Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Yhteistyö

Yhteistyössä Hostel Cafe Koti

Reissasin kesälomalla Kreikan lisäksi myös kotimaassa, sillä Söderskärin majakkaseikkailun lisäksi piipahdin loman päätteeksi yhden viikonlopun verran Rovaniemellä. Saatiin yhteen viikkoon aikamoisen kovasti vaihtelevat sääolot, kun Kreikassa helli reilusti yli 30 asteen lämpö ja Rovaniemellä vastassa oli pieni tuisku ja +4. Siinä oli kontrastia kerrakseen.

Nopeasti todettiin molemmat Karimin kanssa melkein heti Rolloon päästyämme, että fiilis oli todella kotoisa. Vaikka kumpikaan meistä ei sen kummemmin ole koskaan viettänyt ihan hirveästi aikaa Rovaniemellä (Karim inttiä lukuun ottamatta), oli olo kuin kotiin olisi tullut. Selvästi 200 kilometriä ei ollut matka eikä mikään, kun oltiin päästy noinkin lähelle Oulua.

Kotoisa tunnelma jatkui edelleen, kun kirjauduttiin sisälle majapaikkaan. Yövyttiin viikonloppu Rollon keskustassa sijaitsevassa Hostel Cafe Kodissa, mikä oli erinomainen tukikohta tuohon viikonloppuun. Meillä oli ohjelmistossa pari päivää rankkaa treeniä, kun Rovaniemellä järjestettiin hollantilaisen mestarin otteluseminaari. Päästiin keskustasta näppärästi treenipaikalle, mutta myös kaupungin erinomaisen ravintolatarjonnan äärelle, joten sijainti oli juuri soppeli.

Kodinomainen tunnelma on hostellin the juttu, ja se näkyy hauskoissa yksityiskohdissa. Mukavien makkareiden ja tunnelmallisten yhteistilojen lisäksi hostellissa esimerkiksi kaikkien huoneiden ovissa on sukunimet. Niitä ei oo valkattu aivan randomilla, vaan nimet ovat hotellin rakentamisessa mukana olleiden työntekijöiden. Aika siistiä!

Meille oli buukattu superior-luokan kahden hengen huone, eli käytännössä kahden hengen huoneista se vähän isompi. Siellä oli kaikki tarvittava rankasta päivästä selviytymiseen ja akkujen lataamiseen: pehmeät sängyt, erinomainen äänieristys, tilava kylppäri ja keittiö aivan oven takana. Kodinomaisuutta lisäsi katosta roikkuva korituoli (miksi kaikissa hotelleissa ei vois olla tämmöistä) sekä sängylle asetellut viltit. Jos totta puhutaan, niin me taidettiin molemmat vaipua lähes päiväunenomaiseen koomaan melkein suorilta huoneeseen saapumisen jälkeen.

Oli kuitenkin noustava, sillä suunnitelmissa oli olla ensimmäisten joukossa tuona perjantaina avatussa meksikolaisravintola Yucassa. Sopivasti siinä vaiheessa kun ravintola avattiin neljältä, oltiin me lähes nälkäkuoleman partaalla ja valmiina tarttumaan ravintolan ovenripaan häämatkasta muistuttavien makuelämyksien muodossa. Hostel Cafe Kodista käveli Yucaan muutaman minuutin, joten välimatka oli just sopiva seminuutuneeseen olotilaan, ja hetken päästä meitä jo ohjattiin pöytään uudenkarheassa ravintolassa.

Yuca oli todellinen tuulahdus Meksikoa keskelle Rovaniemeä, ja oli hauska seurata myös paikan henkilökuntaa, miten täpinöissään ne olikaan avauspäivänä. Me tilattiin listalta lähes kaikki tacot mitä ruokavammat antoivat myöten, ja maisteltiin niin sieni-, kala-, kana- kuin nautatacojakin.

Kaksi tacoa mieheen ja yksi tostada jaettavaksi sekä guacamole lisukkeeksi oli meille just sopivasti, ja maut veivät todellakin takaisin Meksikoon. Eniten tykättiin molemmat kalatacosta, mutta Yucan guacamole räjäytti pankin. En oo missään syönyt niin hyvää guacamolea, joten se kannattaa ehdottomasti testata Rollossa – ja melkeinpä matkustaa kaupunkiin jo sen vuoksi, ainakin jos sattuu lähinurkilla pyörimään. Nam!

Loppuilta sujui hostellissa rentoutuen, sillä yritettiin parhaamme mukaan valmistautua tulevaan koitokseen. Vieraskeittiö tarjosi näppärästi mahdollisuuden valmistaa leiripäivää varten just oikeanlaiset eväät, joilla jaksaisi varmasti.

Sama tunnelma jatkui aamiaisella, joka tarjoiltiin Kodin kahvilassa. Tarjolla oli puuroa, jugua, kananmunia, mysliä, leipää, kasviksia, hedelmiä, juustoa ja leikkeleitä, sekä tietysti kahvia, teetä ja mehua. Aamiainen oli hyvä ja perus, ja siinä oli panostettu selvästi määrän sijaan laatuun. Saatiin koostettua hyvät ja monipuoliset aamiaiset ilman övereitä, joita ei tuona päivänä kannattanut edes harkita vetävänsä, sillä parin tunnin päästä oltiin jo potkimassa.

Aamiainen maksaa seitsemän euroa, ja on avoinna myös kaupunkilaisille, eli melko hyvä diili! Erityisesti leipä ja mysli ovat saaneet kehuja ja voin yhtyä kehujien joukkoon, ja niistä maistoi herkkujen olevan paikan päällä tehtyjä. Aamiaistila sijaitsi mukavasti kahvilan päädyssä, joten mahdollisimman kaukainen sijainti ulko-oveen ja respatiskiin nähden takasi myös suht rauhalliset aamiaistunnelmat.

Kaiken hyvän lisäksi napattiin hostellilta vielä vuokrapyörät mukaan, joilla päästiin näppärästi polkaisemaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle treenipaikalle. Rovaniemen julkinen liikenne aiheutti aika monta miettimisen paikkaa, sillä ei oltais päästy leiripaikalle julkisilla, ja kävelyyn olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa. Kodin pyörät osoittautuikin painonsa arvoisiksi kullassa, kun suhattiin niillä hetkessä paikasta toiseen. Majapaikkojen vuokrapyöriä pitäis kyllä hyödyntää useamminkin, sillä onhan ne ihan tosi näppäriä!

Viikonlopun aikana ehdittiin tutustua Rollon ravintolatarjontaan vielä enemmänkin, kun käytiin illastamassa niin Kauppayhtiön Pure Pizzassa (NAM!!) kuin aikaisemmalla Rovaniemen-seikkailulla tutuksi tulleessa Rokassakin. Kaikki sapuskat oli erinomaisia, enkä voi muuta kuin nostaa peukkua rovaniemeläisille kaupungin mahtavasta ravintolatarjonnasta – ihan huikea!

Hostel Cafe Koti tarjosi meille majapaikan, aamiaisen sekä vuokrapyörät yhteistyön tiimoilta, ja muistutti taas miksi ei todellakaan kannata pitää niitä reissu-uran alussa hankittuja hostellikokemuksia ensimmäisenä mielessä kun alkaa harkita hostellia majapaikaksi. Kokonaisuutena ainakin tämä hostelli oli varmasti parempi mitä perinteinen, aivan tavallinen ketjuhotelli olisi voinut tarjota, ja tämä pitää muistaa jatkossakin. Tän vierailun tärkein oppi olikin se, että hostelli ei todellakaan aina ole yhtä kuin koinsyömä kämäpunkka baarin yläkerrassa, onneksi.

10.9.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Estoria

Kuten itkeskelin teille tässä postauksessa, on viime aikoina pidellyt vähän kiirettä. Se on näkynyt muun muassa siinä että en oo ehtinyt nukkua tarpeeksi, mikä ei oo kyllä lainkaan ok. Kahdeksan tunnin unitavoite on lipsunut lähemmäs kuutta tuntia, mikä tarkoittaa sitä että täällä on kulkenut yks haukotteleva robotti. Oon todennut että kiireeseen ja stressiin auttaa parhaiten irtiotto, pelin puhaltaminen poikki vähäksi aikaa ja voimien kerääminen. Sitten taas jaksaa.

Mulle paras tapa irtautua hommista hetkeksi on tietysti matkailu. Vaikka viime aikoina reissuja on riittänyt, teki parin päivän kesäretki Tallinnaan keskellä viikkoa todella hyvää. Siitäkin huolimatta että työt seurasivat mukana läppärissä ja illatkin täyttyivät kieltämättä muista töistä jo maisemanvaihdos teki kaikesta huomattavasti aiempaa kevyempää. Parasta oli kuitenkin nukkua ja syödä hyvin!

Majoituttiin matkan ensimmäinen yö jo hyvin tutuksi tulleessa Solo Sokos Hotel Estoriassa, joka sijaitsee aivan lyhyen kävelymatkan päässä Tallinnan satamasta ja vanhastakaupungista, eli näin Suomenlahdelta saapuvan näkökulmasta keskellä kaikkea. Erikoista hotellissa on sen kodinomaisuus: yhteisissä tiloissa on olohuone (sekä lähes loputtomat konvehti-, pähkinä-, keksi-, tee- ja kahvivalikoimat) ja hotelleille poikkeuksellisesti lakanat on valkoisen sijaan iloisen värikkäät.

Parasta huoneissa – erityisesti juuri tällä kertaa – olivat kuitenkin sängyt. Harvemmin sopivan napakka patja ja paksut peitot ovat tarjonneet yhtä taivaalliselta tuntuvaa pesää kuin nyt, kun niille todella oli tarvetta. Soin itselleni kokonaiset kahdeksan tuntia unta, ja jätin vielä verhot auki jotta heräisin mahdollisesti herätyskellon sijasta auringonvaloon. Meidän huoneesta avautui uskomaton näkymä suoraan vanhaankaupunkiin, eli aamumaisemien suhteen ei ollut paljon paremmasta väliä.

Hotelliyöpymisissä on parasta jatkaa rentoa ja rauhallista aamutunnelmaa vielä hotelliaamiaisella, joka on onneksi Estoriassa Solo-tyyliin aivan ässä. Sokos Hotellien Solo-konseptin hotelleissa aamiainen on tavallista parempi, mikä näkyy valikoiman monipuolisuudessa: munakokkelien ja pekonin sijaan tarjolla on myös runsaasti perinteisiä klassikkotuotteita parempia vaihtoehtoja. Lisäksi tee tarjoillaan pöytään, mikä on pieni mutta harvinaisen mukava lisä!

Tällä kertaa testailtiin erityisesti aamiaisen vegevaihtoehtoja, sillä välillä on myös näin sekasyöjänäkin kiva asettautua muiden saappaisiin ja kokeilla, miten tällaissa paikoissa syöminen sujuu erilaisilla ruokarajoitteilla. Estoriassa tarjonta on erityisen hyvä, ja saatavilla on monenlaisia salaatteja ja paahdettuja kasviksia. Kasvissyöjälle tarjolla oli melko täysipainotteinen valikoima, mutta vegaani olisi kyllä ollut proteiinin suhteen melkoisissa ongelmissa, sillä ei-eläinperäisiä proteiininlähteitä ei juuri ollut. Mää en kuitenkaan lähtenyt kokeilussani vegaanilinjalle, ja vaikuttikin siltä että kasvisruokailijalle (tässä tapauksessa ainakin lakto-ovo-vegetaristille) tarjonta oli monipuolinen ja mahdollisti täysipainotteisen aamiaisen ilman syrjityksi tulemisen fiilistä.

Mun omaksi suosikiksi nousi aamiaisella tarjottu rucola-kananmuna-avokadosalaatti sekä uunikasvikset. Jälkkäripuolella riitti että tarjolla oli tuoretta ananasta, mikä piti kroonisesti tropiikkiin kaipaavan ananasfanin tyytyväisenä. Jälkimmäinen oli oikeastaan suurin syy siihen, miksi en edes miettinyt aamiaisen tilaamista huoneeseen. Se olisi ollut mahdollista, mutta tarkkojen ananasannosten tilausohjeiden sijaan koin paremmaksi vaihtoehdoksi vain päätyä lappaamaan keltaista kultaa kulhoon tasan sen verran mitä mieli teki.

Tavallisesti hotelliaamiaisilla häiritsee hektinen tunnelma, mistä syystä koen parhaaksi konkoilla aamiaiselle yleensä heti sen auettua. Tällä kertaa jätin aamupalan kuitenkin poikkeuksellisesti aamiaisravintolan viimeiselle tunnille, ja vaikka ihmisiä riitti, oli fiilis kuitenkin rauhallisempi kuin tavallisesti tuohon aikaan.

Yhden teepannullisen ja taas kerran hyväksi havaitun Estoria-aamiaisen jälkeen Tallinnassa jaksoi taas seikkailla pitkälle iltapäivään, vaikka tällä kertaa överit jäikin vajaiksi – vegehaasteen lisäksi kokeilin myös kohtuutta, mikä oli sekin ihan virkistävä vaihtoehto näin harvakseltaan toteutettuna. :D

Tämä postaus on osa Sokos Hotellien Brändibloggaaja-kampanjaa, jonka ensimmäisen yhteistyöpostauksen julkaisin Oulun Original Sokos Hotel Arinan Hailuoto-teemaisesta Luoto-huoneesta.

22.6.2017 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Sokos Hotels

Rakkaan kotikaupunkini Oulun kesässä on monia asioita, jotka tekevät Oulusta juurikin koko Suomen parhaan kesäkaupungin: torinrannan valoisat yöt, keskustan lukemattomat puistot ja niiden vehreys, Rotuaarin täyttävä kuhina sekä kesän valon ja (joskus, kun tuuria on) lämmön tuomat hymyt oululaisten kasvoilla.

Mun rakkaimmat muistot Oulun kesästä liittyvät juurikin auringonlaskun värjäämiin torinrannan laitureihin, loputtomiin puistopiknikeihin ja -päikkäreihin niin Hollihaassa kuin Ainolassakin sekä Rotuaarin varrella vietettyihin hetkiin. Keskustahengailun lisäksi siihen liittyvät myös retket kaupungin edustalla sijaitseville saarille sekä Nallikarin ihanalle rannalle, päiväretkikohteita Hailuotoa tai Koitelia unohtamatta.

Otettiin pieni varaslähtö lomatunnelmiin Oulussa, ja yövytiin yksi yö aivan Rotuaarin sydämessä sijaitsevassa Original Sokos Hotel Arinassa. Odotukset oli perushotellissa, mutta meille varattu uusi, vajaata viikkoa aikaisemmin valmistunut Luoto-huone pääsi yllättämään perinpohjaisesti. Kuten nimestä voi päätellä, huoneeseen oli haettu inspiraatiota Oulun edustalla sijaitsevalta Hailuodon saarelta, ja siinä oli onnistuttu. Hulppeudesta huolimatta mökkifiilis oli taattu, ja sieluttomuus oli huoneesta kaukana. Pylvässänky, harkitut yksityiskohdat ja ketjuhotellista poikkeava sisustus toi huoneeseen heti lisätunnelmaa.

Illalla meillä oli dinneri hotellin alakerrassa sijaitsevassa Frans & Camille -ravintolassa. Aika nopeasti keskustelu siirtyi Ouluun ja siihen, miten kaupunki on muuttunut sen muutaman vuoden aikana, mitä ollaan oltu poissa. Nykyisin siellä on jotenkin tosi ison maailman tunnelma, mikä liittyy tietysti myös suurelta osin siihen, että muutos muutokselta kaupunki muuttuu aina askeleen vieraammaksi.

Kuulostaa varmasti monen korvaan melko absurdilta, mutta siinä putiikkihotellia muistuttavasta huoneesta juuri tulleena ja trendikkäästi sisustetussa ravintolassa kauden antimia nautiskellessani fiilistelin, että ihan yhtä hyvin voisi kuvitella olevansa jossain paljon kauempana ja jossain paljon suuremmassa kaupungissa. En nyt ehkä ihan vertaisi Oulua New Yorkiin, mutta jos ikkunasta olis näkynyt Otto Karin puiston sijaan pilvenpiirtäjämeri, olisin kertaheitolla uskonut olevani rakkaan kotikaupungin rakkaassa lempikaupungissani, aivan helposti. Nyt kuitenkin oltiin Oulussa ja se, että kaupunki herätti noin vahvoja positiivisia fiiliksiä, oli puhtaasti ihanaa.

Pääsen nauttimaan Oulun tunnelmasta rutkasti tänä vuonna, sillä tuleva kesä tulee olemaan mulle melkoisen Oulu-painotteinen, ja luvassa on ainakin kolme reissua Ouluun. Pohjolan valoisat yöt kutsuu tuttuun tapaan juhannuksena, ja sen lisäksi piipahdan kaupungissa pariinkin otteeseen heinäkuussa.  Kesä-Oulun suhteen suunnitelmat on melko selvät, enkä voinut suunnitteluhirmuna olla fiilistelemättä niitä vierailulla, sillä hotellin sopii sijainniltaan just sopivasti kaupunkilomalle.

Mun Oulun kesän päätavoite on Rotuaari piknik, nelipäiväinen kaupunkifestivaali keskellä Oulun keskustaa. Kemuttelut jatkuvat keskiviikosta lauantaihin, ja nimensä mukaisesti kävelykatu Rotuaarilla järjestettävät keikat täyttävät keskustan rennosta juhlahumusta. Oulun kesä on täynnä monia muita huipputapahtumia, ja tämän lisäksi kannattaa tsekata ainakin legendaarinen Qstock, supertunnelmallinen Koiteli elää! sekä tietysti ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailut. Mää haluaisin kokea tänä vuonna tietysti nuo kaikki, mutta on taivuttava siihen mihin aikataulut osuu kaikkein parhaiten.

Tulevana kesänä mulla on haaveissa fiilistellä myös Oulun ihania puistoja ja rantoja. Omat suosikit on tietysti Oulun ykkönen Ainolan puisto ja entiset rakkaat naapuripuistot Hollihaan puisto ja Heinätorin puisto. Näistä Ainola on ehdoton, sillä se on paitsi Oulun suurimpia puistoja pitää se myös sisällään kaupungin sympaattisimman kesäteatterin. Oulun kesälomasta ei voi myöskään puhua ilman Nallikaria, sillä kilometrin mittainen hiekkaranta on ehdottomasti koko kaupungin paras ranta siitäkin huolimatta, että meriveden lämpötilat on pitkälle heinäkuulle aivan liian kylmiä uimiseen. Naltsun lisäksi myös Tuiran uimaranta on varsin loistava uimapaikka, ja sijaitsee huomattavasti Nallikaria lähempänä tunnetuimpia pelipaikkoja

Oulun keskustan hyviä puolia on se, että kaikki on kätevästi pienessä paketissa ja helposti löydettävissä. Esimerkiksi Rotuaarin kulmilta löytyy kaikki tarpeellinen kaupungin sympaattisimmista kahviloista (Bisketti, Rooster ja Katri Antell on omia suokkareita!) Oulun ostospaikkoihin (kauppakeskus Valkea ja Rotuaarin kivijalkaliikkeet) ja parhaille terasseille (Kuluma ja torinrannan aitat). Myös keskusta-alueen ravintolatarjonta on huima, ja mun suosituslistalle ovat tiensä raivanneet Valkeassa sijaitseva Friends and brgrs, Tuomiokirkon vieressä oleva Hagia Sofia, aseman lähellä sijaitseva Garam Masala sekä Kauppurienkadun Phuket. Ei jää näläkä!

Mutta palataan vielä Arina-hotellin teemahuoneeseen ja sen tuomaan Hailuoto-tunnelmaan. Noin puolentoista tunnin päässä Oulun keskustasta sijaitseva saari on kaiken hehkutuksen väärti. Ei mikään ihme että hotellilla on oma saarelle omistettu teemahuoneensa, sillä rauhaa uhkuva saari on monien oululaisten kesäsuosikki, ja hyvällä kelillä lautat täyttyy kaupunkilaisista, jotka on valmiita näkemään hiukan vaivaa päästäkseen alueen parhaalle rannalle.

Aivan saaren päässä sijaitsee Marjaniemen uimaranta, jonne pääsee heinikon läpi pitkospuita pitkin. Hiekkarannalla istuessa on välillä vaikea muistaa olevansa todella Pohjois-Pohjanmaalla aivan Oulun kupeessa, sillä merimaisema ja rannan takana kohoava valtava valkoinen majakka vois olla melkein mistä tahasta Euroopan rantakaupungista.

Ens kesänä on pakko päästä Hailuotoon. Rannalle, mökille ja majakkaan. Hiekkarannalle lähtevän reitin alussa on liuta sympaattisia punaisia kalajastajamökkejä, ja vuonna 2017 mun on pakko päästä yöpymään yhdessä niistä.

Alkaa tosin vaikuttaa siltä, että jotta ehdin kokea edes puolet mun kesä-Oulun suunnitelmista, pitää mun varata kaupungille useampi viikko aikaa.

Meinaatko nää viettää tulevaa kesää Oulussa? Mikä on sun ykkösvinkki kaupunkiin? Käy tsekkaamassa myös mun muut suosikkipaikat ja matkavinkit Ouluun!

24.4.2017 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Sokos Hotel Break Levi ja Levin matkailu

Kun ruvettiin Millan kanssa suunnittelemaan meidän parin viikon takaista Levin-matkaa, oli avainsanana helppous. Me oltiin reissussa tavallisena kevätviikonloppuna perjantaiaamusta maanantai-iltaan, ja haastavahkon (hehheh) Arctic Challengen lisäksi meidän reissuun sisältyi mun osalta kaksi työpäivää, kun huhkittiin sekä perjantai että maanantai hommissa. Puitteiden piti siis siinä mielessä olla kohdillaan ja niin helposti saavutettavat kuin suinkin, sillä me haluttiin pitää säätäminen mahdollisimman vähissä, jotta voitaisiin kaiken läppärin äärellä ähertämisen lisäksi keskittyä olennaiseen eli luontoon, ulkoiluun ja tietty yhteiseen tyttöjen viikonloppuun.

Ei siis haluttu varata mökkiä mistään Levin jeerasta minne pääseminen olisi edellyttänyt auton vuokraamista, vaan mentiin sieltä mistä päästiin helpoimmalla. Majoituttiinkin yhteistyössä Sokos Hotel Break Levissä, mikä oli sijainniltaan aika optimaalinen: päästiin kulkemaan lentokentälle kätevästi linja-autolla, minkä lisäksi laskettettelurinteet sijaitsivat tosi lyhyen kävelymatkan päässä, Levin palveluista puhumattakaan. Helepolla siis päästiin!

Saavuttiin Leville perjantaina aamutuimaan, ja mää käärin hihat ja ryhdyin heti hommiin. Huone ei ollut vielä valmis, mutta sain parkkeerattua läppärini kanssa kätevästi hotellin yhteydessä sijaitsevaan Coffee Houseen, missä työpäivä sujui rattoisasti siihen saakka, kun päästiin konkoilemaan kamojemme kanssa huoneeseen. Se oli siisti ja tilava, ja parasta oli tietty näkymä suoraan rinteille, tosin reissun edetessä opittiin todella arvostamaan myös huoneessa ollutta saunaa, sillä esimerkiksi Arctic Challengen jälkeen olis voinu itku tulla, ellei oltais päästy lämmittelemään saunaan.

Reissu Leville ei olis kunnollinen ilman laskuja, ja päästiinkin mäkeen kahtena päivänä, vaikka aluksi pelättiin että meidän lihakset olis niin juntturassa kisan jälkeen, että ei pystyttäis seuraavana päivänä tekemään yhtään mitään. Hieno keli kuitenkin sai unohtamaan ne vähäisetkin lihassäryt, ja lumikenkäilyn jälkeen ei voitu enää vastustaa tuntureiden kutsua. Noudettiin laskukamat vuokraamosta ja siirryttiin rinteeseen, eikä laskeminen olis kyllä voinut tuntua enää yhtään paremmalta vuoden tauon jälkeen!

Levillä on tosi mukavasti rinteitä eritasoisille laskijoille, ja meillä kävi Millan kanssa tuuri, sillä oltiin suurinpiirtein samalla tasolla paitsi toki trendikkäästi suksilla vedellyt Milla joutui odottelemaan vähän väliä, kun mää en uskaltanut lautani kanssa sujahtaa rinnettä alas ihan yhtä kovalla nopeudella. (Tosiasiassa Milla odotteli alhaalla kun mää pannuttelin menemään millon missäkin kaarteessa…)

Jos ensimmäinen laskupäivä oli mahtava, niin toinen oli suorastaan maftava! Kun oltiin saatu maanantain työt pakettiin, singahdettiin pikavauhtia rinteeseen, sillä aurinko paistoi yhä täydeltä taivaalta ja kelit oli todellakin kohillaan. Oltiin saatu kätevästi laukut, laudat ja sukset säilöön hotellin varastoon, ja päästiin vielä uloskirjautumisen jälkeenkin vaihtamaan kamat hotellin yhteydessä toimivaan kylpylään.

Meille oli maanantaille buukattuna tunturikierros Levillä ski patrolina työskentelevän Kiden kanssa, joka tunsi rinteet vähintään yhtä hyvin kuin omat takataskunsa. Kide vei meitä ympäri keskusta rinteeltä toiselle, ja vaikka osa hisseistä oli kovasti puhaltavan tuulen vuoksi suljettu, laskettiin me rinteillä joissa tuulta ei meinannut edes huomata.

Sitten koitti hetki, joka aiheutti mulle aikamoisia riemunkiljahduksia. En ollut uskaltanut pyytää reissua offareille Millan vastustusten vuoksi, mutta sinne se Kide laski, eikä meillä auttanut muu kuin seurata perässä. Haluttiin nimittäin käydä seuraamassa Levillä treenaavien junnujen hyppyjä, ja hehän tietysti halusivat suunnata rinteiden ulkopuolelle. Ja sehän kelpas!

Täytyy myöntää että ei päästy Levillä kokemaan ihan samanlaista offarifiilistä kuin koin Hemavanissa viime vuonna, mutta olihan tuokin kyllä aika huippua! Se pieni hetki kun sai vain liidellä laudan kanssa puuterilla oli kaiken vaivan arvoinen, sillä hetken päästä vaadittiinkin vähän parempia laskutaitoja, kun piti puikkelehtia puiden välissä. Hyvin kuitenkin meni – meillä molemmilla – ja saatiin unohtumaton laskuelämys! Millalle erityispisteet siitä, että päätti lopulta lähteä offareille, tosin kumpikaan meistä ei varmasti olis rohjennut ryhtyä seikkailemaan ilman Kiden ammattitaitoista opastusta.

Kun laskettiin alas eturinteelle, ei meistä kumpikaan olis malttanut lopettaa. Aurinko oli onneksi vasta laskemassa ja hissitkin oli auki vielä puolisen tuntia, joten ihan hyvin ehdittäisiin laskea vielä pari mäkeä. Ja ne kaks mäkeä tiesi paikkansa, sillä rauhallisella eturinteellä auringonlaskussa uskaltautui parin päivän itsevarmuudella nostaa pykälää ja laskea alas niin vauhdilla, että melkein tunsi lentävänsä. Tästä lautailussa on mulle kyse!

Viimeisten mäkien jälkeen meidän Levin-päivä ei suinkaan ollut lopuillaan, sillä lennon lähtöön oli vielä monta tuntia. Oltiin ostettu 23.55 lähtevä yölento, ja tuleville tunneille oli agendana päästä vaihtamaan kamat, lämmittelemään ja syömään.

Hotellin yhteydessä toimiva kylpylä oli taas meidän tukikohta, ja tässä vaiheessa täytyy nostaa hattua Break Levin työntekijöille, sillä me luusattiin laukkuvaraston ja kylpylän väliä jos miten monta kertaa vielä senkin jälkeen, kun uloskirjautumisesta oli kulunut jo yli kymmenen tuntia. Saatin käyttää kylpylää ilmaiseksi, mikä oli siinä hetkessä laskujen jälkeen enemmän kuin sata jänistä.  Tarkennettakoot vielä tässä kohdin, että meidän yhteistyö koski majoitusta joka saatiin maksutta, mutta nämä varasto- ja kylpyläkäynnit oli ihan vaan henkilökunnan palvelualttiutta ja ystävällisyyttä. Olikin tosi siisti huomata, miten hyvää palvelua hotellissa tarjottiin kaikille asiakkaille.

Parasta hotellissa olikin just se palvelu. Toki meidän huone oli tosi hyvä, mutta olin erittäin vaikuttunut siitä, miten helposti kaikki sujui vaikka lähtökohtaisesti meidän reissussa oli tosi monta uhkaavan potentiaalista säätämisen paikkaa. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti, ennakko-odotuksista huolimatta.

Tämä reissu siis todisti täysin, että Leville on todella helppo matkustaa ilman autoa tai mökkiä niin, että matkasta saa irti huippuja laskuja ja ensiluokkaisia ulkoiluelämyksiä.

 

8.4.2017 0 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest