Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

Yli-Ii

Mää veikkaan, että suurin osa matkailijoista ihastuu reissaamisessa juurikin siihen huumaavaan tunteeseen, mikä koituu kun oivaltaa miten helppoa onkaan vaihtaa maisemaa: astella vaan lentskariin ja muutaman tunnin päästä on aivan täysin uudenlaisten näkymien, kielten, kulttuurien ja elämysten äärellä. Mulla ainakin reissaamisen ehdottomia suosikkihetkiä on juurikin ne hetket, kun kelaa taaksepäin ajallisesti vain lyhyen jakson, joka onkin kilometreissä ja kulttuurieroissa mitattuna aivan valtava.

Huomaankin kerta toisensa jälkeen, erityisesti kotiinpaluun tuoksinnassa, ihmetteleväni että eilen tähän aikaan tai tänään aamulla herätessä oltiinkin ihan eri paikassa. En varmaan koskaan kyllästy fiilistelemään sitä, miten jännittävää onkaan vaihtaa tyystin toisenlaisiin maisemiin todella nopeasti.

Yli-Ii-7 Yli-Ii-2 Yli-Ii-6 Yli-Ii-11 Yli-Ii-10

Nämä postauksen kuvat on otettu vaan muutama päivä sitten maanantaiaamuna, kun olin kotipaikkakunnallani Yli-Iissä. Nyt ollaan aivan muualla kuin Oulun kupeessa Pohjois-Pohjanmaalla, sillä paria matkapäivää myöhemmin oon kotoa käsin mitattuna kaikkein kauimmaisessa maapallon kolkassa, missä oon elämässäni vieraillut. Tietenkään Kalifornia ei nyt mitenkään hirveän kaukana oo, mutta mun mittapuulla melko etäällä kuitenkin.

Maanantaiaamuna heräsin 20 asteen pakkaseen ja kirkkaansiniseltä pilvettömältä taivaalta helottavaan aurinkoon. Pieni kävelylenkki kameran kanssa kesken työpäivän sattui just oikealle hetkelle, sillä aivan meidän talon vieressä kulkeva, kylän ainoalle kaupalle vievä kelkkareitti näytti melko tarunhohtoiselta. Lisätkää näihin kuviin vielä poskipäissä pureva pakkanen ja kevätauringon houkuttelemina lauluun puhjenneet linnut, niin pääsette aika lähelle sitä tunnelmaa, mikä tuolla tuttuakin tutummalla metsäreitillä vallitsi.

Yli-Ii-13 Yli-Ii-8 Yli-Ii-9 Yli-Ii-12 Yli-Ii-16 Yli-Ii-14

Vaikka näiden kuvien ottamisesta ei oo ku muutama hassu päivä, ei tällä hetkellä silmien eteen avautuvat maisemat varmaankaan juuri voisi olla enää erilaisempia: mäntyjen sijasta tuulessa heiluukin palmuja, ja mittari näyttää toki 20 astetta, mutta pakkasen sijasta se on lämmintä. Kelepaa tämäkin.

Eng: One thing I absolutely love about travelling is the possibility to visit totally different places in such a short time.

24.3.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Juhannus pohjoisessa

Kirjoittanut Inka

Leikiteltiin ennen juhannusta ajatuksella, että mitä jos ei ostettaisikaan matkoja Ouluun vaan jäätäisiinkin viettämään keskikesän juhlaa Helsinkiin. Noin puolen sekunnin ankaran ja tutkiskelevan pohdinnan jälkeen todettiin kuitenkin että tämä on mainio mahdollisuus piipahtaa pitkästä aikaa pohjoisen kotikonnuilla, joten etelän kaupunkijuhannus sai siis vielä odotella.

Toisin kuin varmaan 70 prosenttia juhannuksen viettoon matkustavista, me lähdettiin reissuun vasta perjantaina. Se oli aika nappi valinta, sillä vältettiin torstain ruuhkapiikit ja saatiin valmistella lähtöä kaikessa rauhassa. Helsinki-Vantaa oli perjantaiaamuna suhteellisen tyhjillään, ja kun istuskeltiin Norwegianin täydessä lentokoneessa ja ikkunasta näkyi vaan harmaa vesikeli, en voinut odottaa koneen laskeutumista Ouluun. Siellä meitä odottikin mahtava auringonpaiste, joten kotiin kelpasi tulla.

Olin käyny Oulussa viimeksi pääsiäisenä, joten olihan se jo aikakin! kuten joulu ja pääsiäinen, myös juhannus oli aika tarkasti aikataulutettu, sillä aikaa oli rajallisesti ja paikkoja joissa piti käydä loputtomasti. Perjantaina suunnattiin ensimmäisenä Karimin isoisän luo, jossa aloiteltiin myös edellisjuhannus. Siellä luvassa oli savusauna ja kesän ekat grillailut, eikä maalaisjuhannusmiljöö siitä juuri olis voinu enää parantua. Kuulumisten lisäksi päästiin myös kuulemaan tarinoita Libanonista, mistä puoli perhettä oli palannut juuri paria päivää aikaisemmin.

Juhannus Juhannus-2 Juhannus-5

Supervaloisan yöttömän yön jälkeen suunnitelmiin tuli ensimmäinen muutos, kun ei mentykään meidän mökille. Oltiin kuitenkin päätetty että käydään tsuumailemassa Iso-Syötteen tunturimaisemia, ja niin tehtiin vaikka se tarkoittikin aika pitkää lenkkiä. Matkalla Syötteele pysähdyttiin kuitenkin vielä Kiimingin Koitelissa, sillä käytössä olleesta autosta piti ottaa kaikki irti.

Koitelin kosket on kyllä yks hienoimpia Oulun seudun paikkoja, ja en voi muuta kuin ihmetellä miten onnistuin missaamaan ne niin pitkään. Kävin siellä ekan kerran nimittäin vasta vuonna 2006, eikä sen jälkeenkään siellä oo ihan hirveän monesti tullut käytyä. Viimeksi kuitenkin viime kesänä, kun kaverit olivat sen verran ystävällisiä, että polttaritohinoissa työnsivät munt koskeen.

Nyt vierailu sujui hivenen kuivemmissa tunnelmissa, ja aika moni muukin oli juhannuspäivänä piipahtamassa Koitelissa. Aurinko pistoi melko kirkkaalta taivaalta, ja melkein kaikki alueen nuotiopaikat oli täynnä. Riippusillallakin oli vaikka miten paljon väkeä.

Juhannus-14 Juhannus-6 Juhannus-13 Juhannus-10 Juhannus-12 Juhannus-7 Juhannus-9

Kierrettiin hetken aikaa Kosken ympäristössä, kunnes oli taas aika jatkaa matkaa. Porhallettiin Kuusamontietä suoraan Syötteelle asti, ja matkan varrella nähtiin aika monta poroa. Onnistuttiin välttämään tokat, mutta jouduttiin myös todistamaan porokolaria, kun yksi kaveri oli joutunut pakettiauton töytäisemäksi.

Meilläkin meinas olla aika tukalat paikat matkalla, tosin eri syystä. Siinä kun ajettiin ylämäkeen kohti tunturia, bensavalo meni uhkaavasti punaisen puolelle ja hupeni aikamoista vauhtia. Perillä piti paniikkigooglettaa lähin huoltoasema, sillä epäiltiin että polttoaine ei varmaan olis riittäny Pudasjärvelle saakka. Kartan mukaan Syötteellä oli onneksi oma bensa-asema reilun viiden kilsan päässä, joten päätettiin käydä lähtiissä siellä tankilla. Päästäis ainakin kotiin saakka.

Juhannus-15 Juhannus-16 Juhannus-17 Juhannus-18

Syötteen vierailua ei varsinaisesti voi miksikään urheilusuoritukseksi sanoa, sillä jätettiin auto parkkiin huipulle hotellin eteen ja käveltiin muutama sata metriä rinteelle syömään eväitä. En ollut käynyt Syötteellä aikaisemmin muina vuodenaikoina kuin talvella, joten rinteeltä avautuvat maisemat saivat ihmeen kaupalla myös munt hiljaiseksi.

Eväsretki tunturissa tarjosi ehkä koko juhannuksen parhaat ruokailumaisemat.

Juhannus-23 Juhannus-24 Juhannus-25 Juhannus-27 Juhannus-28

Paluumatka vedettiin vapaalla vaihteella ja maaston tasauduttua bensatankissa olikin yhtäkkiä taas vaikka kuinka paljon jäljellä, joten tehtiin viime metreillä u-käännös ja palattiin takaisin Pudasjärven suuntaan. Muistan meillä käyneen vastaavan tilanteen edellisellä jenkkireissulla myös Coloradossa, kun ajettiin kohti Mesa Verdeä, ja ylämäessä auton bensatankki huusi tyhjyyttään ja me mietittiin että mitähän tästäkin tulee, kun huoltoasemia ei ollut lähimainkaan. Alastulomatkan jälkeen kävi tuolloinkin sama juttu ja tankin lukemat tasaantui, joten tälläkin kertaa hötkyiltiin ihan turhaan.

Syötteeltä ajettiin sitten koti Yli-Iitä, missä vietettiin pari päivää mun perheen luona. Käytiin moikkaamassa naapurin lehmiä ja oltiin sääskien syötteinä, kuten noilla nurkilla on tapana tähän aikaan vuodesta olla.

Juhannus-30 Juhannus-29

Viimeiseksi yöksi palattiin vielä Ouluun, ja meidän kiertue sai päätöksensä. Vaikka reissu oli pikainen, ehdittiin siitä huolimatta käydä vielä reeneissäki, mikä oli kieltämättä yksi juhannuksen monista kohokohdista. Se vierailu muistutti, että taas ollaan siinä mahtavassa tilanteessa, että meillä on monta kotiseuraa, sillä vastaanotto oli kieltämättä yhtä mahtava, kuin kotiin olisi tullut.

Vierailu pohjoisessa oli siis yhtä mahtava kuin aina, ja seuraavaa kertaa ei onneksi tartte odottaa ihan niin pitkään kuin nyt, sillä piipahdetaan kotikonnuilla kesälomalla elokuussa. Sitä varten meillä odottaa piletit Onnibusin kahdeksan tunnin bussimatkalle, joten saa nähä.

Eng: This is how my midsummer looked like.

25.6.2015 22 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Reissu häämöttää koko ajan vähän lähempänä, ja yksi asia joka pyörii alituiseen mielessä on amerikkalainen ruoka. Rakkauteni sapuskaan ei varmasti ole jäänyt kenellekään epäselväksi, ja yksi niistä asioista jota odotan elokuulta eniten on ruoka. Tai pikemminkin ne herrkulliset hampurilaiset.

Viime reissun jälkeen vannottiin, että ei kyllä enää ikinä osteta Suomessa hampurilaista yhtään mistään. Pari kertaa tästä päätöksestä on taivuttu, ja joka kerta hieman pettynein tuloksin. Nyt tuo huonojen hampurilaisen aiheuttama pettymysketju on kuitenkin katkennut, ja poikkeus siihen löytyi varsin yllättävästä paikasta.

_DSF6062 _DSF6046 _DSF6053 _DSF6050

burgerikuningas

Nimittäin pienestä ja ehkä vähän räkäisestäkin yli-iiläisestä kahvilasta. Ensinnäkin erikoista on, että tuossa pienessä kahden tuhannen ihmisen asuttamassa kotipitäjässäni on ylipäätään ruokaa tarjoileva, kahvilaksi itseään nimittävä paikka ja toiseksi, että siellä tarjoiltava sapuska on äärimmäisen herkullista!

Jos en muuta ole reissuillani oppinut niin sen, että kaikkein vaatimattomimmista puljuista löytyy usein se kaikkein herkullisin ruoka, eikä tarvinnut tällä kertaa mennä kovin pitkälle voidakseen soveltaa tuota opetusta. Huhtikuussa Yli-Iihin avattu Kaisun Kahvila tarjoilee nimittäin aivan äärimmäisen herkullisia hampurilaisia. Eikä me oltais tuonne varmasti menty muuten, mutta serkkutytön isä oli kuullut, että kylällä puhutaan hampurilaisten olevan hyviä. Pitihän sitä tietysti puskaradion paikkansapitävyys käydä kokeilemassa, ja niin se vaan oli, että tällä kertaa kylillä liikkuvat huhut piti paikkansa.

Vanhalla huoltoasemalla toimivan kahvilan sisustus oli, noh, melko vaatimaton, mutta se ei haitannut. Eikä myöskään jalkansa tuulilasinpesunesteen juonnilla tuhonnut paikallinen humalainen kylänmies, joka tosin aika äänekkäästi äksyili kahvilassa. Pääasia oli kuitenkin se, että ruoka oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. Ja voitteko uskoa, että tuo kuvassa näkyvä hampurilainen maksoi vaivaiset viisi euroa?

Jos koskaan eksytte noille kaukaisille uusoululaisille seuduille, naurettavan halpoja ja äärimmäisen hyviä hampurilaisia löytyy osoitteesta Tannilantie 2, Yli-Ii.

8.7.2013 10 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

54 kilometrin haaste

Kirjoittanut Inka

Eräs pimeä talvi-ilta lyötiin serkkutytin kanssa sokerihumalassa kättä päälle siitä, että kunhan kesä koittaa, me pyöräillään Oulusta kotipaikkakunnallemme Yli-Iihin. Välimatka on reilut 50 kilometriä eikä tietenkään mitenkään hurja, mutta kumpikaan meistä ei ollu tuota väliä koskaan aikaisemmin polkenut, joten haaste tuntui hauskalta. Ideasta kuultuaan myös mun veljen tyttöystävä innostui siitä, ja pyöräilyporukka oli kasassa!

Yritettiin lähtä reissulle monta kertaa, mutta aina oli vähän vääränlainen sää tai aikataulut ei natsanneet. Itse taipalekin toki jännitti, sillä pitkän matkan pyöräilystä mulla ei ollu ihan hillittömästi kokemusta, sillä pisin yhtäjaksoinen matka mitä oon pyörän selässä taittanut tätä ennen on 25 kilsaa.

Viimein eilen saatiin kuitenkin pyörämme liikkeelle, mielemme rohkaistua, ja lähdettiin matkaan!

_DSF6009 bikingg2 _DSF6018 _DSF6001 bikingg1 _DSF5999 _DSF6012

Tykästyin maantiepyöräilyyn ihan hurjasti! Hurrautettiin aika hitaalla vauhdilla, sillä homma oli tarkoitus vetää letkeällä otteella alusta loppuun. Rullailtiinkin siis matalilla sykkeillä koko matka, pysähdeltiin melko usein ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia, tankkaamaan vettä ja ihmettelemään ohi ajelevien autojen määrää. Ihastusta herätti erityisesti Kiimingissä sijaitseva siirtolohkare, jonka päälle Veeran piti tietty kivuta. Siinä tuttuja maisemia katellessa oltiinkin yhtäkkiä, noin neljän tunnin ajelemisen ja pysähtelemisen jälkeen lopulta perillä!

Ennen ku oltiin saatu pyörät edes takaisin Ouluun (autolla), alettiin jo suunnittelemaan seuraavaa reissua, niin mukavaa hommaa tuo oli. Varsinkin, kun ei tarttenu yksin polkea. Ehkä me tehdään tästä perinne, tai vielä paremmin uusi kiva kesäharrastus! :)

bikingg4

Ja kuten yllä oleva kuva osoittaa, oli hymyt alkuakin maireammat taitetun taipaleen jälkeen!

6.7.2013 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit