Pallontallaajat.net
Valikko

Amerikan road tripeillä meillä on tapana bongailla reitin oudoimpia nähtävyyksiä. Jenkkilä on maa, josta löytyy muun muassa maissille omistettu Corn Palace, 14 ja esimerkiksi maan oma kalteva torni.

Useimmat näistä sijaitsee vielä suurten moottoriteiden varsilla, joten road trippaajan on superhelppo pysähtyä hetkeksi ihmettelemään Amerikan hienouksia.

Otettiin tää sama teema alkuvuoden road tripille, ja poimittiin reitin övereimmät elämykset kartalle, eikä jouduttu pettymään tälläkään kertaa! Käytettiin näiden löytämiseen tälläkin kertaa aivan fantastista Roadtrippers-sivustoa, joka on ollut meillä käytössä vuodesta 2013 lähtien, ja joka on kerta toisensa jälkeen tuonut eteen aika kivoja kohteita.

Tässä vuoden 2019 seikkailun parhaat (eli oudoimmat) paikat!

Jättimäinen rusinalaatikko ja Sun Maidin tehtaanmyymälä

Kuka muu rakastaa tehtaanmyymälöitä? Oli kyseessä sitten Jelly Bellyjä tai Sun Maidin rusinoita, mää oon mukana! Ei siis missään tapauksessa oltu valmiina missaamaan tätä fantastista elämystä, vaan suunnattiin heti ensimmäisenä road trip -päivänä poseeraamaan jättimäisen rusinalaatikon viereen. Ah, sitä onnea! Kuten ilmeistä voi nähdä, oltiin todella mielissämme.

Rusinalaatikon lisäksi Sun Maidin tehtaanmyymälä oli todellinen aarreaitta, sillä hankittiin sieltä reissun erikoisimmat tuliaiset. Ostettiin herkkukuorrutettuja rusinoita niin jogurtti-, mansikka- kuin salted caramel -kuorrutteella, minkä lisäksi saatiin vähän etukäteen maistiaiset nyt jo Suomeenkin rantautuneista kirpeistä mansikka- ja vesimelonirusinoista.

Paperikassi täynnä rusinoita jatkettiin matkaa, ja samalla hykerreltiin tyytyväisyyttä onnistuneille ostoksille ja erityisesti mukaan tarttuneille maistiaisille. Suosittelen!

Maailman suurin lämpömittari

Nimi kertoo kaiken, eikä jätä mitään arvailujen varaan. Death Valleyn kansallispuiston vieressä sijaitsee todellakin maailman suurin lämpömittari. Bakerissa, lähellä Nevadan rajaa sijaitseva 41-metrinen jättimittari on aika vaikuttava näky.

Jättimäinen lämpömittari on rakennettu muistuttamaan vuoden 1913 heinäkuun ennätyslämpötilaa, kun Death Valleyn lähistöllä lämpömittari kipusi 57 asteeseen.

Toinen toistaan tyylikkäämpien kuvien lisäksi me vierailtiin myös lämpömittarin juureen rakennetussa tuliaiskaupassa, joka ei kuitenkaan ihan hirveästi sykähdyttänyt: maailman suurinta lämpömittaria mainostavat t-paidat oli ihan järkkyrumia, mutta niiden vieressä kaupattiin superhienoja Death Valley -paitoja. Vanhassa kunnon turistipaitahengessä sellainen oli tietysti pakko ostaa…

Jättiartisokkapatsas

Nyt ollaan randomeimpien asioiden äärellä, vai mitä oot mieltä jättimäisestä artisokkapatsaasta? Okei, kyseessä ei varsinaisesti ole edes patsas, sillä kyseinen jötikkä seisoi ravintolarakennuksen kyljessä, kaikessa komeudessaan.

Giant Artichoke -teos sijaitsee Castrovillessä. Sen yhteydessä toimii ravintola ja myymälä, josta voi ostaa artisokkien lisäksi muita kauden kasviksia.

Me pysähdyttiin artisokan luona ainoastaan kuvien vuoksi, sillä oltiin jo palaamassa takaisin Piilaakson tukikohtaan, ja reissuväsymys painoi jo. Pysähdys kuitenkin kannatti, sillä kyllähän näitä kuvia kelpaa ihastella myös myöhemmässä elämässä.

Kiitos Amerikka, et pettänyt tälläkään kertaa!

Mikä on oudoin amerikkalainen nähtävyys, jota nää oot käyny ihastelemassa?

14.12.2019 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Syksyn eka Italian-seikkailu tarjosi monenlaisia paikkoja, ja neljän päivän aikana ehti kokea tosi monenlaista. Työmatkoilla parasta onkin aina se, kun pääsee näkemään ihan superpaljon juttuja lyhyessä ajassa. Koska kyseessä ei todellakaan oo mikään oma loma, ei haittaa vaikka päivät meneeki aika juostessa. Samalla voi pysähtyä välillä fiilistelemään, mihin paikkoihin haluaisi palata joskus, sitten kun on omalla matkalla.

Tässä vähän tunnelmointia tän syksyn ekan Italian-retken kohokohdista!

1. Reggio di Calabria

Calabrian alueen pääkaupunki ehti säväyttää kolmen asian ansiosta: historian, rantapromenadin ja gelaton. Viimeinen erityisesti naurattaa, mutta koska kaupunki oli reissun eka kohde, nautittiin siellä myös reissun eka gelato. Ja se jos mikä jäi mieleen.

Kiinnostavaa Reggio di Calabrian historiassa on se, että kaupunki tuhoutui 68-prosenttisesti vuoden 1908 maanjäristyksessä. Se muutti kaupunkikuvaa hyvin radikaalisti, sillä sittemmin Reggio di Calabria on tietysti jälleenrakennettu. Jos maanjäristyksestä ei tiedä, ei se juuri näy katukuvassa matkailijalle, mutta tietäjille se tuo uuden kiinnostavan näkökulman kaupungin tarkasteluun.

Italian kauneimmaksi kilometriksi kehuttu rantapromenadi on varmasti koko kaupungin ylpeys, joka me koettiin juuri oikealla tavalla eli gelato käsissä. Palmujen reunustama rantakatu löytyy lähes jokaisesta merenrantakaupungista Välimeren rantakaupungista, mutta erityisen Reggio di Calabrian rantapromenadista tekee maisema. Kirkkaalla säällä vastapäätä sijaitseva Sisilia hallitsee maisemaa tosi selvästi.

Vikana mainittu jäätelö ei oo mikään vitsi, sillä koko Italian parhaana gelateriana vuonna 2016 palkittu Cesare sijaitsee juuri Reggio di Calabriassa. Me käveltiin jäätelöbaarikulmauksen oli aivan muina naisina, kunnes parhaalla gelatonenällä varustettu matkakumppani oivalsi, millainen hidden gem ohitettiin juuri. Gelato oli superhyvää kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja jos haluaa maistaa jotain paikallista erikoisuutta, kannattaa tilata yksi pallo bergamottijäätelöä.

2. Scilla

Sympaattinen kalastajakaupunki Scilla oli meidän kohde heti ensimmäisenä reissupäivänä, ja saatiin siellä aimo annos italialaisen merenrantakaupungin tunnelmaa! Kapeat kadut, edestakaisin poukkoilevat mukulakivet ja suuret korkeuserot, niistä oli Scilla tehty.

Kuva: Maija Astikainen

Vaikka kylään ei muuta asiaa olis, kannattaa siellä käydä kävelyretkellä ja uppoutua pikkukatujen sekamelskaan. Kun katseen pitää meren suuntaan, pääsee talojen välistä näkemään pikkuruisia kurkistuksia merelle.

3. Pizzo

Viimeisen päivän uimapaikka löytyi Pizzen kaupungista, joka itsessään oli koettu melko nopeassti, mutta jonka rannalla viihdyttiin pidempikin tovi. Vierailuun Pizzessä on oikeastaan kaupungin yleisen kauneuden lisäksi kaksi syytä: kaupungissa kehitelty tartufo-jäätelö sekä rauhallinen rantatunnelma, ainakin syyskauden puolella.

Puhutaan heti tartufosta. Se on suklaa- ja hasselpähkinäjäätelöiden yhdistelmä, ja pallon keskeltä löytyy suklaakastikesydän ja päällä on perinteisesti kaakaojauhetta. Pizzen vanhankaupungin aukio on täynnä kahviloita, jotka väittää keksineensä tartufon, mutta mene ja tiedä. Jäätelö taitaa kuitenkin olla ihan tasan yhtä hyvää kaikkialla.

Rannan vieressä sijaitsi myös kuvankaunis, kelta-turkoosi kahvila-gelateria Casa Mastroianni. Kyseessä on ketju, mutta kahvila oli niin symppis, että päätettiin mimmien kanssa kipaista sieltä vielä gelatot uintiretken päätteeksi. Kaksi euroa kahdesta jäätelöpallosta, ja budjetti kiittää!

4. Tropea

Tropean kaupunki oli meidän Italian-seikkailun tukikohta, ja aivan äärettömän kaunis, ihana ja tunnelmallinen kohde. Italialainen vanhakaupunki, kompakti koko ja kallioiden alapuolella sijaitsevat rannat sai ainakin mun sydämen. Lomakohteena kaupunki vaikutti aika täydelliseltä varsinkin, jos tavoitteena on löhötä, nauttia paikallisesta ruokakulttuurista (pastaa, pizzaa, risottoa ja gelatoa!) ja käydä uimassa.

Kaupungissa ei oo ollenkaan kansainvälisiä ketjuhotelleja, eikä hotellien rakentaminen rantojen yhteyteen oo edes sallittua. En oikein osaa päättää, tykkäsinkö enemmän vanhankaupungin tunnelmasta vai sen lähellä sijaitsevista rannoista, mutta kaikkein suurin suosikki oli ehdottomasti turkoosi merimaisema.

Kohdevinkkeinä suosittelen ainakin Quei Bravi Ragazzi -pizzeriaa ja Tonino-gelaterian sipulijäätelöä (multa jäi maistamatta, ja kaihertaa!).

5. Capo Vaticano

Paras vikana! Capo Vaticanossa piipahdettiin aivan pikaisesti, mutta se jäi mieleen erityisen upeana niemen kärjessä sijaitsevan maisemapaikan ansiosta.  Kun oltiin aikamme tiirailtu täydellisen turkoosina kimmeltävää merivettä, poistuttiin paikalta ja saavuttiin muutaman tunnin päästä veneretkellä juurikin siihen samaan maisemaan, jota oltiin aikaisemmin tiirailtu yläilmoista. Aika fantastista!

Capo Vaticanon ykkösjuttu on juurikin maisemallisuus, eikä turkoosia merimaisemaa etsivä takuulla pety.

Ja siis mitä ihmettä horisin tuossa postauksen alussa tän olleen syksyn eka Italian-reissu? No kävipä niin, että joulukuulle ilmaantui vielä Italian-hiihtoreissu, ja täällä sitä ollaan, lumiseikkailulla Pohjois-Italiassa. Pysy mukana reissun ajan seuraamalla Instan stooreja tililtä @inkakha!

9.12.2019 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Archie gone Lebanon -blogin ensimmäinen banneri vuodelta 2009.

Tässä sitä ollaan, kymmenvuotiaan matkablogin kanssa!

En olisi ikinä uskout, että kirjoitan puoliläpällä nimeämääni Archie gone Lebanon -blogia vielä vuonna 2019. Kun bloggaamisesta tuli kiinnostava harrastus ajattelin, että lopetan viimeistään sitten, kun kymppi tulee täyteen. Nyt edessä on kuitenkin niin kutkuttava seikkailu, etten voi harkitakaan blogin lopettamista tässä vaiheessa, sillä ainakin se on vielä saatava talteen juuri blogin muodossa.

Bloggaaminen on tuonut mun elämään hienoja juttuja, ja on ollut siistiä olla mukana luomassa suomalaista matkalogiyhteisöä ja nähdä, miten se nousee käytännössä nollasta siihen, mitä se on nykyään. Parasta on tietysti ollut tutustua mahtaviin tyyppeihin, joita oon saanut kutsua ystävikseni jo pitkään ja joista voi ammentaa reissuinspiraatiota loputtomiin. Myös te lukijat ootte ollu yksi iso syy siihen, miksi tätä on aina niin kiva tehdä.

Eniten oon tätä kuitenkin tehnyt itseäni varten, sillä missään muussa ei olis mitään järkeä. On tajuttoman siistiä voida palata vaikkapa vuoden 2011 seikkailuihin sillä tarkkuudella, mitä blogi mahdollistaa. Samalla tietty toivon, että oon vuosien aikana pystynyt tarjoamaan reissuvinkkejä ja jeesiä matkoissa askarruttaviin asioihin myös teille lukijoille. Jos ei muuta, ainakin hunajapaahdettujen pähkinöiden resepti tuntuu Google Analyticsin mukaan tuoneen iloa aika monelle. :D

Banneritunnelmaa vuodelta 2013.

Kymmenen vuoden kunniaksi poimin jokaiselta vuodelta jonkin postauksen, joka edelleen tuo hymyä huulille (alkupään postauksista tosin niin tekevät lähes kaikki, muun muassa hyvin huutomerkkipitoisen otsikoinnin ansiosta :D). Mun kaikki postaukset on edelleen luettavissa ensimmäisestä alkaen, joten näissä riitti kahlaamista. Tässä kuitenkin mun poiminnat, suosittelen tsekkaamaan nämä:

2010:
SABAHALHEER, BEIRUT!

2011:
AAMUTREENIT GRAND CANYONILLA

2012:
SKOPJE 2012

2013:
SAY HELLO TO MR. SAGUARO!

2014:
PÄIVÄREISSU CHICHEN ITZAAN

2015:
KOTORINLAHDEN YMPÄRIAJO

2016:
ENSIMMÄISTEN PÄIVIEN TUNNELMIA KENIASTA

2017:
FIILIKSET SANTORINILLA: KUN MAAN PAHIN TURISTIRYSÄ ONKIN MAAILMAN KAUNEIN PAIKKA

2018:
GARDENS BY THE BAY – SINGAPOREN ÖVEREIN NÄHTÄVYYS

2019:
KOH KOODIN PARATIISISAARI

Banneri vuodelta 2014.

Aika paljon on muuttunut kymmenessä vuodessa, ja mun mielestä on tosi hauskaa, että kaikki postaukset, ensimmäistä myöten, on edelleen luettavissa blogissa.

Juhlan kunniaksi on aika arvonnan, pitkästä aikaa! Sainkin synttäreiden kunniaksi Népralta arvottavaksi kahden kappaleen setin Saturnus-trikoita (arvo 158 e), eli sulle ja kaverille!  Mun käyttökokemuksia Saturnuksista voit lukea tästä postauksesta, mistä käy ilmi, miten mainiosti kyseiset trikoot sopivat juuri reissukäyttöön. Samasta postauksesta pääset lukemaan lisää myös Néprasta, joka juhli sattumoisin ja sopivasti omaakin syntymäpäiväänsä viime viikolla.

Jos siis haluat voittaa erinomaiset reissutrikoot sulle ja kaverille, nyt korvat hörölle!

Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, mikä noiden kymmenen vuoden nostopostausten joukkoon poimimani kohde kiinnostaa sua eniten. Voit osallistua loppukuun ajan, eli viimeistään 30.11.2019.

Tässä vaiheessa nöyrät kiitokset teille kaikille menneestä kymmenestä vuodesta, on ollu aika huikea matka jo tähän mennessä. Ja vielä mennään!

18.11.2019 66 Kommenttia
7 Facebook Twitter Google + Pinterest

Aloitin viime vuonna kovaäänisesti blogissa haasteen, jonka tavoitteena oli säästää vuoden aikana kymmenen tuhatta euroa. Samalla asetin itselleni aika monta muutakin isoa tavoitetta, joista yksi (se kaikkein näkyvin) oli raportoida tasaiseen tahtiin blogissa projektin etenemisestä ja samalla kertoa omat säästövinkit.

Projekti alkoi syyskuussa 2018 ja nyt marraskuun 2019 puolella on viimeistään hyvä aika tarkastella mennyttä vuotta ja sitä, miten siinä säästötavoitteessa sitten oikein kävikään.

Rumpujen pärinää, kiitos.

Reilu vuosi myöhemmin tilanne on se, että maaliin päästiin, mutta vaan täpärästi.

Säästövuosi meni ihan mukavasti, sillä mistään sen suuremmista asioista ei tarvinnut luopua. Toki oon reissannut omia matkoja tavallista vähemmän koko vuoden aikana, mutta siihen on muitakin syitä kuin rahan säästäminen. Veikkaan kuitenkin, että matkailun vähentäminen on ollut merkittävin syy siihen että säästötavoitteeseen pääseminen ei lopulta ollut mikään maailman vaikein tavoite.

Arjen rahankäytön optimointi suurimpien kulujen eli ruuan ja asumisen sekä vapaa-ajan suhteen vei tosi pitkälle, sillä meillä kuluu arjessa oikeasti aika vähän rahaa. Kivat lisäjutut, kuten ulkona syöminen, shoppailut ja kulttuuririennot nostaa perusarjen kuluja aika nopeasti, mutta niistä on onneksi helppo kieltäytyä.

Säästöprojektin suurin haaste oli silmäleikkaus, johon päätin mennä elokuussa. Se söi kolme tonnia säästötavoitteesta, ja toi aika paljon kiireen tuntua viimeisiin kuukausiin. Sain kuitenkin jokseenkin paikattua leikkauksen tuoman vajauden, mutta sanottakoot, että ilman leikkausta olis säästötavoite ollut aika paljon helpompaa saada kasaan.

Ihan kaikki hynät ei myöskään makaa tällä hetkellä tilillä, vaan sijoitin osan kesken säästökauden. Lasken ne siitä huolimatta mukaan.

Ja siitä päästäänkin siihen, että miksi tämä koko 10 000 euron säästötavoite sitten ylipäätään asetettiin? No tietysti matkan takia! Mitä, missä milloin ja miksi, niin en tiedä vielä, sillä mikään ei oo vieläkään varmaa. Paitsi tietysti se, että reissuun mennään, ja vapaatakin on töistä saatu ihan ruhtinaallisesti.

Palataan siihen myöhemmin.

Säästäväinen elämäntyyli ei tietenkään jää tähän, sillä sama kait sitä on jatkaa. Luin kesällä Julia Thurenin Kaikki rahasta -kirjan, ja se oli erinomainen opas sijoittamisesta tai ylipäätään arjen raha-asioista kiinnostuneille, ja säästösuunnitelman lisäksi mulla onkin nyt myös sijoitussuunnitelma. Ja sepä onkin jännää!

Aiheeseen liittyvät postaukset voit tsekata tuosta alapuolelta.

Kuvat on otettu Hongkongissa, missä piipahdin pikaisesti toukokuun Macaon-matkan yhteydessä.

7.11.2019 2 Kommenttia
6 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit