Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Yhteistyö

Yhteistyössä Pomar

Vuonna 2018 on vaikea kiistää tosiasioita ja väittää, että niillä ihmisillä, jotka valmistavat halpamaiden hikipajoissa kulutustuotteita meille länsimaalaisille kuluttajille, ei olisi väliä. On entistä vaikeampaa uskotella itselleenkään, ettei ole tietoinen halpatyövoiman ongelmista. Pään pensaaseen työntäminen ei oikein onnistu enää aikana, jolloin tarjolla on järkevän hintaisia eettisiä vaihtoehtoja, jotka haastaa halpatuotannon niin ulkonäön kuin kestävyydenkin puolesta.

Eettisestä ja kestävästä kuluttamisesta puhuessaan on helppo sortua jeesusteluun, mutta se ei oo todellakaan mun tarkoitus. Jokainen tekee omat valintansa ja ostopäätöksensä omien arvojensa ja toiveidensa mukaisesti, eikä se oikeastaan ole kenenkään muun asia, mitä puljua itse kukanenkin tukee ja mihin rahansa kuluttaa.

Mulla on ollut tavoitteena jo tosi pitkään ottaa pieniä askeleita entistä kestävämmän, reilumman ja eettisemmän kuluttamisen suuntaan. Nyt kun asia on pyörinyt mielessä vuosikausia, alkaa tuntua että oon ehkä löytänyt sen tavan, miten omalta osaltani pystyn tekemään sen mitä pystyn. Mun kohdallani se tarkoittaa fiksun valinnan tekemistä silloin kun se on mahdollista, valmiutta maksaa tuotteista ehkä inasen verran enemmän, mutta pääasia on kuitenkin pitää järki mukana ja olla vaikeuttamatta arkea turhan paljoa, jotta pienetkin teot ja tavat pysyisivät elämässä aina.

Yksi helpoimmista päätöksistä on ollut yrittää keskittyä kengissä pääosin eettisesti tuotettuihin tuotteisiin. Toki esimerkiksi sopivien ja kaiken lisäksi eettisten juoksukenkien hankkiminen on paikoin hieman haastavaa, mutta arki- ja juhlakenkiä löytyy jo aika tosi hyvin niin, ettei niiden valmistuksessa oli revitty kate-euroja lapsi- tai edes halpatyövoiman ansioilla.

Kotimainen Pomar on ollut vuosia suunnannäyttäjä eettisten kenkien tuotannossa, ja siinä missä yhä useampi kenkätehdas sulkee ovensa ja muuttaa Euroopan ulkopuolelle, valmistaa Pomarkusta lähtöisin oleva kenkämerkki edelleen jalkineensa Euroopan rajojen sisäpuolella. Kotimaan sijaan yrityksellä on kenkätehdas Viron Pärnussa. Vaikka Viron palkkataso on huomattavasti Suomen palkkatasoa alhaisempi, onnistuu kenkien tekeminen paikallisittain ok-palkoilla ja työntekijöiden inhimillisillä oloilla ilman, että kengät maksaisi mansikoita.

Sain kutsun vierailla Pomarin kenkätehtaalla Pärnussa ja olin tosi mielissäni päästessäni omin silmin todistamaan, millaisissa oloissa kenkiä valmistetaan Virossa vuonna 2018. Piipahdinkin syksyn ensimmäisinä hetkinä Viron kesäpääkaupungissa. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin kenkätehtaalla, joten oli tosi kutkuttavaa päästä tutustumaan kenkien valmistusprosessiin ja nähdä ne lukuisat työvaiheet.

Edettiin tehtaalla toimitusjohtaja Jarno Fonsénin kanssa järjestelmällisesti kengän valmistusprosessi alusta loppuun. Ensin seurattiin leikkaajien työtä ja nähtiin, kuinka Euroopan sisältä hankittu nahka leikataan millintarkasti niin, että mahdollisimman vähän menisi hukkaan. Sitten edettiin vaihe vaiheelta ympäri tehdasta: seurattiin tikkaajien työtä, nähtiin miten gore tex -kalvo lisätään kankaaseen, pohjan liimaamista, kengän muotoilua lestin avulla… Työvaiheita oli tosi monta, ja kullakin työpisteellä työskenteli vähintään yksi henkilö. Tehtäviä yritettiin kuulemma aina aika ajoin kiertää tyypiltä toiselle, mutta työntekijät halusivat mieluummin pysytellä samalla paikalla vuodesta toiseen. Tosin niinhän se menee.

Oli ilahduttavaa todeta omin silmin, että työolot virolaisella kenkätehtaalla oli hyvät, työntekijät suhtautui johtoon ystävällisen kunnioittavasti ja näytti voivan hyvin. Se on mahtavaa, sillä tilanne ei varmasti ole näin hyvä valtaosalla maailman kenkätehtaista.

Pomarin Pärnun kenkätehtaalla keskimääräinen palkka on noin 800 euroa kuukaudessa. Se tuntuu suomalaisena melko pieneltä summalta, mutta tässä kannattaa huomioida se, että esimerkiksi vuonna 2017 keskipalkka Virossa oli 1 153 euroa. Kenkätehtaan työntekijä tienaa siis piirun verran alle keskipalkan. Se on joka tapauksessa enemmän, kuin niissä maissa missä kengät tavallisesti valmistetaan.

Oli jotenkin niin siistiä käydä tehtaalla ja nähdä ihmisten olot, tavata ne tyypit jotka ylläpitää suomalaista kenkäbrändiä ja valmistaa ja suunnittelee ne kengät, millä me kuljetaan ympäri maailmaa. Ihan hullu ajatus! Hienointa oli kuitenkin nähdä se, miten vielä vuonna 2018 kenkiä tehdään eettisesti niin, että työntekijöillä on inhimilliset olot ja heille maksetaan ihan kunnon palkka.

Kenkätehdasvierailu oli silmiä avaava kokemus, joka valoi ehkä vähän uskoa siitä, että vielä on olemassa suuriakin yrityksiä, jotka on valmiita panostamaan siihen, että tuotanto pysyy Euroopassa. Pomarin tarinasta ja kengistä voi lukea lisää yrityksen verkkosivuilta.

27.9.2018 1 Kommentti
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Rantapallo ja 100 syytä

Suomen kesä on parasta! Sen todistaakseni itselleni en tulevan kesäloman aikana astu jalallanikaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Maanantaina alkavan, kahden viikon mittaisen kesäloman ensimmäisen pätkän varalle mulla ei oo muita kuin kotimaata koskevia suunnitelmia, ja se ei tällä hetkellä harmita tippaakaan.

Vuoden alkupuolella oon saanut iloita itselleni riittävän tiheästä matkailutahdista, minkä ansiosta oon nyt, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 sitä mieltä, että en oikeastaan edes jaksaisi lähteä mihinkään kauemmas. Se tilanne on inspiroinut katselemaan kotimaan, ja erityisesti lähihuudien kohdetarjontaa aivan uusin silmin.

Tulevan Suomi-kesäloman suunnittelussa on auttanut kotimaanmatkailua edistävä 100 syytä -sivusto, joka esittelee Suomen monipuolisia matkakohteita. Sivusto antoi aika paljon inspiraatiota, sillä kohteita löytyy ympäri maata ja listalla oli aika monta paikkaa, mistä en ole koskaan edes kuullut, vaikka elämäni ensimmäisinä kesinä huristeltiinkin varsin ahkerasti ympäri kotimaan matkakohteita.

Juhannuksen mökkitunnelmat muistuttivat taas, miksi Suomen kesä onkaan niin mahtava. Sivustolta pyydettiin yhteistyön tiimoissa valitsemaan viisi kiinnostavinta paikkaa, ja jos kesälomalla olisi kaikki aika ja mahdollisuudet, kokisin loman aikana seuraavat elämykset ja paikat:

1. Oulun tapahtumat

Elämäni aikana oon ottanut kaiken ilon irti Oulun kesätapahtumista, ja esimerkiksi jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut Qstock, nykyisin Suomi Pop -festarina toimiva entinen Rotuaari Piknik, ja hurjan kiinnostavaksi noussut Bättre Folk on tulleet männävuosina tutuiksi. Tänä kesänä festarikattaus on aivan huikea! Mua kiinnostaisi erityisen paljon fiilistellä Qstockissa Lily Allenia ja Don Johnson Big Bandia sekä nauttia Koiteli elää! -festarin ainutlaatuisesta tunnelmasta, puhumattakaan siitä fiiliksestä, mikä Oulussa on kesällä just Qstockin aikaan. Ja samalla on pakko mainita myös kotikaupungin legendaarisimmasta kesätapahtumasta: ilmakitaransoiton mm-kisat on ehkä siisteintä, mitä Oulun kesä tarjoaa.

Tsekkaa lisätietoa Oulun kesän 2018 kiinnostavimmista tapahtumista! 

2. Ruka

Kuusamossa sijaitseva Ruka on aika paljon muutakin kuin pelkkä talvinen laskettelukohde, sillä lumien sulettua rinteillä riittää tekemistä kesälläkin. Oon edellisen kerran käynyt Rukalla kesäkuukausina joskus yläasteikäisenä, kun lähdettiin siitä vaeltamaan Karhunkierrokselle, mutta ehkä nyt olisi taas jo korkea aika. Näiden vuosien aikana Rukan kesämahdollisuudet on monipuolistuneet hurjasti, ja nykyisin siellä voi paitsi vaeltaa kolmessa eri kansallispuistossa myös esimerkiksi meloa ja laskea koskea –  muuten ihan ääripätevässä ohjauksessa, sen verran tiedän varmasti – sekä katsella myös karhuja! Karhujen katselu olis kyllä huisin jännää, sillä ajatus siitä että kontiot olisi seinän takana vaan muutaman metrin päässä autuaan tietämättöminä siitä että niitä tarkkaillaan, on äärimmäisen kiehtova. Taas yks lisäsyy lähteä kokemaan kesä-Ruka!

Lue täältä lisää, mitä kaikkea Rukalla voi tehdä kesällä

3. Aavasaksa

Jos Lapista pitäisi nimetä paikkoja missä en oo oululaisena käynyt, olis niitä pitkä liuta. Se harmittaa, sillä Suomen pohjoisilla nurkilla on ihan hurjasti kiinnostavia paikkoja, kuten esimerkiksi Aavasaksa, mistä tulee mieleen ensimmäisenä hurjan vaikuttava postikorttimaisema. Nyt kun en asu enää Oulussa enkä pääse nauttimaan auton tuomasta vapaudesta, tuntuu ihan käsittämättömältä miten siistejä paikkoja oon vaan jättänyt näkemättä! Juhannusvaellus Aavasaksalla ei kuulosta huonolta idealta ensi vuodelle, mutta aika mieluusti lähtisin sinne esim. heti.

Poimi vinkit Aavasaksalle! 

4. Espoon saaret

Kuten postauksen alussa lupasin, poimin listalle jotain kohteita lähinurkiltakin, ja sadasta listatusta kohteesta huomion kiinnitti aika merkittävästi Espoon saaristo, jossa on sivuston mukaan saaria enemmän kuin Havaijilla. Kelpais, ja tämä kokemus on ehdottomasti listalla myös tulevien kahden viikon aikana, sillä Espoohan sijaitsee lähes naapurissa. Saaristoristeily naapurikaupungissa kuulostaa aika helposti toteutettavalta varsinkin, kun matka kotoa saaristoveneen lähtösatamaan taittuu näppärästi pyörällä.

Kiinnostuitko nääki Espoon saarista? Lue lisää täältä! 

5. Food Walk Turku

Suomen Turku on ollu meillä puheissa kesäkohteena jo monen vuoden ajan ja näyttäisi, että viimein vuonna 2018 päästään taas monen vuoden jälkeen tekemään kesäretki Turkuun. Kaikki mikä liittyy ruokaan kiinnostaa aina, joten en voinut olla kiinnittämättä huomiota Food Walk Turkuun, kun sen sivuilta bongasin. Käytännössä homman nimi on se, että 44 euron hintaisella Food Walk -kortilla pääsee valitsemaan kymmenestä mukana olevasta ravintolasta viisi, joissa voi korttia vilauttamalla nauttia Food Walk -annoksen. Ehdin käydä jo vähän tsekkailemassa tarjontaa, ja kortilla saisi muun muassa burgerin, tapaksia ja jälkkäriä. Kuulostaa ihan kelpo kombolta!

Tsekkaa lisätiedot Food Walk Turku -kortista! 

Kaiken kaikkiaan sivusto tarjoaa aika roimasti inspiraatiota oman kesäloman suunnitteluun, enkä voi muuta kuin suositella hyödyntämään tarjotut ehdotukset oman kesäloman suunnitteluun. Sivuston nimen mukaisesti kohteita on sata erilaista ympäri Suomea, joten niistä löytyy varmasti kiinnostavia kaikenlaisille reissaajille.

Käyhän tsekkaamassa 100 syytä!

Mikä sun Suomi-suosikki on, löytyykö tuolta listalta?

28.6.2018 10 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Turkish Airlines

Kun astuttiin Helsinki-Vantaalla Singaporen-koneeseen, oli suupielet korvissa saakka. Edessä olisi ensin reilun kolmen tunnin mittainen lento Istanbuliin, neljän tunnin vaihto Ataturkilla ja sen jälkeen taipaleen viimeistelisi vielä yhdeksän tunnin lento Singaporeen. Normaalisti varautuisin tällaiseen lentoon melko kauhun sekaisin tuntein mutta en nyt, sillä lentolipussa luki tällä kertaa matkustusluokan kohdalla y-kirjaimen sijaan c.

Elämäni ensimmäinen upgrade tuli täydelliseen saumaan, ja vaikka matkan lennot olivatkin yhteistyössä lentoyhtiön kanssa, en todellakaan pitänyt sitä itseatäänselvänä, jos edes mahdollisena. Käytännössä yhteistyö toimi niin, että minä sain lentoni yhteistyön tiimoilta ja Karimin lennot maksettiin itse. Tehdään töissä aika ajoin yhteistyötä Turkish Airlinesin kanssa, ja haluttiin saada myös tästä matkasta kaikki mahdollinen hyöty irti myös työnäkökulmasta. Niillä perusteilla selviteltiin mahdollisuutta upgradeen, mutta kuten kerroin, ei se varmistunut kuin vasta lähtöselvityksessä lentoasemalla.

Se oli mahtava yllätys, ja vielä parempaa oli se, kun vielä lähtöportilla Helsingin-päässä meidän toisenkin lennon status upgreidattiin. Fiilis oli huikea, sillä se tarkoitti sitä, että päästäisiin viettämään yhdeksän tunnin lento makuuasennossa!

Oon päässyt muutamia kertoja lentämään business-luokassa, pääasiassa työmatkoilla. Millään niistä reissuista ei kuitenkaan oo voinu puhua ihan rehellisestä bisneksestä, sillä kyseessä on ollu suht pienet koneet, eli bisnes on käytännössä tarkoittanut economyä parempaa palvelua ja peruspenkkejä niin, ettei vieressä istu ketään. Nyt peli oli aivan toisenlainen.

Turkish Airlines liikennöi Helsinki–Istanbul-väliä Airbus A321–200 -tyypin koneilla ja Istanbul–Singapore-väliä Airbus A330–300 -tyypin koneilla. Molemmissa konetyypeissä on ihan rehellinen, erillinen business-luokkansa ja A330–300 -tyypissä se on ainakin mun melko vähäisen business-kokemuksen perusteella aivan omaa luokkaansa. Jalkatilaa on tosi paljon, eli jalat mahtuu suoraksi vaikka pituutta olisi parikin metriä, ja penkit saa täysin suoraksi, mikä on tietysti se kaikkein paras ominaisuus pitkällä lennolla. Istuimissa on myös monia melko huvittaviakin ominaisuuksia: kaltevuutta voi säätää haluamallaan tavalla ja selkänojassa on jopa hieman hierova ominaisuus. Puitteet mukavalle lennolle on siis taattu heti lähtöselvityksessä.

Kävin muutama vuosi sitten vierailulla Turkish Airlinesin lentokoneruoat valmistavan Do&Co:n keittiössä, ja sen sekä aiempien Turkishin lentojen perusteella osasin odottaa tosi hyvää ruokaa. Business-luokan eväkset pääsivät kuitenkin yllättämään, sillä ruoka oli todella hyvää. Yhtiöllä on melko vakuuttava laatu ja valikoima jo economyssä, joten en oikein tiennyt mitä muuta olisin vielä voinut odottaa. Käytännössä menuissa oli lopulta vaihtoehdot alku- ja pääruokien osalta, ja jälkiruokaa kuutisen eri vaihtoehtoa. Ja mikä parasta, jälkiruoan aikana käytävälle työnnettiin jälkiruokakärry, siis ihan oikeasti: JÄLKIRUOKAKÄRRY!!! Olin niin häkeltynyt etten tajunnut edes ottaa siitä kuvaa.

Ruokiakin paremmaksi jutuksi osoittautui kuitenkin se, mitä oltiin odotettu eniten eli hyvät yöunet. Matkustamohenkilökunta petasi istumapaikalle petarin, tyynyn ja peiton heti yölennon alkajaisiksi, joten korsaamisen pystyi aloittaa melkein heti nousun jälkeen. Ehdin katsoa yhden leffan, minkä lisäksi nukuin koko muun lennon. Tosin nukun kyllä ihan missä vaan muutenkin, mutta harvemmin (eli en koskaan) oon ollut noin levännyt pitkän lennon jäljiltä. Kun kone rullasi Singaporen asfaltille, oli aika outo fiilis. Normaalisti tuossa vaiheessa olo on ryytynyt, nuutunut ja superväsynyt, mutta nyt tuntui siltä että siinähän jaksaisi vaikka mitä.

Palatessa jännitettiin hetki matkatavaroiden kanssa, sillä laitettiin kaksistaan ruumaan vaan yksi laukku. Nopea tsekkaus kuitenkin osoitti että jännitys oli ihan turhaa: TK:lla matkatavaraa saa 30 kiloa yhtä matkustajaa kohden, eikä meidän 21,5 kiloa ollut edes lähellä sitä.

Täytyy myöntää että paluumatka economyssä vähän irvistytti, sillä busineksen kokemus oli vielä tuoreena mielessä eikä economyn penkit varsinaisesti huutaneet meidän nimiä. Siinä vaiheessa oli kuitenkin turha nostella pikkurilliä pystyyn, sillä olihan sitä tavallisessa luokassa matkustettu aina aiemminkin, eikä tämä olisi mitenkään erityisen vaativa suoritus. Ja 163-senttisellä on kuitenkin mahdollista saada ihan mukavat oltavat, mitä yritinkin miettiä kovasti.

Ehdittiin jo asettua taloksi ja napata ekat selfiet rattoisan lentomatkan alkajaisiksi, kun lentoemäntä tuli kyselemään meidän lentolippuja ja hetken päästä pyysi tulemaan kamoinemme mukaansa. Vastaavaa ei oo tapahtunu mun kohdalla koskaan aikaisemmin, ja naureskeltiinkin siinä että nyt meidät joko heitetään ulos koneesta ja jätetään Singaporeen tai ohjataan muille paikoille. Onneksi kyseessä oli jälkimmäinen tilanne, ja saatiin uudet paikat, busineksesta! Mikä munkki!

Vielä vertailun vuoksi: Karimille ostetut economy-luokan edestakaiset Helsinki–Singapore-lennot maksoi 519 euroa, kun taas vastaava matka Turkishin busineksessa näyttäisi maksavan noin 2 700 euroa.

Jos matkailussa laatu korvaisi mulle määrän, olisin varmasti valmis satsaamaan tuon summan lentomatkaan helposti. Toistaiseksi kuitenkin aika ja mahdollisuudet on mun puolella, mistä syystä etsin edelleen ne edullisimmat lennot, vaikka kieltämättä yksi kokemus kunnon bisneksessä takaa taatusti sen, että jatkossakin economyn puolella saattaa vähän irvistyttää, ainakin pitkillä lennoilla.

7.3.2018 19 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Pomar

Kengät on onnistuneen reissun perusta, kirjaimellisesti. Se on jokaisen reissaajan tiedossa, sillä huonoilla kengillä ei tuu mitään muuta kuin paha mieli ja jalat täyteen rakkoja. Reissukengät on mulle hyvin pyhä asia, sillä kun se oikea pari sattuu kohdalle, ei silloin ole paremmasta väliä. Jauhan kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka mun rakkain reissukenkäpari on jo vuosia sitten tullut tiensä päähän, eikä kesäreissuille ole vieläkään löytynyt korvaajaa.

Talvireissuilla – tai arjessa – ei sen sijaan tarvitse juuri itkeä. Mulla on ollut pitkään käytössä talvireissukenkinä Timberlandit, jotka on kaikin puolin erinomaiset jalassa ja luotettavat säällä kuin säällä, mutta yksi asia niissäkin on ollut vialla: eettisyys. Tälle voi monet naurahtaa, mutta kun lentomatkustan paljon, haluan tehdä eettisesti ja/tai ekologisesti kestäviä valintoja aina, kun se on mahdollista. Erityisesti kenkäostoksilla, sillä nämä kriteerit tuntuvat täyttyvän kenkien osalta kaikkein helpoimmin.

Tein pari vuotta sitten yhteistyötä suomalaisen Pomarin kanssa, ja jo silloin vaikutuin paitsi kenkien alkuperästä myös laadusta. Suomalaisen Pomarin kengät valmistetaan valvotuissa oloissa Viron Pärnussa, ja työntekijät saavat työstään kunnon palkkaa. Vuonna 1960 perustettu kotimainen yritys kuuluukin siihen kolmeen prosenttiin, joka enää valmistaa kenkänsä Euroopassa.

Saatiin syksyllä Karimin kanssa reissukengät Pomarilta, ja viimeistään nyt pakkasten sekä loputtoman lumen tultua kengät on päässeet todelliseen testiin. Erityisesti Etelä-Suomessa asuvana osaan arvostaa pakkasen- ja lumenpitävyyden lisäksi myös Gore Tex -ominaisuutta, sillä pahimpina loska- ja rapakkokeleinä ei paljoa tarvitse miettiä mitkä kengät kaivan kaapista jalkaan. Ilo onkin melko suuri silloin, kun pystyn pokalla vetämään mokkakengissäni suoraan rapakosta läpi.

Saan aina ihan hitosti kiksejä siitä, kun hankin halpaketjun tusinatuotteen sijaan jotain hyvistä materiaaleista reilusti valmistettua, jonka voi odottaa kestävän vuosikausia kovassakin käytössä. Pomarin kengät kuuluvat juuri tähän kategoriaan, samoin kuin monen muun suomalaismerkin kengät, esimerkiksi ikisuosikkini Terhi Pölkin (joka on muuten uudessa SS-mallistossaan tuonut takaisin monia vuosien takaisia suosikkeja) tuotteet.

Syksyllä saadut kengät ovat edelleen priimaa, ja otaksun niiden kestävän hyväkuntoisina vielä vuosia. Sitten kun mun Timberlandit joskus hajoaa, oon katsonut jo valmiiksi vastaavat popot kotimaiselta Pomarilta. Parasta tässä onkin se, että kengät ovat eettisyydestään huolimatta samassa hintaluokassa esimerkiksi juuri Timberlandien kanssa. Enää ei siis tartte miettiä maksaako kiljoonan eettisistä kengistä vai reilun satasen kenkäparista, jonka valmistusmaasta tai -oloista ei voi mennä takuuseen, sillä jatkossa aattelin valita sekä reiluuden että järkevän hinnan.

Ja pst, Pomarilla on just nyt meneillään talvikenkien ale, joka kannattaa tsekata!

Kuvat: Veera Pyykkönen

1.3.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit