Pallontallaajat.net
Valikko

Festarimatkalla Islannissa – Iceland Airwaves

Kirjoittanut Inka 11.11.2018

Yhteistyössä Iceland Airwaves

Ai vitsi miten siisti seikkailufiilis oli sillä hetkellä, kun viime torstaina astelin Icelandairin lentokoneeseen valmiina viettämään lopun viikkoa festaritunnelmissa maan pääkaupungissa Reykjavikissa. Suuntana oli huippusuositut, 20-vuotisjuhlavuottaan viettävät Iceland Airwaves -festarit, jotka on vähän kuin Islannin vastine meidän Flow’lle: pääkaupunki täyttyy kiinnostavista esiintyjistä ympäri maailmaa, ja ne taas houkuttaa rutkasti kansainvälistä festariyleisöä.

Festareilla oli ihan hurjan hyvä meininki! Perinteisten kesäfestareiden, jollaisilla oon vaan käyny, sijaan Reykjavikissa keikat järjestettiin kahviloissa, klubeilla, kirkossa, museoissa ja monissa muissa paikoissa, jopa pankissa. Kaupungin ollessa superpieni välimatkat oli tosi lyhyitä, joten keikkapaikasta toiseen liikkuminen oli tosi vaivatonta, kun tuntui että paikan kuin paikan välimatka oli 200 metriä. Esiintyjiä oli paitsi Pohjoismaista myös muun muassa Jenkeistä, Briteistä, Virosta ja Saksasta. Suurimmasta osasta en ollut koskaan kuullutkaan mutta en todellakaan ollut ainoa, sillä mitä jututin paikalle saapuneita musiikkialan toimittajiakin, oli monilla muilla sama tilanne ku mulla. Se kääntyi kuitenkin edukseen, sillä kyselin tosi avoimesti suosituksia ja sain niitä sieltä sun täältä, minkä avulla löysin lopulta aika mainion kattauksen eri keikkoja.

Mahtavat keikat ja erikoiset esiintymispaikat

Viikonlopun siisteimpiin lukeutunut keikka oli jo ekana iltana torstaina, kun Reykjavikin taidemuseossa oli luvassa Alman keikka. En ollu koskaan nähny sen esiintyvän, joten elämys nosti kyllä niskakarvat pystyyn! En oo mikään musiikkiasiantuntija, mutta vitsi yleisössä oli mahtava meiniki, kun Alma ja Anna täytti hallin huikealla asenteellaan. Mun osalta torstai jäi kahteen keikkaan, sillä ennen Almaa kävin katsomassa norjalaisen Fiehin keikan, mikä oli just hyvä lämppä ennen illan ykköstä.

Painelin nukkumaan aikaisin eli mun aikaa yhdeltä, sillä luvassa oli aamuherätys. Kuudelta mun ohjelmassa oli melko kiinnostavalta kuulostanut reivi + joogatapahtuma, joka osoittautui aivan ässäksi! Mua nauratti siellä jortsutessani, miten hauskaa olis aina aloittaa perjantait aamureiveillä. :D Tykkäsin hommasta monesta syystä: ekaksikin kroppa avattiin ja pyöriteltiin rennosti ja perin pohjin, päällä oli urheilukalsongit eli mikäs sen parempaa, kaikki keskitty vaan omaan fiilikseen, mutta silti tunnelma oli tosi yhteisöllinen. Huikean siisti kokemus, jonka jälkeen oli hurjan epätodellinen fiilis, sillä kieltämättä ajatus parin tunnin jortsukinkereistä aamun alkajaisiksi tuntui melko kaukaiselta, kun perjantai-iltana konkoilin keikoille.

Ehdin käydä perjantain ja lauantain aikana omalla mittapuullani ihan mukavasti katsomassa keikkoja, mutta en päässy missään nimessä samoihin lukemiin kuin musiikkiin mua intohimoisemmin suhtautuvat alan toimittajat. Kuuntelin haavi auki, kun tyypit oli käyny katsomassa lähes kymmenen keikkaa yhden illan aikana – ihan hullua!

Yks kiinnostavimmista jutuista Iceland Airwaves -festareilla oli keikkapaikat. Oli hullun kutkuttavaa löytää itsensä jonottamasta pääsyä kirkkoon, taidemuseoon tai kansallisteatteriin keikan vuoksi. Kun asiaa ajattelee, on kombo ihan huikea: arkkitehtonisesti mahtavista rakennuksista pääsee nauttimaan aivan uudella tavalla, kun sinne astelee keikalle. Voin kertoa, että muuten ei olisi varmastikaan tullut vietettyä aikaa esimerkiksi kauniissa Fríkirkjanissa, mutta nyt istuskelin siellä tuntikausia.

Alman keikan lisäksi päällimmäisinä jäivät mieleen kaikkien hehkuttaman Ólafur Arnaldsin ja koko Islannin rakastaman Ásgerin keikat. Islantilainen pianisti Ólafur Arnalds veti kansallisteatterissa setit kahtena iltana, ja mun oli pakko käydä vetämässä hotellissa vielä power napit ennen yökahdelta (mun aikaa, kiitos aikaero!) alkanutta keikkaa. Ja kyllä kannatti, sillä se oli upea!

Myös Ásgeir hurmas mut heti. Kyseessä on Islannin suosituimpiin muusikoihin kuuluva laulaja-lauluntekijä, jonka keikat järjestettiin juurikin jo mainitussa Fríkirjan-kirkossa. Musiikista paremmin perillä olevat ovat kuvailleet miehen tuotantoa elektroniseksi folkiksi, ja ainakin mielikuvien islantilaiseen tunnelmaan Ásgeirin akustinen setti vei hetkessä. Miehellä on tuotantoa sekä englanniksi että islanniksi, mutta “I am so grateful you are here, there are so much more what you could be doing”- sanoihin alkaneella keikalla biisit oli yhtä lukuun ottamatta islanniksi.

Tykkäsin keikasta niin paljon, että mun oli pakko päästä seuraavana iltana uudestaan. Siellä  siis istuin kahtena iltana täpötäyden kirkon penkillä iho kananlihalla kuunnellen biisejä, joiden sanoituksista en ymmärtänyt yhtään mitään. Ja täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että Ásgeirin tuotanto soi taustalla tälläkin hetkellä, ja on soinut korvanapeissa perjantaista lähtien. Vahva suositus!

Kaikin puolin toimiva kokonaisuus

Kuten jo mainitsin, se, että keikat sijaitsi eri paikoissa ympäri kaupunkia ei haitannut yhtään, vaan oli oikeastaan pelkkää plussaa. Oli tosi siistiä kulkea paikasta toiseen lyhyitä välimatkoja ja päästä näkemään monta eri paikkaa. Samalla myös kaupunki tuli tutuksi, kun sahasi samoja nurkkia monta päivää putkeen. Omaksi suosikiksi nousi jo moneen kertaan mainittu Fríkirkjan tunnelmansa vuoksi, mutta samalla täytyy tunnustaa että Islannin musiikkitalo Harpa jäi suunnitelmista huolimatta keikkapaikkana kokematta. Jääpähän jotain ensi kertaan!

Olin aluksi vähän pihalla siitä, miten onnistun navigoimaan keikalta toisella ja pitämään huolta siitä, että en missaa mitään. Merkkasin aluksi keikat ja suunnitelmat mun Google-kalenteriin, kunnes tajusin ladata festivaalin oman sovelluksen. Sen avulla löysi kaiken mahdollisen infon ja sai rakennettua oman aikataulun sen mukaan, mitä aikoi tai halusi käydä katsomassa.

Mää majoituin aivan Reykjavikin sydämessä (tosin kuten sanottu, mikä siellä ei sijaitsisi keskeisellä paikalla?) sijaitsevassa Hiltonille kuuluvassa Reykjavik Konsulat Hotel -hotellissa. Sijainti oli vähintään erinomainen, ja tämän vuoden keväällä avattu hotelli oli kaikin puolin tosi hyvä. Sijainti mahdollisti sen, että pystyin tosiaan käymään ottamassa nokkaunet keikkojen välillä, piipahtamassa nopeasti vessassa tai vaikka hakemassa unohtuneita kamoja. Kun siirtymisiä ei tarvinnut miettiä oikeastaan ollenkaan, keveni reissu huomattavasti.

Mun huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja oli kaikin puolin nappi! Sähköpistokkeet ja valokatkaisijat löytyi näppärästi sängyn vierestä, laskutilaa oli riittävästi minkä lisäksi himmentimellä varustettu valaistus oli erityisen miellyttävä. Mua ilahdutti tietty myös aamiainen, mikä ei ollu missään nimessä parasta tasoa, mutta tosi hyvä kuitenkin. Löytyi skyriä ja kalaa, joten paikallismakujakin oli!

Áfram Island!

Kaiken kaikkiaan festariviikonloppu Islannissa oli tosi unohtumaton kokemus, ja harkitsen sitä varmasti uudestaan vielä tulevaisuudessa. Ennen reissua jännitti ihan sikana, sillä en oo todellakaan se tyyppi joka lähtee yksin ulkomaille festareille, mutta kuten aina ja kaikkialla, tästäkin selvittiin, oli tosi hauskaa ja mukaan tarttui mainioita tuttuja sekä hauskoja muistoja.

Pakko muuten vielä mainita, että mietin etukäteen aika kovastikin, miten talvifestareille kannattais pukeutua. Taisin jossain vaiheessa jopa googlettaa kuvia edellisvuoden tapahtumasta, että tietäisin mikä on asiaankuuluvaa. Noh, islantilaiseen tapaan vastaus oli melko mutkaton: tuu just sellaisena kuin oot. Valtaosa jengistä oli pukeutunu ihan normivaatteisiin, eikä esimerkiksi Flow’n kaltaista tyylikuningatarten välistä taistoa näkynyt lainkaan. Muutenkin tuntui, että pintaliitoporukan sijaan festareilla oli läsnä koko Islanti. Toki keikat oli niin myöhään että ajankohta ajoi kaikkein nuorimmat kävijät nukkumaan, mutta kävijöiden ikä venyikin sitten ihan komeasti toiseen suuntaan, keikalla kuin keikalla näki aika lailla kaikenikäistä väkeä. Hyvin mahtui sekaan!

Islannista on tulossa vielä muutakin juttua, mutta ai vitsi alkoi tehdä mieli lähtä maahan uudestaan mahdollisimman pian omalle lomalle! Tääkin reissu oli huhtikuun matkan tavoin pressimatka, joten maassa on vielä miljoona paikkaa ja maisemaa, mitä on jäänyt näillä kahdella matkalla näkemättä. Toivottavasti ens kerralla taas lisää!

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti