Pallontallaajat.net
Valikko

Kiitos silmälasit 1997–2019

Kirjoittanut Inka 13.10.2019

Itämeri, 2019

Otsikko paljastaa kaiken: kävin silmien laserleikkauksessa, eikä mulla oo enää silmälaseja!!!

Se on aivan mahtavaa, ja elämä ilman laseja on niin helppoa, että en voi välillä muuta kuin taivastella, miten helppoa tää on. Ei tarvi hankkia piilareita, ei vaihtaa niitä pois, ei huolehtia nokkaunista piilarit päässä eikä ahtaa kertakäyttöpakkauksia mukaan nestepusseihin. Enää ei myöskään tarvi nostella nenälle valuneita rillejä tai harmitella, että ei voi käyttää aurinkolaseja, kun ei sattunut piilareita mukaan. Ne ajat on ohi, ainakin siihen saakka, kunnes ikänäkö iskee.

Kun kirjoitan tätä tekstiä (tulee julki hyvin viiveellä), leikkauksesta on kulunut viikko, ja asiat on vielä aika hyvässä muistissa. Tällä hetkellä näkökyky on hyvä, ja jos se tällaiseksi jää, oon tyytyväinen. Samalla kuitenkin toivon, että se paranis tästä edes piirun verran, mutta kun verrataan aiempaan, tällä todellakin pärjää ja saa olla tyytyväinen.

Mun päätös leikkauksesta heräsi hetkessä, sillä oon aina ollut tosi vahvasti sitä mieltä, että silmälasit on tosi iso osa mun identiteettiä. Oon aina rakastanut suuria rillejä (tai ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan), ja mitä isommat lasit on olleet, sen parempi. Myös ajatus silmäleikkauksesta on lähinnä oksettanut, sillä en vaan pystynyt kuvittelemaan, että joku sörkkisi silmääni veitsellä.

Ja siinä sitä sitten maattiin yhtäkkiä, laserin alla.

Singapore, 2018

Tukholma, 2015

Helsinki, 2014, mukana menossa Marimente-blogin ihana Mari

Tapahtumasarja sai alkunsa aika surkuhupaisasti, ja aivan sattumalta. Mulla nimittäin loppu piilarit! Lopulta en saanut uusia piilareita moneen viikkoon, ja elettyäni (ja erityisesti treenattuani) muutaman päivän pelkästään silmälasien varassa totesin, että ei näin voi elää. Olin aivan liian riippuvainen piilareista, sillä niiden puuttuminen huononsi mun elämänlaatua todella merkittävästi. Pyysin instan puolella suosituksia helsinkiläisistä silmäsairaaloista, jotka tekee Smile-leikkausta, ja kaikki saamani suositukset koskivat Citycenterissä sijaitsevaa Silmäaseman Silmäsairaalaa. Sain varattua hoitoarvion seuraavalle päivälle.

Siitä varattiin esitarkastus, jota piti odottaa lähes kaksi viikkoa. Ennen esitarkastusta piilareita ei saa käyttää viikkoon, joten päätin jatkaa piilaritonta putkea, tosin vaihtoehtojakaan ei ollu, sillä en ollu vieläkään saanu uusia piilolinssejä. Kun esitarkastus koitti, siellä todettiin leikkauksen olevan mahdollinen. Olin niin mielissäni!!!

Samalla kävi vielä älytön munkki, ja seuraava vapaa aika järjestyi seuraavalle aamulle. Mun ei siis tarvinnut jännittää yhtään, sillä sille ei vaan ollut aikaa.

Just näin sen pitikin mennä.

Tukholma, 2019

Berliini, 2016

Helsinki, 2015

Reykjavik, 2017, mukana Seven Seas -blogin Sanna.

Seuraavana aamuna astelin Silmäsairaalaan, missä sain odotella hetken ennen, kuin olin jo hoitajan huoneessa kuulemassa leikkauksen hoito-ohjeita ja nauttimassa diapamia. Olo oli raukea, kun käväisin istumassa kirurgin tarkastuksessa ja hetkeä myöhemmin astelin toimenpidehuoneeseen.

Silmiin asetettiin luomenlevittimet, jotta silmät pysyisivät varmasti auki. Se toi hieman epämiellyttävää paineen tuntua noin pariksi sekunniksi, ja oli koko operaation kivuliain osa. Itse laserleikkaus kesti 11 minuuttia: laseria tuijotettiin ensin herkeämättä 28 sekuntia, minkä jälkeen kirurgi operoi silmää viitisen minuuttia. Kaikki meni hyvin ensimmäisen silmän kanssa, minkä jälkeen oli toisen silmän vuoro. Hyvä sekin.

Operaation jälkeen mut ohjattiin pimennettyyn lepohuoneeseen, missä otin ensimmäiset nokkaunet ja söin suklaata. Määrittelemättömän ajan jälkeen luvassa oli vielä lyhyt tarkastus, minkä jälkeen lähdin aurinkolasit päässä ulos suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Pärjäsin aivan mainiosti yksin, vaikka oikean bussin tunnistaminen olikin hivenen haastavaa. Vaan hetkeä aikaisemmin en olisi voinut -8-näölläni kuvitellakaan kulkevani ulkona ilman silmälaseja tai piilareita, ja nyt jo löysin oikean bussinkin.

Kotona suljin verhot ja yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kävin kuitenkin illan päälle vielä lyhyellä kävelyllä, mikä meni aivan vaivatta. Seuraavana päivänä olin töissä jo aivan normaalisti.

Leikkaus maksoi kaikkinensa reilut 3 000 euroa, mikä tarkoittaa mun kulutuksella kuuden vuoden silmälaseja ja piilolinssejä. Oon ihan supertyytyväinen ja mietin vaan, miksi en tajunnut käydä leikkauksessa aikaisemmin. En voi edes kuvitella, miten paljon reissaaminenkin helpottuu nyt, kun lasiasiaa ei tarvitse enää miettiä.

Mitä ajatuksia tää herättää? Uskaltaisitko mennä?

Lisää tästä aiheesta

6 Kommenttia

Tupu 13.10.2019 at 11.21

Tää kirjotus voisi olla kuin omasta näppiksestä! Silmälasit sain 1997 ja reilu viikko sitten kävin Silmäaseman Silmäsairaalassa laseroimassa Smilellä mun reilu -8 näön pois. Oon nyt kyllä jo tyytyväinen, mutta näkö seilaa edelleen vähän ja vieläkään en näe täysin terävästi kauas. Koitan nyt kuitenkin olla kärsivällinen, kun kirurgi sanoi että näin isoista miinuksista voi mennä jopa 2-3 viikkoa, jotta tasaantuu. Mutta onhan tää ihan hullua! Ja mahtavaa! Onnittelut siis myös sulle tästä päähänpistoksesta :)

Vastaa
Inka 31.10.2019 at 22.24

Oijoi, mahtavaa ja onnea!! Ihan hurjan siistiä että uskalsit mennä ja että näkö parani, ja toivottavasti on jo terävöitynyt ihan viimeiseen saakka ja sahaaminen loppunut. Mutta eikö!? Ihan uskomatonta, että nyt ei tarttekaan ekana aamulla ja vikana illalla tarttua laseihin. Alkaa ihan uus elämä! :) Hyvä me!

Vastaa
T. 26.10.2019 at 0.20

Mä oon harkinnut silmien laserleikkausta myös jossain vaiheessa. Tällä hetkellä huono kaukonäkö on muuttunut vielä sen verran paljon silmätarkastusten välissä, ettei laserleikkaus ole mulle vielä mahdollinen. Plus näin 23v kandiopiskelijan talous ei kyllä myöskään todellaan antaisia myöden tuolle leikkaukselle. Mutta ehdottomasti (jos näkö siis tasaantuu jossain vaiheessa), on laserleikkaus tulevaisuudessa harkinnan alla.
Tuntuiko se itse leikkaus miltään? Tai siis siinä ilmeisesti vaan tuijotellaan siihen laseriin & sitten se on ohi?

Vastaa
Inka 31.10.2019 at 22.27

Voin kyllä lämpimästi suositella! Mulla pysähtyi näön heikkeneminen vasta ihan viime vuosina, joten tsemppiä ja kärsivällisyyttä vaan odotteluun!

Itse leikkaus ei tuntunut mulla yhtään miltään, sillä silmät puudutetaan ennen leikkausta. Ainoa tunne oli tosiaan se luomenlevittimien aiheuttama epämiellyttävä paineentuntu, mutta sitäkään ei tosiaan kovin montaa sekuntia kestänyt, eli ei siis sen puoleen tarvitse hermoilla. :) Tuijotin ensin laseria, ja sen jälkeen kirurgi hoiti manuaalisen toimenpiteen, joka kesti tosi vähän aikaa, ja silloin tuijottelin valoa, joka liikkui aina sen mukaan, mihin mun oli hyvä milloinkin katsoa.

Kaiken kaikkiaan siis tosi vaivatonta, eikä ainakaan tarvinnut pelätä kipua, silmien räpyttelyä tai sitä, että ei pysty tuijottamaan riittävän pitkään samaan pisteeseen.

Vastaa
Mp 29.10.2019 at 20.53

Uhuu, onnea sulle mutta oon lähes pettynyt, musta on ollu makeeta kun oot pitänyt näkyviä rillejä ja paksuja linssejä ja ollu menevä ja cool ihan sellasenaan :) tv. Nimim “miikka kuus eikä sovi operoitavaksi”

Vastaa
Inka 31.10.2019 at 22.29

Jee kiitos! Ja oon ihan varma että pääset pettymyksestä yli, mutta ymmärrän sun näkökulman, sillä paksut ja isot rilekset ON coolit, mutta elämä puolisokeana koitui mulle vaan liian raskaaksi. Toivottavasti nää otat myös mun puolesta kaiken irti elämästä, jossa voi valita nenälle toinen toistaan siistimmät rilekset ja olla maailman coolein niiden kanssa. Ja hei, kuus miikka ei oo ees paha vielä! ;)

Vastaa

Jätä Kommentti