
Itämeri, 2019
Otsikko paljastaa kaiken: kävin silmien laserleikkauksessa, eikä mulla oo enää silmälaseja!!!
Se on aivan mahtavaa, ja elämä ilman laseja on niin helppoa, että en voi välillä muuta kuin taivastella, miten helppoa tää on. Ei tarvi hankkia piilareita, ei vaihtaa niitä pois, ei huolehtia nokkaunista piilarit päässä eikä ahtaa kertakäyttöpakkauksia mukaan nestepusseihin. Enää ei myöskään tarvi nostella nenälle valuneita rillejä tai harmitella, että ei voi käyttää aurinkolaseja, kun ei sattunut piilareita mukaan. Ne ajat on ohi, ainakin siihen saakka, kunnes ikänäkö iskee.
Kun kirjoitan tätä tekstiä (tulee julki hyvin viiveellä), leikkauksesta on kulunut viikko, ja asiat on vielä aika hyvässä muistissa. Tällä hetkellä näkökyky on hyvä, ja jos se tällaiseksi jää, oon tyytyväinen. Samalla kuitenkin toivon, että se paranis tästä edes piirun verran, mutta kun verrataan aiempaan, tällä todellakin pärjää ja saa olla tyytyväinen.
Mun päätös leikkauksesta heräsi hetkessä, sillä oon aina ollut tosi vahvasti sitä mieltä, että silmälasit on tosi iso osa mun identiteettiä. Oon aina rakastanut suuria rillejä (tai ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan), ja mitä isommat lasit on olleet, sen parempi. Myös ajatus silmäleikkauksesta on lähinnä oksettanut, sillä en vaan pystynyt kuvittelemaan, että joku sörkkisi silmääni veitsellä.
Ja siinä sitä sitten maattiin yhtäkkiä, laserin alla.

Singapore, 2018

Tukholma, 2015

Helsinki, 2014, mukana menossa Marimente-blogin ihana Mari
Tapahtumasarja sai alkunsa aika surkuhupaisasti, ja aivan sattumalta. Mulla nimittäin loppu piilarit! Lopulta en saanut uusia piilareita moneen viikkoon, ja elettyäni (ja erityisesti treenattuani) muutaman päivän pelkästään silmälasien varassa totesin, että ei näin voi elää. Olin aivan liian riippuvainen piilareista, sillä niiden puuttuminen huononsi mun elämänlaatua todella merkittävästi. Pyysin instan puolella suosituksia helsinkiläisistä silmäsairaaloista, jotka tekee Smile-leikkausta, ja kaikki saamani suositukset koskivat Citycenterissä sijaitsevaa Silmäaseman Silmäsairaalaa. Sain varattua hoitoarvion seuraavalle päivälle.
Siitä varattiin esitarkastus, jota piti odottaa lähes kaksi viikkoa. Ennen esitarkastusta piilareita ei saa käyttää viikkoon, joten päätin jatkaa piilaritonta putkea, tosin vaihtoehtojakaan ei ollu, sillä en ollu vieläkään saanu uusia piilolinssejä. Kun esitarkastus koitti, siellä todettiin leikkauksen olevan mahdollinen. Olin niin mielissäni!!!
Samalla kävi vielä älytön munkki, ja seuraava vapaa aika järjestyi seuraavalle aamulle. Mun ei siis tarvinnut jännittää yhtään, sillä sille ei vaan ollut aikaa.
Just näin sen pitikin mennä.

Tukholma, 2019

Berliini, 2016

Helsinki, 2015

Reykjavik, 2017, mukana Seven Seas -blogin Sanna.
Seuraavana aamuna astelin Silmäsairaalaan, missä sain odotella hetken ennen, kuin olin jo hoitajan huoneessa kuulemassa leikkauksen hoito-ohjeita ja nauttimassa diapamia. Olo oli raukea, kun käväisin istumassa kirurgin tarkastuksessa ja hetkeä myöhemmin astelin toimenpidehuoneeseen.
Silmiin asetettiin luomenlevittimet, jotta silmät pysyisivät varmasti auki. Se toi hieman epämiellyttävää paineen tuntua noin pariksi sekunniksi, ja oli koko operaation kivuliain osa. Itse laserleikkaus kesti 11 minuuttia: laseria tuijotettiin ensin herkeämättä 28 sekuntia, minkä jälkeen kirurgi operoi silmää viitisen minuuttia. Kaikki meni hyvin ensimmäisen silmän kanssa, minkä jälkeen oli toisen silmän vuoro. Hyvä sekin.
Operaation jälkeen mut ohjattiin pimennettyyn lepohuoneeseen, missä otin ensimmäiset nokkaunet ja söin suklaata. Määrittelemättömän ajan jälkeen luvassa oli vielä lyhyt tarkastus, minkä jälkeen lähdin aurinkolasit päässä ulos suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Pärjäsin aivan mainiosti yksin, vaikka oikean bussin tunnistaminen olikin hivenen haastavaa. Vaan hetkeä aikaisemmin en olisi voinut -8-näölläni kuvitellakaan kulkevani ulkona ilman silmälaseja tai piilareita, ja nyt jo löysin oikean bussinkin.
Kotona suljin verhot ja yritin nukkua mahdollisimman paljon. Kävin kuitenkin illan päälle vielä lyhyellä kävelyllä, mikä meni aivan vaivatta. Seuraavana päivänä olin töissä jo aivan normaalisti.
Leikkaus maksoi kaikkinensa reilut 3 000 euroa, mikä tarkoittaa mun kulutuksella kuuden vuoden silmälaseja ja piilolinssejä. Oon ihan supertyytyväinen ja mietin vaan, miksi en tajunnut käydä leikkauksessa aikaisemmin. En voi edes kuvitella, miten paljon reissaaminenkin helpottuu nyt, kun lasiasiaa ei tarvitse enää miettiä.
Mitä ajatuksia tää herättää? Uskaltaisitko mennä?