Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Helsinki

Haagan alppiruusupuisto

Tänä keväänä ja kesänä on naurattanut se, että helsinkiläiset on rynnineet (minä tietysti mukana) aina sinne, missä kukkii. Se on tavallaan ollut tosi lohdullista, että nyt elämyksellisiä hetkiä on haettu niistä kotipitäjän paikoista, jotka tarjoavat edes ripauksen eksotiikkaa. Tai juuri siitä on kyse ainakin mun kohdalla, sillä niin Roihuvuoren kirsikkapuutarha kuin Haagan alppiruusupuistokin ovat paikkoja, jossa voi hetken aikaa kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin kotikulmilla.

Me asutaan suht lähellä alppiruusuja, joten ollaan käyty siellä pitkin kevättä ensin odottelemassa nuppuja ja sitten fiilistelemässä niiden aukeamista. Nyt kun kukat on parhaimmillaan, on siellä aina aika moni muukin. Viime sunnuntaina käytiin siellä Ullan ja Maken kanssa, ja vaikka se olikin ihanaa, oli semiahdistavaa yrittää pitää koronaetäisyyksiä, kun puoli Helsinkiä oli ahtautunut samaan puistoon.

Tänä viikonloppuna hyödynsin sitten heikkoja aamu-unenlahjoja ja läheistä sijaintia ja päätin käydä vähän aamukuvailemassa puistossa. Eka yritys oli lauantaina aamuna, kun olin paikalla kahdeksan pintaan. Ei riittänyt, sillä jengiä oli sen verran, että käännyin kannoillani aika nopeasti. Olin kaavaillut meneväni puistoon kukonlaulun aikaan maanantaiaamuna, mutta nyt kun sunnuntain kunniaksi heräsin omia aikojani kuudelta, totesin, että nyt tai ei koskaan.

En ollut ainoa aamukuuden kukkakuvailija, mutta aika rauhassa sain kuitenkin olla.

Haagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuisto Haagan alppiruusupuisto Haagan alppiruusupuistoAlppiruusupuisto on perustettu suolle, ja olikin hauska bongailla suopursuja alppiruusujen ja atsaleojen joukosta. Se jakautuu kahteen osaan, ja alppiruusut on puiston eteläosassa, missä niiden joukkoon rakennetut polut saavat, ainakin näin lämpiminä kesäaamuina, kuvittelemaan, että olisi Helsingin sijaan vaikkapa Thaimaan tropiikissa! Tosin tää jäätävä matkakuume takaa, että mieli harhailee matkakohteisiin vaikka omassa vaatehuoneessakin.

Puistossa on paljon laudoitettuja polkuja ja pari näköalaterassia, mistä käsin kukkameri avautuu erityisen hyvin. Parhaat paikat on mun mielestä juurikin eteläpuoliset, runsaiden alppiruusujen reunustamat kapeat polut. Tosin pohjoispuolen värikylläinen atsaleamerikin on aika fantastisen näköinen, ja onkin mahtavaa, että puistoalueelle on istutettu molempia.

Haagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuisto

Alppiruusupuutarha on parhaimmillaan juuri nyt, ja juhannuksen jälkeen kukinta onkin jo tipotiessään. En välttämättä suosittele viikonloppuiltapäivien ruuhkaan suuntaamista, mutta aikaiset aamut ja myöhäiset illat on varmasti parhaita aikoja päästä nauttimaan väriloistosta.

Seuraavaksi ajattelin kytätä, josko Meilahden arboretumin magnoliat olis kukassa!

14.6.2020 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Terkkuja payday breakfast -tunnelmista! Tässä kuussa palkkapäivän aamiainen nautittiinkin koko tiimin voimin tiimipäivänä, kun aloitettiin aamu viime vuonna koko Helsingin parhaaksi hotelliksi rankatun Hotelli Fabianin aamiaisella. Voitte uskoa, että odotukset oli kovat, kun hotellia oli hehkutettu ympäri maailman niin kovasti.

Ensimmäisenä oli ihan mahtavaa, kun astuin hotelliin sisälle ja tiskin takana oli treenihommista tuttu, superystävällinen Mats. Olin paikalla ekana, joten kavereiden odottelu sujui hetkessä erinomaisessa seurassa! Varsinkin pienien hotellien respassa odotellessa tuntee olonsa tosi nopeasti vaivaantuneeksi, mutta vaikka tila oli kompakti, ei siihen tällä kertaa ollut vaaraa. Kiitokset vaan seurasta Mats!

Jahka kaverit konkoili paikalle, oli aika aloittaa aamiainen! Keittiönomaisessa tilassa ruoat oli katettu esille selkeästi, ja vaikka vähän aikaa joutui katseella etsimään tiettyjä juttuja, löytyi ne sieltä mistä pitikin: puurokattila liedeltä (tietysti!) ja teepussit hyllyllä olevasta purkista. Kodinomaisuus toi aamiaiseen kivaa tunnelmaa, mutta ei vaatinut ruokailijoilta kuitenkaan liikoja.

Ja lisäripauksen kodinomaisuuteen toi mimmi, joka leikkasi tarjolle tulevia hedelmiä suoraan tarjoilutiskin vieressä, kuten kotonakin on tapana.

Itse aamiainen oli valikoimaltaan aika perus, mutta täytyy tunnustaa, että en oo tainnut vielä missään hotelliaamiaisella maistaa yhtä hyvää puuroa! En oo ihan hirveän pitkään syönyt ees puuroja, mutta nyt viime vuosilta tää oli ehdottomasti parhaimmistoa. Myös leivät oli aivan superhyvät, joten perusjuttuihin oli siis satsattu, ja se kannatti ainakin tämän ruokailijan näkökulmasta.

Mitään sen spessumpia juttuja tarjolla ei tuorepuuroa (joka tosin loppui kesken, eivätkä kaverit enää saaneet omaa annostaan) lukuun ottamatta ollut, mutta en tiiä, olisko niitä kaivattukaan. Mulle riitti hyvä rehuvalikoima, ihana puuro ja herkullinen leipä.

Aamiaista myydään ei-vieraille 22 euron hintaan, ja se on mun mielestä ihan käypä hinta tällaisesta aamiaisesta. Ilman kattavaa leivosvalikoimaa ja tilauksesta valmistettavia munakkaita ja vohveleita ei tuon enempää voi välttis pyytääkään, joten hinta-laatusuhde oli viilattu aika nappiin.

Ja pakko kommentoida vielä aamiaistilaa, joka oli jakautunut kolmeen osaan. Syödä oli mahdollisuus joko aivan tarjoilutiskien vieressä olevissa pöydissä, vastaanottotiskin vieressä loungemaisessa tilassa (meidän valinta) tai lasitetun terassin tyyppisessä “ulkohuoneessa”. Vaihtoehtoja siis löytyi eri makuun, mikä on aika jees varsinkin pienessä tilassa.

Laadukkaan perusaamiaisen nälkään siis vahva suositus Hotel Fabianille! Ootko kokeillut?

26.2.2019 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Hyvää syntymäpäivää mulle! Tai siis onnea mulle reilut kaksi viikkoa sitten. En tajua, mihin aika oikein häviää, kun ei ehdi blogiakaan päivittää niin usein kuin olisi suotavaa…

Juhlin kuitenkin 31-vuotissynttäreitäni marraskuun loppupuolella, ja viime vuoden juhlien sijaan päivä meni tänä vuonna melko maltillisesti. Aloitettiin aamu kuitenkin rakkaan ystäväni ja kollegani Millan kanssa päivälle sopivissa puitteissa, Kämpin aamiaisbuffassa.

Ollaan yritetty lisätä meidän yhteisiä, töihin liittymättömiä näkemisiä aloittamalla palkkapäivät aina aamiaisella. Juhlan kunniaksi suunnattiin Kämppiin, jonka aamiaisbuffaa en ollut vielä päässyt kokeilemaan. Tässä välissä taustatietoa uudehkoille lukijoille: mää rrrrakastan aamiaisbuffetteja! Viime aikoina oon kirjoittanut niistä melko vähän, mutta voisin ehkä hieman skarpata tässä asiassa, sillä kuten elämässä yleensä, first things come first. Parasta hyvässä buffetissa on tuore ananas, hyvä pähkinävalikoima, maapähkinävoi, hyvä tee, karjalanpiirakat ja hyvät juustot. Arvostan myös suuresti, jos leivososastolla on muhkeita muffinsseja, mutta yhtä lailla tykkään kyllä chia-puurosta ja raakakakuista. Eli vähän melkein mikä tahansa kelpaa. :D

Mutta takaisin siihen Kämpin aamiaiseen. Aamupalaa tarjoillaan myös ei-vieraille, jolloin sen hinta on 32 euroa. Hintaan sisältyy kokkien valmistamat munakkaat muun muassa Radissonin tapaan, ja valikoimaan kuuluu muun muassa monenlaisia mehuja, tuoreita leipiä, hedelmiä, rahkaa, jugua, karjalanpiirakoita ja muita perusjuttuja.

Kämpin aamiaista ajatellessa voisi olettaa saavansa jotain ekstraa monessa muodossa, ja niin kyllä saikin. Aamiaisen taso oli selvästi perusketjulaa korkeampi, mistä kertoi muun muassa tuorepuristetut mehut, uunituoreet leivät ja teetä sekä kahvia koskeva pöytiintarjoilu – ihanaa luksusta erityisesti silloin, kun teetä kuluu pannukaupalla!

Oliko aamupala sitten hintansa väärti? Syntymäpäivänä ehdottomasti, ja Millan tilaamat lehtikuohut toi vielä aamuun ihanaa juhlahumua. Tavallisena aamuna en välttis ihan tuosta noin vaan olisi valmis maksamaan 32 euroa aamiaisbuffasta, mutta kyllä palkkapäivän huumassa, varsinkin juhlapäivänä.

Ah, nyt tuli taas nälkä! Kiitokset Millalle vielä seurasta, onneksi tässä kuussa on taas palkkapäivä ja meidän yhteinen aamiainen! <3

Kuvan meitsistä nappasi tietysti Milla.

9.12.2018 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kesäloma Helsingissä välkkyi silmissä täynnä mahdollisuuksia. Mustasaaren lisäksi tavoitteena oli vierailla jollain toisellakin ennalta tuntemattomalla saarella, ja erään aurinkoisen lomapäivän koittaessa päätettiin viimein hypätä JT Linen lauttaan Helsingin Merisatamassa ja suunnata Pihlajasaareen. Silmissä vilisi värikkäät uimakopit, hiekkaranta ja kauniit kalliot matkalla saareen, ja odotin mielikuvieni saavan vastinetta koko sen seitsemän euron hintaisen laivalipun edestä.

Perillä oli arkipäivän ajankohdasta johtuen mukavan rauhallista, eikä pahamaineisia ampiaisiakaan näkynyt. Pihlajasaari koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, Itäisestä ja Läntisestä Pihlajasaaresta. Me suunnattiin heti pienemmälle itäiselle saarelle, sillä suunnitteilla oli ottaa testiin heti ensi alkuun saaren keittokatos ja päästä grillailemaan eväksiä. Yksi kolmesta keittokatoksesta löytyi helposti ja pyromaani-Khanjit pääsi heti laittamaan tulet uuniin.

Vietettiin keittokatoksella tulen äärellä ähräten varmaan tunti, ja kun poistuttiin kamoinemme paikalta oli heti seuraava seurue jo jonossa keittokatokselle. Vaikka koko aika saatiinkin olla kaksin ihan kaikessa rauhassa, ilmeisesti porukkaa oli kuitenkin sen verran, että grillipaikoille sai aika ajoin lähes jonottaa.

Kierrettiin itäisen saaren leirintäpaikan takana sijaitseville kallioille, mistä löydettiin just sopivan rauhallinen paikka seuraaviksi tunneiksi. Makoilu kallioilla merituulen viilentämänä Helsingin edustaa mereltä käsin katsellen oli kyllä yksi kesäloman siisteimpiä juttuja. Aika nopeasti mieleen nousi kysymys, että miksi ihmeessä me ei olla tajuttu vierailla Pihlajasaaressa koskaan aikaisemmin!?

Lähtiissä piipahdettiin vielä nopeasti uimakoppien edustalla olevalla hiekkarannalla, mutta sinilevätilanne sai pysyttelemään erityisesti sillä puolen saarta kaukana vedestä. Ei kiitos tällä kertaa!

Sovittiin että palataan Pihlajasaareen vielä uudemman kerran tänä kesänä, joskus elokuun loppupuolella. Lauttayhteydet jatkuu syyskuun alkuun saakka, joten mahdollisuuksia on melko mukavasti vaikka sitä omaa jahtia ei vielä olekaan. Paluumatkalla asteltiin muuten Ruoholahteen suuntaavaan alukseen, mikä oli sekin varsin näppärä.

Tästä tuli kertaheitolla paikka, mihin pitää ehdottomasti viedä kaikki kesävieraat. Pitäkää siis varanne!

6.8.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit