Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

USA

On kyllä ihan jäätävän vaikea päättää, mistä lähteä purkamaan New Yorkin -seikkailua! Haastavammaksi siitä tekee vielä lagaava netti ja jet lagin vuoksi vähän väliä ummistuvat silmät, mutta yritän saada tämän postauksen tosi kovasti tehtyä.

Päätin lopulta lähtä liikkeelle reissun huimimmasta kokemuksesta, eli korkeimmista maisemista, jotka tällä kertaa näyttäytyivät One World Observatorystä eli World Trade Centerin kaksoistornien tilalle rakennetusta One World Trade Center tai Freedom Tower -tornista. Meidän ei tarvinnut Sannan kans edes kauaa miettiä mikä kohde valitaan maisemapaikaksi, sillä tätä en ollut vielä nähnyt, ja Sannuli oli onneksi tosi avoimin mielin valmis tsuumailemaan näitä maisemia uudemman kerran.

Ostettiin liput etukäteen, ja pääsin siinä vaiheessa hyvin helpolla että niistä huolehti reissukaveri. Hinnaksi tuli noin 30 euroa, ja mun mielestä tuolla kokemuksella elämys oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Vierailu marraskuussa takasi, että jonoja ei juurikaan ollut ja että saatiin nautiskella maisemista tasan sillä paikalla missä haluttiinkin. Veikkaan että kesäsesonkina fiilis olis ollut vähän toisenlainen, joten vaikka monena reissupäivänä tuntui että jäädyttiin hyytävän viiman vuoksi, oli hyisessä marraskuisessa ajankohdassa paljon hyvääkin.

Suhattiin pienen jonotuksen jälkeen melko siistillä hissillä 102. kerrokseen 47 sekunnissa. Korvat meni lukkoon ja mahanpohjassa korisi jännitys, kun noustiin kohti korkeuksia. Perillä meitä odotti lyhyt esitys, jonka jälkeen eteen lävähti ikkunoista avautuva maisema, ja se jos mikä oli fantastisen upea!

Manhattan yläilmoista nähtynä jaksaa vaikuttaa joka ikinen kerta. Tosin tää oli mulle vasta kolmas, kun aiemmin oon päässyt näkemään sen ainoastaan Empire State Buildingista ja Top of the Rockista. Tämä elämys oli yhtä vaikuttava kuin ensimmäinen, sillä jostain syystä Top of the Rock jäi jollain tavalla pliisuksi. Se oli onneksi kuitenkin tästä elämyksestä kaukana.

Lähdettiin heti kiireellä kiertelemään, jotta ehdittäisiin nähdä auringonlasku. Oltiin varattu meille aikaikkuna klo 15.30, mutta saavuttuamme paikalle todettiin että nyt jonotellaan hetki, ja oltiin ylhäällä vasta lähempänä neljää. Alun jonotus olikin ainoa, sillä muuten ei juuri jouduttu seisoskelemaan jonossa, ja sehän on aina mukava juttu. Lopulta ehdittiin kuitenkin nähdä auringonlasku oikein mainiosti, ja oli kieltämättä henkeäsalpaavaa päästä todistamaan, miten auringonsäteet värjäsi valtavan pilvenpiirtäjämeren oranssin eri sävyihin.


Löydettiin erinomainen spotti, mistä näkyi sekä Manhattan (mukaan lukien Empire State Building!) että Brooklynin silta, ja parkkeerattiin siihen aikamme ympäriinsä kävelyämme. Freedom Towerissa maisemia katsellaan lasin läpi, mistä olin kieltämättä oikein tyytyväinen noissa hyisissä lämpötiloissa, missä meitä ei olisi kirveelläkään saanut seisoskelemaan pihalla tuntikausia odotellen auringonlaskua.

Lopulta odotus palkittiin, ja pilvenpiirtäjä toisensa jälkeen alkoi syttyä satoihin valoihin, jotka näytti kaukaa katottuna mikroskooppisen pieniltä, mutta oli tietysti todellisuudessa ihan kunnon ikkunan kokoisia. Me ihasteltiin tuota näkymää pääasiassa kameroiden linssien läpi tosi pitkään ja nautittiin siitä että kerrankin kohdalle oli sattunut hyvä spotti, kunnes todettiin että oli aika lähteä ja päästää muut kerroksen parhaalle paikalle.


Freedom Tower oli kokemuksena tosi positiivinen, ja siitä jäi hirveän hyvä mieli. Erityisen iso syy oli varmasti vierailuajankohdalla, sillä oon vieraillut muinoin myös Empire State Buildingissa lokakuussa, jolloin jonoja ei ollut edes nimeksi. Vahva suositus siis tälle kokemukselle, sillä eihän noihin maisemiin vaan voi kyllästyä!

16.11.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tässä illan ratoksi videoterkut meidän kolmen osavaltion road tripiltä! Videolla näkyy meidän seikkailuja Los Angelesista Las Vegasiin, sieltä Utahin Zion National Parkiin ja Bryce Canyonille sekä Antelope Islandille. Sieltä matka jatkui lumimaisemien läpi Kalifornian puolelle Lake Tahoelle ja niin ikään San Franciscoon. Lisäjuttuja seikkailusta löytyy Road trip in the USA -tunnisteen kautta.

Ai että, miten tekisi mieli takaisin!

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa kaverit!

17.7.2016 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Matkailusta ei voi oikein puhua mainitsematta sen aiheuttamia kustannuksia, ja koska erityisesti sen isomman rapakon tuolle puolen matkustamista pidetään tosi kalliina, ajattelin vähän avata tähän meidän maalis-huhtikuun vaihteessa tekemän kymmenpäiväisen reissun kustannuksia. Aivan tarkkoja laskelmia mulla ei ole, sillä kyllästyin pennien merkkaamiseen muistaakseni jo neljäntenä reissupäivänä, mutta kokonaiskulutus on aika hyvin mielessä ja siitä on helppo laskea noin suunnilleen, minkä verran mihinkin meni rahaa.

Reissuun lähdettiin aivan toisella asenteella kuin aikaisemmille road tripeille, sillä nyt takana ei ollut pitkää säästövuotta, vaan oltiin eletty makaroonikuurilla vaan muutama hassu kuukausi matkaa varten. Jo lähtökohtaisesti budjetti näytti huomattavasti pienemmältä aiempiin reissuihin verrattuna, sillä saatiin lennot aivan törkyhalvalla. Vaivaiset 350 euroa henkeä kohti lennoista Helsingistä Amsterdamin kautta Minneapolisiin ja sieltä taas San Franciscoon, sieltä Pariisin kautta takaisin Helsinkiin. Hintaan sisältyi ruumatavarat ja tarjoilut, ja kyseessä oli todellakin onnenkantamoinen, jonka ansiosta löydettiin näin hulppean mainio lentotarjous.

Matkalla oltiin yhteensä kymmenen yötä, joista neljä majoituttiin sukulaisten nurkissa melko komeissa olosuhteissa ja loput kuusi motelleissa reitin varrella. Keskimäärin kukin hotelliyö maksoi meille 50 euroa, eli kuudelle yölle hintaa kertyi noin 300 euroa.

USA budjetti-9 USA budjetti-6 USA budjetti-4 USA budjetti-2 USA budjetti-7

Meillä oli käytössä pieni auto, josta ei tarvinnut maksaa mitään lisämaksuja! Oltiin kyllä aika ihmeissämme tästä, sillä odotettiin vähintään yhdensuunnan jättömaksua sillä vuokrattiin auto Losista ja palautettiin San Joseen, sekä tietysti toisesta kuskista koituvaa lisämaksua. Kaliforniassa kaikki on kuitenkin toisin, sillä samaan perheeseen kuuluvien ei tarvinnut maksaa lisäkuskeista, ja koska ikääkin oli jo ihan riittävästi, myös nuorista kuskeista koituvat lisämaksut jäi tällä kertaa maksamatta. Auto noudettiin ja palautettiin Kalifornian osavaltion sisällä, mistä syystä jättömaksustakaan ei tarvinnut huolehtia. Saatiinkin siis lopulta auto pelkän vuokran hinnalla, ja maksettiin kuudesta päivästä noin 330 euroa.

Reitillä oli matkaa noin kolme tuhatta kilometriä, ja vierailtiin niin suurkaupungeissa, lomakeskuksissa kuin pienissä kyläpahasissakin. Bensan hinta vaihteli tosi kovasti Lake Tahoen 3,80 dollarin kynytyksestä Salt Lake Cityn 1,99 dollarin huokeaan gallonahintaan. Kokonaisuudessaan polttoaineeseen kului rahaa noin 150 euroa.

Reissulla vierailtiin kahdessa kansallispuistossa. Niiden sisäänpääsymaksut on autoa kohden tavallisesti jotain kolmenkympin luokkaa, kun taas vuoden voimassa olevan, rajattomiin sisäänpääsyihin oikeuttavan America the Beautiful -kortin saa alle satasella. Laskettiin että käytäisiin reissun aikana kolmessa kansallispuistossa, jolloin vuosikortin ostaminen oli jo kannattavaa. Lopulta päädyttiin käymään vaan kahdessa, mutta onneksi kortti odottelee meitä Amerikassa aina maaliskuuhun 2017 saakka. Kansallispuistojen sisäänpääsyt maksoi meiltä siis noin 70 euroa. Tietulleja me ei maksettu kertaakaan.

USA budjetti-5USA budjetti-11 USA budjetti USA budjetti-8 USA budjetti-20 USA budjetti-17 USA budjetti-18 USA budjetti-12

Syöminen hoidettiin siellä, mistä eväät sai kaikkein halvimmalla eli joko pummailemalla sukulaisilla, ostamalla ruoat kaupasta tai tietysti In-N-Outissa. Viiden dollarin hintainen kypsä kokonainen kana Walmartista nousi ykkössuosikiksi, mutta sen sijaan kasvisten hinta järkytti syvästi. En muistanutkaan, miten kallista terveellinen ruoka Amerikassa voikaan olla! Puputettiin edullisimpia kasviksia eli porkkanoita lähes koko matka, sillä tuntui aika hirveältä ajatukselta maksaa Walmartin ei-todellakaan-luomuomenista viittä euroa kilolta. Ruokakustannukset onnistuttiin kuitenkin pitämään muun muassa porkkanoiden avulla aika alhaisina, ja lopulta sapuskaan meni kymmenen päivän aikana rahaa noin 150 euroa.

Tuohon päälle tulee vielä shoppailut, ylimääräiset sisäänpääsymaksut, tuliaiset ja muu hömppä. Aika hyvin pysyttiin kuitenkin kurissa ja nuhteessa, vaikkakin budjetti tulikin käytettyä melkein viimeiseen penniin saakka.

USA budjetti-14 USA budjetti-21 USA budjetti-16 USA budjetti-15USA budjetti-19 USA budjetti-3 USA budjetti-10 USA budjetti-13

Tässä vielä yhteenvetona kymmenen päivän jenkkien road tripin kustannukset kahdelta hengeltä:

Lennot 700e
Auto 330 e
Majoitus 300 e
Bensa 150 e
Kansallispuistot 70 e
Ruoka 150 e

Yhteensä siis aika pieneltä kuulostava 1 700 euroa. Kahdelta hengeltä kymmenessä päivässä. Ei paha, varsinkaan jos mietitään että tavallisesti meidän jenkkireissubudjetit on olleet kuukaudelle 3 500 euroa eli kymmentä päivää kohden 1 170 euroa vs. tämänkertainen 850 euroa.

Eng: A ten-day-long road trip in the US costed us 1 700 euros.

18.5.2016 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Amerikan-seikkailulla mulla oli aikamoinen etuoikeus päästä kurkkaamaan, miten IT-alan työntekijät elää Piilaaksossa. Ennen kun Karimin veli vaimoineen muutti tuonne Kalifornian nörttijengin taivaaseen, alue oli mulle tuttu ainoastaan nimenä, eikä mulla ymmärrettävästikään ollut ihan hirveää mielenkiintoa sitä kohtaan, kun ala on henkilökohtaisesti hyvin kaukainen.

Se kuitenkin muuttui maaliskuussa, kun vierailtiin Piilaakson ytimessä San Josessa, ja majoituttiin aivan Samsungin ja Canonin suurkonttoreiden vieressä. Piilaakson-vierailun ajan päästiin tirkistelemään, millaista on IT-alan maahanmuuttajan elämä Amerikassa, ja kieltämättä se oli huomattavasti erilaista verrattuna siihen, miten voisi kuvitella maahan juuri saapuneen työläisen elävän arkeaan.

Myös paikalliset puhuvat Piilaakson kuplasta. Siellä asuvat IT-alan työntekijät elävät hulppeissa vastarakennetuissa, todella hyväkuntoisissa taloissa joissa on kaikki palvelut kuntosalista kerhotilaan, nostavat suomalaisittain järjettömän suurta palkkaa ja ajelevat uusilla leasing-autoilla. Ruokaostokset tehdään paikallisessa Whole Foods -tyyppisessä ruokakaupassa ja kaikki mahdolliset palvelut ostetaan, sillä rahaa on. Aikaa sen sijaan ei ole, sillä suurin osa päivästä kuluu tietysti työpaikalla, ja arkiaskareiden hoitamiseen, esimerkiksi nyt vaikka kaupassa käyntiin, kuluu siirtymisten vuoksi useita kertoja enemmän aikaa kuin lähikaupassa asioimiseen tottuneilla suomalaisilla.

Vaakakuppi siis kallistuu molempiin suuntiin, vaikka tänä vuonna valmistuneen hyvinvarustellun asunnon aurinkoisella parvekkeella sitä on ehkä hankala hahmottaa.

Piilaakso Piilaakso-2 Piilaakso-3 Piilaakso-4 Piilaakso-6 Piilaakso-7

Asuntokompleksi, jossa meillä oli ilo yöpyä, oli täynnä aikamoisia palveluja. Alakerrassa oli jättimäinen kuntosali, jossa oli kaikki viimeisen päälle: uusimpien kuntolaitteiden lisäksi kuntoilukeskuksessa oli myös spinning-sali sekä parkettilattialla varusteltu peilisali, josta monet suomalaiset Taekwon-Do-seurat olis melko kateellisia. Palveluihin kuului tietty myös ohjatut tunnit useita kertoja viikossa, ja myös personal trainerin palvelut!

Eikä palvelut jääneet kuntokeskukseen, sillä kompleksissa oli myös aika komea uima-allas, valtava grillausalue takkoineen ja keittiöineen sekä täyden palvelun postihuone. Esimerkiksi paketit tulee suoraan oman talon postihuoneeseen, eikä kallisarvoista aikaa tartte käyttää paikallispostin toimipisteessä ravaamiseen. Ja eipä unohdeta talon kerhohuonetta, joka oli sen verran komea, että saisi suomalaiset taloyhtiöt kalpenemaan hetkessä. Valtava ja uutuuttaan kiiltelevä tila, jossa oli telkkareita, sohvanurkkauksia, täyden palvelun keittiö sekä biljardipöytä. Että semmoista elämää siellä Piilaaksossa.

Toisena puolena tässä on tietysti se, että kenelläkään muulla kuin IT-alan työntekijöillä ei oo minkäänlaista saumaa asua noilla nurkilla. Vuokrat on aivan järjettömiä tavalliselle amerikkalaiselle minimipalkkatyöntekijöille, mistä syystä käytännössä kaikki tuolla asuvat palvelualojen työntekijät (jotka huolehtivat tietysti siitä, että rikkaiden kaikki palvelut pelaa) asuvat jossain muualla, sillä työpaikkojen tuntumassa on vaan yksinkertaisesti aivan liian kallista asua. Eikä sitä kuplaa olla rikkomassa lähiaikoina, sillä alueelle rakennetaan jatkuvasti uusia toinen toistaan hienompia asuntokomplekseja. Tosin miksi poistaa laput silmiltä, jos lintukodossa on mukavaa ja turvallista?

Piilaakso-8 Piilaakso-9 Piilaakso-10

Kaikki nuo taloyhtiön palvelut ja palveluhenkilöiden jäätävä määrä on toisaalta aika itsestään selviä siinä vaiheessa, kun vuokra on yli kolme tuhatta euroa kuussa ja valtaosa ajasta menee tosiaan siellä työpaikalla. Siinä vaiheessa ei paljoa kiinnosta käyttää aikaa kuntosalimatkoihin saati varailla juhlapaikkoja erikoistilaisuuksia varten jostain kaukaa kaupungilta, vaan on kätevää että kaikki löytyy sieltä omasta kotitalosta. Eikä niitä kaikkia juoksevia asioitakaan välttämättä enää siinä vaiheessa jaksa hoitaa itse, vaan on kätevää kun on joku jolle maksetaan siitä että se tekee. Hyviä puolia siinä on tietysti työllistävä vaikutus ja se, että kaikki pysyvät varmasti tyytyväisinä.

Se sitten on eri asia kenelle tuommoinen elämä sopii, mutta pääasia on kuitenkin se että on tyytyväinen siihen mitä on ja missä asuu, ja uskotte varmasti että näihin puitteisiin on helppo olla tyytyväinen? Siltä se ainakin vaikutti, että asuminen Piilaaksossa oli enemmän kuin hyvä valinta.

Eng: During our trip to the USA we were able to experience the Silicon Valley bubble, which keeps everyone but the IT workers out. With our career choices we can never live like that on our own expense, but I have to admit that it was more than interesting to see how people live their lives there, with its pros and cons.

4.5.2016 16 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit