Pallontallaajat.net
Valikko

Oulusta Helsinkiin, mitkä fiilikset reilun vuoden jälkeen?

Kirjoittanut Inka 30.11.2015

Mun on pitänyt kirjoittaa Helsinkiin muuttamisen jälkeisistä fiiliksistä jo siitä saakka, kun ensimmäinen vuosi kaupungissa tuli täyteen. Se oli toukokuussa. Siinä vaiheessa se ei kuitenkaan tuntunut ihan hirveän ajankohtaiselta, joten jätin kirjoittamatta. En tiiä onko mulla nytkään sen enempää sanottavaa, mutta eiköhän nyt oo jo tän postauksen aika.

Viime viikolla multa kysyttiin taas pitkästä aikaa fiiliksiä Oulusta. Täytyy myöntää, että ikävä on kova, erityisesti viime viikolla. Ja tunnistin sen myös marraskuun alussa, jolloin sain onneksi aika hyvää shokkihoitoa ikävään Tampereella, missä pääsin treenaamaan kaikkien vanhojen oululaisten treenikavereiden kanssa. Se auttoi eteenpäin, mutta kieltämättä joulun lähestyessä se fakta, että en oo piipahtanu kotinurkilla koko syksynä, alkaa jo tuntua.

Aleksin joulukatu 2015-8 Aleksin joulukatu 2015 Aleksin joulukatu 2015-3 Aleksin joulukatu 2015-7

Helsinki on kuitenkin pitänyt kiireisenä, sillä joka viikonloppu on täyttynyt treeneistä ja supermahtavasta seurasta. Ikävä Ouluun ei missään nimessä johdu siis siitä ettenkö viihtyis täällä, sillä pääkaupunki on kyllä pistänyt parastaan. Kotiuduin uuteen kaupunkiin muuton jälkeen hetkessä, siitä pitivät huolen täällä jo valmiina odottava loistava ystäväporukka, vähän jo entuudeltaan tuttu seura sekä mielekäs työ ja huiput työkaverit. Kaikki hyvän elämän ainekset oli oikeastaan mun osalta jo valmiina odottamassa, eikä meidän tarvinnut muuta kuin muuttaa.

Tää eka puolitoistavuotinen uudessa kotikaupungissa on siis mennyt sanalla sanoen mainiosti. Viisi vuotta sitten Helsingissä asuttu kahdeksan kuukauden jakso takas sen, että mitään sen suurempia kulttuurishokkeja ei tarvinnut kokea. Tiesin jo etukäteen, että huomenia on turha paikallisväestölle toitottaa, kun sieltä tulee kuitenkin vastaukseksi moi. Osasin myös varrautua siihen, että vierailukulttuuri on tosi vähäistä, joten oon kutsunut itseäni hyvin ahkerasti kylään kavereiden koteihin ja se on ollutkin aika tehokas tapa, sillä kahviloissa istumisen sijaan ollaan nähty aika paljon myös rakkaiden ystävien koteja!

Helsinkiläistä munsta ei saa tekemälläkään, ja oon edelleen aika turisti myös uusilla kotinurkilla. Aika nopeasti sitä ihminen ajautuu kulkemaan samoja reittejä päivästä toiseen, vaikka ihan yhtä hyvin pääsis perille myös eri reittiä. Mulla ei perusoululaisena oo tietenkään bussikorttia, sillä pyörähän kulkee kesät talvet, joten elinpiiri on siinä mielessä melko pieni, kun ei tule lähdettyä spontaaneille bussiseikkailuille ikinä. Suhaankin siis aika paljon Töölö–Kaisaniemi–Punavuori-akselilla. Onneksi ystäviä asuu paitsi Itä-Helsingissä myös Espoossa ja jokunen myös Kalliossa, joten niilläkin nurkilla saattaa joskus tulla piipahdettua. Ei usein, mutta joskus.

Aleksin joulukatu 2015-2 Aleksin joulukatu 2015-9

Asia, josta oon yrittänyt pitää kiinni kynsin ja hampain on murre. Oulun murre on kaikkein rakkain puhetapa, ja toivon että se kuuluu tavalla tai toisella mun puheesta vielä kymmenenkin vuoden päästä, vaikka ei silloinkaan oltais vielä Oulussa. Aluksi huomasin että yritin alitajuisesti sulautua paikallisväestöön keventämällä murretta, mutta aika nopeasti, kun koin kotiutuvani tänne, kevennys unohtui. Siinä vaiheessa kun oli fiilis että nyt ollaan kotona, voin olla oma itseni, palasi myös Oulun murre takas puheeseen. Edelleen saatan keventää sitä huomaamattani uusien tuttavuuksien tai tiettyjen keskustelukumppaneiden kanssa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun soitan joko Karimille tai muulle perheelle on äänenpainokin ihan toista luokkaa. Mulla ei oo mitään syytä peitellä sitä, että tuun muualta.

Tavallaan Helsinki on vähän kuin Suomen oma New York, sillä myös tänne tullaan kaikkialta muualta. Toki on myös paljasjalkaisia paikallisia, mutta todella paljon on myös munkaltaisia uushelsinkiläisiä, jotka on tulleet tänne työn, opiskelun tai jonkun muun jutun perässä. Se on mun mielestä tän kaupungin rikkaus, ja yritänkin aina liikkeessä kuunnella, josko ympärillä puhuttaisiin vaikkapa savoa tai kunnon Lapin murretta. Aika vähän kuitenkin oon onnistunut bongaamaan mitään murteita ainakaan niin, että tunnistaisin. Ja se jos mikä on harmi.

Jännittävä on tietysti myös slangi. Ennen lähtöä ja vielä häissäkin meitä muistuteltiin että turpiin tulee jos aletaan puhua helsinkiläisittäin. On tosi jännää, miten muualla Suomessa ylistetään omaa murretta kuuhun ja takas sekä arvostetaan myös monia muita murteita, mutta helsinkiläisten puhetapa saa näkemään punaista ja savun nousemaan korvista. Toki teinityttöjen nasaalihuudot ja suhiseva ässä on ihan hemmetin ärsyttävän kuuloista, mutta stereotypian lisäksi sillä ei liene mitään tekemistä todellisen slangin kanssa. Kieltämättä sanojen lyhentely kuulostaa melko huvittavalta, mutta samalta mää varmasti kuulostan paikallisten korvissa lisätessäni vokaaleja joka väliin. Kiehtovinta slangissa on kuitenkin ne sanat, jotka tulee niin Ruotsista kuin Venäjältäkin. Yksi mun pitkäaikaisimmista ystävistä on juuri Helsingistä, ja nyt tänne muutettuani oon ollu superkiitollinen siitä, sillä ei oo tarttenu hetkeäkään miettiä mitä tarkottaa spora, dösä, stobe, stikkaaminen tai vaikkapa nyklat. Sen sijaan montaa muuta sanaa oon saanu ihmetellä, mutta jotain pohjaa on kuitenki ollu!

Toivotaan siis että murre on ja pysyy, tai siis pyssyy, vaikka kerran jos toisenkin oon nähny melko hämmentyneitä ja monesti myös huvittuneita katseita tyypeissä, kun oo vetänyt treenejä Oulun murteella. Vaan haitanneeko tuo! Ja onneksi mulla on aina pohjoisen liittolaisia, kuten nyt vaikkapa Kainuun kasvatti Rimma sekä vanha koulukaveri Ulla.

Aleksin joulukatu 2015-5 Aleksin joulukatu 2015-6

Helsinkiin on ollut siis tosi helppo kotiutua. Suurin ansio siitä kuuluu mun harrastuksille, sillä ilman blogia ja Taekwon-Doa mulla ei olis mitään hajua, miten ja kenen kanssa viettäisin illat nyt, kun asun täällä suurimman osan ajasta yksin. Blogin kautta olin jo usean vuoden ajan tutustunut niihin tyyppeihin, jotka lasken nykyisin lähimmiksi ystäviksi. Sitä kautta on myös tullut valtavan laaja kaveripiiri ja yhteisö, jota kautta löytäisi samanhenkistä juttuseuraa vaikkapa joka päivälle, jos niin olis tarvis. Taekwon-Do taas auttoi kotiutumisessa tuomalla tuttuja rutiineja arkeen, ja neljät treenit viikossa on takaneet sen, että kotona ollaan. Vielä kun uudessa seurassa oli yksi tuttu naama pohjoisesta, oli henkinen tuki taattu.

Vaikka tää koko aika on mennyt tosi mukavasti ja oon viihtynyt Helsingissä paljon paremmin mitä olisin uskaltanut edes toivoa, on Oulu edelleen se kaikkein rakkain kotikaupunki. Helsinkiläiseksi tai edes helsinkiläistyneeksi en itteäni ihan heti kutsuisi, oululainen on ihan hyvä, mutta ehkä mää uskaltaisin kohta jo sanoa olevani töölöläinen. Pienempi alue on hirveän paljon helpompi omaksua myös henkisesti, entä koko kaupunki. Ja eipä sitä tiiä mistä sitä lopulta ittensä löytää, joten ehkä noilla leimoilla ei muutenkaan oo juuri merkitystä.

Hyvin siis mennee, mutta onpahan kuitenki pikkusen mukava lähtä käymään kotona muutaman viikon päästä!

Kiitos vielä kaverit, erityisesti Milla, kun teitte mun kotiutumisesta niin salamannopeaa! <3

Eng: I have been living in Helsinki about year and a half already. It was super easy to feel like home here in the new place, thanks to my friends. Though I can’t say that I would feel that this is my hometown, since I still miss Oulu so much, but I can’t complain.

Lisää tästä aiheesta

14 Kommenttia

Maarit Johanna 30.11.2015 at 18.10

Ai siitä on niin vähän aikaa kun muutit etelään! Oonkin muuten miettinyt miten jotkut ihmiset voivat säilyttää puhetapansa niin hyvin. Mulle tarttuu tosi äkkiä kaikki murteet ja viikon Helsingissä oleskelun jälkeen saatankin kotiin palatessa sanoa mä ja sä. Äitistä se on ihan kamalaa, mutta itse en edes huomaa. Tottakai lapin murre puheessa tuntuu kotoisalta, mutta olen vain huono sitä ylläpitämään muualla.

Ompa Helsingissä kaunista näin joulun aikaan!

Vastaa
Inka 1.12.2015 at 21.05

Mulla on ollu ihan hirviän vaikeaa tuon murteen kans ja on kyllä pitäny skarpata hirviänä, ja pittää edelleen. Mutta se on vaan hyvä, ei mee elämä liian helpoksi. :D Mulla oli joskus nuorena kans että imin ihan hirviästi murteita ja just parin päivän Hkissä oleskelun jälkeen vetelin ihan nohevana pikkusen kevennettyä murretta. Nytki se menis aika heleposti päälle jos antasin, vaan en anna!

Ja niin on, ainakin jos mennee oikiaan paikkaan! :)

Vastaa
lena / london and beyond 30.11.2015 at 18.11

Sun Oulun murre on ihanaa kuunneltavaa, älä vaan luovu siitä :) Mulle stadin slangi on myös ihan hepreaa, stilkkaaminen ja nyklat häh? Nolaan itseni myös julkisessa liikenteessä kun en tiedä mitä lippuja pitää ostaa ja ei tietoa millä pääsee minnekin. Nooo, siinääpä ihmetteleevät. :D

Vastaa
Inka 1.12.2015 at 21.06

Mää teen parhaani! :) Ja hei just hyvä, saa ja pitää olla vähän turisti!

Vastaa
Sanna I Siveltimellä 30.11.2015 at 20.38

Ihanaa että oot kotiutunut tänne <3 Nähdään pian! ;)

Vastaa
Inka 1.12.2015 at 21.06

Jihuu! <3

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle 1.12.2015 at 8.46

Lenan tavoin kauhistelen täällä, kun en tiedä mitä on stikkaaminen ja nyklat! :O Ja mä oon sentäs asunut pk-seudulla jo kymmenisen vuotta, vaikka nyt oonkin karannut vähän rajojen ulkopuolelle. Mutta mahtava kuulla, että oot kotiutunut. Toivottavasti sun murre säilyy, koska Oulun murre on ihanan kuuloista! :)

Vastaa
Inka 1.12.2015 at 21.07

Haha, ehkä se kertoo just siitä mun turremaisuudesta että mää tiijän nuo? :D Ja Oulun murre on kyllä paras! :D

Vastaa
Heli / Auringonkalastaja 4.12.2015 at 15.54

Tervetuloa Pikku Huopalahteen mun luokse kylään kasvattamaan elinpiiriäsi! Tarjolla teetä ja kuulumisia ja kateutta sun tulevista reissuista!

Vastaa
Inka 6.12.2015 at 12.41

Kiitos, tähän täytyy tarttua!

Vastaa
Heli / Auringonkalastaja 4.12.2015 at 15.55

… ja apua. Paljasjalkainen helsinkiläinen ei tiedä mitä tarkoittaa stobe ja stikkaaminen. Whaaat.

Vastaa
Inka 6.12.2015 at 12.41

:D Eikä, mää oon niin ylpeä tästä!

Vastaa
Reetta 9.12.2015 at 21.50

Terve Inka,

Sattumalta sun kuva pärähti instagramiini ja sitä kautta löysin sun blogiinkin. Aivan mahtavan samaistuttavaa. Kivaa löytää matkablogi, josta löytää asiaa! Oulun murre on paras murre ja nähdään treeneissä! :) :)

Vastaa
Inka 11.12.2015 at 18.16

No moro Reetta! Vähän hauskaa että eksyit sattumalta tänne! :) Ja todellakin iso jee Oulun murteelle. Reeneissä nähdään! :)

Vastaa

Jätä Kommentti