Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

yhdysvallat

Majapaikan suositteleminen New Yorkista on aina yhtä vaarallista, sillä koskaan ei voi tietää miten hyvä tuuri itsellä on ollut ja miten paljon paikka on voinut muuttua lyhyessäkin ajassa. Siitä huolimatta otan riskin ja suosittelen hotellia, missä yövyttiin Sannan kanssa marraskuun reissulla. Se oli nimittäin niin hyvä!

Buukattiin Pod 51 paria kuukautta ennen reissua ja maksettiin siitä noin sata euroa yöltä. Kombo oli oikeastaan aika täydellinen: oma huone kerrossänkyineen ja käsienpesualtaineen jaetulla kylpyhuoneella toimi oikein loistavasti varsinkin, kun meidän huone sattui sijaitsemaan ihan muutaman askeleen päässä kylppäreistä ja vastapäisestä ovesta pääsi kerrosta ylemmäs sijaitsevalle katolle. Kattoterassi lieneekin se juttu, mikä viimeistään sai munt kiljahtamaan ilosta: se, kun noustiin terassille ensimmäistä kertaa iltahämärässä lennon jälkeen, oli täydellinen tapa aloittaa New Yorkin -matka.

Kattoterassi oli pääosin tyhjä meidän marraskuisen vierailun ajan, sillä siellä ei ollut mitään baaria tai kahvilaa, vain muutamia pöytiä ja tuoleja, joihin olisi lämpimämmällä säällä voinut istahtaa tuntikausiksi katselemaan ympärillä kokoavia pilvenpiirtäjiä. Eipä sillä, kyllä me Sannan kanssa otettiin terassista kaikki ilo irti marraskuun pikkupakkasissakin, ja erityisesti ensimmäisen aamun auringonnousu oli hetki, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Auringon noustessa pikkuhiljaa Manhattanin ylle alkoi kaupungissa valaistua, ja tunnelma oli kaikin puolin maaginen.

Aamiainen ei tietenkään kuulunut hintaan, mutta sen sai napattua viereisestä delistä mukavasti. Nimensä mukaisesti huone oli tosi kompakti, mutta toimi meillä oikein mainiosti. Tärkeintä oli tietysti siisteys ja sitä se oli, eikä New Yorkissa kovasti ongelmia aiheuttavia luteitakaan näkyny.

Myös respan tilat oli tosi mukavat, ja siellä oli oma kahvila kuin pieni sisäpihakin, missä arvatenkaan ei ollut hyisellä kelillä yhtään ketään. Voin kuitenkin kuvitella, että kesäsäällä se on tosi mukava paikka viettää iltaa.

Ja ainiin, se sijainti! Tässä Podissa se oli aivan täydellinen Manhattanin-seikkailuihin, sillä se sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Times Squaresta, joka on mun mielestä ihan hyvä mittapuu. Kävellen pääsee siis tosi pitkälle, ja metroasemakin oli ihan lyhyen kävelymatkan päässä!

Jos siis etsit siistiä ja edullista majapaikkaa Nykistä, kannattaa tsekata Pod 51!

Loppukevennyksenä vielä kuva, joka kuvaa meidän reissua mainiosti: Sannuli pyyhkimässä kyyneliä ja minä ilveilemässä minkä ehdin. Hyvin meni matka!

11.1.2018 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Joku vois väittää että onpahan tylsää mennä kymmenettä kertaa samaan kaupunkiin ja aina vaan niihin samoihin kohteisiin. Mää rohkenen olla eri mieltä, sillä on jotenkin niin siistiä matkustaa maapallon toiselle puolelle todetakseen siellä olevan jotain tuttua ja kotoisaa sekä paikkoja, jotka herättää tunteita ja nostaa muistoja mieleen. Yksi tällaisia paikkoja on mulle New Yorkissa sijaitseva Brooklyn Bridge Park. En oo todellakaan käynyt siellä kymmentä kertaa (enkä siis oo käyny Nykissä edes lähelle kymmentä kertaa, joten se siitä), mutta oon piipahtanut siellä sen verran monesti että se alkaa olla mulle Nykin-klassikko, joka on melkeinpä pakko kokea joka reissulla.

Viehätys puistossa liittyy sieltä avautuviin maisemiin, sillä en oo löytänyt Manhattanin huudeilta kovin montaa muuta paikkaa, missä auringonlaskun ja pilvenpiirtäjämaiseman katselu onnistuu yhdistää yhtä helposti.

Tällä kertaa me suunnattiin Sannan kanssa pelipaikoille alkuillasta, ja tepsuteltiin jäätävän tuulen vauhdittamina läheiseltä metropysäkiltä kohti laituria mistä avautuu mun ja aika monen muunkin rakastama näkymä kohti Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Jos ei olis ollut ihan jäätävä kylmä olis jo maiseman takia iho noussut kananlihalle!

Päästiin seuraamaan sitä maagista hetkeä kun päivä alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja pimeys laskeutua Manhattanin ylle samalla, kun pilvenpiirtäjät yksi toisensa jälkeen syttyy loistamaan. Jossain vaiheessa tajuttiin myös laiturilla olevan käynnissä häät!! Ihan tosissaan nurkassa seisoi pieni seurue, morsiuspari sekä vihkijä. Kun I dot oli sanottu, lähestyi vieressä odotellut katusoittaja juhlaseuruetta ja soitti kitarallaan vielä pariskunnalle häävalssin, siinä Brooklyn Bridgen kupeessa pilvenpiirtäjien valaistuessa taustalla. Aika ihanaa!

Samalla me kyylättiin Sannan kanssa vaivihkaa häämenoja monen muun turren kanssa, mutta tajuttiin kuitenkin aika nopeasti jättää pariskunta fiilistelemään onnenhetkeään kaikessa rauhassa ja paineltiin sisätiloihin lämmittelemään siksi aikaa, kunnes taivas oli ehtinyt pimentyä ja pilvenpiirtäjien valot todella syttyä. Kuten ruokapostauksessakin ilmeni, meidän lämppäkohde oli vähintäänkin eeppinen Grimaldi’s, jonka pizzoja päästiin viimein maistelemaan.

Mahat täysinä palattiin vielä laiturille, missä meitä oli vastassa Manhattanin siluetti täydessä valoloistossaan! Tämä näkymä on kyllä mieleenpainuvimpia ja jotain, mikä pysäyttää kerta toisensa jälkeen. Koska oltiin matkalla marraskuussa aurinko laski tosi aikaisin. Tuossa vaiheessa kello taisi olla jotain viiden ja kuuden välillä, joten tuona iltana ei todellakaan tarvinnut haastaa aikaerorasituksesta sekaisin olevaa pääkoppaa mahdottomiin suorituksiin ainakaan auringonlaskun vuoksi.

Muistan vielä meidän Sannan kanssa miettineen lähes yhteen ääneen laiturilla olevan melkeinpä niin kylmä ettei todellakaan tareta kaivaa kameroita edes lyhyeksi hetkeksi. Onneksi kuitenkin lopulta taivuttiin, sillä kyllä näitä maisemia on kiva katella myös jälkikäteen!

Mikä sun New Yorkin -klassikkosuosikki on ?

Ja pst! Käy tsekkaan myös Sannan postaus tuolta samaiselta illalta!

3.1.2018 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Siinäpä todellinen New York -klassikko! Muistan kun oltiin ihan ensimmäisellä road tripillä vuonna 2011 ja Karim osti itselleen uudet lenkkarit Century21:stä todeten, että aikoo seuraavana aamuna lähteä lenkille Keskuspuistoon. Mua ei silloin juoksu ollut vielä vienyt mukanaan, ja osoitin piutpaut aamulenkille ja vetelin auvoisasti hirsiä miehen lähtiessä lönkyttämään Times Squaren korvilla sijainneesta Hotel Carterista.

Siitä lähtien ajatus on kuitenkin kytenyt päässä tavalla tai toisella, ja oon ollut täysin vakuuttunut että se pitää vielä mullakin päästä kokemaan! Viime reissulla se oli listattuna must-asioiden joukkoon, ja vaikka en ihan rehellisesti juoksemaan päässytkään, oli reipas aamukävely Sannulin kanssa oikeen hyvä.

Sunnuntaiaamuna liikkeellä oli jo melko mukavasti sakkia, mutta mahduttiin puistoon oikein mainiosti. Meillä ei ollut suunnitelmissa mikään tuntikausien ulkoilu siihen syssyyn, vaan suunnattiin ensimmäisenä upealle Bow Bridgelle, joka näytti saapuvan ruskan keskellä aika mahtavalta. Todistettiin niin hää- kuin odotuskuvaukset ja todettiin sillan olevan kyllä kertakaikkiaan upea.

Ja vaikka nyt ollaankin aika lailla jo joulutunnelmissa, niin kyllä nää syksyiset ruskakuvat vaan siitä huolimatta sykähdyttää ja kovasti!

Sieltä sitten kipsuteltiin kaikessa rauhassa kohti Columbus Circlen Whole Foodsia, joka oli meidän kakkosaamiaiskohde. Matkalla kohti etelää pysähdyttiin kuitenkin vähän väliä fiilistelemään Central Parkin kauneutta tuona sunnuntaiaamuna.

Hyytävä keli pakotti myös lämmittelemään hieman, ja tätä taustaa vasten oli pakko testata muutamia Instagramin joogakimuleiden klassikkoposeja – tai ainakin sen verran mihin oma keho kykeni. Lämmin tuli, ja se oli tärkeintä!

Jäi kyllä vähän harmittamaan kun oltiin lyhyen reissun vuoksi vähän aikataululla liikkeellä. Vitsi kun New Yorkissa olisi saanut aikaa enemmän, olis ehtinyt viettää puistossakin enemmän aikaa!

Ja pakko muuten vinkata: nyt on taas ihan järjettömän edullisia lentotarjouksia Nykiin, ja niin SAS kuin KLM-Air Francekin heittää vähän väliä tarjouksia, joihin on hankala olla tarttumatta. Kannattaa siis tsekkailla lentoja vähän väliä, jos tuntuu että matkaan pitäisi päästä!

17.12.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Vähänpä osasin arvata illan tulevia tapahtumia, kun suhattiin Sannan kanssa meidän ensimmäisenä New Yorkin -päivänä Lower Manhattanin kaupoissa. Aamun ensimmäinen suunnitelma oli shopppailla pahimmat ostoshimot kuriin, ja sen jälkeen oli määrä suunnata Times Squarelle tsekkaamaan, josko TKTS-boothissa olisi tarjolla budjettiystävällisiä musikaalilippuja sille illalle. Päivän lähestyessä iltapäivää ja shoppailun edistyessä t-o-d-e-l-l-a hitaasti uksin, että ei varmasti tulla ehtimään ostamaan mitään musikaali lippuja. Siihen aina rauhallinen ja ystävällinen Sannuli vaan totesi hyvin topakasti että pakko ehtiä, eikä siitä sitten ollut toista puhetta. Tällaista määrätietoisuutta ei parane kyseenalaistaa!

Muutamia tunteja (ja yhtä lyhyttä välikuolemaa hotellilla) myöhemmin löydettiin itsemme valotaulujen keskiöstä Times Squaren ytimestä. Jono lippuluukulle oli pitkä kuin nälkävuosi mutta eteni onneksi suht vauhdikkaasi, ja astuttiin jonoon. Yhtäkkiä Sanna ehdotti, että lähetettäisiin videotervehdys meidän Amerikka-siskoille suoraan New Yorkin suosituimmilta pelipaikoilta. Idea oli tietysti mahtava, enkä osannut aavistella yhtään mitään edes siinä vaiheessa kun Sanna vaati saada kuvata pätkän. Aloin siinä höpöttää niitä näitä ja kertoa terveisiä, kunnes Sannuli yhtäkkiä ojensi mulle kirjekuoren. Mitä ihmettä!?

Kuoresta paljastui syntymäpäiväkortti mun rakkailta Amerikka-siskoilta, jotka toivottivat unohtumatonta musikaali-iltaa Broadwaylla. Uskomaton yllätys, eikä mulla ollut käynyt mielen vieressäkään, että mun ihanat ystävät olivat kaikessa hiljaisuudessa suunnitelleet jotain tällaista! Kiitos rakkaat Milla, Maria, Ulla, Kirsi, Kea ja tietysti Sanna, tää oli fantastinen 30-vuotisyllätys! <3

Kameran edelleen nauhoittaessa äimistelin upeaa lahjaa, ja meitä tuupittiin jatkuvasti eteenpäin jonon edetessä tosi rivakasti. Hetken päästä oltiinkin jo lippuluukulla, ja koska sain lahjana päättää illan musikaalin, oli mielessä vain kaksi ehdotusta: Leijonakuningas ja Oopperan kummitus. Leijonakuningasta kysyttäessä saatin vastaus, ettei tuohon kyseiseen musikaaliin ole koskaan TKTS-kopeissa lippuja. Oopperan kummitukseen oli onneksi paikkoja, ja napattiin liput sinne. Nyt piti vain malttaa odottaa iltaa ja yrittää pysytellä hereillä!

Oltiin teatterissa hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta jono luikerteli jo pitkälle. Seisoskeltiin ehkä vartin verran jonossa, ja kieltämättä jännitys alkoi jo nousta: olin viimein menossa elämäni ensimmäiseen Broadway-musikaaliin!

Itse musikaalielämys oli vaikuttava, enkä olisi osannut arvata, miten upea kokonaisuus Oopperan kummitus on. Musiikki oli fantastista, esiintyjät huikean lahjakkaita ja lavasteet veti munt hiljaiseksi kerta toisensa jälkeen. Miten ihmiset voi olla näin hyviä?

Kieltämättä myöhäinen esitysaika teki tiukkaa, sillä musikaali alkoi kahdeksalta ja päättyi vasta yhdentoista maissa. Normaaliajassa tää ei olis tuntunut missään, mutta näin ekana Nykin-päivänä ja aamuneljältä heränneenä saatoin ottaa tirsoja yhden soolon ja yhden dueton verran. En tosin ollut ainoa, sillä myös Sannuli joutui sulkemaan silmät kerran tai pari, ja edessä ollut aasialaisjäbä korsasi autuaasti lähes koko ensimmäisen puoliajan, minkä jälkeen paineli sitten kotiin nukkumaan, hermostuneen puolison korvien savutessa vieressä. Unista huolimatta elämys oli fantastinen!

Musikaalin biisit jäi soimaan moneksi päiväksi, ja oon palannut reissun jälkeen fiilistelemään niitä kerta toisensa jälkeen. En tajua, miten oon välttynyt niin pitkään kokemasta musikaalielämystä! Oon nimittäin käynyt musikaalissa vaan kerran aikaisemmin, vuonna 2013 kun kävin Lontoossa tsekkaamassa Viva Foreverin eli Spaissarimusikaalin. Toivottavasti pääsen musikaaliin seuraavan kerran huomattavasti nopeammin nyt, sillä lähes neljän vuoden odotus tuntuu tällä hetkellä turhan pitkältä. Ehkä tää pitää ottaa tavaksi vähintään vuosittaisilla Lontoo-visiiteillä.

Kiitos vielä tytöt! <3

11.12.2017 8 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit