Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Oulu

Hailuoto

Kun koronarajoitukset alkoivat helpottaa ja Uudenmaankin rajat avattiin, päätin ottaa ilon irti mun kesän ainoasta lomaviikosta, ja suuntasin kotikonnuille Ouluun toukokuun viimeisellä viikolla. Otin alle Maaritin vinkistä viisastuneena vuokra-auton, joka oli kyllä aivan erinomainen valinta: se toi vapauden ja oli melko edullinen, sillä maksoin yhdeksästä päivästä noin 250 euroa + bensat. Ei huono!

Oman auton tuomasta vapaudesta inspiroituneena mieleen alkoi nousta toinen toistaan mahtavampia seikkailukohteita Oulun alueella, ja lomaviikko täyttyikin melko nopeasti. Valkkasin ohjelmistoon niitä upeimpia klassikoita, joissa oon halunnut käydä jo tosi pitkään ja joiden kohdalla edellisestä vierailusta on ihan liian pitkä aika.

Ensimmäisenä kohteena oli Oulun edustalla sijaitseva Hailuodon saari, missä oon blogin pettämättömän muistin mukaan käynyt viimeksi vuonna 2014, paria kuukautta ennen Helsinkiin muuttoa. Oli siis jo aikakin!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna pakattiin itsemme autoon, käytiin anoppilasta hakemassa suvun kalastajamökin avain ja suunnattiin kohti lauttasatamaa. Siinä ei paljoa kelloja tai aikatauluja katsottu kun vaan suhattiin eteenpäin, ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin odottelemaan lauttaa tunteroisen verran. Onneksi mukana oli innokas kaksivuotias, jolle riitti seikkailuja pienelläkin alueella!

Lossimatka on aina ollut Hailuodon-matkan jännittävin osuus, ja erityisesti lapsena siihen liittyi hurjasti jännitystä ja vaaran läheisyyttä. Kuten monet muutkin oululaiset, myös meidän perhe kulki tiuhaan tahtiin lapsuuden vuosina Hailuodossa, ensin ystäväperheen vanhempien tiluksille asuntovaunulla ja myöhemmin isän työpaikan mökille viikonloppuisin. Mun lapsuusmuistoissa Hailuodossa paistaa aina aurinko ja Sumpusta ostetut irtokarkit on vanhuuttaan sitkeitä, eli ei paremmasta väliä.

Puolen tunnin lauttamatka hujahti taas hetkessä, ja perillä odotti tuttu 30 kilometrin ajomatka saaren toisessa päässä odottavaan Marjaniemeen, missä sijaitsee paitsi vanha majakka myös hulppea hiekkaranta.

Autosta ulos astuessa tuuli puhalsi naamaan, ja se tuntui ihanalta. Tunnelmoitiin hetki kesälounasta mökin terassilla, mistä avautui näkymä just mainiosti suoraan majakalle. Vähän kun käänsi katsetta, oli horisontissa hiekkaranta. Siitä ei paljon lomalounas parane varsinkaan, kun seurana oli perhettä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Hailuodon ykköskohteet sijaitsee nimenomaan Marjaniemessä, missä kohoaa valkoinen, vuonna 1871 rakennettu majakka, saaren kalastuselinkeinon historiasta kertova punaisten kalastajamökkien muodostama sympaattinen mökkikylä sekä tietysti leveä ja noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Samalla alueella on myös Luotsihotelli ja sen yhteydessä toimiva ravintola sekä lähellä sijaitseva kalahalli, eli palveluja riittää!

Majakalla pääsee vierailemaan kesäisin, sillä se on auki juhannuksesta elokuun ensimmäiselle viikolle, eli onnistuin missaamaan vierailumahdollisuuden tälläkin kertaa. Tuntuu hullulta että en oo koskaan astunut jalallani Hailuodon majakkaan, ja se pitää korjata ehdottomasti vielä joskus, ehkä jo ens kesänä.

Meidän Hailuoto-vierailu jatkui tutulla kaavalla: lounaan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin hyväkuntoisille pitkospuille (lastenrattaiden kanssa ei ongelmaa, joten esteettömyyskin on kunnossa!), jotka kuljevat heinikon paikoitellen koristamien hiekkadyynien vierustaa rantaan. Pitkospuut jatkuvat koko rannan pituudelta, ja yhdistävät kalastajamökit Ranta-Sumppuun, missä on rutkasti vuokramökkejä.

Leveä hiekkaranta oli toukokuun lopulla lähes tyhjillään, joten napero sai kirmata hiekkaleikeissä sydämensä kyllyydestä samalla, kun me nautiskeltiin auringosta. Ranta on todella matala, ja sitä saa kahlata pitkään uidakseen, mutta erityisesti vielä kesän ollessa alkamaisillaan se soveltuu juuri erinomaisesti varpaiden kasteluun. Kovin pitkälle ei hyiseen meriveteen todellakaan tarennut vielä mennä.

Hailuoto

Parin tunnin jälkeen meidän oli aika palata hiljalleen takaisin mökille ja siitä kohti satamaa ja seuraavaa lauttaa. Siinä ovia lukitessani en voinut olla haaveilematta yöstä Hailuodossa, sillä onhan meren läheisyys ja mökki aivan saaren päässä sellainen mahdollisuus, että on sulaa hulluutta jättää siitä nauttimatta. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, joten laitoin ovet säppiin ja hyppäsin autoon.

Vaikka oltiin melko hyvissä ajoin odottamassa lauttaa, saatiin siitä huolimatta jännittää, mahdutaanko mukaan vai pitääkö odottaa seuraavaan. Tää on matkailijoiden kannalta vähän harmillinen juttu: paikallisilla on tietysti etuajo-oikeus lautalle, joten he voivat saapua vasta viime hetkellä, minkä vuoksi on mahdollista, että jäät lautan ulkopuolelle, vaikka kymmentä minuuttia vaille näyttäisikin siltä, että ei oo mitään hätää. Hailuodon silta on todellinen kuuma peruna ja aihe, joka nousee esille vähän väliä, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähinnä kylänmiesten puheeksi.

Ja ei siinä, kyllähän se varsinkin matkailijan näkökulmasta tuo saareen aivan oman tunnelmansa, kun sinne päästäkseen on noustava lossiin.

10.6.2020 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Sokos Hotels

Rakkaan kotikaupunkini Oulun kesässä on monia asioita, jotka tekevät Oulusta juurikin koko Suomen parhaan kesäkaupungin: torinrannan valoisat yöt, keskustan lukemattomat puistot ja niiden vehreys, Rotuaarin täyttävä kuhina sekä kesän valon ja (joskus, kun tuuria on) lämmön tuomat hymyt oululaisten kasvoilla.

Mun rakkaimmat muistot Oulun kesästä liittyvät juurikin auringonlaskun värjäämiin torinrannan laitureihin, loputtomiin puistopiknikeihin ja -päikkäreihin niin Hollihaassa kuin Ainolassakin sekä Rotuaarin varrella vietettyihin hetkiin. Keskustahengailun lisäksi siihen liittyvät myös retket kaupungin edustalla sijaitseville saarille sekä Nallikarin ihanalle rannalle, päiväretkikohteita Hailuotoa tai Koitelia unohtamatta.

Otettiin pieni varaslähtö lomatunnelmiin Oulussa, ja yövytiin yksi yö aivan Rotuaarin sydämessä sijaitsevassa Original Sokos Hotel Arinassa. Odotukset oli perushotellissa, mutta meille varattu uusi, vajaata viikkoa aikaisemmin valmistunut Luoto-huone pääsi yllättämään perinpohjaisesti. Kuten nimestä voi päätellä, huoneeseen oli haettu inspiraatiota Oulun edustalla sijaitsevalta Hailuodon saarelta, ja siinä oli onnistuttu. Hulppeudesta huolimatta mökkifiilis oli taattu, ja sieluttomuus oli huoneesta kaukana. Pylvässänky, harkitut yksityiskohdat ja ketjuhotellista poikkeava sisustus toi huoneeseen heti lisätunnelmaa.

Illalla meillä oli dinneri hotellin alakerrassa sijaitsevassa Frans & Camille -ravintolassa. Aika nopeasti keskustelu siirtyi Ouluun ja siihen, miten kaupunki on muuttunut sen muutaman vuoden aikana, mitä ollaan oltu poissa. Nykyisin siellä on jotenkin tosi ison maailman tunnelma, mikä liittyy tietysti myös suurelta osin siihen, että muutos muutokselta kaupunki muuttuu aina askeleen vieraammaksi.

Kuulostaa varmasti monen korvaan melko absurdilta, mutta siinä putiikkihotellia muistuttavasta huoneesta juuri tulleena ja trendikkäästi sisustetussa ravintolassa kauden antimia nautiskellessani fiilistelin, että ihan yhtä hyvin voisi kuvitella olevansa jossain paljon kauempana ja jossain paljon suuremmassa kaupungissa. En nyt ehkä ihan vertaisi Oulua New Yorkiin, mutta jos ikkunasta olis näkynyt Otto Karin puiston sijaan pilvenpiirtäjämeri, olisin kertaheitolla uskonut olevani rakkaan kotikaupungin rakkaassa lempikaupungissani, aivan helposti. Nyt kuitenkin oltiin Oulussa ja se, että kaupunki herätti noin vahvoja positiivisia fiiliksiä, oli puhtaasti ihanaa.

Pääsen nauttimaan Oulun tunnelmasta rutkasti tänä vuonna, sillä tuleva kesä tulee olemaan mulle melkoisen Oulu-painotteinen, ja luvassa on ainakin kolme reissua Ouluun. Pohjolan valoisat yöt kutsuu tuttuun tapaan juhannuksena, ja sen lisäksi piipahdan kaupungissa pariinkin otteeseen heinäkuussa.  Kesä-Oulun suhteen suunnitelmat on melko selvät, enkä voinut suunnitteluhirmuna olla fiilistelemättä niitä vierailulla, sillä hotellin sopii sijainniltaan just sopivasti kaupunkilomalle.

Mun Oulun kesän päätavoite on Rotuaari piknik, nelipäiväinen kaupunkifestivaali keskellä Oulun keskustaa. Kemuttelut jatkuvat keskiviikosta lauantaihin, ja nimensä mukaisesti kävelykatu Rotuaarilla järjestettävät keikat täyttävät keskustan rennosta juhlahumusta. Oulun kesä on täynnä monia muita huipputapahtumia, ja tämän lisäksi kannattaa tsekata ainakin legendaarinen Qstock, supertunnelmallinen Koiteli elää! sekä tietysti ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailut. Mää haluaisin kokea tänä vuonna tietysti nuo kaikki, mutta on taivuttava siihen mihin aikataulut osuu kaikkein parhaiten.

Tulevana kesänä mulla on haaveissa fiilistellä myös Oulun ihania puistoja ja rantoja. Omat suosikit on tietysti Oulun ykkönen Ainolan puisto ja entiset rakkaat naapuripuistot Hollihaan puisto ja Heinätorin puisto. Näistä Ainola on ehdoton, sillä se on paitsi Oulun suurimpia puistoja pitää se myös sisällään kaupungin sympaattisimman kesäteatterin. Oulun kesälomasta ei voi myöskään puhua ilman Nallikaria, sillä kilometrin mittainen hiekkaranta on ehdottomasti koko kaupungin paras ranta siitäkin huolimatta, että meriveden lämpötilat on pitkälle heinäkuulle aivan liian kylmiä uimiseen. Naltsun lisäksi myös Tuiran uimaranta on varsin loistava uimapaikka, ja sijaitsee huomattavasti Nallikaria lähempänä tunnetuimpia pelipaikkoja

Oulun keskustan hyviä puolia on se, että kaikki on kätevästi pienessä paketissa ja helposti löydettävissä. Esimerkiksi Rotuaarin kulmilta löytyy kaikki tarpeellinen kaupungin sympaattisimmista kahviloista (Bisketti, Rooster ja Katri Antell on omia suokkareita!) Oulun ostospaikkoihin (kauppakeskus Valkea ja Rotuaarin kivijalkaliikkeet) ja parhaille terasseille (Kuluma ja torinrannan aitat). Myös keskusta-alueen ravintolatarjonta on huima, ja mun suosituslistalle ovat tiensä raivanneet Valkeassa sijaitseva Friends and brgrs, Tuomiokirkon vieressä oleva Hagia Sofia, aseman lähellä sijaitseva Garam Masala sekä Kauppurienkadun Phuket. Ei jää näläkä!

Mutta palataan vielä Arina-hotellin teemahuoneeseen ja sen tuomaan Hailuoto-tunnelmaan. Noin puolentoista tunnin päässä Oulun keskustasta sijaitseva saari on kaiken hehkutuksen väärti. Ei mikään ihme että hotellilla on oma saarelle omistettu teemahuoneensa, sillä rauhaa uhkuva saari on monien oululaisten kesäsuosikki, ja hyvällä kelillä lautat täyttyy kaupunkilaisista, jotka on valmiita näkemään hiukan vaivaa päästäkseen alueen parhaalle rannalle.

Aivan saaren päässä sijaitsee Marjaniemen uimaranta, jonne pääsee heinikon läpi pitkospuita pitkin. Hiekkarannalla istuessa on välillä vaikea muistaa olevansa todella Pohjois-Pohjanmaalla aivan Oulun kupeessa, sillä merimaisema ja rannan takana kohoava valtava valkoinen majakka vois olla melkein mistä tahasta Euroopan rantakaupungista.

Ens kesänä on pakko päästä Hailuotoon. Rannalle, mökille ja majakkaan. Hiekkarannalle lähtevän reitin alussa on liuta sympaattisia punaisia kalajastajamökkejä, ja vuonna 2017 mun on pakko päästä yöpymään yhdessä niistä.

Alkaa tosin vaikuttaa siltä, että jotta ehdin kokea edes puolet mun kesä-Oulun suunnitelmista, pitää mun varata kaupungille useampi viikko aikaa.

Meinaatko nää viettää tulevaa kesää Oulussa? Mikä on sun ykkösvinkki kaupunkiin? Käy tsekkaamassa myös mun muut suosikkipaikat ja matkavinkit Ouluun!

24.4.2017 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Löydän itseni tämän kysymyksen ääreltä vähän väliä suunnitellessani vierailua kotipuoleen, ja todella monta kertaa oon käynyt sisäistä keskustelua siitä, onko Helsingin ja Oulun välinen matka parempi taittaa lentokoneella vai junalla. Vaikka Onnibussi on tuolle matkalle se kaikkein halvin kulkupeli, on se jäänyt tämän ja parin muun kokemuksen perusteella pois laskuista.

Jäljelle jäävät tavallisimmin lentäminen ja junamatkustaminen. Molemmissa on puolensa, mutta oon alkanut viime aikoina kallistua selvästi junan kannalle. Suurin siihen vaikuttanut asia on hinta: VR laski vuosi sitten junamatkojen hintoja, mikä teki tarjoushintaisista junamatkoista aika lailla samanhintaisia kuin tarjoushintaisista lennoista. Nyt tuntuu ihan uskomattomalta se ajatus, että lentäminen on voinut olla jopa puolet halvempaa kuin junamatkustaminen, sillä eihän siinä nyt oo mitään järkeä!

Lentämistä puoltaa usein se ajatus että se on huomattavasti nopeampi tapa matkustaa, mutta onko oikeasti? Erityisesti verrattuna siihen, että junamatkalla on mahdollista työskennellä samalla, kun taas lyhyellä lennolla se on lähes mahdotonta.

Ajattelin iskeä omalta osaltani faktat tiskiin ja laskea matka-ajan sekä muutenkin vertailla näitä matkustustapoja selvittääkseni, kumpi todella on fiksumpaa. Ekologisesta näkökulmasta vastaus on ilmiselvä, mutta mua kiinnostaa jääkö se siihen vai puoltaako junamatkustamista myös muut jutut.

Lento Helsinki–Oulu-välillä

Lentoaika: 1 h
Kuinka ajoissa mulla on tapana olla: 1,5 h
Matka-aika keskustasta lentokentälle (Helsingissä ja Oulussa): 1 h
Yhteensä: 3 h 30 min

Halvimman tarjouslennon hinta: 25 e
Matka keskustasta lentokentällä (Helsingissä ja Oulussa): 10 e
Yhteensä 35 e

Matkatavarat: 10 kg käsimatkatavara
Mahdollisuus työskentelyyn: heikohko

Juna Helsinki–Oulu-välillä

Matka-aika: 5,5 h
Kuinka ajoissa mulla on tapana olla: 5 min
Matka-aika keskustasta rautatieasemalle (Helsingissä ja Oulussa): 0 min
Yhteensä 5 h 35 min

Halvimman tarjousjunamatkan hinta: 29 e
Matka keskustasta rautatieasemalle (Helsingissä ja Oulussa): 0 e
Yhteensä 29 e

Matkatavarat: ei rajoitusta
Mahdollisuus työskentelyyn: mainio

Ja tästä päästään lopputulokseen: lentäminen on piirun verran kalliimpaa, mutta ajassa säästää parisen tuntia junamatkustamiseen verrattuna. Tosin esimerkkitapauksessa (Norwegianin tarjouslennot) matkatavarat on rajoitettu kymmenen kilon käsimatkatavaroihin, mikä tuo haasteita esimerkiksi nesteiden suhteen. Työskentely lennolla on mun mielestä melko hankalaa, sillä kun aluksi pitää olla jatkuvasti liikkeellä (bussi, turvatarkastus), pääsee rauhoittumaan paikalleen vasta lähtöportilla, missä voi olla hankala keskittyä. Tunnin mittaisella lennolla on taas sama setti, kun taas 5,5 tunnin mittaisella junamatkalla on runsaasti aikaa päästä työflowhun ja keskittyä paiskomaan hommia, jos siis tarvetta on.

Lopuksi kun tuohon lisätään vielä ekologinen näkökulma, luulisi valinnan painuvan junamatkailun puolelle hetkessä.

Kumpi on sun valinta ja miksi?

Kuvissa tunnelmia Oulunsalon lentoasemalta.

8.3.2017 9 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Viikko sitten nautin Oulun syksystä samalla, kun pitkäaikainen ystäväni meni naimisiin. Ruska oli ehkä nähnyt jo parhaat hetkensä, ja oli aika outoa hypätä Helsingin just alkaneesta väriloistosta tunnin lennolla siihen pisteeseen, kun moni puu oli jo ihan paljaana. Unohdan aina välillä miten etelässä mun toinen kotikaupunki onkaan, ja kuinka pohjoisen säät on aivan eri luokkaa kuin 600 kilsaa etelämpänä.

Viileä tuuli ja pohjoisen viima toivottivat tervetulleeksi tuttuun kaupunkiin, ja täytyy myöntää että tuntui kyllä taas kerran aivan tajuttoman ihanalta olla Oulussa! Ihastelin ruskaa vähän väliä, ja kaikkein paras se oli tutussa juhannuksenviettopaikassa, jossa tällä kertaa oli vehreiden lehtien sijaan melko syksyinen tunnelma. Vaikka kesän loppuminen kieltämättä ahdisti meleko kovasti, muistutti Oulun syksy että onneksi elämä jatkuu elokuunki jälkeen. Ei sen muistamiseen mennytkään kuin koko syyskuu.

oulu-9 oulu-2 oulu-4 oulu-7 oulu-8 oulu-5

Ruskan upeiden värien lisäksi Oulussa oli parasta myös ihmiset. Kuten aina, viikonloppu oli täynnä perheen ja ystävien seuraa, ja se sai taas kerran miettimään miten siistiä onkaan kutsua kahta kaupunkia kodiksi! Sen jälkeen kun oltiin piipahdettu Oulun maalaismaisemissa, ehdin vielä hengailla keskustassakin. Suuntana oli Cafe Rooster, jonka hampurilaisista olin kuullut niin paljon kehuja viime aikoina, että oli pakko käydä verestämässä vähän muistoja.

Rakennus oli yhtä ihana kuin aina ennenkin, ja Rooster on kieltämättä tuonut Ouluun pitkään kaivattua kahvilakulttuuria. Hampurilaisosuus ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin, sillä sain vaihteeksi taas lautaselle summamutikassa tilaamalla pekonia, jonka onneksi pikkuveljeni korjasi omalle lautaselleen alta aikayksikön. Burgeri oli aika heikko suoritus, mikä oli harmi sillä odotukset oli korkealla ja toiveet vielä sitäkin suuremmat.

Ens kerralla pitää ehkä kokeilla puljun brunssia, ja mennä hampurilaisten perässä Tubaan, joka sekin on multa vielä kokeilematta!

oulu-10 oulu-11 oulu-12 oulu-13oulu-15 oulu-14 oulu-16

Vielä ennen matkaa lentokentälle ehdin tehdä pakolliset Oulu-fiilistelyt eli pelleillä Toripolliisin edessä, fiilistellä torinrannan voittamatonta tunnelmaa ja nauttia ruskan upeudesta.

Rento tunnelma jatkui lentokentällä, missä käyskentelin rauhallisesti turvatarkastuken läpi kunnes näin porukan nousemassa Norwegianin koneeseen ja ryhdyin panikoimaan myöhästyväni lennolta. Kerta se olis ensimmäinenkin, ja riensin portaat täysillä ylös portille, josta oon kulkenut Helsingin-lennolle melkein joka kerta viime vuosien aikana. Portti oli just suljettu, ja sitä ruvettiin avaamaan mulle kun vähän melkein jo itku kurkussa panikoin portilla. Siinä vielä varmistivat että onhan mulla viiden lento ja kun sanoin että joo joo ja löin boarding passin kouraan, sain kuulla että mulla onkin vasta kuuden lento. Ja sekunnissa oli tämän maailmanmatkaajan (yeah, right) naama korvia myöten punainen ja kiitin kauniisti. Onneksi oman lennon lähtöportilla oli eri porukka.

Sattuuhan sitä savotassa, ja varsinkin munkaltaiselle koheltajalle. Eipä tuo haittaa, ja onneksi Oulu oli ihana!

8.10.2016 2 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit