Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

kamat

Itämeri, 2019

Otsikko paljastaa kaiken: kävin silmien laserleikkauksessa, eikä mulla oo enää silmälaseja!!!

Se on aivan mahtavaa, ja elämä ilman laseja on niin helppoa, että en voi välillä muuta kuin taivastella, miten helppoa tää on. Ei tarvi hankkia piilareita, ei vaihtaa niitä pois, ei huolehtia nokkaunista piilarit päässä eikä ahtaa kertakäyttöpakkauksia mukaan nestepusseihin. Enää ei myöskään tarvi nostella nenälle valuneita rillejä tai harmitella, että ei voi käyttää aurinkolaseja, kun ei sattunut piilareita mukaan. Ne ajat on ohi, ainakin siihen saakka, kunnes ikänäkö iskee.

Kun kirjoitan tätä tekstiä (tulee julki hyvin viiveellä), leikkauksesta on kulunut viikko, ja asiat on vielä aika hyvässä muistissa. Tällä hetkellä näkökyky on hyvä, ja jos se tällaiseksi jää, oon tyytyväinen. Samalla kuitenkin toivon, että se paranis tästä edes piirun verran, mutta kun verrataan aiempaan, tällä todellakin pärjää ja saa olla tyytyväinen.

Mun päätös leikkauksesta heräsi hetkessä, sillä oon aina ollut tosi vahvasti sitä mieltä, että silmälasit on tosi iso osa mun identiteettiä. Oon aina rakastanut suuria rillejä (tai ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan), ja mitä isommat lasit on olleet, sen parempi. Myös ajatus silmäleikkauksesta on lähinnä oksettanut, sillä en vaan pystynyt kuvittelemaan, että joku sörkkisi silmääni veitsellä.

Ja siinä sitä sitten maattiin yhtäkkiä, laserin alla.

Singapore, 2018

Tukholma, 2015

Helsinki, 2014, mukana menossa Marimente-blogin ihana Mari

Tapahtumasarja sai alkunsa aika surkuhupaisasti, ja aivan sattumalta. Mulla nimittäin loppu piilarit! Lopulta en saanut uusia piilareita moneen viikkoon, ja elettyäni (ja erityisesti treenattuani) muutaman päivän pelkästään silmälasien varassa totesin, että ei näin voi elää. Olin aivan liian riippuvainen piilareista, sillä niiden puuttuminen huononsi mun elämänlaatua todella merkittävästi. Pyysin instan puolella suosituksia helsinkiläisistä silmäsairaaloista, jotka tekee Smile-leikkausta, ja kaikki saamani suositukset koskivat Citycenterissä sijaitsevaa Silmäaseman Silmäsairaalaa. Sain varattua hoitoarvion seuraavalle päivälle.

Siitä varattiin esitarkastus, jota piti odottaa lähes kaksi viikkoa. Ennen esitarkastusta piilareita ei saa käyttää viikkoon, joten päätin jatkaa piilaritonta putkea, tosin vaihtoehtojakaan ei ollu, sillä en ollu vieläkään saanu uusia piilolinssejä. Kun esitarkastus koitti, siellä todettiin leikkauksen olevan mahdollinen. Olin niin mielissäni!!!

Samalla kävi vielä älytön munkki, ja seuraava vapaa aika järjestyi seuraavalle aamulle. Mun ei siis tarvinnut jännittää yhtään, sillä sille ei vaan ollut aikaa.

Just näin sen pitikin mennä.

Tukholma, 2019

Berliini, 2016

Helsinki, 2015

Reykjavik, 2017, mukana Seven Seas -blogin Sanna.

Seuraavana aamuna astelin Silmäsairaalaan, missä sain odotella hetken ennen, kuin olin jo hoitajan huoneessa kuulemassa leikkauksen hoito-ohjeita ja nauttimassa diapamia. Olo oli raukea, kun käväisin istumassa kirurgin tarkastuksessa ja hetkeä myöhemmin astelin toimenpidehuoneeseen.

Silmiin asetettiin luomenlevittimet, jotta silmät pysyisivät varmasti auki. Se toi hieman epämiellyttävää paineen tuntua noin pariksi sekunniksi, ja oli koko operaation kivuliain osa. Itse laserleikkaus kesti 11 minuuttia: laseria tuijotettiin ensin herkeämättä 28 sekuntia, minkä jälkeen kirurgi operoi silmää viitisen minuuttia. Kaikki meni hyvin ensimmäisen silmän kanssa, minkä jälkeen oli toisen silmän vuoro. Hyvä sekin.

Operaation jälkeen mut ohjattiin pimennettyyn lepohuoneeseen, missä otin ensimmäiset nokkaunet ja söin suklaata. Määrittelemättömän ajan jälkeen luvassa oli vielä lyhyt tarkastus, minkä jälkeen lähdin aurinkolasit päässä ulos suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Pärjäsin aivan mainiosti yksin, vaikka oikean bussin tunnistaminen olikin hivenen haastavaa. Vaan hetkeä aikaisemmin en olisi voinut -8-näölläni kuvitellakaan kulkevani ulkona ilman silmälaseja tai piilareita, ja nyt jo löysin oikean bussinkin.

Kotona suljin verhot ja yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kävin kuitenkin illan päälle vielä lyhyellä kävelyllä, mikä meni aivan vaivatta. Seuraavana päivänä olin töissä jo aivan normaalisti.

Leikkaus maksoi kaikkinensa reilut 3 000 euroa, mikä tarkoittaa mun kulutuksella kuuden vuoden silmälaseja ja piilolinssejä. Oon ihan supertyytyväinen ja mietin vaan, miksi en tajunnut käydä leikkauksessa aikaisemmin. En voi edes kuvitella, miten paljon reissaaminenkin helpottuu nyt, kun lasiasiaa ei tarvitse enää miettiä.

Mitä ajatuksia tää herättää? Uskaltaisitko mennä?

13.10.2019 6 Kommenttia
5 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kestävä kuluttaminen onkin varmasti jollain tasolla lähes jokaisen aktiivisesti reissailevan mielessä. Otsikoihin se nousi taas hiljattain Ylen julkaiseman artikkelin mukana, ja hyvä niin!

Aihe on ollut mun mielessä paljon ja pitkään. Vaikka ostan edelleen valitettavan paljon rytkyjä ja romua ihan tavallisista ketjuloista, yritän kuitenkin tehdä edes jollain tavalla kestäviä valintoja aina kuin suinkin, ja aika ajoin panostan myös selvästi toisia kestävämpiin ratkaisuihin.

Mun vaatekaappi onkin aika sekalainen seurakunta epäeettistä halpisryysyä sekä vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Siinä missä kenkien suhteen laatu korvaa määrän -ajattelu on iskostunut kupoliin jo vuosia sitten, vaateostoksilla tätä ajattelutapaa pitää vielä harjoitella.

Vaatekaupoilla yritän pitää mielessä sen, että kustakin vaatekappaleesta pitää löytyä jotain hyvää. Oli se sitten kestävä ja laadukas luonnonmateriaali, kotimainen suunnittelija, kierrätysmateriaali, eettinen tuotanto tai vaikkapa se, että tuotteen ostaessa tukee hyvää asiaa. Tästä tulee lipsuttua erityisesti H&M:n alennusosastolla, mutta onneksi hyviä valintoja on nykyisin entistä helpompi tehdä, eikä se välttämättä aina (vaikka kyllä yleensä) vaadi huomattavasti suurempaa budjettia.

Kokosin tässä yhteen muutamia mun suosikkimerkkejä, joiden tuotteet on todettu omassa käytössä hyviksi ja toimiviksi sen lisäksi, että ne on myös tuotettu eettisesti.

1. R-Collection

Kuka muistaa vielä ala-asteen anorakit, jollaiset piti olla kaikilla eikä mikään muu merkki kelvannut kuin kajaanilainen R-Collection? Mun viininpunainen anorakki oli tosi kovassa käytössä sen syksyn kun se oli mulle sopiva, ja sen jälkeen R-Collectionin tuotteet unohtuivat vähäksi aikaa. Löysin merkin uudelleen amk-aikoina, ja se on nyt taas alkanut kiinnostaa samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

Sivupotkukuva slovenialaisessa viiden tähden hotellissa R-collectionin silkkihousuissa, joissa muuten jalka nousee!

R-Collectionissa on jotain perisuomalaista, eikä mikään ihme sillä kaikki mikä suunnitellaan edes lähellä Oulua saa multa isot peukut. R-Collectioninkaan vaatteita ei enää ommella Suomessa, sillä tuotanto on pääasiassa Virossa (esimerkiksi useimmat silkkituotteet tehdään Turkissa), joten se on yhtä lailla reilua. Materiaaleina käytetään pääasiassa luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi college- ja trikootuotteiden kankaat valmistetaan Orivedellä.

R-Collectionin tuotteiden laadusta en voi sanoa mitään huonoa, sillä kaikki merkin vaatteet on olleet ihan älyttömän kestäviä. Karimilla on esimerkiksi edelleen käytössä vuonna 2009 ostettu talvitakki, jota se käytti ainakin viisi vuotta talvikausina päivittäin, ja nytkin lähemmäs joka talvipäivä. Tässä yhdistyy siis monta hyvää juttua! Se mikä munt herätti taas kiinnostumaan uudelleen merkistä oli sen SS18-mallisto, jossa oli tosi monia siistejä juttuja!

Tsekkaa R-Collectionin mallisto täältä!

2. Kuula + Jylhä

Mun ihastuminen Kuula + Jylhään ei kestänyt kauaa, vaan oli enemmänkin ihastusta ensinäkemältä. Ensin se alkoi kengistä, mutta tajusin kyseessä olevan enemmän kuin ihastumista heti, kun näin Kuula + Jylhän laukkumalliston. Piparireunaiset While-tuotteet vei mun sydämen mennessään, mutta meni kuitenkin parikin vuotta, ennen kuin hankin toistaiseksi ainoan Kuula + Jylhäni.

Erinomaiseksi osoittautunut reissulaukku Singaporessa helmikuussa.

Minikokoinen musta nupukkinahkainen While-laukku juhlisti toissakeväistä palkankorotusta just sopivasti, ja on roikkunut olallani siitä lähtien. Pieni laukku on osoittautunut erinomaiseksi reissukaveriksi muun muassa Kreikassa, Singaporessa ja New Yorkissa, minkä vuoksi se pääsee maailmalle varmasti vielä useita kertoja. Välillä tekisi mieli hankkia sille kaveriksi erivärinen isosisko, mutta toistaiseksi oon tyytynyt ihastelemaan laukkuja etäältä, kenkämallistoista puhumattakaan.

Kuula + Jylhä on suomalaisten Essi Kuulan ja Marika Jylhän brändi, jonka tuotteet valmistetaan käsityönä Suomessa Ylivieskassa, Kankaanpäässä ja Helsingissä sekä Virossa Tallinnassa.

Tsekkaa Kuula + Jylhän mallisto!

3. Terhi Pölkki

Jos mun rakkaus Kuula + Jylhään on vielä melko tuore tapaus, Terhi Pölkin kohdalla puhutaan jo aika pitkäaikaisesta tunteenpalosta. Taisin hankkia ensimmäiset terhipölkkini, värjäämättömästä nahasta valmistetut Ola-nilkkurit, vuoden 2013 keväällä, ja sen jälkeen on ollut menoa. Tällä hetkellä mun kokoelmassa on kolmet Terhi Pölkin suunnittelemat kengät, joista suosikiksi ovat nousseet reissukenkien asemaan päässeet Peter-kengät.

Terhi Pölkki -kenkämerkin takana on tietysti suomalainen kenkäsuunnittelija Terhi Pölkki, jonka tuotteet valmistetaan kasviparkitusta nahasta Portugalissa. Tuotteiden valmistuksessa noudatetaan sekä inhimillisiä että ekologisia arvoja, sillä kengät valmistetaan laadukkaista materiaaleista portugalilaisessa perheyrityksessä.

Terhi Pölkki

Maailman kauneimmat kengät, Terhi Pölkin Emil-sandaalit on palvelleet vuodesta 2013 lähtien.

Mun vanhimmat pölkit on olleet käytössä siis vuodesta 2013, ja ovat edelleen todella hyväkuntoiset. Oon tietysti huolehtinut kengistä tosi tarkasti, sillä niiden hintaluokka liikkuu 200–300 eurossa, mikä suorastaan pakottaa vaalimaan kenkäparia mahdollisimman hyvin. Nahkapohjaisiin kenkiin oon käynyt suutarilla lisäämässä kumipohjat heti hankkimisen jälkeen, mikä on varmasti Suomen oloihin tuonut lisää käyttöikää.

Terhi Pölkin SS18-mallisto on ollut jotenkin erityisen sykähdyttävä ja voipahan olla, että siitä on hankittava vielä neljännet pölkit. Haaveissa olisi löytää viimein the reissukenkäpari, ja tuossa mallistossa on kyllä jokunen, joka houkuttelee aika vahvasti.

Käy kurkkaamassa Terhi Pölkin mallisto!

4. Népra

Tuskailin monta vuotta epäeettisten urheiluvaatteiden kanssa, sillä opin jo 12-vuotiaana Niken käyttävän halpatyövoimaa ja sen, että Adidaksen lenkkarit valmistetaan ainakin osittain hikipajoissa. Siispä hihkuin innosta tutustuessani kotimaiseen Népraan, joka on suomalaisten Aman ja Essin vuonna 2015 perustama vastuullinen urheiluvaatteita tuottava yritys.

Alkukesän fiilistelyt uusissa Néproissa – kyllä kelpas!

Népran tuotteet valmistetaan Virossa, materiaalit hankitaan Italiasta ja aina mahdollisuuksien mukaan materiaalit ovat kierrätettyjä. Mulla on toistaiseksi Népralta syntymäpäivälahjaksi saadut (kiitos Karim ja tytöt!<3) Saturnus-housut ja Juno-paita, jotka on olleet aivan loistavia. Lisäksi hankin keväällä myös kuvassakin näkyvän Phobos-bomberin sekä Terra-trikoiden copped-version ja Fortuna-topin (mopo irtosi käsistä “vähän”). Asun käytännössä aina treenikalsareissa, ja oon ollut todella onnellinen omista saturnuksistani. Nyt suunnitelmissa on hankkia vielä täyspitkät versiot Terra-trikoista, sillä cropatut versiot ovat osoittautuneet käytössä tosi hyviksi!

Népran tuotteet ovat samoissa hinnoissa kuin kansainvälisten urheilubrändien vaatteet, mikä tekee valinnasta entistä helpompaa. Treenitrikoot maksavat noin 80 euroa ja t-paidat noin 50 euroa. Toki se on enemmän kuin halpaketjujen urheilumallistoissa, mutta minä ainakin maksan mielelläni enemmän tuotteesta, jonka hintaa ei ole alennettu tuohamalla lapsuutta tai alistamalla ihmistä.

Tutustu Népran tuotteisiin täällä!

5. Pomar

Kengät on selvästi mun heikko kohta, tai sitten niiden osalta on merkittävästi vaatteita helpompaa löytää merkkejä, joiden reilut tuotteet miellyttävät. Kotimainen Pomar on toinen kenkäbrändi, joka on saanut mut puolelleen, kuten tekin tiedätte.

Kotimainen Pomar edustaa sitä pientä prosenttia kenkämerkeistä, jotka vielä valmistaa kenkänsä Euroopassa.

Pomarissa parasta on juuri tuotteiden reiluus. Ne valmistetaan Viroissa, joten työntekijöille maksetaan kenkien valmistuksesta kelpo korvaus. Lisäksi kenkien kestävät materiaalit takaavat, että Pomarit pysyvät hyvinä kausi toisensa jälkeen.

Mallistossa on monia ns. mummokenkiä, mutta sen ei kannata antaa hämätä! Pomarilta löytyy nimittäin tosi kivoja kenkiä, jotka näyttävät ajankohtaisilta ja joiden suunnittelussa on huomioitu eri kausien trendit. Ja yritys on muuten ollut pystyssä jo vuodesta 1960, mikä on ihan huippua!

Tutustu Pomarin tuotteisiin!

+ Muut suosikit

Näiden lisäksi on monia muita merkkejä, joiden tuotteet valmistetaan kestävästi ja kestävistä materiaaleista. Esimerkiksi ranskalainen kenkämerkki Veja, suomalainen uimapukuvalmistaja Halla x Halla, niin ikään uimapukuja kierrätysmateriaaleista valmistava Ohoy, ranskalainen talviurheilubrändi Picture Organic Clothing, kotimainen Costo sekä tietysti One for one -aatteesta tunnettu kenkämerkki Toms.

Farkkuosastolta on vastaan tullut kesän kuluessa ylläreitä, sillä mää tuskailin tosi pitkään ennen kuin löysin edes jollain tavalla eettisiä farkkuja. Ja sitten löysin, en yhen vaan kaksi merkkiä! Molemmat löytyi lopulta Carlingsista. Skandinavialainen Karve on joutsenmerkitty farkkumerkki, joka pyrkii käyttämään tuotteissaan mahdollisimman luonnonmukaisia väriaineita ja kantaa muutenkin huolta vaatteidensa ympäristökuormasta. Tosin omat Karveni on valmistettu Turkissa, mutta hiljaa hyvä tulee. Toisena yllätyksenä oli jo ennalta tuttu ruotsalainen Nudie Jeans, joka panostaa myrkyttömiin väriaineisiin ja muun muassa tarjoaa tuotteilleen ilmaiset korjaukset eliniäksi.

Erityinen hatunnosto on osoitettava vielä ruotsalaiselle Haglöfsille, jonka Eco Proof -malliston tuotteet valmistetaan paitsi kierrätysmateriaaleista myös mahdollisimman kestäviksi ja helposti korjattaviksi, mikä pidentää tuotteen käyttöikää ja niin vähentää uusien tuotteiden ostamista. Ihan huikean rohkea tapa yritykseltä yrittää saada kuluttajia valitsemaan yksi hyvä tuote usean huonon sijaan.

Myös perinteisistä halpaketjuista voi onneksi nykyisin löytää ainakin jollain tavalla kestäviä tuotteita. Mun suosikeiksi on nousseet esimerkiksi H&M:n kierrätysmateriaaleihin pohjautuva Conscious Collection sekä laadukkaisiin materiaaleihin painottuvat Premium Collection, ja vastaavia mallistoja löytyy muiltakin ketjuilta. Kaikkea ei voi tietenkään vaihtaa yhdessä yössä eettisiin, mutta pienillä päätöksillä ja panostamalla yhteen hyvään tuotteeseen viiden huonon sijaan pääsee jo pitkälle.

Uusiin, edes jollain lailla reiluihin merkkeihin tutustuminen kiinnostaa aina, siispä munsta olis tosi ihana kuulla, mikä on sun eettinen suosikki? Ja oliko nää kaikki jo tuttuja? Onko näillä asioilla sun mielestä edes mitään virkaa? Tämä on aihe, mistä kuulisin enemmän kuin mielelläni just sun näkemyksen, joten anna palaa!

19.8.2018 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Pomar

Kengät on onnistuneen reissun perusta, kirjaimellisesti. Se on jokaisen reissaajan tiedossa, sillä huonoilla kengillä ei tuu mitään muuta kuin paha mieli ja jalat täyteen rakkoja. Reissukengät on mulle hyvin pyhä asia, sillä kun se oikea pari sattuu kohdalle, ei silloin ole paremmasta väliä. Jauhan kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka mun rakkain reissukenkäpari on jo vuosia sitten tullut tiensä päähän, eikä kesäreissuille ole vieläkään löytynyt korvaajaa.

Talvireissuilla – tai arjessa – ei sen sijaan tarvitse juuri itkeä. Mulla on ollut pitkään käytössä talvireissukenkinä Timberlandit, jotka on kaikin puolin erinomaiset jalassa ja luotettavat säällä kuin säällä, mutta yksi asia niissäkin on ollut vialla: eettisyys. Tälle voi monet naurahtaa, mutta kun lentomatkustan paljon, haluan tehdä eettisesti ja/tai ekologisesti kestäviä valintoja aina, kun se on mahdollista. Erityisesti kenkäostoksilla, sillä nämä kriteerit tuntuvat täyttyvän kenkien osalta kaikkein helpoimmin.

Tein pari vuotta sitten yhteistyötä suomalaisen Pomarin kanssa, ja jo silloin vaikutuin paitsi kenkien alkuperästä myös laadusta. Suomalaisen Pomarin kengät valmistetaan valvotuissa oloissa Viron Pärnussa, ja työntekijät saavat työstään kunnon palkkaa. Vuonna 1960 perustettu kotimainen yritys kuuluukin siihen kolmeen prosenttiin, joka enää valmistaa kenkänsä Euroopassa.

Saatiin syksyllä Karimin kanssa reissukengät Pomarilta, ja viimeistään nyt pakkasten sekä loputtoman lumen tultua kengät on päässeet todelliseen testiin. Erityisesti Etelä-Suomessa asuvana osaan arvostaa pakkasen- ja lumenpitävyyden lisäksi myös Gore Tex -ominaisuutta, sillä pahimpina loska- ja rapakkokeleinä ei paljoa tarvitse miettiä mitkä kengät kaivan kaapista jalkaan. Ilo onkin melko suuri silloin, kun pystyn pokalla vetämään mokkakengissäni suoraan rapakosta läpi.

Saan aina ihan hitosti kiksejä siitä, kun hankin halpaketjun tusinatuotteen sijaan jotain hyvistä materiaaleista reilusti valmistettua, jonka voi odottaa kestävän vuosikausia kovassakin käytössä. Pomarin kengät kuuluvat juuri tähän kategoriaan, samoin kuin monen muun suomalaismerkin kengät, esimerkiksi ikisuosikkini Terhi Pölkin (joka on muuten uudessa SS-mallistossaan tuonut takaisin monia vuosien takaisia suosikkeja) tuotteet.

Syksyllä saadut kengät ovat edelleen priimaa, ja otaksun niiden kestävän hyväkuntoisina vielä vuosia. Sitten kun mun Timberlandit joskus hajoaa, oon katsonut jo valmiiksi vastaavat popot kotimaiselta Pomarilta. Parasta tässä onkin se, että kengät ovat eettisyydestään huolimatta samassa hintaluokassa esimerkiksi juuri Timberlandien kanssa. Enää ei siis tartte miettiä maksaako kiljoonan eettisistä kengistä vai reilun satasen kenkäparista, jonka valmistusmaasta tai -oloista ei voi mennä takuuseen, sillä jatkossa aattelin valita sekä reiluuden että järkevän hinnan.

Ja pst, Pomarilla on just nyt meneillään talvikenkien ale, joka kannattaa tsekata!

Kuvat: Veera Pyykkönen

1.3.2018 0 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Yhteistyössä Haglöfs

En varmasti oo ainoa, joka on tänä vuonna kironnut olematonta talvea. Pohjoisen kasvattina oon tottunut siihen että marraskuun lopussa pakkanen paukkuu, hengitys huurtuu ja kännykästä loppuu akku viimeistään puolimatkassa kotia. Nyt on toisin, siihen on Helsingissä saanut tottua.

Marraskuun lopussa melkein itkin ilosta, kun sain todistaa omalta osin Helsingin talven ensilunta. Se sattui juuri ennen matkaa Ouluun ja Yli-Iihin, missä mua odottikin todellinen taikatalvi: lunta satoi, pakkanen puri ja revontuletkin näyttäytyivät, tosin vain lyhyesti.

Sain pohjolan talvea varten Haglöfsiltä takin, joka muistuttaa monesta asiasta. Siljan parka on tarkoitettu paukkupakkasille, ja takuulämmön lisäksi sen valmistuksessa on huomioitu myös ympäristönäkökulma. Hyvän talvitakin määritelmä on mulle se että jo sitä katsellessa tulee lämmin, ja Siljan parka todella lunastaa lupaukset, sillä tässä takissa ei tarvitse palella. Yhtä tärkeää on myös vaatteen ekologisuus.

Mitä enemmän lennän, sitä enemmän yritän pitää huolen, että teen kestäviä valintoja niin paljon kuin mahdollista. Se on onneksi nykyisin melko helppoa, sillä eettisiä ja ekologisia tuotteita on tarjolla rutkasti, eikä hintaerotkaan oo enää onneksi aivan älyttömiä. Lisäksi on mahtavaa, että ihan tavallisille kuluttajille tutut ketjut tarjoavat vihreitä mallistoja.

Niin myös Haglöfs, jonka oma Take Care -merkki vilkkuu vaatteissa, joiden suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioitu ekologinen näkökulma. Merkki myönnetään tuotteille, jotka ovat joko bluesign-sertifioituja eli vapaita vaarallisista kemikaaleista tai valmistettu kierrätysmateriaalista tai luomupuuvillasta (Haglöfs käyttää vaatteissaan ainoastaan luomupuuvillaa). Jo 66 prosenttia merkin tuotteista on Take Care -merkattuja, mutta matkaa täyteen sataan on vielä.

Lähes aina kun jauhaa papatan ekologisista valinnoista, kohtaan kriittisen kysymyksen siitä onko yksilön valinnoilla mitään merkitystä eli onko sillä väliä, jos yksi Inka tässä maailmassa ostaa tavallisen tusinarätin sijaan kestävän tuotteen? Ja onko vihreistä vaatteista puhuttaessa automaattisesti kyse viherpesusta vai voiko ne todella olla oikeasti ekologisia?

Kuten aina, tässäkin tapauksessa vastuu jää kuluttajan harteille. Kuten jo tämän postauksen kahdesta ensimmäisestä sanasta voi päätellä, mää luotan Haglöfsiin, Take Care -merkkiin ja siihen että isotkin yritykset voi oikeasti tehdä kestäviä ratkaisuja. Tietty viherpesuakin on, eikä kaikki oo aina niin vehreää kuin annetaan ymmärtää, mutta oon sitä mieltä että jos edes yhdessä asiassa voi tehdä pienenkin valinnan ekologiseen tai eettiseen suuntaan, on se sama tehdä.

Eettiset ja ekologiset valinnat on asioita, joita yritän pitää mielessä jatkuvasti. Tottakai shoppailen säännöllisen epäsäännöllisesti ihan perusketjuissa ja ostan sekundarättejä, mutta pääsääntöisesti yritän pitää mielessä sen, että hieman kalliimpi ekologinen tuote on aina tusinatavaraa parempi valinta. Mieluummin ostan yhdet kestävät farkut kuin kymmenet huonot.

Sama pätee myös talvitakkiin, ja toivottavasti tää lämmittääkin mua vielä kymmenenkin vuoden päästä!

Ja Haglöfisistä puheen ollen: blogin kahdeksanvuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty kisa on nyt päättynyt, ja voittajaksi valikoitui Saara alla olevalla kommentilla:

Hei Inka! Onnea kahdeksasta blogivuodesta!
Olen kolmikymppinen helsinkiläistynyt terveydenhuoltoalan työntekijä ja luontoalan opiskelija. Matkailun suhteen olen vähän myöhäisherännäinen. Vasta ulkona liikkumisen, omaan urheilulajiin liittyvän matkailun ja budjettireissaamisen myötä matkailun mahdollisuudet ovat vasta todella auenneet. Minusta hienointa matkustamisessa on uusien paikkojen ja upeiden maisemien lisäksi se, kun saa rakennettua jonkinlaisen arjen ja turvallisuuden tunteen omalla epämukavuusalueellaan vieraassa ympäristössä. Hienoa on myös ymmärtää, miten loppujen lopuksi ihmisten elämässä toistuvat samat asiat maailman eri kolkissa, että vieraistakin kulttuureista tavoittaa aina jotain tuttua.
Tutustuin blogiisi Libanoniin liittyen. Vajaa kaksi vuotta sitten suunnittelin järjestötoimintaan liittyvää matkaa. Jännitti, ja oli upeaa löytää tekstisi ja kuvasi, jotka toivat maasta esiin ihan erilaisen puolen kuin mitä siihen mennessä olin löytänyt: ongelmien ja sotien sijasta kauniin ja kiinnostavan matkailukohteen. Muutamaa kuukautta myöhemmin beirutilaisessa sairaalassa tiputuksessa kuuntelin puhelimen latauslistalta sinun ja Millan podcastia, ja suomen kieli ja arkinen aihe matkalle pakkaamisesta lohduttivat siinä tilanteessa (ei ollut vakavaa :) ).
Jäin blogisi lukijaksi ja nykyään tämä on yksi harvoja, joihin palaan viikottain. Taisi olla myös ensimmäinen blogi, jota koskaan kommentoin! Kuvat ovat hienoja, ja pidän tekstin raikkaudesta ja rehellisyydestä. Minusta blogistasi välittyy innostunut tunnelma ja tekemisen ilo. Olen saanut paljon myös konkreettisia vinkkejä esimerkiksi Kalifornian reissuun, pakkaamiseen ja budjettimatkustamiseen liittyen.
Toivon blogillesi vielä jatkoa ja menestystä!

Voittajalle on laitettu sähköpostia. Iso kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte kilpailuun ihanilla kommenteillanne! Voittajan valitseminen ei ollut helppoa, ja kisan ratkeaminen venyi myös sen vuoksi, että halusin käydä vastaamassa kaikkiin postaukseen tulleisiin kommentteihin. Nöyrä kiitos teille! <3

29.11.2017 2 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit