Pallontallaajat.net
Valikko
Avainsana

työmatka

Kirjoitin blogissa jo aikaisemmin lyhyesti fiiliksiä elämäni ekasta risteilykokemuksesta. Pääsin pikaisesti maistamaan sitä, millaista olis viettää perinteinen risteilyloma oikealla valtameriristeilijällä, vaikka kokemus tarkoittikin parin päivän mittaista työmatkaa.

En oikein osaa sanoa, mitä oon aikaisemmin ajatellut valtameriristeilyistä. Sen verran kuitenkin, että en oo koskaan oikein osannut haaveilla risteilylomasta, ja oon ehkä pitänyt sitä vähän liian helppona juttuna mulle. Haluan nähdä paljon lomallani, mutta haluan myös nähdä elämysten eteen vaivaa eli liikkua itse paikasta toiseen. Se, että maisemat ja uudet kohteet tuodaan mun eteen nukkuessani, on tuntunut jotenkin helpolta vaihtoehdolta.

Tää kokemus oli kuitenkin omiaan muuttamaan ajatuksia piirun verran, ja siitä päästään tähän postaukseen. Koin nimittäin sen verran paljon joko ahaa-elämyksiä tai muuten vain uusia ajatuksia matkan aikana, että päätin listata nyt vähintään itelleni muikkariksi niitä asioita ja ajatuksia, joita tuo kokemus herätti. Jos ei muuten niin sen vuoksi, että muistan nämä siinä vaiheessa, kun alan palata takaisin vanhoihin ajatuksiin.

1. Risteily olis täydellinen perhematkalle. Me ollaan tehty nyt kaksi perhematkaa vaihtelevilla kokoonpanoilla, ja huomasin laivalla miettiväni vähän väliä, miten mahtava risteily olis tehdä perheen kanssa! Tekemistä riittää jokaiseen makuun ja kaikenikäisille, joten risteily olis tosi helppo valinta. Ei tarttis miettiä vauvojen, vanhusten tai muidenkaan kanssa sitä, miten porukka nauttii ja löytyykö mielekkäät puitteet kaikille, kun isolla risteilyaluksella niin takuulla olisi. Ainoa huoli olis se, että pysyisikö porukka kasassa, kun erilaista tekemistä olis niin kovasti.

2. Laiva tarjoaa täydelliset puitteet siihen rentoutumiseen, mitä ite lomaltani haluan. Jos mietin tämän hetken unelmalomaa, siis nimenomaan sellaista aivot narikkaan ilman seikkailuja -elämystä, voisin toteuttaa sen helposti risteilyllä. Aamulla aikaisin ylös, kannelle tai puntille treenailemaan, väliin vähän hyvää ruokaa ja rentoilua joko kannella tai hytin parvekkeella (se olis pakollinen!) ja iltapäivällä sitten taas toinen treenisetti, lisää ruokaa ja loppuilta rentoilua joko laivan ohjelman tai leffojen parissa. Kyllä siinä viikko vierähtäisi varsinkin, kun mukaan lisäisi vielä seikkailut perillä maissa. Risteilyjen siitä puolesta tosin en saanut pelkän laivakokemuksen perusteella mitään mielikuvaa.

3. Ruoka on paljon muutakin kuin buffetin bulkkikamaa. En tiiä mitä mulle on tapahtunut, mutta siinä missä vuoden 2013 road tripin kynnyksellä kuolasin Youtubesta Las Vegasin buffet-videoita, en nykyisin enää lämpene buffeteille (paitsi aamiais!) juurikaan. Se laivoissa vastustaa vähän, sillä mieluummin tilaisin eväkseni listalta ja söisin tasan sen mitä tilaisin ilman, että olisin ihan hukassa buffetin jäätävän valikoiman äärellä. Ajattelin, että risteilyaluksilla syötäisiin pääasiassa buffissa, mutta totuus oli toinen. Perushintaan sisältyy à la carte -ravintoloita, ja lisämaksusta pääsee vielä astetta parempiin paikkoihin syömään. Se niistä ennakkoluuloista!

4. Esitykset voi oikeasti olla tosi siistejä. Siinä missä ruotsinlaivan esityksistä tekee monesti mieli valua vähin äänin pois, voi risteilyaluksilla päästä näkemään oikeasti kansainvälisen tason esityksiä. Olin itse tosiaan MSC-varustamon risteilyllä, missä esiintyy Cirque du Soleil, Royal Caribbeanilla taas on Broadway-tason musikaaleja. Kuulostaa mun korvaan ainakin aika tosi siistiltä, vaikka kaikki esitykset ei ilmeisesti aina sisällykään lipun hintaan.

5. Risteileminen ei oo mitenkään överikallista. Toisin kuin vois kuvitella, risteilylle pääsee ihan kilpailukykyisellä hinnalla. Mulla on ainakin ollut aikaisemmin mielikuva siitä, että risteily on superkallista, ja parempi hinta-laatusuhde löytyy ihan jostain muualta. Nyt kuitenkin aloin miettiä, että jos kaipaa helppoutta ja sujuvaa palvelua, ei satanen päivästä täydellä ylläpidolla kuulosta kyllä kovin huonolta varsinkaan, kun hintaan sisältyy päivittäin jatkuvat maisemat.

Näillä ajatuksilla mää poistuin risteilyaluksesta ja jään odottelemaan, toteutetaanko me seuraava perhematka risteilyllä vai antaako se odottaa itseään vielä tulevaisuuteen. Joka tapauksessa oon vähän innoissani siitä, että löysin nyt sen oman haaveristeilyni, ainakin ajatuksen tasolla.

Löytyykö muita, jotka on oivaltaneet risteilyjen mahdollisuudet myös omaan matkailuun vasta hiljattain?

21.3.2019 3 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Apua, miten upea matka mulla on takana! Palasin juuri viikon mittaiselta työmatkalta, ja ennakkoväsymyksestä huolimatta reissu meni tositosi hyvin.

Lähdettiin siis matkaan viikko sitten perjantaina. Lennettiin Bangkokiin suorien lentojen sijaan Istanbulin kautta, ja vietin paluumatkalla toivottavasti viimeiset tuntini Atatürkin lentoasemalla, kun Istanbulin uusi lentokenttä avataan huhtikuun alussa. Menolento oli fantastinen, sillä koneen takaosan jäätyä melko tyhjäksi mun onnistui napata kokonainen penkkirivi itelleni, joten sain oikaistua koko 162-sentin pituudellani makuuasentoon lentomatkan ajaksi.

Perillä Thaimaassa odotti kuumuus! Vietettiin iltaa ja yötä rauhallisesti Suvarnabhumin lentokenttähotellissa, ja aamulla jatkettiin taas matkaa lentokentän kautta. Tunti Bangkok Airwaysin potkurikoneessa, ja oltiin perillä Tratin lentoasemalla. Meidän ensimmäinen tukikohta oli Chanthaburi, missä ei tosin alkupätkästä nähty kovin montaa paikkaa: vanhankaupungin markkinat, läheinen Phlion vesiputous ja tietysti hotelli.

Chanthaburista jatkettiin matkaa kohti Siaminlahden rantaa, ja tunnin pikavenematkan jälkeen oltiin perillä Koh Koodilla. Se oli kolmas thaimaalainen saari missä vierailin, ja niin upea! Turkoosi merivesi, tuulessa huojuvat palmut ja vitivalkoinen hiekka on kombo, josta on mahdotonta saada tarpeekseen, ja se jaksaa hätkähdyttää joka kerta.

Vietettiin Koh Koodilla kaksi yötä, ja sinä aikana ehdittiin tehdä myös snorklaus- ja saariretki noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevalle Koh Rangille, joka oli myös huikea. Vaikka en oo mikään rantalomailija, molemmat paikat teki kyllä suuren vaikutuksen.

Lisäksi päästiin näkemään, miten paikalliset istuttavat meren pohjaan uutta korallia myrskyissä tuhoutuneiden tilalle. Oli fantastista päästä kuulemaan ja näkemään, miten lähes 70-vuotias nainen oli alueen kovin tietäjä tässä asiassa. Rouva sukeltelikin pitkän tovin etsiessään korallia, jonka oli istuttanut 11 kuukautta aikaisemmin näyttääkseen meille, miten vauhdilla korallia kasvaa.

Koh Koodin paratiisista palattiin vielä yhdeksi yöksi takaisin Chanthaburiin, missä päästiin vielä tutustumaan kaupunkiin kaikessa rauhassa.

Reissu oli kaikkine siirtymisineen melko hektinen, mutta se kuuluu asiaan tässä ammatissa. Laskin, että kahdeksasta päivästä käytettiin aika lailla puolet siirtymisiin ja puolet eri kohteissa olemiseen, mutta vaikka se kuulostaa aika kovalta tahdilla, oli se aivan ok työmatkalla.

Kolmas Thaimaan-reissu tarjosi siis ihanasti monipuolisuutta aiempiin kokemuksiin verrattuna ja loi taas vahvemmin uskoa sille, että maasta löytää kyllä fantastisia elämyksiä ja sen oman paratiisin, kunhan on valmis näkemään vaivaa sen löytämiseen ja perille pääsemiseen.

Palataan lisätunnelmiin pikapuolin!

Kuvat on poikkeuksellisesti tällä kertaa puhelimesta, eli napattu Huawein P20 Pro -puhelimella.

16.3.2019 8 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Risteilyalukset ja -kokemukset tuntuvat kiehtovan tosi monia, ja mitä enemmän jengi käy risteilyillä, sitä enemmän itse kukanenkin tuntuu hurahtavan konseptiin. Ja eipä mikään ihme, sillä kuulostaahan se aika fantastisen helpolta olla hotellihuoneen tasoisessa hytissä ja herätä joka aamu uudessa fantastisessa satamassa, puhumattakaan siitä, että valtava viihdekeskus loputtomine ravintolapalveluineen on jatkuvasti läsnä.

Siitä huolimatta en oo käyny koskaan risteilyllä. Ja meni tähän 31 vuoden kypsään ikään saakka, että edes yövyin ensimmäistä kertaa risteilyaluksella. Nyt kun ensimmäinen kokemus on takana, täytyy sanoa, että ihan hyvin näkisin itteni viettämssä rennon leppoista lomaa risteilyaluksella.

Olin siis viime viikon perjantaista sunnuntaihin Southamptonissa upouuden MSC Bellissima -aluksen kastetilaisuudessa. Suuntasin Britteihin aikaisin perjantaiaamuna, ja hyppäsin Gatwickin lentoasemalta suoraan Southamptoniin vievään bussiin. Ja voin kertoa, että jännitti! Vaikka jonkun verran on jossain tullut seikkailtua, niin siitä huolimatta olo on aina uuden äärellä sama, eli tautisen jännä. Pieni jännitys yhdistettynä superaikaiseen aamuherätykseen on todellakin omiaan takaamaan se, että reissua edeltävänä yönä ei juuri nukuta.

Kaikki meni kuitenkin tosi smoothisti eikä jännittämiselle ollut perusteita. Risteilyelämys oli just niin siisti kuin kaikki oli luvanneetkin, vaikka kokonaista elämystä en tietenkään pari päivää satamassa viettäneestä laivasta ihan saanut irti. Se oli kuitenkin hyvä eka kokemus, eli vähän pääsi maistamaan sitä, mitä oikealla reissulla voisi olla luvassa.

Käytännössä siis nousin perjantaina puolen päivän aikaan laivaan ja nautiskelin ohjelmasta, ruoasta ja seurasta su-aamuun saakka laivan pysyessä sen koko ajan paikoillaan Southamptonin satamassa. Kyseessä oli siis työmatka ja uuden laivan kastetilaisuus, joka huipentui lauantai-illan gaalaan, jossa oli aika hulppea meininki: kansainvälisiä huippuartisteja ja -viihdyttäjiä, rutkasti kultaa ja kimalletta sekä neljän ruokalajin illallinen. Risteilyglamouria siis parhaimmillaan!

Pääsin gaalatilaisuudessa vielä muun pressin tavoin ihan ykköspaikoille istumaan, joten siinä vaiheessa ei ollut paremmasta juurikaan väliä. Gaalateltta oli rakennettu satamaan, joten sitä varten poistuttiin laivasta. Tilaisuus oli aika fantastinen, ja se alkoi Matteo ja Andrea Bocellin esityksellä, ja sai silmänräpäyksessä koko kehon kananlihalle. Siinä ei haitannut edes vieruskaverin vieressä istuskeleva ranskalaismummo, joka huuteli kovaäänisesti törkeyksiä edessä aika ajoin seisomaan nousseelle valokuvaajalle.

Puheiden lomassa jatkui myös esitysten ilotulitus, sillä Bocellien jälkeen lavalle nuosi laivalla esiintyvä Cirque du Soleil at Sea -ryhmä!! Sekin esitys oli ihan jäätävän hieno, ja enää edessä oli laivan kummin Sophia Lorenin toimittama perinteinen nauhanleikkaus sekä tietysti laivan kastaminen samppanjapullon rikkomisella. Kaikki nimeämisperinteet oli siis läsnä, ja se oli hauska todistaa omin silmin.

Palataan vielä myöhemmin risteilyelämyksen tarkempaan kulkuun, itse laivaan ja siihen, mitä kaikkea siellä tuli tehtyä, mutta tässä välissä tällaiset pikaiset fiilistelyterkut!  Mun piti julkaista tää postaus jo tämän viikon alkajaisiksi, mutta koska en saanut kuvankäsittelyohjelmaa syystä tai toisesta avatuksi moneen päivään, en päässyt myöskään käsiksi risteilykuviin.

Tässä kuitenkin nyt pikaterkut, sillä suuntaan seuraavaksi taas Helsinki-Vantaalle ja tällä kertaa sitä kautta pallon toiselle puolelle. Seuraa seikkailuja instan puolella @inkakha-nimimerkin takaa! Kivaa viikonloppua!

8.3.2019 6 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

No niin, nyt ollaan taas kunnolla ruoka-asian äärellä, mutta vähän eri tunnelmissa kuin aikaisemmassa, ruokaa käsittelevässä postauksessa. Vellon välillä vähän liikaakin omien ruokavammojen kanssa, ja keskittyminen menee aika pitkälti siihen mitä en syö sen sijaan, että keskittyisin oikeasti nauttimaan monista jutuista ja olemaan ylpeä siitä, miten kaikkiruokainen lopulta oon. Sehän on lopulta kuitenkin totta. Vaikka oonkin nirso muutamien juttujen suhteen, ei se tarkoita oikeastaan mitään. Jätän vaan jotku jutut syömättä, ja yritän hoitaa asian niin, ettei kukaan loukkaannu tai joudu näkemään sen vuoksi ylimääräistä vaivaa.

Mun hell no -lista on lopulta melko lyhyt, sillä siihen kuuluu vaan sianliha, äyriäiset ja sienet. Tadaa, ei kovin vaikeaa! Tarvittaessa oon jopa valmis joustamaan niin, että jos lautasella on äyriäisiä tai sieniä, voin sysätä ne sivuun ja syödä muut jutut, joten loppujen lopuksi oon ehdoton ainoastaan sianlihan kanssa. Siinähän ei oikeastaan oo mitään erikoista nirsoutta, sillä suurimmalla osalla ihmisistä (ainakin suomalaisista) on ainakin yksi asia, jonka syömisestä he kieltäytyvät kokonaan, ja mulla se on sianliha.

Mutta palataan sitten siihen itse asiaan eli ruokaan, ja nimenomaan espanjalaiseen ruokaan! Se on ollut mulle pitkään asia, joka on nostattanut kylmiä väreitä jo pelkästä ajatuksestakin. Ensimmäinen mielikuva espanjalaisesta keittiöstä tuo mieleen ilmakuivatun kinkun, makkarat ja äyriäispaellan sekä kaikki muut äyriäisruoat: mustekalarenkaat, simpukat ja muut. Aika vähän siis asioita, joita olisin valmis suuhuni laittamaan. Tämä Espanjan-matka avasi kuitenkin silmät aivan uudella tavalla, sillä söin tosi monia uusia espanjalaisia herkkuja, jotka oli aivan taivaallisia!

Toki on totta että erityisesti rannikolla sika ja äyriäiset on tosi vahvassa roolissa, mutta onneksi keittiöön kuuluu niin paljon muitakin makuja. Benidormin-työmatkalla ehdottomiksi ykkösiksi nousivat tapaspaikassa herkuteltu vuohenjuusto-omena-hunaja-annos, aivan Benidormin rannalla sijaitsevassa ravintolassa tarjottu kasvispaella sekä pienessä kulmakuppilassa syöty paistettu artisokka. Nam, nam ja nam!

Siinä missä valmistauduin tälle reissulle kauhunsekaisin tuntein miettien, mitä kaikkea kauheuksia nokan eteen tulevina päivinä tuleekaan, olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun pääsin maistelemaan monia superhyviä herkkuja.

Viime vuosina mun suhtautuminen ruokamatkailuun on muuttunut tosi paljon, ja ruoalla on ollut kerta kerralta pienempi merkitys. Tuntuu hullulta muistella esimerkiksi jenkkireissuja, kun kuolasin hampurilaiskuvia kuukausitolkulla ennen lomaa ja näin suunnilleen joka toinen yö unia Las Vegasin buffeteista. Vuosien aikana ruoka on jäänyt jollain tavalla reissuilla ihan paitsioon, vaikka kotona se on aina ollut tosi isossa roolissa – ja on edelleen. Jotenkin nautiskelusta on tullut toissijaista reissuissa, mikä tuntuu ihan älyttömältä siinä mielessä, että ravintoloiden hinnat on yleensä ulkomailla huomattavasti kotimaata edullisemmat ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa.

Ehkä tässä on taas oppimisen paikka ja aika alkaa panostaa aiempaa enemmän ruokamatkailuun, sillä mikä olis ruokaa parempi tapa sukeltaa pintaa syvemmälle paikalliskulttuuriin? Espanjan reissu osoitti ainakin sen, että ainakaan mun ruokavammat ei oo tälle esteenä, joten nyt täytynee alkaa aktiivisesti muuttaa omia matkailutottumuksia takaisin kohti ruokafiilistelyä. Miten sen voi ees hukata vuosien varrella?

Espanjan herkkujen nauttiminen ei onneksi jää tähän, sillä niitä on luvassa rutkasti lisää ihan kohta, kun suunnataan melkein heti perään viikoksi takaisin Espanjaan, kun on perhematkan aika! Tai siis ollaan suuntaamassa, sillä viimeistelen tätä postausta Norskin lennolla, ilmatilassa jossain Helsingin ja Barcelonan välillä.

7.10.2018 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest