosti. Museossa oli monia alueita, ja eläinmaailman petojen lisäksi siellä pääsi perehtymään muun muassa ihmisen kehitykseen (näytillä on muun muassa oikeat aivot selkäytimineen, mikä oli kieltämättä varsin kiehtova näky) sekä testaamaan eri urheilulajeja. Mieleenpainuvinta oli se, kun museon opas kertoi painokkaasti heillä käsiteltävän myös evoluutiota, vaikka se onkin saanut vastustusta ja herättänyt keskustelua. Huhhei!

Perot Museum of Nature and Science oli vähän niin kuin Heureka tai Tietomaa mutta Amerikan malliin paljon suurempi, hienompi ja modernimpi. Kaikki näyttelyt oli tehty viimeisen päälle ja kiinnostavasti, mistä syystä uskaltaisin suositella museota kyllä lämpimästi.

Eli päällimmäisenä Dallasista jäi siis mieleen pilvenpiirtäjämaisemat joiden nopea näkeminen riittää, ravintolat joissa on syömistä jos miten pitkäksi aikaa, kiinnostavat kaupunginosat, näkötorni ja pari hyvää museota.

Onko Dallas tuttu muille, mitä siistiä mulla jäi kokematta?

 

29.7.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Mun yksin matkustaminen rajoittuu muutamaan reissuun, joista yksi on vuosia sitten toukokuussa tehty viikon mittainen junaretki Itävallassa ja Sloveniassa. Vierailin tuolloin Mariborissa muutaman päivän verran, joista hengasin yhden päivän hotellissa sadetta paossa. Siitä huolimatta ehdin tutustua muina päivinä kaupunkiin ihan mukavasti, kiitos Panun järkkäämän paikallisoppaan.

Nyt viime keväänä, viitisen vuotta myöhemmin Maribor näytti aivan erilaiselta, sillä tällä kertaa kaupungissa paistoi aurinko. Porukkaa oli liikkeellä, talot värikkäitä ja kaupunki muutenkin monin verroin kauniimpi kuin aiemmalla kerralla. Samalla kiinnostusta Mariboria kohtaan lisäsi se fakta, että samanaikaisesti meidän vierailun kanssa oli meneillään Taekwon-Don EM-kisojen ensimmäinen päivä, vaan parin kilometrin päässä keskustasta, missä me seikkailtiin. Yritä siinä sitten keskittyä työhommiin, kun Suomen ykköstykit kisailee Euroopan kärkisijoista ihan lyhyen matkan päässä!

Sain kuin sainkin pidettyä keskittymisen jotenkin kasassa, ja nautin kaupunkikierroksesta. Jollain nurkalla marionetteja tanssitti papparainen, joka on kuulemma paikallinen julkkis ja pitää kolikkojen täyttämän viulukotelon vieressä karkkikuppia lapsia varten. Toisen kulman takaa taas paljastui kapea alaspäin vievä katu, jonka varsilla oli katettuja terasseja ja seinät täynnä graffiteja.

Samalla kun meidän opas kertoi kaupungin historiasta ja sodan aikaisista monumenteista, ohi kulkenut mies pysähtyi jakamaan omat näkemyksensä todellisista tapahtumista, jotka poikkesivat juuri kuullusta merkittävästi. Lama, työpaikkojen menetys ja taloudellinen ahdinko tuntuivat olevan tässäkin kaupungissa vahvasti läsnä. Valtaosa kaupungin tehtaista suljettiin vuonna 1991 Jugoslavian hajoamisen myötä, minkä vaikutukset tuntuvat tunnelmassa edelleen.

Siitä huolimatta Maribor on tosi kaunis ja siellä oli kiva käydä. Oltiin liikkeellä arkipäivänä, mikä onkin kuulemma paras aika vierailla Mariborissa. Viikonloppuisin kaikki paikat on joko kiinni tai menee kiinni todella aikaisin.

Parasta Mariborissa oli tällä kertaa kaunis ja värikäs keskusta sekä jokivarsi, jota pitkin tehtiin viimeksi pitkähkö kävelyretki. Nyt se olis varmasti ollut huomattavasti kivempi, kiitos hyvän sään, mutta oli pakko jättää väliin tiukan aikataulun vuoksi.

Oli kyllä hauska palata takaisin kohteeseen, johon jotenkin ajatteli silloin vuosia sitten että tuskin enää palaa. Vähänpä sitä arvasi!

4.7.2018 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ei vitsi miten hullu reissuvuosi 2018 on toistaiseksi ollut, palasin nimittäin just työmatkalta Jenkeistä! Piipahdin neljä päivää Teksasissa tutustumassa Fort Worthiin ja Dallasiin, enkä voi kuin todeta että olipahan mielenkiintoinen reissu.

Neljä päivää kohteessa kahdeksan tunnin aikaerolla tuntuu aika hullulta ja jopa järjettömältä varsinkin, kun Suomesta ei ole Teksasiin edes suoria lentoja. Oltiin reissussa Icelandairin kyydillä, eikä matka Helsingistä Dallas Fort Worthin lentoasemalle kestänyt lopulta mitenkään tuhottoman kauaa, sillä reilun kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen päästiin perille!

Palailen jenkkireissun tunnelmiin tarkemmin tuonnempana, sillä näin juhannusta ennen ajatukset hypähtää aika vauhdilla kotimaan tunnelmiin, minkä lisäksi Albanian-reissun juttujakin on luvassa vielä aikamoinen kasa. Tosin on kyllä aika hyvä, että reissujuttuja on varastossa, sillä oon taas pitkästä aikaa tilanteessa, missä mulla ei ole varattuna yhden yhtä lentoa!

Neljä päivää Teksasissa sujahti hetkessä, mutta toisaalta tuntuu, että kaiken tapahtuneen eli tosi monipuolisen reissun vuoksi on myös fiilis, että matka kesti vähintään viikon. Erinomaisella aikataulutuksella ja hyvällä ohjelmalla ehtii kokea tosi paljon lyhyessäkin ajassa!

Oli aika jännä palata Teksasiin niin monen vuoden jälkeen, sillä viimeksi olin ollu siellä vuonna 2011, kun ajettiin osavaltion läpi poikien kanssa ekalla road tripillä. Tuolloin pysähdyttiin vaan Austinissa puolen päivän verran, joten oli tosi kiva päästä tutustumaan osavaltioon vähän paremmin paikallisten mimmien toimiessa oppaina. Ja mikä parasta – tästä Teksasin-vierailusta selvittiin täysin ilman sakkoja, vaikka sainkin nuhteita poliisilta ylittäessäni typötyhjää tietä muualta kuin suojatien kohdalta. En vissiin koskaan opi.. :D

Aloitettiin reissu viettämällä pari päivää Fort Worthissa, joka oli kunnon cowboy-kaupunki. Parhaimmillaan tunnelmat oli kuin 1900-luvun alkupuolen länkkärielokuvissa, missä saluunan ovi käy tiuhaan ja cowboyt juo kiljua kaksin käsin. Niistä tunnelmista vaihdettiin maisemaa Dallasiin, joka taas oli pilvenpiirtäjineen aikamoinen vastakohta Fort Worthille ja tarjosi sitä kaivattua suurkaupungin tuntua, ainakin arkkitehtuurinsa puolesta. Aika monipuolinen kombo siis, vaikka aikaa olikin niin vähän!

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen erinomainen ruoka, kuumuus ja huippu seura. Kohteet oli tosi mielenkiintoisia, ja oli ihana päästä taas käymään jenkeissä, joskin Teksas oli kyllä melkoinen yllärikohde. Road trip -tunnelmaan en ehtinyt päästä sillä en päässyt ite ratin taakse, ja myös vierailu Wal Martissa jäi odottamaan seuraavaa reissua, mutta pääsin kuitenkin Targetiin ja huristeltiin minibussilla ympäriinsä, eli lähes road trip -meiningeissä oltiin tälläkin reissulla!

Nyt fiilistelen matkaa täällä jetlageissani, ja koitan saada pään selvitettyä juhannusjuhlintaan mennessä kahdeksan tunnin aikaerosta. Veikkaan että ei tuu onnistumaan, mutta toivotaan parasta.

Teksasin tunnelmia kannattaa tsekata lisää Instagramin puolelta storysta, mihin oon päivittänyt kuulumisia ahkerasti. Ihanaa juhannusta ja palataan!

21.6.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit