Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Viro

Terve, kaverit! Näin sunnuntai-illan ratoksi ajattelin jakaa teille muutaman kuvan, jotka nappasin heti kesäloman alkajaisiksi. Enpä tuolloin arvannut, että vaikka tulevien viikkojen aikana oli luvassa seikkailuja Tallinnan lisäksi myös Oulussa, Helsingissä, Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa, pääsin kokemaan koko loman upeimman auringonlaskun juurikin loman alkajaispäivänä. Tallinnan kaupungin taakse laskenut aurinko heitti ilmoille aikamoisen väri-ilottelun, jota me pystyttiin ihailemaan vielä hotellihuoneen ikkunasta, lokoisasti sängyltä käsin.

Jos meillä ei ollut majapaikkana Tallinnan paras maisemapaikka, niin nyt mentiin ainakin melko lähelle.

Tallinnan olkkari-3 Tallinnan olkkari-5 Tallinnan olkkari-6 Tallinnan olkkari-4 Tallinnan olkkari-7 Tallinnan olkkari-8

Suu sykkyrällä ihasteltiin tätä näkymää reissukavereiden kanssa, ja kuvia taltioitui myös Lauran blogiin. Kähän tsekkaamassa lisäfiilistä mimmin postauksesta!

Ei muuta tähän sunnuntaihin, lämmintä viikon alkua!

Eng: My summer holiday started with the most amazing sunset in Tallinn. 

13.9.2015 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Meikäläisellä, kuten varmaan teikäläiselläkin, on aika monta roolia. Seikkailija-Inka, Herkkupeppu-Inka, Nynny-Inka, Ninja-Inka ja Köyhäilijä-Inka on varmasti tullu kaikki teille tämän blogin myötä tutuiksi. Siihen päälle on vielä aika monta muuta roolia, jotka eivät oo blogin puolella koskaan vilahtaneet. On muun muassa Opettaja-Inka ja Päällepäsmäri-Inka, ja sitten vielä liuta muita hahmoja. Nyt oon kuitenkin päättänyt sanoa hyvästit yhdelle noista, jonka tekin olette oppineet tuntemaan. Tai ellei kertarysäyksellä heippaa, niin ainakin ajattelin pikkuhiljaa vähän ottaa pesäeroa siitä tyypistä, sillä sen näkyminen ei koskaan tiedä hyvää.

Ajattelinkin aloittaa tässä tulevien vuosien mittaisen projektin, jonka aikana sanon goodbye Nynny-Inkalle. Oon nimittäin päättänyt, että omista peloista on mahdollista (ja mikä tärkeintä tässä tapauksessa, mun on mahdollista) päästä eroon. En taida jaksaa alkaa luetella sitä kilometrin mittaista listaa niistä kaikista asioista jotka saa nynnyn sisälläni heräämään ja meikäläiset paniikinkaltaiseen jähmetystilaan, mutta listan päässä on kaks juttua, joiden en kovin kauaa enää toivoisi olevan osa mun elämää: korkean paikan kammo ja vesipelko.

Teletorn-12 Teletorn-4 Teletorn-3 Teletorn-2 Teletorn

Teletorn-7

Sympaattiset fobiat (jos sellaisia vois edes sanoa olevan olemassa) on ihan kivoja tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jossain vaiheessa niitä voi erehtyä ruokkimaan liikaa, jolloin ne saa ei-toivotut mittasuhteet. Muistan vieläkin sen hetken kun sanktpölteniläisen huonekaluliikkeen portaissa antauduin korkean paikan kammon vietäväksi maaliskuussa 2009, ja sen jälkeen kammo on estänyt mua tekemästä monia siistejä juttuja ihan vaan sen takia, että pelottaa. Muistan vielä miettineeni siinä hetkessä että pelottaakohan mua nyt vai ei, ja todennut että pelottaa. Aika monta kertaa oon sen jälkeen löytänyt itteni pohtimasta mitä olis tapahtunu, jos olisinkin päättänyt olla pelkäämättä. Ehkä se olis iskeny kahta kauheampana seuraavassa korkeassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti koko kammo olis jääny syntymättä. Mene ja tiedä, mutta yks asia on selvä ja se on se, että tuosta kaverista on päästävä eroon.

Sama tilanne on myös mun vesipelon kanssa. Oon oikeastaan aina ollu hirveän kova polskija ja lapsena parasta kesässä oli tietysti uinti. Jossain vaiheessa tajusin etten juuri koskaan ui siellä kaikkein kauimpana rannasta, vaan aina oli joku mun ja ulapan välissä. Eihän sitä koskaan tiiä vaikka merihirviö hyökkää, joten piti olla katsokaas varuillaan. Viimeisen sinetin mun vesipelko sai Key Westissä vuonna 2011, kun en osannut käyttää snorkkelia (sekin on mahdollista kun on riittävän maalainen) ja vedin sukelluksissa merivettä vähän väärään paikkaan. Sen jälkeen en oo edes uskaltanut haaveilla surffaamisesta, sukeltamisesta puhumattakaan. Snorklailukin jäi siihen ekaan kertaan.

Teletorn-9 Teletorn-11 Teletorn-6 Teletorn-10 Teletorn-14

Taannoinen virolaisen männyn takana märiseminen herätti aikamoisen itsetutkiskelun, joka lopulta on nyt johtanut siihen lopputulemaan, että nuo kammot rajoittaa mun elämää (ja matkustelun tuomia superseikkailuja) aivan liiaksi, joten ne on heitettävä jonkun toisen harmiksi. Tai mieluiten tietysti ihan vaan pois häiritsemästä yhtään ketään.

En vielä tiiä miten sen teen, mutta jotakin kautta aion päästä eroon noista kammoista tämän elämän aikana. Ensimmäisenä vois varmaan opetella sukeltamaan ilman että pitää nenästä kiinni ja kiivetä talon ylimmän tuuletusparvekkeen reunalle katselemaan maisemia ilman, että puntti alkaa tutista (siinä taas yksi sanonta, jota toivon ettei mun tartte käyttää omalla kohdallani enää koskaan).

Suurin syy, miksi uskon siihen että noista peloista on mahdollista päästä eroon, piilee juuri noissa rooleissa. Uskon siihen, että mää jollain tavalla oon valinnut, että nyt tällä hetkellä mua pelottaa nää korkeat paikat tai että just nyt tää vesi ei tunnukaan kauheen kivalta tuolla alapuolella. Siihen asti kun en anna itelleni lupaa pelätä, kaikki on aivan fine. Siinä vaiheessa kun taas annan pelolle vallan, homma on menetetty. Jos jokin on varmaa, niin se että Nynny-Inkan seuraa en valitse enää koskaan.

Teletorn-13 Teletorn-15 Teletorn-17 Teletorn-18 Teletorn-20 Teletorn-19 Teletorn-21

Ekan kerran hylkäsin nynnyilevän alter egoni seuran noin kuukausi sitten Tallinnassa, kun onnistuin voittamaan itseni ja yksinkertaisesti kieltämään korkean paikan kammon tuoman kauhufiiliksen. Tallinnan teletornissa tepastellessa ei nimittäin pelottanut, vaikka reunallakävely vei meikäläiset 175 metrin hurjaan korkeuteen! Se oli vaan valinta joka tuli tehtyä, ja koska mukana oli myös toinen korkean paikan kammoaan julistanut, koin että ei meitä voi olla siellä kahta, ja niin päätin jättää Nynny-Inkan pois tuolta kierrokselta. En mää ensimmäisenä ehkä vielä uskaltais reunan yli laskeutua, mutta kävely ei tuottanut sen suurempia vaikeuksia. Ehkä se on merkki lupaavista tulevista seikkailuista ja siitä, että tuostakin kammosta on mahdollista päästä eroon. Maisemat ainakin olivat sen hetkellisen rohkeuden arvoisia.

Nyt kaipaisin vähän vertaistukea: onko sulla mitään kammoja tai pelkoja, jotka häiritsee seikkailuja? Vai ootko kenties onnistunut pääsemään niistä irti?

Kuvat meikäläisestä on napannut reissukaverini Rimma, joka myös kirjoitti tuosta vierailusta korkean paikan kammoisen näkökulmasta.  Myös mukana olleet Pingviinimatkalaiset kirjoittivat kokemuksesta omasta vinkkelistään.

Pääsyn televisiotorniin mahdollisti Visit Tallinn, ja meidän hupparit sponssasi Haglöfs.

Eng: I just decided to become more brave. Let’s see how that’ll work.

4.9.2015 8 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Tallink Silja

Kun kesäloman alkajaisiksi otettiin suunta kohti Helsingin Länsiterminaalista lähtevää Tallinkin Superstar-laivaa, muistin siinä muutamaa metriä ennen satamaa ne ikävät lieveilmiöt, jotka kuuluu Tallinnan-risteilyihin kuin sääsket hillasuolle, nimittäin känniläiset. Mitä humalaisiin urpoihin tulee, mulla riittää kärsivällisyyttä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jos voin valita, jätän kyllä sen seuran välistä.

Onneksi tuolla matkalla siihen oli mahdollisuus, ja nopeasti laivaan päästyämme suunnattiinkin yläkannella sijaitsevaan Tallinkin Comfort Class -loungeen, missä päästiin viettämään pikkuisen erilainen Tallinnan-risteily, mihin oltiin totuttu. Loungessa oli istumapaikat kaikille, eli risteilyä ei tarvinnut viettää laivan käytävillä lattialla istuen. Jo siitä ilosta saattais maksaa sen 20 euroa / suunta mitä tuo Comfort Class -luokan lippu maksaa.

Rauhallisen mutta rennon tunnelman ja istumapaikkojen lisäksi loungessa oli tarjolla pientä evästä. Suureksi yllätykseksi nuhjuisien vehnäleivonnaisten ja vitivaalean patongin sijaan Tallink Siljan Comfort Class -loungessa tarjoiltiinkin dippivihanneksia ja maapähkinöitä!

Latasinkin porkkanoita, kukkakaalta ja kurkkua aika mielelläni lautaselle, kun tällaisessa loungessa kerrankin tarjoiltiin ruokaa, jota pystyi syömään oikeasti hyvällä omallatunnolla. Kaverina oli toki keksejä ja suklaata, mutta tuolla oli ainakin mahdollisuus tehdä hyviä valintoja. Myös juomapuolen monipuolinen teevalikoima miellytti, ja tarjolla oli sen lisäksi paitsi kahvikoneen kahvivalikoima, myös limpparihanat. Alkoholijuomat eivät kuuluneet hintaan.

Tallink Silja Star Comfort-6 Tallink Silja Star Comfort-5 Tallink Silja Star Comfort-3 Tallink Silja Star Comfort Tallink Silja Star Comfort-4

Parituntinen matka kului siis molempiin suuntiin varsin mukavasti, vaikka kieltämättä paluumatkalla yritin vaan olla nukahtamatta, sen verran vaudikas sunnuntaipäivä meillä oli takana. Eipä siinä, palvelu oli siinäkin tilanteessa varsin hyvää vaikka kuolatippa melkein valuikin suupielestä pöydälle.

Nostin muuten kesäloman alkamisen kunniaksi koivet kohti kattoa aika moneen otteeseen tuon matkan aikana, sillä sitä hetkeä oli odotettu ja pitkään!

Tsekkaa myös reissukavereiden postaukset samasta aiheesta: Rimma kirjoitti matkasta lapsiperheen näkökulmasta ja Laura taas kokosi yhteen loistavat Tallinna-vinkit.

Eng: We tested the Comfort Class in Tallink Superstar on our way from Helsinki to Tallinn, and have to say that I really enjoyed actually sitting on a bench instead of floor during a Tallinn cruise. 

20.8.2015 4 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Visit Tallinn

Tuntuu, että tänä kesänä seikkailupuistoja on noussu pitkin poikin Suomea ja niiden suosio on aivan räjähdysmäisessä kasvussa. Toisaalta mikä olis parempi idea, kuin tarjota nimenomaan aikuisille oma temmellyskenttä, missä pääsee leikkimään lapsuuden haavesankari Tarzania ja kiipeilemään apinan lailla puissa hyppien narujen varassa tehtäväradalta toiselle?

Mää kokeilin seikkailupuistoa ensimmäistä kertaa toukokuussa Saarenmaalla, kun vierailu oli merkitty työmatkan ohjelmaan. Visiitti oli hurjan hauska, ja kun meidän kaveriporukan reissu alkoi olla suunnitteluasteella, ehdotin heti ensimmäisenä vierailua seikkailupuistossa. Tallinnassa on useampia seikkailupuistoja, ja me suunnattiin Piritan kaupunginosassa, pitkän hiekkarannan läheisyydessä sijaitsevaan seikkailupuistoon.

Meidän huimapäisestä joukosta mun lisäksi Karim, Milla ja Juhana puki ylleen seikkailuun vaaditut vermeet eli turvavaljaat, joiden avulla saatiin kiinnitettyä ittemme turvavaijereihin. Hypättiin ensimmäiselle radalle ja se oli sitten menoa.

Pirita seikluspark Pirita seikluspark-6 Pirita seikluspark-2 Pirita seikluspark-4 Pirita seikluspark-5

Puihin rakennetut seikkailuradat toi aika paljon haasteita tällaiselle korkean paikan kammoiselle, ja meininki oli jostain syystä täysin eri kuin yksin tehdyllä työmatkalla, jolloin radat eivät tuntuneet läheskään niin pelottavilta kuin nyt. Ensimmäinen, reilun metrin korkeudessa ollut harjoittelurata sujui muitta mutkitta, mutta auta armias kun noustiin toiselle radalle ja korkeutta oli jo muutaman metrin verran. Alku sujui mainiosti, mutta siinä vaiheessa kun eteen tuli mun näkökulmasta kaikkein vaikein radankohta eli pätkä, joka ylitettiin ainoastaan yhtä superkapeaa vaijeria pitkin eikä yläkropalle ollut tukena kuin yksi ainoa vaijeri suoraan yläpuolella, ei ollut kovin kaukana etten olis jättäny leikkiä kesken. Puhaltelin siinä vähän aikaa ja päästin ensin Karimin mun edelle, mutta siinä vaiheessa totesin että nyt ei auta muu kuin itku markkinoilla ja päästin pienet paniikki-itkut puun takana muka piilossa. Millan tsempin ansiosta revin itteni liikkeelle ja sain radan valmiiksi. Oli kyllä aika jännittävä tunnelma siinä rataa ylittäessä, ja kieltämättä nolotti aika kovasti.

En kuitenkaan voinu jättää seikkailupuistoa siihen kahteen rataan, joten matka jatkui. Piritan seikkailupuistossa on kuusi rataa, joista mää suoritin lopulta neljä. Voin kertoa teille, jotka ette paikalla olleet, että näytin taatusti aika ajoin aivan supernaurettavalta möyriessäni niitä erilaisia rataosuuksia pitkin, ja suoritus oli kaukana siitä ninjamaisen kepeästä liikkumisesta, mitä olin mielikuvissani ennen seikkailupuistovierailua kaavaillut. Noh, pääasia että etenin, ei sen väliä kuinka monen kirosanan ja pellemäisen liikkeen siivittämänä.

Siinä meikän panikoidessa en voinut olla ihastelematta muun tiimin rohkeutta, sillä kaverit näyttivät suorittavan radat melkoisella riemulla ja kehonhallinnalla. Rentous lieneekin tuossa hommassa avainsana, sillä siinä vaiheessa kun tököttää kroppa jäykkänä kapean vaijerin päällä jalat tutisten valmiina reitin ylitykseen, ei lopputulos voi olla juuri muuta kuin traumaattinen.

Pirita seikluspark-7 Pirita seikluspark-9 Pirita seikluspark-11 Pirita seikluspark-10 Pirita seikluspark-14 Pirita seikluspark-12 Pirita seikluspark-15

Jätin suosiolla kaks viimeistä rataa suorittamatta, mutta liaanien varassa puulta toiselle kulkeminen, verkkoja pitkin kiipeily sekä muuten vaan haastavat ja taitoa vaativat radat näyttivät aika hauskoilta, jos unohdetaan että ne sijaitsivat pikkusen turhan korkealla. Karim oli meidän tiimistä ainoa joka teki myös vihoviimeisen mustan radan, eikä sillä näyttänyt siinä nokka kovin kauaa tuhisevan. Viimeisellä reitillä oli muun muassa verkko, johon piti ensin hypätä tarraten siitä kiinni, minkä jälkeen se lähti liikkeelle ja kuljetti seikkailijan seuraavaan paikkaan. Suurin osa reiteistä päättyi vaijeriliukuun, mikä oli kyllä aika mahtavan vauhdikas kokemus.

Piritan seikkailupuisto Tallinnassa oli loppujen lopuksi mullekin ihan hauska kokemus, ja tässä vaiheessa meillä on jo suunniteltuna seuraavakin seikkailupuistovierailu. Mää nyt en vaan voi jättää kokemusta tuohon paniikki-itkuvaiheeseen vaan reitit pitää suorittaa kunnialla varsinkin, kun en millään tasolla koe olevani mikään jännittynyt kankeilija.

Pirita seikluspark-16 Pirita seikluspark-17 Pirita seikluspark-18 Pirita seikluspark-19

Vierailu Piritan seikkailupuistossa maksaa suunnilleen saman verran kuin kotimaisissa seikkailupuistoissakin, ja muutaman tunnin seikkailukokemukseen pääsee osalliseksi noin 20 eurolla. Huomattiin, että toisin kuin esimerkiksi Helsingin Mustikkamaalla sijaitsevassa Korkee-seikkailupuistossa, ei Piritassa (eikä myöskään Saarenmaalla) ollut käytössä kypäriä. Eipä sillä, mun näkökulmasta vierailu oli varsin turvallinen myös ilman sitä varsinkin, kun liikkeelle lähdetään sillä ajatuksella että pienet nirhaumat silmäkulmissa kertovat vaan onnistuneesta seikkailusta.

Tsekatkaapa myös Pingviinimatkat-blogista löytyvä mahtava video meidän seikkailupuistovierailusta! Kuvista iso kiitos Laura Let’s Go -blogin Lauralle! <3

Eng: A visit in an adventure park is a fun thing to do in Tallinn, if you are interested in some other things than just partying and shopping.

18.8.2015 6 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest