Luksustason lähtö lomalle

Yhteistyössä Finnair Premium Lounge

Ennen Azerbaidžanin-matkaa päästiin nauttimaan kunnon lomalle lähdön tunnelmasta, kun Helsinki-Vantaalla suunnattiin turvatarkastuksen jälkeen lähtöportin sijaan lentokenttäloungeen. Lounge on paikka, jossa pääsen vierailemaan ihan liian harvoin, mutta aina kun sitä herkkua pääsee maistamaan, osaa siitä olla joka kerta yhtä mielissään.

Tällä kertaa suuntana ei ollut aivan mikä tahansa lounge, vaan Helsinki-Vantaan non-schengen-alueelle hiljattain avautunut Finnair Premium Lounge, jonne ei ole asiaa millään muulla kuin vippikutsulla tai oikean värisellä kortilla. Tällä kertaa meillä oli noista ensimmäinen ja se jos mikä tiesi paikkansa, sillä täytyy myöntää että sekä mulla että lehmänhermoisella reissukumppanillani alkoi olla hermot melko kireällä turvatarkastusta edeltäneen kärsimättömän odottelun vuoksi. Voitte kuvitella kuinka kyrsi seisoskella lähtöselvitysjonossa mummojen kanssa kun tiesi, että senkin ajan olisi voinut viettää rennosti loungessa.

Noh, loputtomalta tuntuneen jonottelun jälkeen saatiin viimein boarding passit kouraan ja päästiin turvan sekä passintarkastuksen läpi ja lopulta porttien 36 sekä 37 välissä sijaitsevan loungen ovelle.

Tämä kyseinen lounge nousi maailmanmaineeseen tai ainakin kansainvälisten julkaisujen otsikoihin sen avautuessa, sillä loungessa on sauna, ja kansainväliset lentomatkustajat kokivat perisuomalaisen saunakulttuurin lounge-tiloissa ilmeisen omituiseksi asiaksi. Koska valtaosa lentokentälle varatusta ajasta menikin jonossa seisoskellessa, saunapyyhkeet jäi tällä kertaa testaamatta ja saunan löylyt kokeilematta, mutta täytyy toivoa että tähän avautuu vielä mahdollisuus. Keskityttiin sen sijaan fiilistelemään loungen rauhallista tunnelmaa ja ruokia, jotka oli oikein mieluisia.

Premium-lounge tarjoaa mainoslauseiden mukaan “gourmet-tason” ruokaa, ja kieltämättä täytyy tässä vaiheessa todeta, että tarjoilut oli sata-nolla parhaimmat, mitä oon missään lentokenttäloungessa päässyt maistamaan. Toki ne on hyviä muissakin Helsinki-Vantaan loungeissa, mutta tässä ne oli kyllä aivan omaa luokkaansa.

Rakastan sitä että loungeissa tarjoillaan paikallisia erikoisuuksia, ja ilahduin kyllä valtavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun tiskillä oli iänikuisen karjalanpiirakan sijaan leipäjuustoa! Ruokavalikoima sisälsi alkuiltapäivästä paria erilaista keittoa sekä melko runsaasti erilaisia kylmiä ruokia. Leipäjuuston lisäksi tarjolla oli muun muassa kalaa useaa eri sorttia, monenlaisia salaatteja sekä tietysti marjoista valmistettua jälkkäriä. Sillä sai vatsan mukavasti täyteen just ennen lentoa, ja kiireestä huolimatta ehti ihan hyvin käydä vielä santsaamassakin, onneksi.

Tässä loungessa, kuten molemmissa muissa vierailemissani Finnairin loungeissa, oli mukavan rauhallinen tunnelma. Asiakaspaikkoja on reilut 120, ja tuolloin ehkä puolet niistä oli käytössä. Meidän lisäksi rentoihin nojatuoleihin oli uppoutunut niin bisnesmiehiä kuin lapsiperheitäkin, ja oli ilahduttava nähdä miten meidänkään ei todellakaan tarvinnut nolostella loungessa, sillä ei kyllä reissureleinemme erotuttu muusta reissukansasta aivan yhtään.

Siinä missä lentoaseman Schengen-puolella sijaitseva lounge on todellinen labyrintti ja sokkelo, oli tämä lounge aika selkeä ja tosi helposti hahmotettavissa. Parista-kolmesta erilaisesta tilasta koostuvassa loungessa oli monia rauhallisia soppeja, lapsille oma leikkipaikka, tietokonealue ja se kaikkein suosituin tila, mistä avautui näkymä suoraan kiitoradalle. Se oli meidän tuurilla tietysti aivan tukossa, joten nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden ihmettely jäi meidän osalta tällä kertaa sinne lennolle, eikä päästy fiilistelemään kiitoradan elämää vielä tuossa vaiheessa.

Omaksi suosiksi loungessa nousi tunnelman lisäksi ruoka, joka todellakin oli ihan huippua. Leipäjuusto ja savulohi veti pisteet kotiin, vaikka oonkin tosi helposti tyytyväinen, väittäisin että nuo eväkset kelpaa taatusti rantuimmallekin matkailijalle.

Ja kyllä harmitti kun boarding passissa lukenut koneeseennousuaika alkoi olla käsillä eikä meillä auttanut muu kuin pakata kamat kasaan ja poimia muutamat Fazerin siniset vielä taskuun muistuttamaan lounge-vierailusta. Loppuilta sujuikin sitten lentokoneessa aina myöhäiseen yöhön asti, joten kovin paljon parempaa lähtöä matkalle ei olis enää voinu järjestää.