Montenegro

Tai no, otetaan heti kättelyssä pikkuisen takas. En oo ihan varma voiko tätä jorpakonylitystä kutsua ihan virallisesti laivamatkaksi, mutta jonkinlainen jolla meillä oli alla, joten ehkä se menee? Kun ensin etelään ajaessamme kierrettiin Kotorinlahti nauttien sen ympärillä olevista superkauniista maisemista, päätettiin paluumatkalla sujahtaa pohjoista kohti suoraan lahden yli kulkevalla lautalla, ja säästettiin ajallisesti ehkä parin tunnin verran mutta kuskin hermoja senkin edestä, sillä ajaminen alkoi jo tuntua.

Itse lauttamatkassa ei ollut mitään ihmeellistä: jonoon, 4,5 euron matkalippu luukulta ja työntekijöiden ohjeistamana auto lauttaan. Matka kesti kymmenisen minuuttia, minkä aikana ei voi välttyä riemunkiljahduksilta, sillä jos näkymät Kotorinlahden ympäri ihastuttavat, myös lautalta käsin lahden maisemat ovat melko vakuuttavat. Lauttamatka olikin mun näkökulmasta ohi vähän turhankin nopeasti, sillä noita näkymiä olis vallan mainiosti voinu katsella vähän pidempäänkin.

Vuonna 2006 itsenäistyneessä Montenegrossa on tosiaan käytössä eurot, vaikka kyseessä ei EU-maa olekaan. Itsenäistymisen kynnyksellä maa kuitenkin oli päättänyt ottaa yhteisvaluutan käyttöönsä, mikä on ainakin näin matkailijan näkökulmasta aika hyvä juttu, sillä hintavertailu on vaivatonta eikä haittaa, jos taskuun jää reissun jälkeen vielä muutama roponen.

Muutenkin Montenegron tunnelma oli erityisesti Albanian jälkeen tosi keskieurooppalainen ainakin niiltä osin mitä me maata koettiin. Jätettiin suorilta käsin turistikaupungit Kotor ja Budva miltei kokonaan välistä, joten saatiin maasta aika moderni kuva. En tiiä johtuko kontrastista Albaniaan vai mistä, mutta munsta tuntuu että en oo missään nähnyt niin paljon uikkariasuisia ihmisiä kulkemassa tienvartta pitkin kuin Montenegrossa! Ajettiin siis aika pitkälle rannikkoa pitkin ja porukka kuljeskeli pokkana autotien vierustaa päällä pelkät uikkarit. Rantoja oli vähän väliä, mutta siitä huolimatta tuo tapa jaksoi herättää kummastusta. Voin vaan kuvitella miten se aiheuttaa vaaratilanteita, kun kuskeilla huomio kiinnittyy tien sijaan uima-asuisiin rantaleijoniin!

Eng: On our way back to Croatia we decided to hop on the ferry and cross the Kotor bay. It was quick and cheap: lasted maybe 10 minutes and costed 4,5 euros. Not bad.

Kuka tietää, missä Podgorica sijaitsee? Mun täytyy myöntää, etten ennen Balkanin-matkan suunnittelua tiennyt laisinkaan, että Montenegron pääkaupunki on nimeltään Podgorica. Jos aivan totta puhutaan, niin mulla meni varmaan puolet matkasta sen kaupungin nimen opetteluun, sillä nuo konsonanttirivistöt ei meinannut millään pysyä mielessä. Onneksi ehin opetella kohteen nimen kuitenkin ennen sinne matkustamista, joten ihan nolona ei tarvinnut olla. :)

Ja lopulta selvisi syykin sille, miksi Podgorica kuulosti hyvin tuntemattomalta. Siellä ei nimittäin oo ihan hirveästi tekemistä, joten se ei oo siitä syystä noussut mitenkään valtavaksi hitiksi matkailijoiden keskuudessa. Me kuitenki oltiin vakaasti päätetty viihtyä kaupungissa paremmin kuin hyvin sen yhden illan ajan, mikä me siellä vietettiin. Valkattiin nimittäin alueen halvin majapaikka juuri Podgoricasta, joten sama siinä oli myös kaupungilla pyörähtää, kun niillä nurkilla oltiin.

Podgorica on asukasluvultaan suunnilleen kotoisan Oulun kokoinen kaupunki, ja tekemistä siellä on varmaan suunnilleen yhtä paljon, ainakin näin turren näkökulmasta. Yhdessä päivässä ei ehdi kaikkia helmiä löytää, mutta jotain silti. Ihan ensimmäisenä munt vakuutti Podgorican ruokakaupat. Näin ruokakauppafanina nostin heti peukut pystyyn isoille ruokakaupoille, joissa riitti valikoimaa. Edes minä en kuitenkaan olis viihtynyt ruokakaupassa koko iltaa, joten oli pakko nostaa kytkintä ja jatkaa matkaa.

Suunta meillä olikin aika selvä, kiitos jälleen kerran reissun sisällön suunnittelemisesta vastanneen armaan mieheni. Käännettiin Rennon keula kohti kukkuloita, ja suunnattiin keskustan liepeillä sijaitsevaan Gorican puistoon, joka olikin lopulta Podgorican paras maisemapaikka, tai ainakin paras niistä missä käytiin. Olin odottanut näkeväni siellä liudan paikallisia, sillä olihan lauantain alkuilta, mutta podgoricalaiset olivat aivan jossain muualla kuin lenkkipoluilla. Vastaan taisi tulla valehtelematta ehkä viitisen ihmistä, yksi koira ja yksi kilpikonna.

Syy, miksi kukkulalla sijaitseva puisto lopulta valikoitui meidän vieraiukohteeksi ei taatusti yllätä, sillä syynä oli tietysti laelta avautuvat maisemat. Saatiin tosin tallata korkeiden mäntyjen ja monien tuntemattomiksi jääneiden puiden välissä olevaa leveää ja osittain asfaltoitua polkua pitkin hyvä tovi, ennen kuin löydettiin itsemme Podgorican yläpuolelta.

Siinä missä kaupungin keskustassa oli jokseenkin kova hälinä, oli puistossa rauhallista. Linnut vaan visersi menemään ja tarjos mainion taustamusiikin meidän kävelyretkelle. Ohitettiin rennon tallustelun lomassa kaksi näköalapaikkaa, joista avautui näkymä kaupungin molemmille puolille: toisella puolella oli keskusta ja toisella puolella talojen peittämä asuinalue. Sopivasti parhaiden näköalapaikkojen tuntumassa sijaitsi vielä penkit, eikä meillä lomalaisilla ollut kiire yhtään  mihinkään.

Kun lopulta poistuttiin puistosta, bongattiin autolla pariskunta, joka oltiin nähty aikaisemmin päivällä meidän hostellin terassilla. Karim ihmetteli kun  mää suvereenisti tietysti morotin kaksikkoa, kun ei meillä pitänyt Podgoricassa ketään tuttujakaan olla. Hetken aikaa naureskelin sattumaa sille että miten voikaan olla että törmätään melkein autiossa puistossa just niihin tyyppeihin keiden kanssa majoitutaan samassa paikassa, kunnes tajuttiin että eipä tässä kaupungissa tosiaan juuri muita turistinähtävyyksiä taida ollakaan. Eli jos haluat Podgoricassa ollessasi nähdä ne kaksi muuta kaupunkiin eksynyttä matkailijaa, niin tiedätpä ainakin mihin suunnata!

Kierreltiin paluumatkalla vielä keskustaa hetken verran, mutta kieltämättä kaupungin nähtävyyssaldo oli sen verran köyhä, että suunnistettiin lopulta ruokakaupan kautta hostellille nauttimaan oman keittiön ja montenegrolaisen ruokakaupan antimista.

Eng: This is the best thing we found in Podgorica, the capital of Montenegro: Gorica mountain with a beautiful view to the city.