Pallontallaajat.net
Valikko

Ruuan perässä maailmalla: jälkkärit

Kirjoittanut Inka 15.9.2015

Nälkäinen herkkuberberireissaaja täällä terve! Ruoka on ollut mielessä tänäänkin, ja jostain kumman syystä ajauduin fiilistelemään menneiden reissujen herkkuja. Oon täällä kuola valuen katellu vanhoja reissukuvia ja pysähdellyt erityisesti niiden makeiden herkkujen eteen. Kiitos jo pitkään jatkuneen sokeririippuvuuteni, oon osannut arvostaa paitsi herkkujen makua myös ulkomuotoa niin kauan kuin jaksan muistaa, joten kuvia makeista herkuista löytyy kovalevyltä pilvin pimein.

Vaikka sokeri nyt ei varsinaisesti ihan jokapäiväiseen elämään (luojan kiitos) enää kuulukaan, on sitä matkoilla harvinaisen hankala välttää. Ja miksi pitäisi, jos vaihtoehtona on tutustua paikalliseen kulttuuriin helpointa reittiä eli jälkiruokapöydän ja vatsan kautta. Siispä ehdottaisinkin, että lähdettäisiin yhdessä pienelle reissulle menneille matkoille jälkiruokanäkökulmaa tarkastellen. Joko mennään?

Nams-3

Krempita, Serbia

Ahh ja drool, sanon minä. Kattokaa nyt tätä herkkua. Kermasta, voista, sokerista ja lehtitaikinasta valmistettu, belgradilaisessa Lovac-ravintolassa tarjoiltu krempita on ehkä parasta herkkua, mitä oon tässä elämässä maistanut. Kovin moni muu juttu ei oo noussu sen yli, vaikka kilpailijoita, koviakin, on matkan varrella tullut vastaan lukuisia. Maistettiin tuhtia kakkua aivan sattumalta, kun lounaan jälkeen tarjoilija ehdotti vienosti, josko maistettaisiin jälkkäriksi heidän kakkuaan. Päätettiin jakaa. Se oli ehkä huonoin päätös ikinä, sillä samalla hetkellä kun napattiin ensimmäiset lusikalliset, suunniteltiin jo toisen palasen tilaamista. Sitä ei kuitenkaan tehty, mikä vähän harmittaa vieläkin.

Operaatio krempitan metsästys jatkui läpi Balkanin-retken, mutta aika nopeasti ymmärrettiin, että Lovacin krempita oli niin oivallista, että vastaavaa ei taitaisi muualta saada. Sen jälkeen meidän “mitä tekisit ekana jos voittaisit jättipotin lotossa” -hömppäkeskusteluissa ensimmäisinä asioina nousee aina eteen viikonloppureissu Lovacin krempitan äärelle. Ihan aina! Eli siis jos ikinä suuntaat kulkusi Belgradiin, tiijät kyllä tasan tarkkaan mihin kannattaa mennä ainakin jälkkärille!

Nams-2

Pastel de nata, Portugali

Tämä vaniljakreemillä kuorrutettu lehtitaikinaleivos (meikän makumieltymykset lienee jo nyt aika selvät?) makeutti mun muutaman vuoden takaista Portugalin-reissua aika kovasti. Ensimmäinen pastel de nata (kanelin kanssa, eli com canel) oli mua vastassa heti majapaikkaan saapuessa. Siellä meidän hostina toiminut Anne oli ostanut tervetuliaisiksi tuoreet kreemileivokset. Ekan jälkeen teki mieli toista, kolmatta ja vaikka viidettä, mutta kohteliaisuussyistä odotettiin seuraavaan päivään, ennen kuin paineltiin lähimpään pastelariaan tilaamaan leivokset. Matkan aikana en tainnut oppia muuta portugaliksi kuin pastel de natan tilaamisen. Obrigada!

Euron hintaisten leivosten kanssa meni tietysti överiksi, se kun on aina vajareita parempi. Olin matkalla viikon, ja sinä aikana söin valehtelematta vähintään kymmenen (ehkä jopa 15) pastel de nataa, eli päiväannos tuplaantui ja jopa triplaantui joinakin päivinä. Paras oli yöpastelaria, joka aukeni mystisesti vasta pikkutunneilla, jolloin nälkäisestä baarikansasta koostuva jono luikerteli jopa ulos asti. Sieltä haettiin myös tuliaiset ja vikat herkuttelut ennen aikaista aamulentoa. Ja sanottakoot vielä, että kotiin palatessani ensimmäisiin kommentteihin sisältyi hienovarainen ilmaus takapuoleni leviämisestä. Ei haitannut, sillä herkut olivat sen arvoisia ja istuivatpa housutkin aiempaa paremmin!

Nams

Halawa, Libanon

Mun kaikkien aikojen ensimmäinen reissu Libanoniin oli aika sokerihuurteinen, tai oikeammin pistaasin ja sokerin huurtama, jos tarkkoja ollaan. Karimin isoäiti oli erehtynyt ostamaan meidän vierailua varten ison pönikän pistaasihalvaa, jota meikäläiselle, oudolle mustiin pukeutuvalle valkonaamalle, myös maistatettiin. Ja se oli mun hampaiden ja paastoverensokeriarvon menoa, sillä en kyllä ikinä oo kieltäytyny kombosta, jossa on sekä pähkinää että sokeria.

Yksinkertaisimmillaan halawa-herkku nautittiin arabialaiseen leipään käärittynä. Mitä enemmän tavaraa, sitä parempi! Libanonissa halvaa olis saanu samassa purkissa ainakin myös kaakaon tai nutellatyyppisen ratkaisun kanssa, mutta pistaasi riitti vallan mainiosti.

Karimin serkku taisi ihmetellä aika moneen otteeseen sitä tahtia, millä vedeltiin halawaa kitusiimme sillä ei ollut yks tai kaks kertaa, kun se ystävällisesti muistutti meille sen epäterveellisyydestä. Kotiin raahattiin mukana useita purkkeja, sillä pitihän tuliaisissa riittää niin itelle kuin muillekin. Jostain syystä purkki ei kuitenkaan meinannut kotioloissa tyhjetä ei sitten millään, ja enpä oo halvaan koskenu enää kevään 2010 jälkeen. Herkkua oli, mutta taisin ehkä syödä oman osuuteni yhdellä kertaa.

Nams-4

Gelato, Italia

Voiko herkkupostausta kirjoittaa mainitsematta jäätelöä? No ei ainakaan mun kohdalla! Mun gelaton riemukausi oli vuonna 2009 viettäessäni kymmenen päivää ihanassa Italian Triestessä. Siellä jäätelö oli jokapäiväinen herkku, jota saattoi ahtaa kitusiinsa vaikka kaksikin kertaa päivän aikana, Italiassa kun oltiin ja gelatopallo maksoi ainoastaan euron. Herkuttelu jatkui Itävallassa, sillä Wienin Mariahilfer Strassella on yksi aika hemmetin hyvä gelateria.

Viime vuosina gelatot on kuitenkin jääneet melko vähiin, sillä en esimerkiksi napannut palloakaan kummallakaan Kroatian-reissulla, vaikka siellä ilmeisesti kannattaakin herkutella nimenomaan italialaisella jäätelöllä. Sen sijaan oon päässy maistelemaan herkkugelatoja myös kotoisasti Helsingissä muun muassa Jädelinossa, joka on kyllä visiitin arvoinen!

Nams-5

Överit superherkkukombot, Amerikka

Amerikassa kaikki on isompaa, läskimpää ja makeampaa, ainakin meikäläisen jälkkärilautasella. Joskus saattaa olla että mulle riittää vaan In-N-Outin tai Shake Shackin mansikkapirtelö tai pintillinen Ben&Jerrysiä, mutta joskus ei. Bellagion buffetissa Las Vegasissa nappasin yhden kaikkien aikojen parhaista jälkiruokakomboista, kooten sen omin kätösin suoraan bufferin tarjonnasta. Överiähkyn saamiseksi nautittu superherkkukombo sisälsi ainakin sopivan chewyä suklaakeksiä, tuoreita mansikoita vaniljasoossissa ja suklaapaloja. Ei sen paremmasta väliä.

Ja muistattahan kaikki vielä meidän newjerseyläisen jäätelöhaasteen? :D

Huhhuh, siinä taitaa olla herkkuja vähäksi aikaa. Suurella innolla odotan tässä elämässä sitä, että pääsen joskus vielä matkustamaan kunnolla Aasian suunnalle, sillä sticky rice with mango ja muut perusherkut on vielä kokeilematta!

Nyt suositukset tiskiin, kaverit! Mikä on sun reissujen kaikkien aikojen lempiherkku?

Loppukevennyksenä vielä kuva vuodelta 2013, kun me vedettiin Karimin kanssa puoleksi tuo jäätävän kokoinen jäätelölaari. Kyseessä oli tietysti sokeriton jätski, joten arvaatte varmaan että maha oli kipiänä tuon jälkeen. Sen jälkeen oonki mahanpuruilta välttyäkseni syöny turvallista sokerijäätelöä.

Nams-6

Eng: These are my favourite sweet treats around the world.. So far!

Lisää tästä aiheesta

6 Kommenttia

Panu / Panun matkat 15.9.2015 at 20.51

Pastel de natasta ja krempitasta ehdottomasti samaa mieltä! Halawaa en ole koskaan maistanut. Amerikassa ja Italiassa en ole käynyt, mutta olen maistellut kyseisten maiden herkkuja. Eivät nekään ole huonoja valintoja.

Hmm, pitäneekin mennä nyt haukkaamaan jotakin hyvää. :)

Vastaa
Inka 15.9.2015 at 22.11

Hehee, sulla on selkeesti hyvä maku herkkujen suhteen! :) Kieltämättä itelleki tuli vähän nälkätä tämän kirjoittamisen jälkeen, harmi vaan kun ei oo pastel de nataa tai krempitaa saatavilla…

Vastaa
Sofia 16.9.2015 at 10.13

Olipas herkullinen postaus! Viime Rooman visiitillä napattiin iltamyöhällä jostain kahvilasta Tiramisut mukaan, ja se oli parasta Tiramisua mitä olen koskaan syönyt. Sellaista ihanan kermaista ja tuorejuustoista, tosi paksua ja täyteläistä. Tiramisua syötiin tietysti muuallakin matkan aikana, mutta mikään ei enää vetänyt vertoja. Yritettiin etsiä sitä parasta Tiramisu-paikkaa uudestaan myöhemmin, mutta ei löydetty :(

Vastaa
Inka 16.9.2015 at 23.00

Oi että, kuulostaa ihan mahtavalta kokemukselta, namm! Ja voi ei, vähän kävi huono säkä ettette löytäneet enää takas, mutta onneksi sentään saitte sen ekan kerran kokemuksen!

Vastaa
Heidi / Auringon alla 16.9.2015 at 16.42

Voi apua, tuliko nyt ehkä herkkunälkä! Tuo eka näyttää ihan täydelliselle, vaikka en ole tuollaista koskaan edes päässyt maistamaan :) Mutta voin kuvitella, että on ollut hyvää!

Vastaa
Inka 16.9.2015 at 23.01

Se oli niiiiiin hyvvää!! Näin jälkikäteen oon vaan superonnellinen että pääsin maistamaan sitä. Voisin syyä loppuikäni joka viikko tuota samaa krempitaa, mutta oon kyllä onnellinen jo siitä että pääsin yhesti etes maistamaan. :D Elämää suurempi jälkiruoka!

Vastaa

Jätä Kommentti