Pallontallaajat.net
Valikko

Hylätty lentoasema Berliinissä

Kirjoittanut Inka 31.8.2016

Käsi ylös sillä, joka rakastaa lentokenttiä!

Taitaa olla tuon lauseen sanominen vähän kuin metsään huutaisi, ainakin osittain. Lentokentät nimittäin jakanee mielipiteitä melko vahvasti erityisesti paljon reissaavien joukossa: toiset rakastaa sitä lähdön kutkuttavaa tunnelmaa, toiset taas ei millään jaksaisi sitä kiirettä, stressiä ja tunkeilevia tai vaihtoehtoisesti liian hitaita ja pahimmassa tapauksessa myös haisevia tai öykkäröiviä kanssamatkustajia. Mun ajatus lentokentistä on toistaiseksi ainakin lähempänä tuota ensimmäistä, ja lähdön kutkuttava tunnelma valtaa joka ikinen kerta, vaikka kyseessä olisikin vain lento Helsingistä Ouluun.

Berliinin-matkalla sain kieltämättä ehkä erikoisimman lentokonekokemuksen tähän asti, sillä kaupunki tarjosi mahdollisuuden kokea lentokenttä tavalla, jota en oo koskaan aikaisemmin päässyt kokemaan. Keskellä Berliiniä sijaitsee nimittäin lentokenttä, joka ei ole enää vuosikausiin toiminut lentokenttänä, vaan on nykyisin aivan muussa käytössä: kiitorata on kaupunkilaisten ulkoilualue ja lentoasemarakennukset erilaisten vuokralaisten, muun muassa kaupungin poliisivoimien, käytössä.

Siispä pääsin Berliinissä ensimmäistä kertaa ikinä kävelemään keskellä kiitorataa. Ja halutessani olisin voinu vaikka juoksennella, pyöräillä, skeitata tai vaikkapa lennättää leijaa.

Tuntui kieltämättä melko absurdilta ajatella, että joskus sillä samalla kiitoradalla oli kiitänyt päivittäin eteenpäin lentokoneita, ja että siellä oli tapahtunut aika paljon muutakin, mikä tuntui nyt täysin uskomattomalta. Sama tunnelma oli läsnä niin monessa muussa Berliinin kohteessa, jotka oli vuosien aikana toimineet merkittävien historiallisten tapahtumien näyttämöinä. Siinä minä nyt seisoin esimerkiksi keskellä lentokentän kiitorataa, jonka asfalttia pari vuosikymmentä sitten kosketti lenkkareiden sijaan pääasiassa melkeinpä pelkästään vain lentokoneiden renkaat.

Tempelhof Tempelhof-2 Tempelhof-3 Tempelhof-4 Tempelhof-5 Tempelhof-6 Tempelhof-10

Tempelhofin lentoasema toimi jakautuneen Saksan aikana Itä-Berliinin lentoasemana, ja siellä järjestettiin muun muassa lukuisia Hitlerin puheita. Tuntuu kieltämättä vähän kylmäävältä katsoa mustavalkokuvia, missä valtava kansanjoukko tekee natsitervehdystä ja taustalla on lukemattomasti niitä historiallisista dokumenteista tuttuja natsiviirejä – sillä samalla paikalla, missä minäkin seisoin.

Historiansa aikana Tempelhofin lentoasemalla toimi myös muun muassa natsien vankila, mikä tekee kokemuksesta ihan vähän karun.

Harva matkailija kuitenkaan ainakaan vierailuhetkellä miettii noita kauheuksia, sillä melko ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla keskellä kaupunkia sijainneen lentoaseman kiitoradalla saa aika nopeasti muut ajatukset mieleen. Mulla huomion kiinnitti lähinnä se absurdius, minkä noin valtavan kokoinen tyhjä tila kaupungin keskellä toi: keskustaan oli lyhyt matka, mutta tässä sitä nyt oli mahdollisuus jolkotella kilometritolkulla suuren kentän reunoja pitkin.

Tempelhof on vähän kuin kaupunkilaisten olohuone, sillä sinne tullaan liikuntaharrastusten ja koiranulkoilutuksien lisäksi myös piknikille. Tosin meidän vierailun aikaan oli sen verran viiltävän kylmä tuuli, että paikalla oli vaan muutama urhea urheilija ja pari leijaa lennättävää saksalaista.

Parhaimmillaan näkisin Tempelhofin kuitenkin juurikin lämpimänä kesäpäivänä, joko piknik-kohteena tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi juoksu- tai muunlaisena reenikohteena. Just kun pääsin miettiästä että järjestetäänköhän vanhalla lentoasemalla paljon urheilutapahtumia, bongasin muun muassa joogafestivaalin esitteen. Järjestetään siis, ja hyvä niin.

Tempelhof-7 Tempelhof-8 Tempelhof-12 Tempelhof-16 Tempelhof-19 Tempelhof-18 Tempelhof-14

Reissaajan näkökulmasta Tempelhofin lentokenttä oli tosi siisti paikka, ja sitä on aika helppo suositella vierailukohteeksi matkailijoille. Alueelle on kolme porttia, jotka on auki aamusta iltaan, ja niiden sisäpuolella pääsee liikkumaan vapaasti. Hylätyt paikat jaksaa kiinnostaa aivan uudella tavalla joka kerta, ja vaikka lentoasemaa ei varsinaisesti oo hylätty, ei se kuitenkaan oo enää toiminnassa siinä tarkoituksessa mihin se alun perin rakennettiin, ja silläkin on oma aika vahva kiinnostavuusasteensa.

Suosittelen myös lukemaan Pää pilvissä -blogin Maaritin postauksen samasta paikasta. Kokemus oli sinällään erilainen, että siinä missä me paettiin Terhin kanssa Tempelhofilla puhaltavaa tuulta alle puolen tunnin vierailun jälkeen, oli Maarit ystävineen viettänyt lentoasemalla tuntitolkulla aikaa juurikin fiilistellen ja nauttien tunnelmasta.

Onko Tempelhof tuttu paikka? Ja ootko törmännyt maailmalla vastaaviin?

Lisää tästä aiheesta

8 Kommenttia

Maarit Johanna 31.8.2016 at 19.00

Hep! Tykkäsin! Kivaa että kerkesitte myös tuonne. Lentokentät on best <3

Vastaa
Inka 1.9.2016 at 21.32

Jes! Kiitos vaan informatiivisesta postauksesta, jonka avulla osattiin suunnistaa oikealle metropysäkille. :)

Vastaa
Unnukka 31.8.2016 at 19.45

Jep, tuttu paikka ja tykättiin kovasti! Silloin kun me käytiin, oli porukkaa kuin pipoa ja kentällä hyvä tunnelma. Historia jäi siinä hieman varjoon. En äkkiseltään muista vastaavaa muualta, mutta jos joskus löydän niin aion kyllä käväistä :)

Vastaa
Inka 1.9.2016 at 21.32

Oho, vähän erilainen kokemus siis kuin meillä. Tää oli kyllä huippu!

Vastaa
Katriina 31.8.2016 at 21.18

Laskeuduin ensimmäisen kerran vuonna 1970 Tempelhofiin, enkä unohda sitä koskaan. British Airwaysilla oli lupa lentää 3,5 km:n korkeudessa korridoorin kautta Frankfurtista Berlin Tempelhofiin. Sattui olemaan ukonilma eli ilmakuoppia koko matka niin, että kahvin juonti ei onnistunut lainkaan. Laskeutuessa kone sai kiertää vain Länsi-Berliinin yläpuolella, ja epäilin että kone ei ikinä osu sille pienelle läntille talojen keskellä. Mentiin tiukassa korkkiruuvissa vinottain kierros kierrokselta alemmas ja osuttiin kentälle. Poislähtiessä taas saksalaiset eivät saaneet mennä saman luukun kautta kuin liittoutuneitten valtioiden kansalaiset (amerikkalaiset, ranskalaiset, britit) ja muut ulkomaalaiset kuten minä. Berliini ei kuulunut Saksan Liittotasavaltaan. Erään saksalaisen äidin piti pyytää ventovierasta brittiä/amerikkalaista kantamaan sylivauvansa aivan viereisen portin ja passintarkastusluukun kautta, koska lapsi sai mennä siitä, mutta äiti ei. Äiti ei saanut kantaa amerikkalaista lastaan saksalaisten portista. Lapsi oli USA:n kansalainen.
Tempelhof on ennen kaiiea muuta kuuluisa ilmasillasta Berliinin Blockade´n aikana 24.06.1948 -12.05.1949, jolloin Neuvostoliitto sulki kaikki DDR:n alueen läpi lännestä tulevat maa- ja rautatieyhteydet. Länsiliittoutuneille oli sallittua vain kolmen korridoorin käyttö lentoliikenteelle Hampurista, Frankfurtista ja Hannoverista. Itsensä lisäksi länsiliittoutuneet pitivät länsiberliiniläisiä elossa vain ilmasillan kautta eli lennättivät kaiken ruoan , lääkkeet vaatteet ja jopa lämmitykseen ja hiilivoimalaan tarvittavat koksit lentokoneella Hampurin ja Frankfurtin korridoorin kautta. Tyhjät koneet palasivat Hannoverin korridorin kautta. Huhtikuussa 1949 koneet tekivät tiheimpinä päivinä 1398 lentoa ja kuljettivat 12849 tonnia rahtitavaraa 24 tunnissa. Neuvostoliitto tajusi vihdoin, että Länsi-Berliiniä ei voi tappaa nälkään eikä painostaa sitä liittymään DDR:ään. Rahtikoneita kutsutaan myös lempinimellä “Rosinenbomber” (rusinapommikoneet), koska lentäjät heittelivät laskeutuessaan lapsille suklaata ja karamelleja. Ilmasillan muistomerkit ovat Tempelhofiassa, Frankfurtissa ja Cellessä. Vanhat berliiniläiset muistavat rakkaudella rusinapommikoneita. Kerron tämän, koska tämä on näköjään jotensakin tuntematon asia suomalaisille. Asiasta en löytänyt esim. Wikipedista mitään suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi. Toisinaan minusta tuntuu, että suomalaiset rakastava natsiaikaa ja selkäpiitä karmivia asioita yli kaiken. Sen jälkeen on on näköjään tyhjää aukkoa tiedoissa vuoteen 1989 asti. Tempelhofissa ei kannata käydä natsien julmuuksia etsimässä vaan pelastavan ilmasillan ja länsiliittoutuineitten avun takia.
Ethän loukkaannu, että korjaan erehdyksesi: Tempelhof ei ollut Itä-Berliinin puolella. Tempelhof on länsiberliiniläisten suuri rakkauden kohde tuolta kohtalokkaalta ajalta 1948-49, ja symbolisoi berliiniläisten (ja liittoutuneitten) elämänhalua, peräänantamattomuutta ja tahtoa (sisua) olla taittumatta painostuksen alla. Tempelhof in tontilla olisi ollut ottajia, mutta keskustelun jälkeen jätettiin kansalle tuollaiseksi paikaksi kuten kuvailit.

Vastaa
Inka 1.9.2016 at 21.33

Vau, kiitos tästä kommentista!! Oli todella mielenkiintoista lukea, ja kuulla vähän eri näkökulmasta asioita, joista ei oikeastaan kuule koskaan mitään. Ja kiitos asiavirheen korjauksesta!

Vastaa
Pingviinimatkat 31.8.2016 at 22.21

Vielä puuttuu se ‘check’ merkki Berliinin kohdalta, mutta niin paljon Tempelhofista olen hyvää kuullut, että varmasti siellä vierailen kun kaupunkiin joskus pääsen kirmailemaan. Todella mielenkiintoinen ja informatiivinen kommentti Katriinalta. Myös lukija kiittää :)

Vastaa
Inka 1.9.2016 at 21.33

No suosittelen kyllä lisäämään Berliinin reissulistalle, tykkäisit varmasti! :)

Vastaa

Jätä Kommentti