Kevyesti kauneimmat uintimaisemat

Arizonan lähestyessä lupasin pojille, että mulla oli katottuna yksi paikka, missä pääsee hyppäämään kalliolta veteen. Hurjapäät innostuivat ajatuksesta tietysti heti, ja niin sain reissukaverit ylipuhuttua vierailulle Sedonassa sijaitsevaan Slide Rock State Parkiin. Arvaatte varmaan, että mulla oli mielessä jotain ihan muuta kuin hypellä kalliolta veteen. Nimittäin nämä:

Aivan käsittämättömän kauniit maisemat. Harvassa paikassa sitä pääsee uimaan kirkkaassa (ja hyytävän kylmässä) vedessä kallioiden välissä, mutta Slide Rock State Park tarjosi sen mahdollisuuden.

Alun perin bongasin paikan Jonathan Flemingin valokuvablogista, ja nuo kuvat nähtyäni sinne oli päästävä. Sedona sattui onneksi meidän reitille, sillä se sijaitsee Flagstaffista parikymmentä kilometriä etelään, joten päästiin sopivasti käymään aamu-uinnilla kansallispuistossa.

Saavuttiin puistoon siinä aamuysin pintaan, ja siellä oli jo porukkaa polskuttelemassa hyisessä vedessä. Kallioiden välissä luikertelevassa koskessa kelluessa sai kyllä aika hyvän herätyksen, mutta alituiseen piti olla valppaana ettei liukastu, sillä kivet oli puiston nimen mukaisesti todella liukkaita. Kaikilla muilla olikin pitävät uintikengät jalassa, mutta meidän porukka Pasia ja Juhoa lukuunottamatta veteli paljain jaloin, ja kaikki onneksi pysy pystyssä ainakin joten kuten!

Koskessa oli oikea luonnon oma liukumäki, mikä oli melko hauska. Virta oli ihan hillitön, ja välillä kyllä kieltämättä vähän pelotti että millon sitä iskeytyy täysillä ympärillä oleviin kiviin, mutta ne oli onneksi vuosikausien saatossa hioutunu melko sileiksi, joten välitöntä hengenvaaraa ei edes mun kaltaisella nynnyllä ollut.

Liukumäkien jälkeen todettiin, että ne hyppykalliot taisivat olla toisessa suunnassa ja lähdettiin etsimään niitä.

Vähän matkan päässä oli yksi upeimpia koskaan näkemiäni maisemia. Kahden kallion välissä oli pieni syvä poukama, missä pääsi uimaan ja se tarjosi samalla myös turvallisen hyppyalustan. Poukamaa vierustavat kalliot oli kummaltakin puolelta erikorkuiset, ja hyppelyn saattoi alottaa vähän helpommin ensin muutamasta metristä ja kokeilemalla sitten sitä vähän korkeampaa.

Pojat pääty lopulta hyppäämään noin seitsemän metriä korkealta kalliolta, ja se oli aika hurjaa katsottavaa. Alueella ei ollu tietenkään mitään kylttejä merkkaamaan paikkoja missä olis turvallista hypätä, mutta onneksi ennen meitä paikalle oli tullut jo pari jenkkiä, jotka heittäytyivät alas kalliolta. Sen perusteella tiedettiin, että vettä on alla ihan hyvä määrä.

Aika nopeasti porukkaa alkoi valua myös sinne meidän salaiseen hyppypaikkaan, mutta siinä vaiheessa oli onneksi jo hypyt takana ja huuletkin alkoi sinertää, joten me pakattiin uikkarit kassiin ja suunnattiin kohti Pennyä ja eteläisempää Arizonaa.

EDIT: lisäsin pari kuvaa, kun olin jostain syystä jättänyt ne julkaisematta ekalla kerralla.