Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Thaimaa

Thaimaan-reissun ensimmäinen ja viimeinen tukikohta oli Chanthaburin pieni kaupunki. Se sijaitsee Itä-Thaimaassa, parin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista, suht lähellä Kambodžan rajaa. Tässä kaupungissa vietettiin reissun ensimmäinen ja viimeinen yö, joten nurkat ehti tulla hieman tutuiksi. Chanthaburi on melko pieni kaupunki ja useimmille länkkärituristeille juuri läpikulkupaikka, kuten meillekin.

Thaimaalaisille Chanthaburi on ruokakaupunki, ja länkkärimatkailijoita kaupungissa vierailee melko harvoin. Kolmen kulttuurin kohtaamispaikkana Chanthaburi tarjoaa kuitenkin ihan mielenkiintoista nähtävää, sillä kaupungissa on vaikutteita thaimaalaisperinteiden lisäksi myös kiinalaisesta ja vietnamilaisesta kulttuurista. Se näkyy katukuvassa pääasiassa uskonnollisten rakennusten muodossa: erilaisten temppeleiden lisäksi kaupungissa on myös katedraali. Vaikka temppelit on arkkitehtonisesti ihan kiinnostavia, tällä kertaa mua innosti niitä huomattavasti enemmän alueen katutaide ja kaupungin muu tarjonta.

Paras elämys koettiin viimeisen päivän alkajaisiksi, kun oltiin valmiina lähtöön puoli seitsemältä, sillä suunnitelmissa oli tarjota ruokalahjoitukset buddhalaisille munkeille. Kyseessä on vahvasti paikallisten suosima tapa, ja meitä varten tilaisuus oli järjestetty, eikä siitä syystä täysin autenttinen. Aamuseitsemältä munkit kuitenkin saapuivat koreineen vastaanottamaan ruokalahjoitukset: sen päivän kaksi ateriaa, jotka oli syötävä ennen kello 12 alkavaa, loppupäivän kestävää paastoa. Ruoat lahjoitettuamme saatiin heiltä vielä siunaukset, joten tulevaan päivään oli ainakin hyvät lähtökohdat.

Tällaiset elämykset mietityttää aina vähän, sillä tästä oli tosiaan aitous aika kaukana. Toisaalta homma toimi ilmeisesti kuten muuallakin, nyt munkit oli vaan kutsuttu hakemaan eväkset tietystä paikasta, paikallisten sijaan turreilta. Meitä oli seitsemän ja munkkeja kolme, joten tuona päivänä ruoka ei ainakaan loppunut heiltä kesken.

Tästä myös huomasi työmatkan ja oman matkan eron. Työreissulla on ihan selvää että joitain juttuja järjestetään vain varta vasten meille, omalla reissulla sitä taas hakeutuu paikallisten joukkoon aidompien kokemusten äärelle. Tosin omalla reissulla tämäkin perinne olis ihan varmasti mennyt ohi suun ja jäänyt kokematta, joten siinä mielessä elämyksen autenttisuutta on vähän turha kritisoida.

Kierreltiin päivän aikana Chanthaburin Sukhaphiban-pääkatua, joka on selvästi kaupungin kiinnostavin kohde. Joen vieressä kiemurtelevan, vajaan kilometrin mittaisen kadun varrella on katukojuja, kahviloita, ravintoloita, hotelleja, katutaidetta, kiinalaisia apteekkeja ja jalokivimyymälöitä. Kaupungin lähistöllä on kaivos, joten on ihan tavallista nähdä semirihkamaa kauppaava jalokivimyyjä istuskelemassa kadunkulmassa myyntiartikkelit pöydälle levitettyinä.

Lyhyehkön kadunpätkän kokemiseen saa kulumaan aika rutkasti aikaa, sillä matkan varrella on tosiaan monenlaista. Ite tykkäsin eniten juuri katutaiteesta, ravintoloista, kahviloista ja markkina-alueesta, missä pääsi näkemään paikallista menoa ja meininkiä. Shoppailukohteena Chanthaburin voi sivuuttaa, sillä jos et etsi kiinalaisia lääkeyrttejä tai jalokiviä, ei kaupunki tarjoa juuri mitään shoppailun saralla.

Matkakohteena Chanthaburi oli mielenkiintoinen, sillä se tarjos taas uuden mahdollisuuden tutustua Thaimaahan. Parhaimmillaan se on juuri katkaisemaan päivämatka Bangkokista vaikkapa Koh Koodille.

Löytyykö ruudun takaa muita Chanthaburissa käyneitä?

9.4.2019 1 Kommentti
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ah!

Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun saavuttiin perille Koh Koodille. Oltiin aiemmin päivällä matkustettu reilun tunnin mittainen pikavenematka saarelle, ja nyt oltiin viimein päästy hotellille päivän aktiviteettien jälkeen juuri sopivasti, kun aurinko alkoi laskea.

Me majoituttiin saarella viiden tähden High Season -lomakeskuksessa, joka todella oli työmatkan etuja: kävetiin respasta rantaan vehreän sisäpuutarhan läpi, ja hotellin oman hyötykasvipuutarhan sekä infinity pool -uima-altaan jälkeen päästiin tuntemaan pehmeä, hienohiekkainen ranta paljaiden jalkojen alla. Nyt oltiin perillä!

Meidän ensimmäisen illan dinneri oli katettu rannalle, ja oli aika fantastista päästä illastamaan auringonlaskun viimeisten säteiden jälkeen tähtitaivaan alla. Ennen dinneriä päästiin kuitenkin hetkeksi omiin bungaloweihin, jotka oli niin ikään viimeisen päälle: oma terassi ja uima-allas, jättimäinen peti sekä valtava kylpyhuone. Onneksi juuri tää oli se reissun ainoa majapaikka, jossa yövyttiin kaksi yötä peräkkäin.

Koh Koodilla oli aikataulussa onneksi vähän löysääkin, joten päästiin nauttimaan hotellista oman mielen mukaan. Mun kohdalla se tarkoitti aika pitkälti rantakävelyjä ja oman poolin rauhassa makoilua, mutta parin päivän aikana ei millään ehtinyt ottaa kaikkea iloa irti.

Onneksi ohjelmassa oli tosi kivoja juttuja, ja ekan Koh Koodilla nautitun aamiaisen jälkeen hypättiin taas veneeseen, ja otettiin nokka kohti avomerta. Meillä oli päivän ohjelmassa snorklausta ja saariseikkailu läheiselle Koh Rangille, joten päästiin nauttimaan auringosta oikein kunnolla.

Ensimmäisenä pysähdyttiin snorklaamaan, ja vaikka tää oli jo ehkä mun viides tai kuudes kerta (ja oon yhdesti sukeltanutkin!), oli vedessä edelleen tosi epämukavaa. Oln selvästi saanut vähän mun vesipelkoa kuriin, mutta vielä on aika pitkä matka siihen, että aidosti nauttisin esimerkiksi snorklaamisesta. Pinnan alla näkyi kuitenkin aika huikeitakin kaloja, joten kannatti uskaltaa!

Seuraava pysähdys olikin hieman edellistä odotetumpi, ja kun noustiin veneestä Koh Rangin ponttoonilaituriin, oli odotukset palkittu. Taas oltiin superkauniilla rannalla, ja vaikka hiekka ei ollut ihan yhtä valkoista kuin Koh Koodin kotirannalla, kyllä tääki ihan menetteli. Rangille oli onneksi varattu aikaa ihan mukavasti, joten rannan puitteista ehti ottaa ilon irti ja pysähtyä huomaamaan, että nyt ihan oikeasti ollaan Thaimaassa eikä loskan keskellä kotimaassa.

Koodilta vois jatkaa saarihyppelyä vielä edemmäs Koh Makille ja muille pikkusaarille, mutta tällä kertaa suunnattiin kotia kohti suoraan Rangilta.

Perillä Koh Koodilla saaren varsinainen tutkiskelu jäi oikeastaan kokonaan välistä, sillä pysyteltiin pääasiassa High Season -lomakeskuksessa ne ajat, kun saarella oltiin. Viiden tähden resortissa koko paikasta välittyy tietysti todellisuutta hyvin paljon ruusuisempi kuva, mutta ainakin ymmärsin, että jos jossain on helppo ottaa iisisti ja nauttia kauniista rantamaisemista sekä lämmöstä, on tämä siihen hyvä paikka.

Enemmän Koh Koodista kannattaa lukea Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogista!

Kuvat minusta: Linda Ekroth

4.4.2019 3 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Apua, miten upea matka mulla on takana! Palasin juuri viikon mittaiselta työmatkalta, ja ennakkoväsymyksestä huolimatta reissu meni tositosi hyvin.

Lähdettiin siis matkaan viikko sitten perjantaina. Lennettiin Bangkokiin suorien lentojen sijaan Istanbulin kautta, ja vietin paluumatkalla toivottavasti viimeiset tuntini Atatürkin lentoasemalla, kun Istanbulin uusi lentokenttä avataan huhtikuun alussa. Menolento oli fantastinen, sillä koneen takaosan jäätyä melko tyhjäksi mun onnistui napata kokonainen penkkirivi itelleni, joten sain oikaistua koko 162-sentin pituudellani makuuasentoon lentomatkan ajaksi.

Perillä Thaimaassa odotti kuumuus! Vietettiin iltaa ja yötä rauhallisesti Suvarnabhumin lentokenttähotellissa, ja aamulla jatkettiin taas matkaa lentokentän kautta. Tunti Bangkok Airwaysin potkurikoneessa, ja oltiin perillä Tratin lentoasemalla. Meidän ensimmäinen tukikohta oli Chanthaburi, missä ei tosin alkupätkästä nähty kovin montaa paikkaa: vanhankaupungin markkinat, läheinen Phlion vesiputous ja tietysti hotelli.

Chanthaburista jatkettiin matkaa kohti Siaminlahden rantaa, ja tunnin pikavenematkan jälkeen oltiin perillä Koh Koodilla. Se oli kolmas thaimaalainen saari missä vierailin, ja niin upea! Turkoosi merivesi, tuulessa huojuvat palmut ja vitivalkoinen hiekka on kombo, josta on mahdotonta saada tarpeekseen, ja se jaksaa hätkähdyttää joka kerta.

Vietettiin Koh Koodilla kaksi yötä, ja sinä aikana ehdittiin tehdä myös snorklaus- ja saariretki noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevalle Koh Rangille, joka oli myös huikea. Vaikka en oo mikään rantalomailija, molemmat paikat teki kyllä suuren vaikutuksen.

Lisäksi päästiin näkemään, miten paikalliset istuttavat meren pohjaan uutta korallia myrskyissä tuhoutuneiden tilalle. Oli fantastista päästä kuulemaan ja näkemään, miten lähes 70-vuotias nainen oli alueen kovin tietäjä tässä asiassa. Rouva sukeltelikin pitkän tovin etsiessään korallia, jonka oli istuttanut 11 kuukautta aikaisemmin näyttääkseen meille, miten vauhdilla korallia kasvaa.

Koh Koodin paratiisista palattiin vielä yhdeksi yöksi takaisin Chanthaburiin, missä päästiin vielä tutustumaan kaupunkiin kaikessa rauhassa.

Reissu oli kaikkine siirtymisineen melko hektinen, mutta se kuuluu asiaan tässä ammatissa. Laskin, että kahdeksasta päivästä käytettiin aika lailla puolet siirtymisiin ja puolet eri kohteissa olemiseen, mutta vaikka se kuulostaa aika kovalta tahdilla, oli se aivan ok työmatkalla.

Kolmas Thaimaan-reissu tarjosi siis ihanasti monipuolisuutta aiempiin kokemuksiin verrattuna ja loi taas vahvemmin uskoa sille, että maasta löytää kyllä fantastisia elämyksiä ja sen oman paratiisin, kunhan on valmis näkemään vaivaa sen löytämiseen ja perille pääsemiseen.

Palataan lisätunnelmiin pikapuolin!

Kuvat on poikkeuksellisesti tällä kertaa puhelimesta, eli napattu Huawein P20 Pro -puhelimella.

16.3.2019 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ekan Thaimaan-reissun jälkeen jouduin täälläkin toteamaan, että vaikka miten yritin, en tykännyt thaimaalaisesta ruoasta. Se tuntui olevan monelle henkilökohtainen loukkaus, ainakin reaktion perusteella, sillä niin moni tuntui suorastaan palvovan Thaimaan keittiötä. Aattelin, että vika on minussa, etten vaan oo vielä hoksannut thaimaalaisen keittiön hienoutta, ja päätin että seuraavalla kerralla yritän vielä enemmän.

Mieto ja maito -jengiin kuuluvilla matkailijoilla on tunnetusti hieman haastavaa reissussa varsinkin Aasiassa, kun ruoat on aika tuhdisti maustettuja. Maustettu ei kuitenkaan tarkoita aina tulista ruokaa, mikä avaa pieniä mahdollisuuksia myös munkaltaiselle lapsen makuaistilla varustetulle aikuiselle.

Thaimaan-työmatkan teema oli ruoka. Niin mun tuuria. Se kuitenkin tarkoitti että en pääsis pakoon paikallisen keittiön antimia vaan ruokaa tulisi vastaan joka päivä ja monta kertaa, kun päivän ohjelma rakentui juuri syömisen ympärille, kuten aika lailla aina reissatessa. Meidän opas oli Tukholmassa asuva thaimaalainen, joka palasi halusta päästä taas herkuttelemaan omilla suosikeillaan. Siispä pöydät täyttyi toinen toistaan herkullisemmista paikallisista aterioista kerta toisensa jälkeen.

Käsi sydämellä täytyy tunnustaa, että en todellakaan maistanut aivan kaikkia annoksia, mitä pöytään tuotiin jaettavaksi. Äyriäisannokset skippasin suosiolla, mutta kaikkea muuta ainakin yritin maistaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että en oo varmaan koskaan syöny millään reissulla niin vähän, mitä tuolla Thaimaan-matkalla. Yleensä ruokahalu kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lautanen oli tuotu pöytään. Siinä sitä sitten oltiin, maistelemassa paikallisen keittiön erikoisuuksia. Helmiä sioille.

Toki thaimaalaisessa keittiössä on omat suosikit, eikä maassa todellakaan tarvi munkaan kaltaisen nirson nähdä nälkää tai turvautua länkkäriherkkuihin. Paikallisen keittiön vahvimmat maut ei todellakaan sovellu omaan makumaailmaani, ja mieluusti jäyhään niitä miedompia makuja kaikessa rauhassa.

Lopputulema oli siis, että nyt yritettyäni kaksi kertaa omalla mittapuullani aika kovasti totean, että hyvä yritys. Tämä ei jää tähän, mutta en taida jatkossakaan odottaa mitään tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä, kun suuntaan Thaimaahan seuraavan kerran. Sen sijaan fiilistelen vaikkapa niitä paratiisirantoja tai muita elämyksiä, sillä niitä ainakin löytyy, ja ne kelpaa!

Jäin miettimään edellisen aihetta käsittelevän postauksen ja sitä seuranneiden kommenttien jälkeen, millainen on oikea ruokamatkustaja? Väärin matkustettu -asenne kattaa pahimmillaan myös ruokailut ja paikoitellen vaikuttaisi siltä, että yleisen mielipiteen mukaan ei välttämättä kannata edes lähteä koko Thaimaahan, jos ei rakasta sitruunaruohoa, galangalia ja katkaraputahnaa – kalakastikkeista puhumattakaan!

Toisten matkailijoiden tuomitseminen on tosi outoa. Kaikki jotka reissaa paljon, uhraa monia asioita sen eteen, että pääsee seikkailemaan. Reissaajien muodostama yhteisö on usein hieman yhteiskunnan perusnormien ulkopuolinen, maineeltaan avarakatseinen maailma, jossa jokainen on saanut hieman kuraa niskaan valintojensa vuoksi. Ei olla tehty “kuten pitäisi” vaan on valittu maailma seikkailuineen omistusasunnon, lapsikatraan tai vaikkapa vakituisen työpaikan sijaan. Sen vuoksi siinä maailmassa painotetaan, että jokainen saa olla juuri sitä mitä on.

Näin tuntuu olevan niin kauan, kunnes tapahtuu ensimmäinen erhe. Truetravellereiden elämä käy kestämättömäksi siinä vaiheessa, kun joku joka matkailee, kehtaa kyseenalaistaa perusnormit. Väitän kuitenkin, että oon ihan yhtä lailla “oikea” matkailija, vaikka valitsenkin tulisten katkarapujen ja ihanan korianterin sijaan ananaksen, tuoreita kasviksia ja juon Changin tilalta Cola Zeroa.

Reisaajatkaan en onneksi mahdu yhteen muottiin, ja se on meidän maailman rikkaus.

16.9.2018 17 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit