Pallontallaajat.net
Valikko

Ensikertalaisen saarihyppely Kreikassa

Kirjoittanut Inka 4.9.2017

Kun ryhdyttiin suunnittelemaan Kreikan-kesälomaa, oli alusta saakka itsestään selvää, että matkan pääidea ei ollut jähiä mantereella, vaan lähteä toteuttamaan jo pitkään bucket listillä odotellut Kreikan saarihyppely. Tämä oli aivan loistava mahdollisuus toteuttaa unelmissa siintänyt klassikkomatka!

Saarten valinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä mulla oli kriteerinä valkata sellaisia saaria, mistä en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kreikan perinteisimmät lomasaaret on niin matkailuklassikoita, että mulla on valitettavasti kertynyt niistä melkoiset ennakkoluulot, joita en ollut vielä tällä matkalla valmis kohtaamaan. Tästä syystä päädyttiin valitsemaan reitille pieniä saaria, jotka eivät ole kansainvälisten matkatoimistojen kohdelistoilla. Tällä oli tarkoitus myös taata se, että saaret eivät olisi aivan täynnä muita reissaajia, joten saataisiin vähän myös rauhaa.

Tosin tämä reisba oli myös erinomainen tilaisuus päästä viimein näkemään Santorinin kuuluisa auringonlasku viimein omin silmin, eikä sitä voinut jättää välistä. Siitä syystä meidän kohteet piti löytää Egeanmereltä, mieluiten jostain Ateenan ja Santorinin väliltä liian pitkien merimatkojen välttämiseksi. Loputa päädyttiin valitsemaan kohteiksi Miloksen ja Folegandroksen saaret. Molemmat täyttivät kriteerit eli en ollut kuullut kummastakaan aikaisemmin minkä lisäksi kummallakin näytti olevan komeita maisemia ja rantoja, joten se riitti meille.

Laivamatkojen varaaminen oli vähän yllätyksellistä. Olin jotenkin olettanut matkojen olevan suht edullisia, korkeintaan kympin-parin luokkaa mutta vähänpä mää tiesin kreikkalaisten laivojen hinnoittelusta elokuussa. En tiedä oliko kyseessä saarten suosituin matkailusesonki vai ovatko hinnat huipussaan aina, mutta kyllä syletti siinä vaiheessa, kun alettiin maksella laivamatkoja. Kullekin laivamatkalle tuli hintaa keskimäärin 50 euroa, eli yhteensä kolme merietappia maksoi meiltä kahdelta noin 300 euroa. Ensimmäinen matka oli muutaman tunnin mittainen, kaksi muuta noin tunnin pituisia.

Ostettiin liput hyvissä ajoin eli muutamaa kuukautta etukäteen netistä ja se oli hyvä, sillä sesonki muistutti itsestään täpötäysissä laivoissa. Laivoissa ei sinällään ollut mitään erikoista, mutta siitä huolimatta yllätyttiin monessakin asiassa. Paikat oli merkitty mikä oli lopulta ihan hyvä asia, mutta esimerkiksi keskimmäisellä matkalla meille ei oltu annettu viereisiä paikkoja siitäkään huolimatta, että oltiin tehty check in jo päiväkausia etukäteen. Sama ongelma tuntui olevan monilla muillakin, ja vaihdeltiinkin melko ronskilla kädellä paikkoja ennen laivan lähtemistä.

Myös kova merenkäynti tuli yllätyksenä, ja vaikka oonkin saarihypellyt niin Thaimaassa kuin Kroatiassakin, missään en oo voinut matkan aikana niin pahoin kuin Kreikassa. Ensimmäinen etappi Ateenasta Milokselle meni mun osalta melko hyvin siitäkin huolimatta että vedin melko ronskin aamiaisen juuri hetkeä ennen laivan lähtöä, mutta Karim taas voi silloin tosi pahasti, vaikka ei edes ehtinyt syödä juuri mitään ennen pahoinvoinnin alkamista. Seuraavalle matkalle varauduttiin todella pienellä aamiaisella ennen matkaa ja se oli hyvä idea, sillä säästyttiin kokonaan matkapahoinvoinnilta. Viimeinen laivamatka oli taas ihan yhtä tuskaa, kun vaatimattomista eväistä huolimatta voitiin molemmat tosi pahoin koko matka. Onneksi mukana oli netflix, jonne tallennettua sarjaa katsoessa keskittyminen kiinnittyi johonkin muuhun kuin keikkuvan laivan aiheuttamaan kuvotukseen.

Lisäksi laivoissa oli paikoitellen myös todella kovalla pauhaava ilmastointi, joten suosittelen kovasti nappaamaan mukaan jotain lämmintä, ellet halua jäätyä kuoliaaksi sisällä laivassa, kun ulkona on paahtava helle.

Laivat oli kuitenkin todella kätevä tapa liikkua saarelta toiselle, mutta päädyttiin onneksi kuitenkin palaamaan takaisin Santorinillta Ateenaan lentäen. Halpalentoyhtiö Volotean kyydissä meidän lennot maksoivat vaan noin 30 euroa hengeltä, eli lentäminen tuli myös huomattavasti laivamatkaa edullisemmaksi, ja oli tietty myös nopeampi.

Kun saavuttiin viimeisen, puolitoista tuntia myöhässä alkaneen, merimatkan päätteeksi Santorinin satamaan, todettiin molemmat että oli matkan fiksuin päätös palata Ateenaan takaisin lentäen. Syynä ei ollut ainoastaan laivamatkojen aiheuttama pahoinvointi vaan myös satamien – ja erityisesti Santorinin sataman – kauheus. Laivalle piti odottaa pääasiassa auringon alla ilman sen kummempaa katosta, mikä voi käydä melko tukalaksi Kreikan auringon paahtaessa 40 asteessa. Lisäksi erityisesti Santorinilla satamassa oli todella hektinen, ankea ja turistihuijauksia täynnä oleva tunnelma, mikä oli todellinen antikliimaksi koville odotuksille ja sille odottavallle kutkutukselle, mikä vatsanpohjassa oli saarelle saapuessa. Toki tämä on arkipäivää kaikissa maailman suurissa matkailukohteissa, mutta Santorinin satamassa jos missä oli olo, että yksittäisen turistin toiveet ovat merkityksettömiä, kunhan siltä saa vaan nyhdettyä kaiken mahdollisen rahan irti.

Laivamatkat ovat mun mielestä pakollinen paha saarihypellessä, mutta eivät kuitenkaan missään nimessä syy jättää elämystä kokematta. En sano että laivat oli mitenkään superkämäsiä ja äärimmäisen huonoja hinta-laatusuhteeltaan, mutta veikkaan että suosituimman sesongin ulkopuolella ja kestävämmällä vatsalla kokemus voi olla jopa erinomainen. Kannatti siis käydä, mutta en välttämättä omaa vatsariepua laittaisi samojen haasteiden eteen enää toista kertaa.

Näihin juttuihin kannattaa siis varautua jos suunnittelet tai haaveilet saarihyppelystä Kreikassa, mutta missään nimessä matkaa ei kannata näiden asioiden takia jättää tekemättä.

Postauksen kuvat on Folegandroksen saarella sijaitsevalta Agalin rannalta, joka toimi meidän tukikohtana muutaman päivän ajan.

Lisää tästä aiheesta

5 Kommenttia

illusia 5.9.2017 at 8.09

Toivottavasti et yhden kokemuksen jälkeen jätä Kreikan saarihyppelyä. Olen tehnyt 8-9 saarihyppelyä Kreikassa eri saariryhmillä. En ole koskaan kärsinyt pahoinvoinnista, vaikka useimmiten olen reissannut syksyllä, kun alkaa olla jo tuulista. Ensimmäisinä kertoina jopa laivoja upposi Kreikan merillä, sen jälkeen kalusto on huomattavasti parantunut ja isot laivat vastaavat nykyisin meidän Ruotsin laivojamme. Ehkä on ollut hyvää tuuria, että muistan ainoastaan yhden keikkuvan laivamatkan (Kalimnos-Astipalea). Mekin teimme hyvän päätöksen lentää Milokselta takaisin Ateenaan aikaa säästääksemme. Siinä olet oikeassa, että laivamatkat ovat sesongin aikana varmasti kalliimpia kuin sen ulkopuolella. Samoin esim. Kroatia huonontaa kunan kurssia kesäkuukausina.
28:n Kreikan saaren jälkeen siirryin Kroatiaan ja olen saarihypellyt siellä, suosittelen! Välillä kuitenkin iskee Kreikka-ikävä ja kunhan nämä suunnitellut reissut on tehty, sinnekin voisi joskus palata.

Vastaa
Inka 10.9.2017 at 18.05

Eiköhän Kreikan saarihyppely tuu taas jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, sillä onhan se niin näppärä tapa nähdä monta paikkaa saman reissun aikana – pahoinvoinnista huolimatta. Hyvin ehtii unohtaa sen kuvotuksen tunteen ja alkaa suunnitella uutta reissua. :D Sulla on kyllä ollut tuuria matkassa, tai sitten todellinen rautavatsa, jos pahoinvointi on pysynyt poissa. Hieno homma! Kroatian saarihyppely onkin tullut tutuksi, ja siellä oli ehkä isommat laivat tai muuten vaan rauhallisempi merenkäynti, kun vatsakin pärjäs oikein mainiosti mukana menossa. :) Hullua, jos vaihtokurssi vaihtelee sesonkien mukaan, en oo aiemmin kuullut mitään tuollaista!

Vastaa
illusia 5.9.2017 at 8.37

ps. Kroatian kunan vaihtokurssi huononee kesäkuukausina (eli saat euroilla vähemmän kunia). Näin minulle kertoi maassa asunut suomalainen.

Vastaa
Arimo | Arimo travels 6.9.2017 at 21.34

Kiitos kirjoituksesta! :) Tässä oli paljon hyödyllistä tietoa, mitkä saattavat tulla itsellekin hyödyksi, kun saatan päätyä noille nurkille ensi keväänä.

Vastaa
Inka 10.9.2017 at 18.05

Jee, onpa mahtavaa jos tästä löytyi hyötyä! :) Huippua reissua, ja reissun odotusta!

Vastaa

Jätä Kommentti