Meksiko

Ennen häämatkaa sain aika paljon kommentteja siitä, miten riskaabelia on vuokrata auto Meksikosta. Että ajaminen on aika vaarallista ja että turvallisempaa olisi matkustaa bussilla, kun paikallinen liikennekäyttäytyminen ja teiden kunto on mitä on. Eikä paikallisia ajotapoja tuntemattoman turistin ole välttämättä viisasta lähteä ajamaan niinkin pahamaineisessa paikassa kuin Meksiko, varsinkaan ilman paikallisen kielen tuntemusta.

Niin me kuitenkin tehtiin, ja vuokrattiin auto Meksikosta. Meitä oltiin lentokentällä vastassa, sillä Sixtin toimisto sijaitsi muutaman kilometrin päässä Cancunin lentokentästä, eikä länkkäriturrejen onneksi annettu siinä paahtavassa kuumuudessa kävellä sitä välimatkaa matkalaukkujen kanssa. Sanoinko jo, että onneksi? Siinä olis tullu lämmin.

Meillä oli käytössä pieni vuokra-auto, jolla pääsi ketterästi paikasta toiseen. Ensimmäiseksi kun lähdettiin ajamaan autovuokraamolta kohti hotellia, kiinnitettiin huomiota kasvustoon: ei oltu missään vaiheessa ajateltu, että Meksikossa olisi niin runsasta kasvustoa, sillä välillä tuntui kuin olisi ajanut viidakon keskellä! Toiseksi kiinnitettiin huomio siihen, miten hyvässä kunnossa ainakin tuo meidän ajama kaksikaistainen moottoritie oli, eikä teiden sivuillakaan näkynyt roskia juuri ollenkaan.

Koko matkan automatkat Karim ajoi ja meikämimmi istui kyydissä, ja se sopi mulle varsin hyvin. Kaikki meni nappiin, ja päästiin toteamaan ennakkovaroitteluiden olleen aivan turhia, sillä ajaminen oli yhtä sujuvaa – ellei jopa sujuvampaa – kuin Euroopassa. Tiet oli ainakin tuolla Jukatanin niemimaan turistialueilla tosi hyvässä kunnossa, ja joka paikassa muistutettiin, että kännissä ajamisesta tai ylinopeudesta rapsahtaa aikamoiset sakot.

Muutamiin asioihin kiinnitettiin ajelussa huomiota, mitkä ehkä poikkesi oletetusta. Nimittäin ajeltiin aika monen pienen kylän läpi, ja kylien kohdalla tiet oli täynnä hidasteita. Ajaminen oli melkein mahdotonta niiden vuoksi, sillä jarrua piti painaa vähän väliä ja tuntui, että etenemisestä ei tullu yhtään mitään. Oltiin valittu pienempi tie kalliin tullitien sijaan, ja siinä kymmenennettä kertaa jarrua painaessa Karim totesi, että nyt selvisi miksi tällä tiellä ei ollut niitä tulleja. Mutta siitä hidastelusta huolimatta kylien läpi meneminen oli ehkä ajomatkojen parasta antia, sillä siinä näki tietysti parhaiten, edes vilaukselta, miltä se paikallinen elo todellisuudessa näyttääkään.

Toinen juttu oli siisteys. Kun ajettiin Quintana Roon osavaltiossa, ei teiden varsilla näkynyt roskan roskaa. Sen sijaan kun ylitettiin osavaltion raja Jukatanin osavaltion puolelle, oli pientareet hetkessä täynnä roskia. Se tuntui hieman oudolta, sillä oletettiin turisteja riittävän Jukatanin osavaltiossa eli Chichen Itza Statessa ainakin yhtä hyvin kuin rantakaupunkien valtaamassa Quintana Roossa.

Muita outoksia ei autoilun suhteen tullut vastaan, ja kaikki sujui aivan mainiosti. Yhden kerran ajettiin armeijan ja kerran poliisin tarkastuspisteen läpi, mutta molemmilla kerroilla kivikasvoinen virkavallan edustaja totesi vain kovat piipussa että “GO!”, kun Karim kertoi meidän olevan turisteja matkalla hotellille.

Meidän häämatkan aikana Karibianmerellä pauhasi myrsky, mikä ei onneksi koskaan saapunut rannikolle saakka. Saatiin siitä kuitenkin esimakua kun oltiin palaamassa Chichen Itzasta, kun kohdattiin häämatkan ainoa sadekuuro. Katottiin jo kaukaa että kohta sataa ja kovasti, eikä meillä auttanut muu kuin ajaa sadekuuron läpi. Vettä tuli kuin aisaa, ja ajettiin ehkä kahta- tai kolmeakymppiä hätävilkut palaen. Onneksi vastaan tuli muita autoja, niin oli mahdollista edes vähän arvioida, missä päin tie oikein kulki.

Mitään ongelmia ajamisessa ei kuitenkaan ollut, ja ainakin tuolla Jukatanin turistialueella meni juuri niin kuin ounasteltiin, että jos on ajanut autoa Libanonissa, pärjää myös Meksikossa, tai ainakin tuolla. Vaikka en kyllä välttämättä tieten tahtoen haluais ajaa autoa Libanonissa enää ikinä.

Mutta Meksikossa ainakin tuolla alueella helposti, melkein milloin vain.

Eng: We rented a car for our five-day honeymoon in Mexico and everything went as planned.

Arvatkaas, kaverit mitä!? Nyt on kulunut jo kaksi kuukautta siitä kun meikäläiset paineli naimisiin, ja kieltämättä tuntuu kyllä, että tuosta helteisestä heinäkuisesta lauantaista olis aika paljon enemmän aikaa. Sen kunniaksi ja tämän harmaan sadesään päihittämiseksi eksyin katselemaan meidän hääkuvia, ja voi moro nyt kelpais Meksikon valkoinen hiekkaranta, turkoosi meri ja kaveriksi tietysti oma armas aviomies, joka onneksi tulee tänään kotiin.

Meksikossa meidän aika kului pääasiassa rannalla, sillä kuten suunniteltua, häämatkan viiden päivän Meksikon-osuus oli tarkoitettu vain leebeniä eli löhöilyä varten. Vaikka karattiinkin kahtena päivänä hurjastelemaan autolla ja katselemaan nähtävyyksiä, matkan varsinainen kaupunkikiertely jäi New Yorkiin, mikä jätti meille runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia nauttia siitä porottavan kuumasta auringosta ja makuuasentoon taittuvasta rantatuolista.

Loppujen lopuksi me ei kyllä maattu auringossa juurikaan, sillä Meksikon are paahtaa pystysuoraan ylhäältä, ja kun meillä oli omat mahetsut palmuvarjot, niin sinne alle ei päiväsaikaan päässyt yhtään auringonsädettä. Se taisi olla ihan hyvä juttu, sillä oon kuullu vähän turhankin kammottavia kauhukertomuksia Meksikosta ja sen polttavasta arskasta. Loikoiltiin siis rannalla ilman pelkoa käryämisestä, ja se jos mikä oli kiva juttu.

Ah, Meksiko! Pakko sanoa että se minipala mitä ehittiin tuolla reissulla oikeaa Meksikoa nähdä jäi houkuttamaan niin kovasti, että ens kerralla suunnataan taatusti turistiresortien sijaan sinne autenttisuuden ytimeen.

Eng: It is a grey day in Helsinki so I am dreaming about our honeymoon in Mexico.

Häämatkan viiden päivän mittaisella Meksikon-pätkällä meidän oli tietysti pakko nähdä Jukatanin niemimaan tärkein nähtävyys eli Maya-temppeli Chichen Itza. Valtavalle pyramidille oli yli kolmen tunnin ajomatka, ja se oli se tärkein syy, miksi lopulta päädyttiin vuokraamaan auto. Olis hotellilta päässy toki järjestetyillä reissuilla tiirailemaan temppeliä, mutta vuokrattiin auto viikoksi ja maksettiin vajaan tuhannen kilometrin polttoaineet sillä hinnalla, mitä se reissu olisi tullut maksamaan.

Tulum oli ollut meidän silmissä todella upea ja ikimuistoinen, joten odoteltiin vielä suuremmalla innostuksella mitä Chichen Itza toisi tullessaan. Tulumin visiitistä opittiin onneksi sen verran, että ajastettiin tällä kertaa meidän vierailu temppelille iltapäiväksi, kun päivän kuumimmat tunnit oli jo ohi. Se kannatti, sillä selässä valunut hikinoro ei ollut tällä kertaa läheskään niin tukala!

Pääportilla meitä oli vastassa Maya-asuihin pukeutuneita puolialastomia miehiä, jotka esittivät antoisasti perinnetanssia kaikille turreille, jotka erehtyivät miesten suuntaan vilkaisemaan. Kuten arvata saattaa, me pyyhällettiin vauhdilla ohi. Vauhti kuitenkin loppui melko lyhyeen, sillä Chichen Itzan sisäänpääsyjono oli ihan hillittömän pitkä, ja auringon paahtaessa se tuntui vieläkin polttavammalta. Lisäksi sisäänpääsymaksu oli huomattavan paljon suurempi mihin oltiin alunperin varauduttu. Kun Tulumiin maksettiin jokunen euro sisäänpääsystä, oltiin netistä muistaakseni katottu Chichen Itzan maksavan reilun kympin naamalta. Hintoihin oli merkitty mojova turistilisä, ja sisäänpääsy taisi olla meille siinä kolmenkympin luokkaa naamalta. Eipä sillä ollut siinä vaiheessa enää niin väliä, kun häämatkalla oltiin ja sinne asti oltiin tultu.

Kun asteltiin porteista läpi, ensimmäisenä meitä oli vastassa näky jota en ehkä välttämättä olisi ensimmäisenä odottanut temppelialueella näkeväni: valtava myyjien ja muiden kaupustelijoiden pataljoona!

Koska Tulumissa ei näkynyt temppelialueella muita kuin liskoja, en jotenkin osannut odottaa Chichen Itzan olevan täynnä kaupustelijoita. Eipä siinä mitään, siinäpähän olivat, mutta myyntiartikkeleina olevat valtavaa ääntä päästävät kärmespillit olisivat ehkä voineet jättää vähemmälle käytölle, sillä tuntuu että korvissa soi edelleen.

Hetkellisen traumatisoitumisen jälkeen päästiin itse asiaan, sillä edessä seisoi hetken kuluttua jotain niin upeaa, että melekeen en ollu ihan varma uskoako vaiko ei.

Siinä se sitten oli, Chichen Itzan kuuluisa pyramidi El Castillo, joka oli niin valtavan kokoinen ja hyvässä kunnossa että oli ihan hullua ajatella, että se oli rakennettu yli tuhat vuotta sitten. Tietysti restauroijilla on ollut näppinsä pelissä, mutta siitä huolimatta kokemus jätti täysin sanattomaksi.

Temppelialue oli valtava, ja oltaisiin voitu jatkaa kiertelyä vielä paljon kauemmankin aikaa, mutta koska oltiin paikalla niin myöhään iltapäivästä, alkoi kello lähentyä nopeasti viittä ja paikka alkaa mennä jo kiinni. Saatiin kyllä kierreltyä aluetta aika hyvin, sillä iltapäivällä tunkua oli melko vähän joten temppeleitä sai ihastella melko rauhassa.

Vierailu oli ikimuistoinen, ja pakko tunnustaa: myös me tuhlattiin viimeiset pesomme ja ostettiin matkamuistoja, mutta en vaan voinut vastustaa noita meksikolaisia vilttejä.

Eng: We visited Chichen Itza during our honeymoon and seeing the pyramid was one of the highlights of the trip.