Alankomaat

Niinhän siinä sitten kävi, että ainoan kokonaisen Amsterdam-päivämme satoi vettä. Aamulla ei vielä näkynyt kuin muutama pilvi varoituksena, ja kun vesisade sitten alkoi pikkuhiljaa, päätettiin uhmakkaina pysyä ulkona. Kierreltiin aluksi hostellin ympäristöä, aamiaisella juusto/lihakaupassa, ostoksilla luomukaupassa, ihmettelemässä ulkoilmatorin menoa ja syötiin croissantteja puistossa, kunnes alkoi sataa. Sen jälkeen käveltiin ympäriinsä vielä pitkä tovi, kunnes tajuttiin katseen olevan tiukasti maassa ja kameran vielä tiukemmin laukussa. Tämän jälkeen paineltiin kohti hostellia odottamaan sateen lakkaamista.

Parin tunnin välikuoleman jälkeen pisarat ropisi edelleen, mutta Amsterdamia oli vielä näkemättä. Niinpä kaivettiin päälle kuivat housut ja astuttiin uudelleen sateeseen. Vuorasin kameran muovipussilla, että voisin ottaa kuvia sateesta huolimatta. Niin, se sateenvarjo vois tietenkin olla järkevä sijoitus, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Tämmöisenä se Amsterdam mulle avautui: hivenen harmaa, kauniita (joskin vinoja?) rakennuksia, pieniä autoja ja aivan käsittämätön määrä polkupyöriä. Kuten kuvista näkee, kadut oli melko tyhjiä. Pohdiskeltiin pitkään, mitä tehtäisiin vesisateisessa Amsterdamissa ja päädyttiin viettämään leppoista leffailtaa hostellille. Amsterdam näytti vähän harmaamman puolensa ja sen kanssa sai nyt pärjätä. Leffailtaa piristi viimeinen satsi herkkuvohveleita ja levy toiseksi parasta Milkaa.

Mainitsin Hollannin epäloogisista parkkeerausperiaatteista jo aikaisemmin, ja Amsterdamissa päästiin onneksi suht helpolla. Hostellin nettisivuilta tsekattuani parkkeerausmahdollisuuksian varsin yllättävästi puuttuvan, otin yhteyttä ja kyselin minne kaaramme voitaisiin vierailun ajaksi sijoittaa. Meitä neuvottiin jättämään se johonkin P+R -parkkipaikalle, joita on ympäri kaupunkia. Valittiin Amsterdam Arenan parkkihalli, josta päästiin kätevästi metrolla hostellilla. Erityisen hienoa tuossa P+R -parkkisysteemissä on se, että kaheksan euron vuorokausiparkkimaksu sisältää muistaakseni kaksi metrolippua joissa molemmissa on kaksi tunnin matkaa. Eli kahdeksalla eurolla saa auton vuorokaudeksi parkkiin, ja vielä ilimaiset metroliput parkkihallilta kaupunkiin. Aika kätevää!

Amsterdam – tuo kanaalien ja marihuanan luvattu kaupunki! Ensimmäistä ihasteltiin oikein kunnolla, jälkimmäinen jätettiin muiden ihmeteltäväksi. Mulle tuli yllätyksenä, miten täynnä se noita kanaaleja oikeastaan onkaan, siltoja oli joka toisen korttelin vieressä, ja tuuli oli sen mukainen. Ja ne pyörät! Sanotaan, että Oulu olisi Suomen pyöräilykaupunki, mutta eipä se ole mitään verrattuna Amsterdamiin (saati Köpikseen, että kyllä vastaavaa mallia löytyy Pohjoismaistakin!). Meni minne tahansa, pyöräilijöille oli oma kaistansa, omat liikennevalot ja oma parkkipaikka. Sellaista täälläkin arvostettaisiin! Ja parasta oli ne pyörät, joissa oli mitä mielikuvituksellisimpia maalauksia ja koreja ja koreita koristuksia. Ellei mitään erikoista muuten ollut, niin eiköhän joku lei oltu ripustettu sarviin jos ei muuten niin pientä piristystä tuomaan. :)

Amsterdam on yllättävän pieni kaupunki, ja se onkin iisisti hallittavissa jalan. Toki sieltä metro-, ja raitiovaunu löytyy, mikä helpottaa erityisesti noiden kapsäkkien raahaamista. Hostelliksi valittiin Cocomama, joka oli  maailman paras valinta, sillä heti ensimmäisenä check-inin yhteydessä meidän eteen iskettiin kartta ja saatiin kuulla, missä se kaupungin keskusta oikeasti paikallisten mukaan on. Kullanarvoista tietoa, jota ei välttis jokaisessa majoitusliikkeessä jaeta. Hostellin huoneet oli sisustettu hollantilaisten teemojen mukaan, ja me saatiin juustohuone, joka jaettiin kanadalaisten sisarusten kanssa. Elo oli leppoisaa, niinku Amsterdamissa tulee olla.

Saavuttiin kaupunkiin valon aikaan, mutta liikkeelle päästiin vasta illan hämärtyessä. Ei se haitannut, sillä otettiin suunnaksi Red Light District (yrittäkääpäs muuten sanoa tuo nopeasti oikein!), ja sehän tietenkin pääsi oikeuksiinsa hivenen hämärissä valoissa. Käveltiin ensin Utrechstraatille, kaupungin parhaaksi kehutulle kauppakadulle mistä löytyivät ne kaikki kansainväliset kaupat, mitä Suomenmaalle ei ole vielä rantautunut. No, kiinnihän ne oli joten se siitä.

Kauppakadulta päädyttiin varsinaiselle turistialueelle, eikä tarvinnu kartasta katsoa kun coffee shopit ja pilvipäissään riehuvat turistit paljasti meille, että perillä ollaan. Kaupungissa on muistaakseni 300 coffee shopia, joista suurin osa tuolla nimenomaisella punaisten lyhtyjen alueella, joka ei tosiaan ole mikään suuri alue.

Coffee shopien lisäksi siellä täällä tuolla alueella oli aivan minimaalisen kapeita kujia, joihin sitten uteliaisuuttamme asteltiin kerran, ja ei varsinaisesti osattu odottaa, mitä sieltä löytäisimme. No, noin metrin levyinen katu oli täynnä näyteikkunoita joiden toisella puolella keikisteli jos minkälaista misukkaa. Siellä sitten miekkoset rohkeasti tinkailivat tyttöjen kanssa palveluiden hinnoista, ja kauppaa ilmeisesti oltiin käyty hyvin onnistuneesti, sillä monien näyteikkunoiden eteen oli vedetty verhot. Tämä oli toki mielenkiintoista, mutta jätettiin nuo minikadut sitten tuohon yhteen läpikävelyyn.

Amsterdamin elämykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä kävely pimeän kaupungin läpi takaisin hostellille oli melkoisen hieno kokemus. Kanaalien yli menevät sillat oli koristeltu valoin ja reunustettu polkupyörin, ja pitkin kanaalin reunaa kelluvat paatit ja kovaäänisesti loiskiva vesi toi mukavan soundtrackin paluumatkalle.

Haagissa päästiin nauttimaan rantaelämästä, ja se oli ihanaa! Puhdasta vaaleaa hiekkaa, älytön määrä simpukoita pitkin rantaa, suhiseva meri ja orastava auringonpaiste. Vielä kun olis ollu 20 astetta lämpimämpää, niin olisin heittäny talvitakin menemään ja rientäny iloiten kohti horisonttia. Mutta ei siinä, kyllä se vajaa pluskymppi kelpasi.

Vaikka piipahdettiin rannalla vaan hetki, alle puoli tuntia, oli se jotenkin tosi rauhoittava. Siellä täällä oli muitakin ihmisiä ja rannan vieressä oli ihan älytön remppa menossa, mutta silti tunnelma rannalla oli älyttömän rauhallinen. Voin vaan kuvitella miten hienoa tuolla on kesällä, tosin silloin tuskin on yhtä rauhallista.

Missä mun simpukat!?

Saalis


Karim sai uuden kaverin, eikä edes huomannut sitä
Rannalla käveleskelyn lomassa etittiin myös hienoja simpukoita ja löydettiin niitä, tuliaiset, check!