Pallontallaajat.net
Valikko

Askeleita Akropoliksella

Kirjoittanut Inka 11.6.2012

Vaikka ilta-aurinko helliikin meitä oululaisia, mun ajatukset on jossain vielä kirkkaamman auringon luona. Reilin ensimetrin koettiin Ateenassa, ja siellä vieraillessa täytyi päästä käymään myös Akropoliksella. Tuo kukkula oli siitä merkittävä, että se oli ensimmäisiä asioita joita nähtiin metroasemalta noustuamme rinkat selässä. Tässä vaiheessa lieneen aiheellista tunnustaa, että meikäläinen ei aivan ensimmäisenä tajunnut, että vieressä kököttävä komean kokoinen kukkula oli todellisuudessa se historian tunneilta tuttu Akropolis.

Suunnattiin Akropolille heti ensimmäisen kokonaisen Ateenapäivän aikana, joka sattui olemaan sunnuntai. Siitä huolimatta kukkulalla sai yllättäen kuljeksia melko rauhassa, sillä kyseessä on melkoisen suuri alue. Karim sai opiskelijakortilla ilmaisen sisäänpääsyn, ja mun piti pulittaa siitä kuusi euroa. Ei paha, kun sillä hinnalla pääsi Antiikin Kreikan maineikkaimpien pytinkien äärelle.

Akropolille kipuaminen vaati vähän urheilumieltä, sillä lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, aurinko porotti suoraan yläpuolelta (mitä ei muuten koskaan Suomessa tapahdu, tajusin sen vasta ihan hiljattain) ja edessä aukesi melkoinen nousu. Ateenan pikkuruiset ja mutkittelevat kadut pitivät kuitenkin huolen siitä, ettei nousu ottanut mitenkään hullun kovasti kunnon päälle, ja lopulta löydettiin itsemme kukkulan laelta.

Eteen avautu aivan järkyttävän upeat maisemat! Kaupunkia näkyi jos kuinka pitkälle, ja pysähdyttiinkin ihastelemaan edessä olevia näkymiä jos kuinka pitkäksi aikaa, kunnes tajuttiin, että edessä on taas nousu. Ja tuolla kukkulalla sitä nousua riittikin, ja välillä saatiin nauttia portaiden kaltaisesta luksuksesta, mutta muuten Akropoliksella sai kiipeillä kaikessa rauhassa maisemia tihrustaen.

Kartanlukija-Karim bongaili kukkulalta käsin niin Zeuksen temppeliä, merta kuin meidän hostelliakin, meikäläinen oli vaihteeksi sokea kuin pöllö ja tyydyin ihastelemaan sitä, mitä silmiin osui. Eikä ollu mitenkään huono valinta sekään.

Lukiossa meillä oli tosi eläväinen ja mahtava hissanopettaja, ja historian ekasta kurssista mulla onki jääny pääasiassa Antiikin Kreikan pylvästyypit mieleen. En tosin enää erottanut doorilaisia ja joonialaisia pylväitä, mutta pädin mielelläni aina, kun kohdalle osui korinttilaiset pylväät. Siitäkin huolimatta, että Karim aikanaan kirjoitti hissasta mua paremman arvosanan.

Kukkulan komein koristus oli tietenkin Parthenonin temppeli, joka näkyy korkeimmalta kohdalta hyvinkin pitkälle ympäri kaupunkia. Harmi vaan, että sitä oltiin just restauroimassa, joten rumat rakennustelineet vähän pilasi sitä kauan odotettua ihasteluhetkeä. Sunnuntain kunniaksi raksajampat olivat kuitenkin viettämässä vapaapäivää, joten mikään pauke ei kuitenkaan kantautunut korviin.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen poistuttiin kukkulalta tyytyväisinä alamäkeen. Alueelta poistuttuamme huomattiin, että porteille olikin syntynyt melkoisen pitkä jono! Kannatti siis suunnata tuonne Antiikin Kreikan taidehistorian kehtoon keskellä sunnuntaipäivää.

Lisää tästä aiheesta

1 Kommentti

2014 reissusuunnitelmat - Kotona kaikkialla | Kotona kaikkialla 17.3.2014 at 19.25

[…] Inkan Archie gone Lebanonia on sitten mukava lukea, niin tuttavallisesti ja elämäniloisesti hän kirjoittaa. Kuva postauksesta: Askeleita Akropoliksella. […]

Vastaa

Jätä Kommentti