Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Viro

Pikaiset lauantaiterkut! Jotkut teistä saattavat muistaa, kun aloitettiin tämä vuosi piipahtamalla yhden yön verran Tallinnassa. Mulla oli matkalla suuret tavoitteet kuvata sieltä pitkästä aikaa taas video, ja vaikka kuinka olin tehny kuvakäsikirjoitusta myöten suunnitelmat prikulleen valmiiksi ennen matkaa, en tullu reissusta takas timanttisen matskun kanssa. Suunnitelmat meni nimittäin vähän puihin, ja päätin antaa videohommien odottaa.

Tallinna-10

Nyt liki kuukauden miettimisen jälkeen aattelin kuitenkin, että kokeillaan. Just luennoin viikko sitten kirjoittajakoulutuksessa siitä, että välillä pitää julkaista myös kuvia jotka eivät oo täydellisiä, joten sovellan sitä oppia nyt myös videoihin. Tässä siis meidän tunnelmia Tallinnasta, paria päivää vaille kuukautta sitten.

Vielä riittää petrattavaa videoiden kanssa, mutta jostain kait sitä pitää tämänkin medianomin lähtä taitoja muistelemaan.

Mitäs tykkäät, onko ihan booring vai jaksaisitko katella meikäläisen tekemiä videoita myös jatkossa?

Eng: This is my attempt in making videos. Thumbs up!

30.1.2016 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tämän vuoden ensimmäinen reissu on jo tehty, voitteko uskoa! Todellisuudessa reissusta on jo yli viikko aikaa, sillä vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi me kaivettiin Karimin kanssa passimme ja suunnattiin Länsiterminaaliin ja kohti Viroa. Kyseessä oli todellinen juhlareissu, sillä tällä matkalla käytettiin vuoden parhaan matkablogin pystin mukana voittamani palkinto, joka oli juuri Tallinnan-risteily majoituksella.

Hypättiin siis satamasta Eckerön kyytiin, ja tällä kertaa yläkannen istumapaikkojen sijasta suunnattiinkin kuudennen kannen loungeen, missä pystyttiinkin matkustamaan melko rauhassa. Kuinkas sattui, että Pää pilvissä -blogin Maarit kirjoitti hiljattain juuri samasta loungesta.

Haluttiin olla Tallinnassa jo aikaisin uudenvuodenpäivänä, joten valkattiin risteilyn lähtöajaksi aamukahdeksan. Se takasi ainakin aika rauhallisen lähdön, sillä voitte uskoa ettei liikkeellä ollut meidän lisäksi juurikaan muita. Loungessakin oli tosi rauhallista, sillä siellä oli vaan muutamia matkustajia. Se tarjosi aika hauskan tavan matkustaa, sillä tavallisesti niin epämukava laivamatka meni hetkessä, ja tarjoilutkin oli tietysti ihan mukava lisä. Loungessa olikin tarjolla kahvin ja teen lisäksi hedelmiä sekä croissantteja ja jotain kinkkupiirakkaa. Jälkkäriäkin olis ollut, mutta se jäi tällä kertaa maistamatta.

Tallinna-18 Tallinna-19 Tallinna-20 Tallinna

Perillä Tallinnassa meitä oli vastassa järjetön puhuri. Siinä matkalla hotellille meinas alkaa naurattaa aika kovasti, sillä palkintoon sisältynyt majapaikka oli mikäs muu kuin Sokos Hotel Estoria, sopivasti näin kolmatta kertaa meille. Eipähän ainakaan tarvinnut miettiä, miten löydetään hotellille kun nurkat oli käyny aiempien reissujen aikana noh, suhteellisen tutuiksi.

Oltiin perillä jo joskus 11 maissa, mutta hotelliin pääsi kirjautumaan vasta parin tunnin päästä. Jätettiin kamat säilöön ja lähdettiin kaupungille. Meillä oli ohjelmassa kaks asiaa: maisemien ihastelu Olevisten kirkon tornista käsin ja Tallinnan joulutorilla piipahtaminen. Oli uudenvuoden päivä, pakkasta -17 astetta ja tuuli oli ihan älytön. Karim oli jäätyä ensimetreillä, eikä mullakaan kyllä kovin mukavat oltavat ollu. Täydelliset lähtökohdat siis kaupunkireissulle!

Tallinna-2 Tallinna-5 Tallinna-4 Tallinna-3 Tallinna-6

Kierrettiin vanhaankaupunkiin tsekkailemaan tunnelmia, ja lopulta päädyttiin Raatihuoneentorilla yhä käynnissä olleille joulumarkkinoille. Oli mukava päästä viimein käymään noilla kaikkien kehumilla markkinoilla, vaikka kieltämättä joulutunnelma oli aika kaukana.

Olevisten kirkko sijaitsee tosi lähellä Raatihuoneentoria, joten hyytävän kylmässä tuulessa ei onneksi tarvinnut kovin pitkään jäätyä, tai niin me raukat luultiin. Kirkko oli tietysti uudenvuodenpäivänä kiinni! Pettymys oli aika karvas, kun se oli mun mielessä noussut koko reissun päätapahtumaksi, ja nyt jäi maisemat näkemättä ja portaat kiipeämättä. Seuraavan päivän lähtö oli luvassa sen verran aikaisin, että silloin ei ollu enää mahollisuutta vierailla kirkossa. Haha, enpä olis koskaan uskonu olevani näin harmissani siitä, että kirkkovierailu jää välistä. Ehkä päästään tekemään Tallinnan porrastreeni sitten ens kerralla.

Tallinna-12 Tallinna-11 Tallinna-9 Tallinna-10 Tallinna-7 Tallinna-13

Hyytävä keli ajoi meidät aika nopeasti takaisin hotellille, missä menikin sitten loppuilta yhtä ravintolavierailua lukuun ottamatta. Aamulla jatkettiin syömistä, kun edessä oli Estorian tuttu ja hyväksi havaittu hotelliaamiainen. Sen jälkeen maattiin vielä heti huoneessa, kunnes oli aika suunnata Rimin hedelmäosaston kautta takaisin laivaan ja kotimatkalle.

Saatiin paluumatkalla esimakua näiden pakkaspäivien lieveilmiöstä eli hemmetin kauniista maisemista, kun kivuttiin kannelle katsomaan merimaisemia. Vesi oli sen verran paljon ilmaa lämpimämpää, että pintaan nousi oikein kunnon höyryt. Ihan mahtava!

Tallinna-15 Tallinna-16 Tallinna-17

Tavallaan reissu oli matkana tosi turha, kun juuri mitään ei tullut nähtyä. Mutta sitten taas se oli just hyvä rentoilunäkökulmasta, ja palkintomatka käytettiinkin siinä mielessä hyvin, että eipä paljoa tarttenut ressata. Oikeastaan aika täydellinen aloitus uudelle vuodelle! Talvinen Tallinna oli kieltämättä aika hyytävä, joten taidan ens kerran palata takaisin etelänaapurin pääkaupunkiin vasta sitten, kun mittari on ronskisti plussan puolella.

Eng: I started this year by the best possible way: by travelling. In the morning of the first day, I stepped into a ship and traveled all the way from Helsinki to Tallinn. Gotta start somewhere, right?

12.1.2016 14 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terve, kaverit! Näin sunnuntai-illan ratoksi ajattelin jakaa teille muutaman kuvan, jotka nappasin heti kesäloman alkajaisiksi. Enpä tuolloin arvannut, että vaikka tulevien viikkojen aikana oli luvassa seikkailuja Tallinnan lisäksi myös Oulussa, Helsingissä, Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa, pääsin kokemaan koko loman upeimman auringonlaskun juurikin loman alkajaispäivänä. Tallinnan kaupungin taakse laskenut aurinko heitti ilmoille aikamoisen väri-ilottelun, jota me pystyttiin ihailemaan vielä hotellihuoneen ikkunasta, lokoisasti sängyltä käsin.

Jos meillä ei ollut majapaikkana Tallinnan paras maisemapaikka, niin nyt mentiin ainakin melko lähelle.

Tallinnan olkkari-3 Tallinnan olkkari-5 Tallinnan olkkari-6 Tallinnan olkkari-4 Tallinnan olkkari-7 Tallinnan olkkari-8

Suu sykkyrällä ihasteltiin tätä näkymää reissukavereiden kanssa, ja kuvia taltioitui myös Lauran blogiin. Kähän tsekkaamassa lisäfiilistä mimmin postauksesta!

Ei muuta tähän sunnuntaihin, lämmintä viikon alkua!

Eng: My summer holiday started with the most amazing sunset in Tallinn. 

13.9.2015 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meikäläisellä, kuten varmaan teikäläiselläkin, on aika monta roolia. Seikkailija-Inka, Herkkupeppu-Inka, Nynny-Inka, Ninja-Inka ja Köyhäilijä-Inka on varmasti tullu kaikki teille tämän blogin myötä tutuiksi. Siihen päälle on vielä aika monta muuta roolia, jotka eivät oo blogin puolella koskaan vilahtaneet. On muun muassa Opettaja-Inka ja Päällepäsmäri-Inka, ja sitten vielä liuta muita hahmoja. Nyt oon kuitenkin päättänyt sanoa hyvästit yhdelle noista, jonka tekin olette oppineet tuntemaan. Tai ellei kertarysäyksellä heippaa, niin ainakin ajattelin pikkuhiljaa vähän ottaa pesäeroa siitä tyypistä, sillä sen näkyminen ei koskaan tiedä hyvää.

Ajattelinkin aloittaa tässä tulevien vuosien mittaisen projektin, jonka aikana sanon goodbye Nynny-Inkalle. Oon nimittäin päättänyt, että omista peloista on mahdollista (ja mikä tärkeintä tässä tapauksessa, mun on mahdollista) päästä eroon. En taida jaksaa alkaa luetella sitä kilometrin mittaista listaa niistä kaikista asioista jotka saa nynnyn sisälläni heräämään ja meikäläiset paniikinkaltaiseen jähmetystilaan, mutta listan päässä on kaks juttua, joiden en kovin kauaa enää toivoisi olevan osa mun elämää: korkean paikan kammo ja vesipelko.

Teletorn-12 Teletorn-4 Teletorn-3 Teletorn-2 Teletorn

Teletorn-7

Sympaattiset fobiat (jos sellaisia vois edes sanoa olevan olemassa) on ihan kivoja tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jossain vaiheessa niitä voi erehtyä ruokkimaan liikaa, jolloin ne saa ei-toivotut mittasuhteet. Muistan vieläkin sen hetken kun sanktpölteniläisen huonekaluliikkeen portaissa antauduin korkean paikan kammon vietäväksi maaliskuussa 2009, ja sen jälkeen kammo on estänyt mua tekemästä monia siistejä juttuja ihan vaan sen takia, että pelottaa. Muistan vielä miettineeni siinä hetkessä että pelottaakohan mua nyt vai ei, ja todennut että pelottaa. Aika monta kertaa oon sen jälkeen löytänyt itteni pohtimasta mitä olis tapahtunu, jos olisinkin päättänyt olla pelkäämättä. Ehkä se olis iskeny kahta kauheampana seuraavassa korkeassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti koko kammo olis jääny syntymättä. Mene ja tiedä, mutta yks asia on selvä ja se on se, että tuosta kaverista on päästävä eroon.

Sama tilanne on myös mun vesipelon kanssa. Oon oikeastaan aina ollu hirveän kova polskija ja lapsena parasta kesässä oli tietysti uinti. Jossain vaiheessa tajusin etten juuri koskaan ui siellä kaikkein kauimpana rannasta, vaan aina oli joku mun ja ulapan välissä. Eihän sitä koskaan tiiä vaikka merihirviö hyökkää, joten piti olla katsokaas varuillaan. Viimeisen sinetin mun vesipelko sai Key Westissä vuonna 2011, kun en osannut käyttää snorkkelia (sekin on mahdollista kun on riittävän maalainen) ja vedin sukelluksissa merivettä vähän väärään paikkaan. Sen jälkeen en oo edes uskaltanut haaveilla surffaamisesta, sukeltamisesta puhumattakaan. Snorklailukin jäi siihen ekaan kertaan.

Teletorn-9 Teletorn-11 Teletorn-6 Teletorn-10 Teletorn-14

Taannoinen virolaisen männyn takana märiseminen herätti aikamoisen itsetutkiskelun, joka lopulta on nyt johtanut siihen lopputulemaan, että nuo kammot rajoittaa mun elämää (ja matkustelun tuomia superseikkailuja) aivan liiaksi, joten ne on heitettävä jonkun toisen harmiksi. Tai mieluiten tietysti ihan vaan pois häiritsemästä yhtään ketään.

En vielä tiiä miten sen teen, mutta jotakin kautta aion päästä eroon noista kammoista tämän elämän aikana. Ensimmäisenä vois varmaan opetella sukeltamaan ilman että pitää nenästä kiinni ja kiivetä talon ylimmän tuuletusparvekkeen reunalle katselemaan maisemia ilman, että puntti alkaa tutista (siinä taas yksi sanonta, jota toivon ettei mun tartte käyttää omalla kohdallani enää koskaan).

Suurin syy, miksi uskon siihen että noista peloista on mahdollista päästä eroon, piilee juuri noissa rooleissa. Uskon siihen, että mää jollain tavalla oon valinnut, että nyt tällä hetkellä mua pelottaa nää korkeat paikat tai että just nyt tää vesi ei tunnukaan kauheen kivalta tuolla alapuolella. Siihen asti kun en anna itelleni lupaa pelätä, kaikki on aivan fine. Siinä vaiheessa kun taas annan pelolle vallan, homma on menetetty. Jos jokin on varmaa, niin se että Nynny-Inkan seuraa en valitse enää koskaan.

Teletorn-13 Teletorn-15 Teletorn-17 Teletorn-18 Teletorn-20 Teletorn-19 Teletorn-21

Ekan kerran hylkäsin nynnyilevän alter egoni seuran noin kuukausi sitten Tallinnassa, kun onnistuin voittamaan itseni ja yksinkertaisesti kieltämään korkean paikan kammon tuoman kauhufiiliksen. Tallinnan teletornissa tepastellessa ei nimittäin pelottanut, vaikka reunallakävely vei meikäläiset 175 metrin hurjaan korkeuteen! Se oli vaan valinta joka tuli tehtyä, ja koska mukana oli myös toinen korkean paikan kammoaan julistanut, koin että ei meitä voi olla siellä kahta, ja niin päätin jättää Nynny-Inkan pois tuolta kierrokselta. En mää ensimmäisenä ehkä vielä uskaltais reunan yli laskeutua, mutta kävely ei tuottanut sen suurempia vaikeuksia. Ehkä se on merkki lupaavista tulevista seikkailuista ja siitä, että tuostakin kammosta on mahdollista päästä eroon. Maisemat ainakin olivat sen hetkellisen rohkeuden arvoisia.

Nyt kaipaisin vähän vertaistukea: onko sulla mitään kammoja tai pelkoja, jotka häiritsee seikkailuja? Vai ootko kenties onnistunut pääsemään niistä irti?

Kuvat meikäläisestä on napannut reissukaverini Rimma, joka myös kirjoitti tuosta vierailusta korkean paikan kammoisen näkökulmasta.  Myös mukana olleet Pingviinimatkalaiset kirjoittivat kokemuksesta omasta vinkkelistään.

Pääsyn televisiotorniin mahdollisti Visit Tallinn, ja meidän hupparit sponssasi Haglöfs.

Eng: I just decided to become more brave. Let’s see how that’ll work.

4.9.2015 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit